Frivolite - tähkäkorut neulalla

Korut varjossa kuvattuna

 

Syksy saapui ja on sadonkorjuun aika. Sadonkorjuun teemalla tein tähkäkorut. Oikeat tähkät pellolla ovat tänä vuonna hyvin vaihtelevan kokoisia ja laatuisia. Kun helteet suosivat lomailijoita, kuivuus heikensi viljojen laatua ja syksyn sateet hidastivat puinteja.

Suomen kesä on lyhyt ja säät arvaamattomat. Säiden suhteen toisen onni on toisen onnettomuus. Heikon sadon korvaaminen kalliilla ostorehulla tulee olemaan monelle kotieläintuottajalle todellinen haaste tulevana talvena. Toivottavasti saadaan kuitenkin kotimaisia elintarvikkeita kauppoihin ja kotieläinten rehuntarve turvattua.

Käytin pitkästä aikaa pitsintekoon neulaa. Tai oikeastaan helmien koon vaihdellessa jopa useita neuloja. Yhdellä neulalla tein pitsin. Tämä neula ei mahtunut läpi yhdestäkään helmestä, joten jouduin käyttämään helmien pujotukseen pienempiä neuloja.

 

Frivolite - neulat

Olen hankkinut erikokoisia neuloja erilaisille langoille hyvin ohuesta mentallineulasta suureen ruusupuiseen puuneulaan asti. Kuitenkin neulakäsitöihin valitsen usein nukkeneulasta frivolite – neulaksi tylsyttämäni neulan ja etsin siihen sopivan langan.

Tällä kerralla lankana oli Lizbeth 40, joka on nukkeneulalle hiukan liian ohut. Valitsin silti käyttöön nukkeneulan vaikka rasiassa olisi ollut sopivampi neula tälle langalle. Tiedät varmaan, kuinka helposti sitä tottuu käyttämään aina samoja välineitä vaikka olisi kuinka kauniita ja käytännöllisiä vaihtoehtoja olemassa.

 

frivolitekorut auringossa

Korut

Tähkät tein Natalia Gaidukin ohjevideon avulla. Langan väri oli harvest gold, joten se sopi hyvin korujen teemaan. Ripottelin vielä pieniä kullanvärisiä siemenhelmiä ja topaasin värisiä lasihelmiä antamaan loistetta kypsille tähkille.

helmien koko 6 mm oli suuri ja jouduin suurentamaan ohjeen solmumäärää. Myös kullanvärisiä pieniä helmiä laitoin enemmän kuin ohjeessa. Helmet olen joskus ostanut Helmikaupasta nimellä: Preciosa lasihelmi, fasettihiottu 6mm topaasi helmikaupasta.

Olen huomannut, että käyttämälleni langalle suurin järkevä helmikoko olisi 4mm. Kaappiin on kuitenkin kertynyt suurempiakin helmiä, joita välillä käytän pois. Tähkän pituudeksi tuli näillä helmillä n. 4 cm ja leveydeksi 2 cm. Pienemmillä helmillä tähkän muoto olisi ollut kapeampi ja pidempi kuten tähkällä luonnossa. tietysti suuremmat korut ovat näyttävämmät.

Langan väri taittuu vähän vihreään, kuitenkin valokuvissa korostuu kulta. Lanka on oikeasti hiukan vihertävä kulta.

Siemenhelmiä käpypitsissä

Nirkot korvattu helmillä rannekorussa

Syksyn sateiden ja kimaltavien vesipisaroiden keskellä leikin hopeakruunun langalla ja helmillä.

Vaikka tekisin koruja samaan tyyliin kruunun kanssa, niin tuskin kuitenkaan tulen kruunua korusettiin yhdistämään. En taida olla oikein kruunuihmisiä ja prinsessaleikeistä on jo vuosikymmeniä aikaa. Hopeanhohtoisia käpypitsikoruja on silti hauska tehdä.

Tein rannekorun, jonka malli on hyvin perinteinen, mutta silmut on korvattu helmillä. Rannekorusta tuli kaunis. Tein siihen korvakorut ja korvakoruille toisenkin vaihtoehdon ja sitten vielä kolmannenkin version.

 

Pohdintaa

Päivän kysymys onkin: kuuluuko korvakoruissa olla siemenhelmiä ja kuinka paljon?

•  Ensimmäiseen versioon laitoin paljon helmiä, 
• toisen version helmet kierstävät korua renkaiden juuressa kaarien sisäpuolella 
• kolmannessan versiossa on helmiä vain keskellä korua.

Mitkä korvakoruista pukisit rannekorun kanssa?

Korvakoruvaihtoehdot  rannekorun kanssa käytettäväksi

 

Oma valinta

Minusta valinta on vaikea. Kaikki korvakorut sopivat rannekorun kanssa. Ehkä valinta muiden korujen osalta täytyy tehdä tilanteen mukaan riippuen siitä mihin on menossa ja miten on muuten pukeutunut.

Koruihin ei ole ohjetta linkin takana, koska käpyilin ilman ohjetta, enkä näin yksinkertaisiin koruihin ohjetta kirjoittanut.

 

Hopeanvärinen käpypitsikruunu

Hopeanvärinen käpypitsikruunu

Käpyilin taannoin kultalankakruunun kirjasta: Gun Blomqvist/Elwy Persson Frivoliteter, joka oli frivoliteetin perusteoksia Suomen kirjastoissa 1970- ja 1980 luvuilla. Tämä kirja on julkaistu myös englanninkielisenä nimellä ”Tatting Patterns and designs”.

Ennen internettiä oli niin vähän valmiita malleja saatavana, että olen tehnyt kauan sitten tästä kirjasta lähes kaikki mallit, kruunuja lukuun ottamatta. Kirjassahan on kolme kruunua, joista tein kesällä pystyn ja kauniin mallin kullanvärisenä . Nyt jatkoin kruunuteemaa vielä toisella kruunulla.

 

Paljon käpyiltyjä malleja

Kirjan mallit ja ohjeet ovat klassisia ja kauniita, lisäksi suuri silmujen eli nirkkojen määrä antaa pitseille kauniin kevyen ja antiikkisen ilmeen. Tämän kirjan mallit ovat olleet saatavilla ja niitä on aikanaan käpyilty paljon, Luulen, että tästä kirjasta löytyy pitsejä, jotka tulevat ensimmäisenä suomalaisille mieleen sanasta frivoliteettipitsi.

Huomasin, että Eija Murtola julkaisi tänään käpypitsiyhdistyksen keskusteluryhmässä Facebookissa liinan samasta kirjasta. Hauska sattuma, että samoissa ohjeissa pyöritään samaan aikaan. Nämä ohjeet ovat Suomeen hyvin levinnyttä ruotsalaista pitsiperinnettä.

 

Käpypitsikruunu

Jäljelle jääneistä kahdesta kruunusta valitsin toisen ja pujotin helmet hopeanväriseen lankaan. Kolmatta kruunua en näillä näkymin aio tehdä. Mutta nyt saan käpypitsikokoelmaani kultakruunun rinnalle hopeakruunun. 

Kruunukokoelman alku

Malli oli tällä kerralla ilman suuria sakaroita. Pohjakerrosta sovelsin siten, että jätin liittämättä alimman kerroksen renkaan nirkkoon, kuten ohjeessa oli. Ehkä siksi pohjasta tuli hiukan epätasainen. Perusteluna poikkeamalle oli ajatus siitä, että tulen kovettamaan kruunun ja näin saan nirkon tilalle laitettua helmen. 

Helmiä halusin kruunuun paljon; täytyyhän kruunun kimaltaa, ei se muuten tunnu kruunulta. Ehkä lanka ei ole paras materiaali kruunuun, joka on perinteisesti jalometallista valmistettu esine. Vanhasta ohjeesta, jossa on paljon silmuja tai helmiä, tulee kuitenkin aina kaunis koriste.

Kruunut

pitsin toteutus: 

• materiaalit: lankana hopeanvärinen Lizbeth 40 ja lisäksi kasa hopeanvärisiä siemenhelmiä.
•  mitat: halkaisija 8 cm ja korkeus 5 cm. 
• kovetus: Paverpol – tekstiilikovete.

kaksivärisiä käpypitsikuvioita

Käpypitsikuvioaiheita koruaskarteluun.

Törmäsin joskus sievään koruaiheeseen, joka jäi odottamaan toteuttamista. Käpyilyohjeita menee aika helposti minun ”tämän haluan käpyillä”- listalle. Kun aloitan uuden käpypitsin, niin ohjeet tulee kuitenkin poimittua ihan jostain muualta.

Minulla ei ole yhtenäistä listaa, vaan epämääräisiä linkkejä eri tiedostoissa. Luultavasti pitäisi tehdä ihan oikea yhtenäinen lista kaikista käpypitsiohjeista, jotka olen aikonut toteuttaa. Konkreettiselta listalta olisi helpompi sitten poimia mielialaan sopivia ohjeita.

Käpypitsikuviot

Valitsin Jennifer Williamsin ohjeen, jonka mukaan käpyilin kaksivärisiä kuvioita. Ohjeen mallista poiketen valitsin hennot ja herkät värit. Koruna tämä väritys ei pääse oikeuksiinsa minun vaaleaa ihoani vasten. Hauras ja herkkä kuvio voisi sopia myös muuhun käyttöön, vaikka kankaalle ommeltavaksi, tai kirjanmerkin kuvioksi.

Värivalinta tuo näihin käpypitsikoruihin arvokkuutta ja saa mallin tuntumaan vanhalta. Käyttöä täytyy miettiä. Tein kuvioita kolme, joten yhtä voisi hyvinkin kokeilla riipukseksi, jolloin selviäisi toimiiko tämä malli näissä väreissä koruna.

Riipus

Varastossani ei ollut sopivaa nauhaa riipusta varten. Se tosiasia antoi luovuudelle mahdollisuuden. Maltatko sinä aina odottaa kauppareissua, kun tarvitset pitsin viimeistelyyn jotain, mitä ei kotoa löydy vai yritätkö paikata puutteen mielikuvitusta käyttäen? Minä valitsin tällä kerralla tuon jälkimmäisen toimintatavan.

Otin paksua kerrattua pellavalankaa ja käsittelin sen tekstiili-decoupage-lakalla. Pellava on aika luja ja ajattelin, että lakka tekisi langasta kiinteämmän nyörin. Tämä oli mielenkiintoinen kokeilu ja ajattelin testailla tätä nauhaa riipuksen kanssa. En kuitenkaan tuon uuden riipuksen, vaan jonkun muun käpypitsiriipuksen kanssa.

Käpypitsiriipus pellavanauhassa.

Tämän päivän riipukseen ei pellavan valkoinen nauha sovi. Kuviossa on värinä ecru, jonka valkoinen häviää puhtaan valkoisen rinnalla. Ostan siis tähän koruun uuden riipusnauhan, jonka väri lopulta riippuu paikallisen kaupan valikoimista. mutta valkoista parempia vaihtoehtoja on useita. 

Kuvassa ecru muuttui vaaleammaksi, en saanut ihan oikeaa värieroa esiin.

Kierrätyslasihelmiä käpypitsikorussa

 

Kierrätyslasihelmikoru

Kesää on vielä jäljellä, vaikka illat jo viilenevät ja syksyä kohti mennään. Kesäsuunnitelmanani olivat pienet käpypitsityöt ja sillä linjalla jatkan. Rippijuhlat on juhlittu, mutta syksyn juhlakausi ei loppunut siihen. Eilen vietettiin tyttären syntymäpäiviä ja tänään on isän 80v syntymäpäiväjuhla, jossa pitsikoru voisi olla paikallaan.

Viime viikon rippimekkopitsistä jäi paljon paksuhkoa virkkauslankaa. Paksu lanka saa minut usein ajattelemaan kierrätyslasihelmiä, joita on vielä tallella melkoinen kasa. Kierrätyslasihelmilinkki viittaa helmiostospostaukseen, jossa on linkki videoon näiden helmien valmistuksesta.

Yritin siis tehdä suurista helmistä ja paksusta langasta käpypitsikorua syntymäpäiväasuun.

 

Koru

Hain ideaa pitsikoruun kirjahyllyssäni olevista käpypitsikirjoista. Japaninkielisessä kirjassa ”Tatting Accessories” – oli koru, josta sovelsin. Siellä koru oli tehty paljon paksummalla langalla, eikä pitsitekniikkakaan ollut sama solmuluvuista puhumattakaan. Aiheen, helmiä rengasketjussa, otin kuitenkin sieltä.

Koru onnistui odotusten mukaan. Lasihelmet ovat painavia, mikä on otettava huomioon aina, kun niitä yhdistää hentoon pitsiin.

Värivalinta taisi olla suurin virhe. Koru ei ole ollenkaan näyttävä sulautuessaan täydellisesti kankaan väreihin. Ehkä keksin myöhemmin korulle sopivampia käyttökohteita.

 

Koru sulautuu kankaan väreihin.

Työn lopputulos

Lanka oli pehmeä, enkä kovettanut korua. Käsityön tekijän arjessa työn lopputulos ei aina ole kovinkaan loistokas tai käytännöllinen. Oletan, että olet huomannut saman. Lopputulos ei yleensä ole edes pääasia. Yhtä tärkeä on käsityöprosessi ja käsillä tekeminen, sillä käpypitsisukkulan tasaisen liikkeen meditaatio selvittää ajatuksia ja tuo tasapainoa elämään.

Käpypitsikoriste rippimekkoon

Maagisia neliöitä valmiina kiinnitettäväksi mekkoon.

 

 Kesällä piti tehdä vain pieniä pitsejä ja viettää lomaa. Näinhän sitä aina keväällä toiveikkaana ajattelee. Viime viikon käpypitsiperhonen oli tavoitteen mukainen pieni työ, jonka ohella aloitin jo tämänkertaisen pitsin käpyilyn.

Tämä käpypitsi ei lukeudu vain kesän pieniin töihin, sillä tässä vaadittiin ajatusta, suunnittelua, sommittelua ja soveltamista. Ohjetta ei voinut seurata alusta loppuun, vaan työ piti koota ohjeen elementeistä ja onnistuminen jännitti loppumetreille asti. Mekon kangas on joustava ja pitsikuvion joustaminen piti sopeuttaa mekon suurempaan joustavuuteen, joten pitsin kiinnittäminenkään ei ollut aivan yksinkertainen tehtävä.

Kesää on vielä jäljellä, vaikka loma loppuu ja huomenna on edessä paluu arkeen. Tavoite on edelleen jatkaa pienillä pitseillä syksyä kohti.

Vyötärön pitsiä

Tarina mekon pitsistä:

Kävipä kerran lapseni ostamassa mekon rippijuhlaa varten oikein junalla Helsingistä. Kotimatkalla oli tullut mieleen ajatus tuunata mekkoa ja kotiovella idea oli valmis. ”Äiti, löysin mekon se ei ollut edes kamalan kallis, oikeastaan melko halpa. Se oli just sopiva mulle, mutta ajattelin, että siihen sopisi sellainen pitsi mitä sä teet. Parhaiten sopisi hopean värinen lanka. Onneksi juhlaan on vielä aikaa kaksi viikkoa”

No eipä ollut hopean väristä lankaa riittävästi varastossa ja tilata ei ehtinyt. Kaksi viikkoa tässä tilanteessa ei tuntunut ollenkaan pitkältä ajalta. Kävin siis kaikki kaupungin langat läpi ja löysin yhden hopean värisen puuvillaisen virkkauslangan. Kierre oli liian löyhä ja lanka pehmeä, mutta ei auttanut olla nirso.

Minun onnekseni lanka oli melko paksua ja ajattelin, että kaksi viikkoa riittää helposti. Olin vielä lomalla ja voin käpyillä pitkää päivää, joten tehtävä tuntui mahdolliselta. Loppujen lopuksi 5 päivää riitti , vaikka tapani mukaan käytin aikaa myös tehtyjen virheiden purkamiseen. Osa päivistä oli pitkiä. 

Silitin pitsiin hiukan tärkkiä ja ompelin pitsin mekkoon varovasti ajatellen, että sen voi ottaa siitä myöhemmin pois. Pitsi sopi mekkoon ja jousti juuri sopivasti. Mekko oli kaunis ja konfirmaatio juhlava eli pitsitarinalla oli onnellinen loppu.

hopeanvärinen virkkauslanka

Lanka

Langaksi valikoitui värin ja myymäläsaatavuuden perusteella turkkilainen 100 % puuvillalanka Madame Tricote Maxi, 565 mt – 617 yds. Lanka oli käpyillessä 

• turhan paksu 
• löyhäkierteinen 
• pehmeä 
• rispaantui ja katkeili helposti.

Oli siis oltava huolellinen jokaisen solmun kanssa. Ostin varmuuden vuoksi kaksi kerää, joista toinen jäi kokonaan käyttämättä. 

Mietin tässä, että mikä on kummallisin ja vaativin lanka, josta on käpypitsiä tehty. Onko sinulla joku erityinen kokemus? Minun käpyilyni ohuesta heijastinlangasta oli lähes epätoivoista. Heijastinlanka on hyvä, mutta sen kanssa sydänlangaksi kannattaa ottaa tavallinen puuvillalanka.

 

Pitsi

Pitsiksi etsin erilaisia maagisen neliön vaihtoehtoja ja mekon omistaja valitsi Robin Perfettin pitsin sivustolta Tatting by the Bay. Valinta oli hyvä, koska solmulukuja ei tarvinnut muokata. Käpypitsin perusneliö oli juuri sopiva.

Neliön halusin siksi, että etuosan kolmio muotoutuu helposti neliön osista ja puolikkaista. Mekon etuosassa puolitin siis perusneliötä vinosti kulmasta kulmaan ja sivusaumassa olevan vetoketjun takia puolitin neliön ylhäältä alas suoraan. Tämä pitsikuvio oli joustava ja sopi hyvin tarkoitukseen  eli puolitukset onnistuivat. Sovelsin kuvioiden kulmia vielä saadakseni etuosan keskuskolmion täyttymään sujuvasti.

Käpypitsivyötärö kiinnitettynä mekkoon

 Pitsin kiinnittäminen mekkoon

Lanka oli liian löysä ja pitsistä oli mahdotonta saada tasaista, mikä tarkoitti vaativaa viimeistelyä. Höyrytin pitsin ensin muotoonsa ja kiinnitin neuloilla mekkoon ensimmäiseen sovitukseen, jonka lopputuloksena lyhensin pitsiä leikkaamalla viimeksi tehdyn kuvionpuolikkaan pois mekon takaosasta, jolloin pitsi asettui paremmin.

Otin pitsin irti mekosta ja suihkutin pitsin silitystärkkisuihkeella, jonka kiinnitin silittämällä. Sitten laitoin pitsin neuloilla takaisin mekkoon kiinni. Lopuksi ompelin pitsin mekkoon. Koska pitsin ja mekon joustavuus oli erilainen en uskaltanut ommella pitsiä yhtenäisellä pitkällä langalla. Kiinnitin pitsin pienissä osissa lyhyillä langoilla,

Toivon, että kukaan ei katso  liian mekkoa tarkasti ja liian läheltä, ei ainakaan kukaan käsityöläinen. Pitsi kelpasi mekon omistajalle, joten täytyy olla tyytyväinen.

Keltainen käpypitsiperhonen

 

Helteet hellittivät hetkeksi ja viileä tuuli virkistää. Kun sadetta on ollut vain muutaman ukkoskuuron verran, niin helle on ajoittain tuntunut tukalalle. Suomen kesään eivät oikein näin pitkät hellejaksot sovi. 

Ulkoilu on ollut mukavaa vain iltahämärässä, kuuman paahteen jälkeen. Ilta-aika on hyvä ulkoiluaika myös korona-altistusten kannalta, koska muita liikkujia on silloin vähän. Minulla tosin taitaa olla vielä immuniteetti sairastetun taudin jälkeen ja riski pieni.

Käpyilin perhosen, koska perhoskokoelmani ei ole juuri kasvanut tänä kesänä. Aiempina kesinä pitsiperhosia on syntynyt runsaammin. Olen yrittänyt kerätä käpypitsiperhoset samaan rasiaan, mutta en ole vielä onnistunut ihan kaikkia sinne pyydystämään.

Vaikka kuinka teen inventaariota ja järjestän pitsejä, aina on joku pitsi väärässä paikassa. Minulla ei ole käpyilytarvikkeille ja pitseille omaa kaappia, vaan säilytysjärjestelmä on hajanainen. Onko sinulla joku hyvä ja omaperäinen ratkaisun järjestyksen aikaansaamiseksi? Kuulisin mielelläni uusista tavoista hallita kaaosta.

Perhonen

Hain ohjeen internetistä Jennifer Willliamsilta, joten ohje löytyy linkin takaa.

Vartalo on ohjeen mukaan tarkoitus tehdä jaetusta renkaista. Minä tein yhden langan ketjulla, joten siitä ei tullut ihan yhtä napakka kuin ohjeessa. Jos tekisin uuden, niin tekisin jaetuista renkaista. Yhden sukkulan ketjussa renkaat yhdistyvät toisiinsa vain yhdellä langalla, jolloin se ei pysy muodossa kuten jaettu rengas, jossa yhdistäviä lankoja on kaksi.

Kuvan perhonen on kovettamatta. Kovettamalla saan perhosen vartalon suoraksi, mutta se ei ole käpyilyn perimmäinen idea. Hyvä napakka pitsi säilyttää muotonsa ilman lisäkäsittelyitä. Tässä olisi ollut järkevää seurata ohjetta, eikä vain ottaa käteen valmista sukkulaa ajatellen, että onnistuuhan se tästäkin.

Kuvasin perhosen vanhalla kukkalautasella.

Käpypitsiruusuke laukun somisteena

 

Pieniä laukkuja kesäkäyttöön.

Olen viisi vuotta kesät talvet käyttänyt käsilaukkuna yksinomaan huovutettua villalaukkua . Se on tuntunut aina sopivimmalta vaihtoehdolta. Nyt kävi kuitenkin niin, että tuo huovutettu hihna alkaa kulua poikki ja vaatii korjausta.  Olen miettinyt, korjaanko huovuttamalla vai vahvistamalla, vai käytänkö molemmat keinot. Myös käpypitsikuvion verihelttaseitikkilanka on paikoin vähän kulunut, mutta sen voin korjata, koska siihen sopivaa lankaa on tallella.

• Yritin väistää ongelmaa käyttämällä vaatteita, joissa on riittävän suuret taskut välttämättömille pikkutavaroille. 
• Kesähelle vaati vaihtamaan kevyempään ja olin pulassa laukkuni kanssa. 
• Päätin ommella vanhoista kankaista muutaman laukun korjaamaan tilannetta ainakin näin kesän ajaksi.  
• Ehkä talvella mietin jotain pysyvämpää ratkaisua.

Minulla oli tarvikkeitakin kotona, vain pari vetoketjua jouduin ostamaan. Leikkasin kolmen laukun kankaat, mutta toistaiseksi ehdin ommella vain kaksi. Kankaat ovat paksuja puuvillakankaita, jotka ovat olleet joskus verhoina jakamassa lastenhuonetta kahteen osaan.

 

Laukut

Omistan ompelukoneen, mutta olen käyttänyt sitä hyvin vähän. Tunnen koneompelua enemmän omakseni lankakäsityöt ja jopa käsin ompelun. Toisinaan kuitenkin päätän yrittää. Jos harjoittelisin useammin, niin ehkä saumat suoristuisivat taidon kasvaessa. Oletko miettinyt minkä käsityötekniikan sinä valitset viimeisenä, missä taidot ovat eniten perustasolla, eikä niin huvittaisi ryhtyä toimeen?

Hain ohjeet laukkuihin internetistä, jossa on turvallisia tutoriaaleja, joiden kanssa on helpompi onnistua.

Ensimmäiseksi ompelin sinisen laukun. Laukussa oli minulle riittävästi haastetta. Magneettisolkikin löytyi kotoa (vielä jäi kolme solkea jäljelle tuleviin harjoituksiin). Tähän laukkuun tein taskun läppään magneettisoljen päälle pienen käpypitsikoristeruusukkeen. Laukku vaikutti pieneltä, mutta sain sinne kuitenkin helposti mahtumaan kaiken välttämättömän; kukkaron, puhelimet, avaimet jne.

Toisen laukun tein kukkakankaasta yksinkertaisemman tutoriaalin mukaan. Tämä kangas sopi tarkoitukseen hyvin. Minulla on varmaan joku kukkakuosikausi menossa, kun viime viikolla tein kukkakorut ja nyt kukkakuosi näyttää kankaassa mukavalta.

Tämä laukku on myös sopiva, mutta taskuja siinä on vain yksi sisätasku. Se ei ole aivan yhtä kätevä kuin tuo sininen, mutta toimii kuitenkin. Tässä tein havainnon, että laukussa on aina hyvä olla tasku ulkopuolella. Siihen saa laitettua auton avaimet, jotka sitten löytyvät nopeammin kuin laukun sisältä etsien.

 

Vintageruusuke sinisessä laukussa.

Ruusuke

Käpypitsiruusukkeeseen valitsin vintagemallin. Käpyilin ruusukkeen melko ohuella langalla ja siitä tuli pieni, lähes huomaamaton. Minusta tähän laukkuun ei näyttävämpi oikein sovi. Ohje oli vanha, mutta malli yksinkertainen. Ohjeen ruusuke oli tehty neulalla, mutta minä tein sukkulalla. Harvoin tulee vaihdettua välinettä, vaikka olisi hyvä ylläpitää frivoliteetin tekemisen rutiini sujuvana myös neulalla.

Kovetin ruusukkeen tekstiili-decoupagelakalla ennen laukkuun kiinnittämistä. Ehkä se säilyy ryhdikkäämpänä näin.

Kesäkukkakoruihin käpyilty manteleita

 

Korukukat kristallilautasella kuvattuna.

Kesähelteet vain jatkuvat. Kesän kukat kukkivat. Meillä on jopa saatu sadetta silloin tällöin niin, että luonto ei aivan kuivu. Tein kesäkukkakorvakorut yhä edelleen kevään käpypitsiliinan sukkuloita tyhjentämällä. Voimakas oranssinpunainen väri sopii kesäkukkiin ja valkoinen vielä korostaa kukan kirkasta väriä.

Käytän harvoin tappikorvakoruja ja vielä harvemmin pyöreitä koruja, mutta näihin olen tyytyväinen. Nämä korut tuntuivat ihan omilta heti kun sovitin. Luulen, että näistä tulee loppukesän suosikkiasusteeni.

 

Mantelit

Minun epätasaiselle luonteelleni tasaisen mantelin tekeminen on aina haaste. Siksi kävi tälläkin kerralla niin, että aloitin ja kolmen mantelin jälkeen leikkasin langat poikki ja aloitin uudestaan. Harjoitusmantelit olisi voinut tehdä ihan muuten vain ennen kuin aloittaa varsinaisen työn.

Minä luotan muistiini ja tasaiseen käsialaani ja aloitan mantelityöt aina reippaasti luottaen, että mantelit ovat heti kauniita. Aloitan työt yleensä kuitenkin kaksi tai kolme kertaa, ennen kuin olen tyytyväinen mantelin tasaisuuteen. Onko sinulla jotain tiettyä tekniikkaa, johon täytyy totutella aina uudestaan ja uudestaan?

 

Mantelikukat

Korujen ohje on Dagmar Pezzuton malli joka löytyy Georgia Seitz sivulta PDF - linkkinä..  Nirkot ovat ohjeessa hyvin tasaiset, koska niiden tekemisessä on käytetty apuna hammastikkua. Minä tein taas käsivaraiset nirkot, ja lopputulos oli sangen eläväinen. En vaan malttanut lähteä etsimään hammastikkuja, kai niitä olisi kaapista löytynyt.

Muutoksena alkuperäiseen ohjeeseen

•  pieni rengas helmen alla antamassa ryhtiä kukalle. Kukkien tasaista pyöreää muotoa varmistin myös kovettamalla terälehdet tasaisen pyöreään muotoon samalla vahvemmalla kovetteella kuin kruunussa viime viikolla.
• Tein ohjeesta vain ensimmäisen kerroksen. Alkuperäisessä ohjeessa on kaksi kerrosta terälehtiä. Toisen kerroksen terälehdet nousevat pystyyn kukan keskelle.
• Ohjeen ensimmäisessä kerroksessa on kuusi terälehteä, minulla 7, jotta sain kukkaan vähän runsautta ja pääsin irti symmetriasta.

Korun koko korvassa.

Lankana edelleen Lizbeth 40 ja kukan halkaisijaksi tuli n. 2 cm, joka on minulle sopiva tappikorukuvion koko. Olen katsellut tätä käpypitsikukkaohjetta joskus aiemmin ajatellen, että tämä sopisi vappu - teemaan kun muistuttaa muodoltaan hyrrää tai vesiratasta, joka pyörii lakkaamatta eteenpäin. Nyt kuitenkin kirkkaalla värillä sain siitä kesäkukat.

Käpypitsikruunu ja käpyilyn historiaa Suomessa

Käpypitsikruunu auringon valossa

Suomen Käpypitsiyhdistyksen etätapaamiset ovat saaneet minut muistelemaan menneitä vuosikymmeniä ja pitsejä. Siitä tämän päivän teema.

Yhdistyksen etätapaamisissa jokainen tekee pitsiä tai jotain ihan muuta tahollaan. Samalla keskustellaan tekeillä olleista pitseistä ja kaikesta muusta aiheeseen tai ajankohtaan liittyvästä. Suosittelen tapaamisia kaikille käpypitsistä kiinnostuneille.

Käpypitsiyhdistyksen etätapaamisista löytyy tieto käpypitsiyhdistyksen Facebook - sivulta, jossa Maija haarukoi aina seuraavan tapaamisen ajankohtaa pienellä kyselyllä. Tapaamiseen liitytään Maijan viestissä olevasta linkistä, ilman ennakkoilmoittautumisia.

 

Frivoliteetti

Mummoni teki kauan sitten käpypitsiä. Hän mainitsi tietävänsä käpypitsi nimityksen, mutta ei koskaan, ainakaan minun kuulteni käyttänyt pitsistä tätä rahvaanomaista nimeä, vaan pitsin virallisempaa nimeä:”frivoliteettipitsi”. Johtuiko siitä, että oli oppinut taidon nimismiehen rouvalta, joka oli hienompi ihminen ja käytti yleiskieltä murteiden sijaan.

• Frivoliteetti oli yleinen nimitys pitsille Suomessa jo 1800 - luvulla, enkä oikeastaan sitä ihmettele. 
• Sehän on oikein kaunis suomennos frivolite-sanasta. 
• Näinhän lainasanoja on aina mukautettu suomen kieleen. Juuri tämä tapa on auttanut pientä kieltä säilymään elävänä. 
• Nimitys on vanha. Maininta Frivoliteettipitsistä löytyy jo toisessa suomenkielisessä tietosanakirjassa; Pieni tietosanakirja 1925 - 1928, Projekt Runeberg 

Meidän suomalainen käpypitsihistoria on niin monipuolinen, että tekniikalle on jopa kolme nimeä; kansanomainen nimitys käpypitsi, ruotsinkielinen frivolitet ja suomenkielinen frivoliteetti, joka tosin on unohtumassa. Käpypitsi on aina ollut kiinnostava eikä sitä unohdettu 1900-luvulla missään vaiheessa, vaikka varsinainen kulta-aika olikin 1800- luku ja 1900-luvun alku ennen maailmansotia.

On hienoa, että pitsin tekeminen on taas nousemassa, käytettiinpä pitsistä mitä nimeä tahansa.

.

Muutama frivoliteettihavainto internetistä

• Pitsiä oli arkikäytössä 1900 - luvun alussa ainakin sairaanhoitajien nenäliinamyssyissä v. 1907 - 1932. 
• Minunkin kirjahyllystäni löytyvässä kirjassa Pikkupappilassa, Anni Swan, WSOY, yhdestoista painos 1971, on kuvaus isoäitien ajalta. Kirjassa on maininta frivoliteettipitsin virkkauksesta. eBook

Frivvoliteettipitsin virkkausta

• Nukenvaatteet 1980 luvulta, punaisen setin housunlahkeissa frivoliteettipitsiä.

Frivoliteetti 1980-luvulla

Frivoliteettipitsi mainittiin monissa käsityöalan kirjoissa, joista löytyivät solmun havaintokuvat ja yksinkertaisia reunapitsejä. Minullakin oli aikoinaan kirjasarja ”kauneimmat käsityöt” -WSOY, painovuosi varmaan 1970- luvun puolivälissä. Tästä kirjasarjasta olen tilaa vievänä luopunut, mutta muistelen, että siinäkin olisi ollut frivoliteettipitsin perusteet. Tosin minun muistoihini ei välttämättä voi aina luottaa, kun osasin perustekniikan ilman tuota kirjasarjaakin.

• Silloin työvälineenä oli sukkula. En muista nuoruusvuosinani kuulleeni käytettävän "käpy"- nimitystä frivoliteettipitsiin liittyen. Tästä varmaan johtuu, että minun sanastooni sukkula kuuluu edelleen, en ole sitä täysin oppinut kävyksi muuttamaan.
• Pitsiin ennen kuuluvaa silmua olen kuitenkin oppinut nimittämään nirkoksi, kuten nykyinen sanasto vaatii. 
• Pitsin teen käpyilemällä - en virkkaamalla.

Pieni kysely

1. Kysynkin nyt sinulta käpypitsiin liittyviä muistoja ja termejä, jotka minä ja muu maailma olemme unohtaneet. Olen kiitollinen historiasta ja pienistäkin tiedonmuruista. 
2. Minä kiinnostuin käpyilystä mummoni kautta, mistä sinä sait ensimmäisen virikkeen opiskella käpyilyä? 
3. Voit vastata kysymykseen ja kertoa termeistä  postauksen kommettina, sähköpostilla tai blogisivun yhteydenottolomakkeen kautta.

 

Pitsiohjeet ennen internettiä

Tekniikkaohjeiden lisäksi 1970- luvun lopulla Suomen kirjastoihin ilmestyi  Gun Blomqvistin ja Elwy Perssonin pitsimallikirjoja sekä suomennettuna, että ruotsiksi. Näissä kirjoissa oli liinoja ja kirjanmerkkejä. Itse muistelen lainanneeni ainakin kirjaa nimeltä "Frivoliteter". 

Sain lainaksi myös Burdan teemalehden v. 1989, joka oli saksankielinen, joka sisälsi hyvät ohjekaaviokuvat. Tämän lehden ohjeista löytyy myös kopioita arkistostani. Ja tietysti kirjastojen hyllyissä oli myös hyväkuntoisena säilyneet kappaleet Ilona Jalavan 1920 - luvun kirjasta "Käpyily ja Solmeilutyöt"

Malleja oli saatavilla vähän ja siksi lähes kaikki Blomqvist - Persson mallit sekä huomattava osa vanhan Burdan - teemalehden ohjeista tulin aikanaan tehneeksi. Näiden jälkeen olikin sitten kehiteltävä omia malleja. Nämä ovat siis omia havaintojani, voi olla, että saatavilla on ollut myös muita malleja.

Blomqvist/Persson – kirjan kruunuja en kuitenkaan koskaan tehnyt. Tämän kauniin kruunun ohje löytyi jopa kopiona minulta kotoa (jostain syystä on jäänyt tallelle pieni nippu kauan kauan sitten kopioituja pitsiohjeita)

 

Kruunu

Tein siis tuon kauan sitten tekemättä jääneen kruunun. Lankana kullankeltainen Lizbeth 40, johon pujotin kullanvärisiä pieniä siemenhelmiä. Kruunun pohjan halkaisijaksi tuli 6 cm ja korkeudeksi sakaran kohdalta 7 cm.

Käpyptsikruunu sisällä kuvattuna

Olen joskus ostanut Paverpol-kovetusainetta. En ole sitä juurikaan käyttänyt, koska kovetan yleensä työt kevyesti tekstiili-decoupage-kovetteella. Paverpol kovete näytti vielä ihan normaalilta, joten uskalsin laittaa sitä kruunuun. Kovetin tuorekelmulla suojatun mehupullon ympärille. Pullo oli juuri sopivan muotoinen tähän käyttöön.

Kovetusprojekti

Nykyään näkee harvoin kruunuja käytettävän koristeena tai asusteena. Ennen kruunu oli hyvinkin tavallinen hunnun kanssa hääpuvussa. Muistan aina kummitätini häät ja hääkuvan, jossa tädillä oli pieni kultainen kruunu päässä. Pienen tytön silmin se olin silloin todella hieno ja sitä ihailin. Tämä kruunu voi olla samankokoinen tai vähän laajempi kuin tätini kruunu, mutta sopisi hyvin samaan käyttöön.

vihkikruunu

Minulla on siis kruunu, mutta morsian puuttuu. Tytötkään eivät ole poikaystäviä äidille esitelleet, joten vielä ei ole tiedossa kruunulle käyttöä. Eikä äidillä ole muuten mitään tarvetta hoputtaa lapsia ja voi olla, ettei äidin tekemä käpypitsikruunu edes kelpaisi tytöille.