Lumihiutalekäpyily

 

Viime vuoden joulukuusessa oli paljon lumihiutaleita, mutta tilaa olisi vielä useammalle, joten lumihiutaleet ovat työlistalla edelleen. Ensilunta odotellessa käpyilin oman hiutaleen ilman valmista mallia. Kesää ja kelttiteemaa muistellessa laitoin solmuja lumihiutaleeseen.

 En tiedä voiko tätä oikein sanoa hiutaleeksi. Lumihiutaleessa ei ole paksumpia kohtia tai solmuja. Lumihiutaleet ovat ohuita ja kevyitä hiutaleita. Ehkä tässä juuri menee lumihiutaleen ja talvikoristeen raja. Kaikenlaista sitä pysähtyykin miettimään kuusenkoristetta käpyillessä. 

Lumihiutale

Lumihiutaletta katsoessa voisi helposti kuvitella, että työvälineenä on ollut neula tai kelttisukkula, mutta ei ollut. Kun minulla oli ihan perussukkulassa valkoista lankaa, niin sillä käpyilin. 

Solmussa pujotin sukkulan sijaan jo valmiina olevan työn uuden solmun läpi , jolloin sain tehtyä solmut työn edetessä miettimättä pujotuksia sen enempää. Ehkäpä itse kukin joskus menee yli siitä, mistä aita on matalin eli helpoimmasta kohdasta, kuten minä näissä solmuissa.

Toisella kerroksella sitten kokosin solmut vierekkäin ja tein tähden muodon. Lumihiutale ei ole suuri ja näyttävä, mutta luulen sen jouluna kuusesta paikkansa löytävän. Nyt laitoin kuvattavaksi viherkasvia vasten, jossa tausta on yllättävän hyvä valkoisen käpypitsin kuvaamiselle.

Talvikuvioiden käpyilyä

 

Lumihiutalekokoelmaan uusimmat kuviot

 
Vielä on nähtävissä joitain värikkäitä lehtiä, mutta suurimman osan tuuli on jo pudottanut maahan. Sykyn viimeisenä värinä keltainen on vallannut maiseman ja pian keltainenkin katoaa kokonaan. Syksy muuttuu harmaaksi, tummenee ja valo katoaa kokonaan. Värit ja vuodenaikojen seuraaminen luonnossa toimii minulle enrgian lähteenä, siksi teema on toisinaan mukana postauksissa. 

Syksyn viimeisiä lehtiä

Käpyilytyöksi valitsin tällä kerralla valkoisen lumihiutaleen, eletäänhän jo lähellä ensilumen aikaa. Mallin otin vaihteeksi perinteisestä kirjasta nettiohjeen sijaan. Kirjan on Handy Hands tuotantoa: "Festive Snowflakes & Ornaments For Needle and Shuttle Tatters" vuodelta 2009. ( ISBN: 1-883432-16-2) Käpypitsiumihiutale kokoelmani on karttunut, mutta tämä ohje on vielä käpyilemättä.

Lumihiutale

Valitsin kirjasta lumihiutaleen numero 12. Ohjeen lumihiutaleeseen tehdään ensin keskuskuvio ja sitten toisella kerroksella varsinainen lumihiutale. Ajattelin, että teen samalla useamman kappaleen, joten käpyilin samalla 3 keskuskuviota. 

Tunnistat varmaan ajatuksen, että tämä mallihan on yksinkertainen ja näitä voi tehdä samalla useamman, niin saa näyttävämmän koristekokonaisuuden. 

Ensimmäinen yritys

Katsoin toisen kerroksen ohjeen ja laitoin elokuvan käpyilyn taustalle. Ajatelkaa mitä itsevarmuutta, kuvittelin muistavani kuvion kertavilkaisulla ja sitten käpyileväni kuvion elokuvaa katsellen. Ihan näin näppärä en ollut.

 

Lumipallo

Lopputuloksena ihmettelin kuviota, joka oli minusta enemmän lumipallo kuin lumihiutale. Lumipallona ihan kiva. Katsoin uudestaan kirjan kuvaa ja totesin käpyilleeni renkaat vääriin kohtiin. Säännöllisestä virheestä syntyi hieno lumipallo, joten työ ei täysin epäonnistunut. 

 

Toinen yritys

Nyt seurasin ohjetta huolellisemmin ja kaikki renkaat ja kaaret tulivat niille suunnitelluille paikoille ja lumihiutaleeni oli enemmän lumihiutalemainen kuin tuo ensimmäinen pallo. Ja ennen kaikkea kuvio oli kirjan ohjeen mukainen.

 

Lumihiutale numero 12

Tässä vaiheessa minula oli siis kaksi erilaista kuviota ja yksi valmis keskuskuvio, jota jatkaa. Lumipallo oli kiva, eikä lumihiutalekaan hassumpi, mietin kummanko tekisin. Pohdinta päättyi lopputulokseen, että motivaatio oli kadonnut, en halunnut tehdä kumpaakaan.

Kolmas kokeilu

Selasin kirjaa, ja kuinka sattuikaan, löysin sieltä toisenkin lumihiutaleen (lumihiutale numero 2), jossa oli sama keskuskuvio. Päädyin siis kolmanteet erilaiseen kuvioon, joten lopputuloksena ei ollut kolmen samanlaisen lumihiutaleen sarja vaan huolimattomuuden tuloksena kolmen erilaisen kuvion sarja. 

 

Lumihiutale numero 2

Lampaanvillaa ja käpyilyä

 

Siemenhelmillä koristeltuja korvakoruaihioita matkakäpyilynä.

Viikko sitten sain mahdollisuuden osallistua Baltic Wool konferenssiin Gotlannissa. Matka oli mielenkiintoinen ja ajatukset pyörivät enemmän villan kuin käpypitsin ympärillä. 

Matkavarustukseen kuului kuitenkin: 

• kolme kerää Lizbeth 40 lankaa, 
• kaksi sukkulaa 
• ja pienet sakset. 
• Kahteen lankakerään pujotin siemenhelmiä.

Mitään suurempaa suunnitelmaa ei ollut lankojen varalle ja päädyin tekemään koruaihioita joulumarkkinoita ajatellen. En kuitenkaan jaksanut samaa mallia koko matkaa ja lopuksi teinkin pienen punaisen kirjanmerkin 

matkustaminen

Koronan aikana on istuttu kotona niin huolellisesti, että matkustaminen ensi kertaa koronan jälkeen tuntui melkeinpä epätodelliselta. Ihmisten tapaaminen livenä herätti mukavan muiston ajasta ennen lukemattomia tiiviitä etäpalavereita ja etäkoulutuksia. 

Veikkaan, että tunnelma on tuttu monelle meistä. Pandemia ei oikeasti ole ohi, mutta monet rokotukset ja sairastetut taudit tuovat rohkeutta liikkumiseen. 

Villaa

Osallistujia tapahtumassa oli Baltian lisäksi ympäri Eurooppaa. Osallistujien mukanaan tuomat villanäytteet taas muistuttivat kuinka pehmeä ja pitkäkuituinen suomenlampaan villa on. Monen muun rodun kanssa on paljon suurempia haasteita. Toki erilaisille villoille on paljon erilaisia käyttötarkoituksia ja kaikenlaista villaa voi hyödyntää. 

Aina kerittäessä tulee liian lyhyttä kuitua ja liian likaista villaa. Nyt esillä oli myös hukkavillasta puristettuja lannoitepellettejä, mikä on hieno tapa hyödyntää aiemmin hyödyntämättä jäänyt ns. roskavilla. 

Gotannin perinteiset rodut ovat Gotlannin turkislammas ja maatiaisrotuna Gute. Turkislampaan villa on silkkisen sileä ja rasvaton, en malttanut olla ostamatta matkamuistoksi tapuleita tulevia käsitöitä varten.  

Villaa; kuituja, lankoja, kankaita, neuleita, huopia, käsitöitä.

Lampaita

Lampailla oli vielä laidunkausi kesken ja lampaat olivat hoitamassa perinnemaisemaa. Matkan aikana aitoja lampaita oli näkyvissä hyvin vähän. Muutama oli tuotu vierailukohteeseen nähtäväksi. Gute-rotu jäi kokonaan näkemättä tällä matkalla.

Betonilampaita oli sitäkin enemmän Visbyn kaduilla betoniesteinä ja taljoja vanhan kaupungin putiikeissa. VIllan lisäksi lampaan liha oli jossain muodossa ravintoloiden ruokalistoilla. Lammas on merkittävä osa paikallista kulttuuria ja tuotteistettu hienosti paikallistuotteiksi, Ylpeys omista lampaista välittyi turistille. 

Meillä on sanonta, että lammastalouden harjoittaminen on sivistynyt tapa köyhtyä. Lampaan syöntikin keskittyy lähinnä pääsiäiseen ja muina aikoina on vähäisempää. Suomalaisen villan arvostus ja suomalaisesta villasta valmistetut tuotteet ovat jääneet tuontivillan jalkoihin. Vähän harmittava tilanne, koska meillä on vielä olemassa hienot alkuperäisrotumme, joita voisi tuoda enemmän esille. 

Lampaita lampolassa kaduilla ja taljakauppiaalla.

Visby

Visbyn vanha kaupunki on kaunis kuten muutkin rannikon vanhat kaupungit. Visbyssä vanha ja uusi rakentaminen ei sekoitu vanhan kaupungin reunoilla niin helposti, koska vanhaa kaupunkia ympäröi muuri. Vaikka hotelli oli muurin ulkopuolelle, niin löysin itseni kameran kanssa muurin sisäpuolelta aina, kun se oli mahdollista. Onneksi tulin paikalle hyvissä ajoin, enkä pitänyt kiirettä kotiinlähdön kanssa.

Kotoa lähtiessä lämpötila oli suurin piirtein sama kuin perillä, mutta meillä oli kylmä tuuli. Saarella mereltä tuuli lämpimästi, mihin en oikein osannut varautua. matkan lopputuloksena mukaan tuli villan lisäksi siis kameran verran valokuvia raunioista, kirkoista, mukulakivikaduista ja maisemista. Vanhoja tuulimyllyjäkin kävin katsomassa ihan lähietäisyydeltä, vanhat myllyt ovat aina kiehtova kuvauskohde. 

Meri, vanhat talot, mukulakivikadut, muurit, kirkot ja rauniot, kapeat
kujat, vihreät polut, tuulimyllyt ja lempeä tuuli, ihana miljöö tapaamiselle.

Postauksesta taisi tulla nyt matkakertomus, käpyilylle ei jäänyt niin paljon aikaa, ehkä tulevalla viikolla olen taas palannut arkeen ja käpypitsin pariin. 

Käpypitsilumihiutaleita

 

Syksyn ensimmäiset lumihiutaleet käpypitsistä.

Ensilunta odotellessa etsiskelin lumihiutaleiden malleja internetistä. Päädyin pieneen helmikoristeiseen tähtihiutaleeseen.  

Tämän mallin olisi voinut tehdä ohuemmastakin langasta, mutta valitsin virkkauslangan. Siemenhelmet ovat pieniä, mutta toisaalta uppoavat lankaan kiinteästi ja lumitähdestä tulee hohtava ilman irrallisen tuntuisia helmiä. Löysin lipastostani siemenhelmen sävyisiä metallihelmiä, jotka sopivat hyvin pieniin hiutaleisiin.

Pieniä hiutaleita tuli neljä kappaletta, koska ajattelin laittaa niihin korvakorutapit tai koukut. Halusin vertailla viisisakaraista ja kuusisakaraista hiutaletta ja  nähdä kumpiko sopii korvakoruun paremmin. Ovat toki eri näköisiä, mutta kumpiko on parempi sinun mielestäsi?

Ohje on tavallisen näköinen ja löytyy varmaan useastakin osoitteesta. Minä tein tämän tutoriaalin mukaan.

Tammenlehtiä käpypitsistä

 

Aitoja ja käpyiltyjä tammenlehtiä.

Ruskalehdet putoavat puista ja luonto on värikkäimmillään. Tänä vuonna eteläisessä osassa maata oli loistava ruska, joka tosin on vähitellen haalistumassa syyssateiden pudottaessa lehtiä maahan. Tässä tunnelmassa selailin Instagramia ihailin Lilliantatlace nimimerkin hienoa käpypitsillä toteutettua tammenlehtikuviota. Julkaisu sisälsi ohjeen, jota en malttanut olla kokeilematta.

Tammenlehdet

Valitsin väreiksi ruskan värin ja keltaisen Lizbeth 40 langan. Kuvittelin tekeväni näistä korvakoruja, kirjanmerkkejä tms. Lehden pituudeksi tuli 5 cm. Värisävyiksi olisin voinut valita myös vihreistä. 

Meillä tammenlehdet ovat vihreitä, haalistuvat ja muuttuvat lopulta ruskeiksi, Varsinaiset värikkäät lehdet löytyvät paremmin vaahterasta, joten värivalinta ei nyt seuraa luonnon palettia, jota usein mielelläni käytän.

Levitin lehdille tekstiili decoupage lakkaa tapani mukaan.

• Lehdet näyttävät pysyvän muodossaan, mutta pitkät käpypitsikaaret saavat harkitsemaan uutta käsittelyä. 
• Katson käyttötarkoitusta;  varmaan kirjanmerkki pärjää nykyisellä käsittelyllä, mutta korvakoruja tekisi mieli varmuuden vuoksi ryhdistää vähän lisää, jotta korut säilyttäisivät muotonsa tilanteessa kuin tilanteessa ja kosteassakin säässä.

käpypitsiä ja kristallihelmiä

 

Viikko on mennyt ilman, että olen käpyillyt solmuakaan. Tilanne on hyvin harvinainen.

 Otin maanantaina kolmannen koronarokotuksen, en tiedä oliko se edes tarpeen. Joka tapauksessa sain tiistaiksi melko korkean kuumeen ja loppuviikko on mennyt laiskotellessa. 

Korvakorut

Ajattelin tänään esitellä korvakorut, jotka olen tehnyt ehkä jo ennen koronaa. Olen käyttänyt näitä hyvin paljon ja pidän kovasti niiden metallisista siemenhelmistä ja punaisista kristalleista. Itse asiassa tein myös toiset vedenvihreillä kristalleilla.

Minusta pitkä muoto on mukava ja sopii helposti mihin tahansa asuun, käpypitsikorut ovat sopivan näyttävät, mutta eivät liian juhlavat. Korun pituus on 4,5 cm.

Tein näitä käpypitsikoruja myös markkinoille myyntiin, mutta yllätyksekseni ne eivät olleet kiinnostavia. Muutenkin olen hämmästellyt, että ostajien suosituin korvakorumuoto on pyöreä. Ehkä se on vain sopiva muoto suurimmalle osalle suomalaisia kasvonpiirteitä. En tiedä, onko myös laajempi ilmiö. Voihan se olla myös viime kesän trendeihin liittyvä asia, en voi tietää.

Rannekorukäpyily

 

Käpypitsikoru Ksenija Shvedenkon ohjeella

Sitkeä migreeni on kiusannut tänään ja päivä on mennyt laiskotellessa. Syksy on muutenkin vähän väsyttävä vuodenaika. Tein jopa päätöksen, että tulevana talvena ostan puolukkahillon kaupasta. Aiempina vuosina olen käynyt metsässä, mutta tämä vuosi jää puolukoiden suhteen väliin. Hain sentään ämpärillisen mustikkaa, joten poimiminen ei aivan pääse unohtumaan.

Käpypitsikoruvarastot ovat huvenneet ja ajattelin tehdä vaihteeksi koruja tulevia tarpeita varten. Markkinoita ei ole nyt näköpiirissä, mutta parempi olla valmis sitten kun sellaiset eteen tulevat.

rannekoru

Käpypitsi on ohuilla langoilla toteutettavaa pitsiä ja välillä tuntuu siltä, että korut ovat liian pieniä ja huomaamattomia. Toki pitsi on kaunista, mutta välillä sitä haluaisi leventää ja suurentaa ja tehdä niin näyttävää, että koru erottuu kauempaakin katsottuna. Tällainen olo oli kun katselin YouTubesta Ksenija Shvedenkon videota.

Tuumasin, että koru näyttää kauniilta myös ilmavampana ja vähän leveämpänä. Kerroin kaikkien kuvio-osien solmumäärät 1,5 kertaisiksi. Idea toimi, korusta tuli vähän leveämpi ja yhä kaunis, mutta kävi kuten usein ennenkin; en löytänyt kotoa sopivia helmiä.

Lähikuvaa levitetystä korusta.

Korun tiedot 

• lankana Lizbeth 40 ecru ja vaalea violetti, 
• helminä 3mm Swarovski-helmet.
•  Korun leveys n, 2 cm. 
• Korusta tuli pitkä vaikka laitoin vähän tilaa vievät magneettilukot. 
• Helmien väreissä ei ollut valinnan varaa, mutta nämä himmeät helmet sopivat lopulta koruun hyvin, tai ainakin paremmin kuin muut, joita harkitsin ja kokeilin.

Loppupäätelmänä totean, että koru olisi kaunis alkuperäisillä kaksoissolmuluvuilla, ehkä hiukan paksummasta langasta käpyiltynä, jolloin korulle tulisi automaattisesti enemmän kokoa.

Syksyinen käpypitsiperhonen

 

Syksyn perhonen ruskan väreissä

Kesän perhosten saldo jäi niin pieneksi, että tein vielä yhden näin syksyllä. Koruissa voi olla nyt pieni tauko, kun syksyn markkinat on tänään pidetty. Tällä kerralla teemana oli 1930 - luku. Ompelin siis laskoshameen ja hatun. Lisäksi vaatteena oli villapaita, niitä varmaan käytettiin paljon 30-luvulla. Minulla oli vieläpä omatekoinen, joten sopi aikakauteen hyvin.

Kauppatapana onnistuu hyvin systeemi, jossa minä esittelen pitsisolmujen tekemistä ja tyttäreni hoitaa kaupankäynnin. Tällä kerralla minun pitseillä ja villatöillä oli parempi menekki, kuin hänen koruillaan. Johtui ehkä ostajakunnan ikäjakaumasta. Ehkä käsityömarkkinoilla oli vanhempi väki ja nuoriso oli paikallisen kauppakeskuksen 10-vuotisjuhlassa. Harmittavaa päällekkäisyyttä tapahtumissa.

Perhonen

Perhonen on Endrucks-projektin sovellus Daniela Gallilta. Toteutin sen Lizbeth 40 ruskalehtien värillä. Tämä perhonen voisi olla heiman suurempana mukava kirjanmerkki, jos siihen lisäisi vaikkapa vihreän nauhan, joka toisi vaikutelman heinän korrella istuvasta perhosesta, täytyy miettiä.

Lisää tämän perhosen muunnoksi löytyy muskaanin blogista

Sininen käpypitsikaulakoru

 

Yksinkertaisessa kaulakorussa kaksi sinistä.

Olen tehnyt käpypitsikaulakoruja täydentämään markkinapöytää. Tähänastiset korut ovat paksusta langasta. Nyt halusin tehdä vielä ohuemmasta langasta yhden korun. Valitsin siihen kaksi sinistä lankaa Lizbeth 40 värivalikoimasta. Näitä lankoja minulla on eniten, joten näistä löytyy värejä.

Koru

Valitsin yksinkertaisen kuvion, mutta silti tuntuu, että käytetyn ajan mukaan ei voi hinnoitella. Minua kiinnostaisi tietää mitä muut käytätte hinnoitteluperusteena käpypitsikoruille. Tämä koru on myös pitkä, lähes 50 cm, Laitoin magneettilukon, koska koru on varmaan näinkin riittävän suuri, eikä säätömahdollisuus ole niin tarpeen.

Oikeastaan pidän tästä korusta ja näistä kahdesta sinisestä ja mietinkin toista kerrosta ja helmiä. Tällä kerralla kuitenkin jätän korun tähän vaiheeseen, ehkä joskus kehittelen toisen korun kahdesta sinisestä.

Lähikuvaa kuviosta

Paksuhkoa lankaa ja kaulakoruja

 

Suuria renkaita ja kaaria

Jatkan edelleen kaulakoruilla ja paksuilla langoilla. Tarvitsen käpypitsi kaulakoruja varastoon seuraavia markkinoita varten. Ei ehkä ole aikaa tehdä sellaisia, jotka menisivät helposti kaupaksi, mutta teen joitain nopeasti  valmistuvia, joilla saa lisää näyttävyyttä myyntipöytään. 

Tyttäreni jatkaa edelleen kierrätyslasin työstämistä, ja minulla pitää olla myös jotain käpypitsiä myyntipöydälle, kun lähdetään seuraaville markkinoille. Lisäksi minulla on haaveita markkinapaikan ja teltan varustuksen täydentämiseksi. 

Ruskea kaulakoru

Ruskean kaulakorun käpyilin Lizbeth 20 langasta ja melko suurilla kaarilla ja renkailla. Suuret kaaret ja renkaat valmistuvat nopeasti ja korusta tulee näyttävä. Laskin sen varaan, että erikoinen koru voi olla myös kiinnostava. Toki kaikki tiedämme, että laiskoin ajatuksin tehdyt päätökset eivät yleensä johda parhaaseen lopputulokseen.

Lanka vaikuttaa paksummalta, koska käytin koko ajan tasapainotettua solmua, etteivät kaaret kierry liikaa. Helmet on ostettu helmikaupasta. Lasihelmissä on helmiäishohtoinen pinnoite, joten niitä on käsiteltävä samalla varovaisuudella kuin aitojakin helmiä. 

 Kiinnitykseen löysin ketjua, ruskeat lenkit ja lukon. Kaikki on ostettu nikkelivapaina. Välillä mietin, olisiko turvallisinta siirtyä kokonaan kirurginteräksisiin koruosiin. Voiko aina luottaa pinnoitettujen korunosien kestävyyteen. Tätä olemme myös tyttäreni kanssa keskustelleet viime aikoina paljon, vaikka vahinkoja ei tiettävästi ole käynytkään. 

Neulatekniikkaa ja Miyuki - helmiä

Vaalea koru

Tämän korun tein virkkauslangalla ja käpyilyneulalla. Neula oli liian ohut tälle langalle ja lopputuloksesta tuli epätasainen. Tämän luulen johtuvan siitä, että olen käpyillyt neulatekniikalla liian vähän viime aikoina. Pitäisi harjoitella useammin. Virkkauslangassa on Miyuki-helmet kuten viimeviikoisessakin korussa.

Kiinnitykseen olisin tarvinnut ketjua, mutta minun viimeinen vaalea ketjuni ei herättänyt luottamusta laadusta, joten kiinnitin muutaman lenkin ketjuksi. Toivottavasti nämä pysyvät. Korun tutoriaalin osoite täältä. 

Toisinaan väärällä neulalla tehdyt korut tuntuvat epätasaisilta ja epäonnistuneilta, silti pitäisi muistaa, että ulkopuoliset ehkä kuitenkin mieltävät korun siroksi, onhan se paljon sirompi kuin esimerkiksi virkaten tehdyt korut, jotka ovat ovat myös kauniita.