Kevätliinan kerrokset 11 ja 12

 

Talviliina ruskean taljan päällä

Tiukimpia Covid-rajoituksia on purettu vähitellen ja elämään alkaa tulla tuttuja tauolla olleita elämyksiä. Junalla ei ole juuri tullut pariin vuoteen liikuttua, nyt se tuntuu taas normaalilta. Tutut toiminnot palaavat pikkuhiljaa ja elämä tuntuu taas aavistuksen normaalimmalta. Junakahvi ja käpypitsi aamuvalossa, jos mikä kertoo paluusta normaaliin.

Käpypitsiä ja aamukahvia junassa.

Liinassa on vihdoin valkoisia kerroksia!

Valkoinen reunus muutti frivolite-liinan ilmettä huomattavasti ja ajattelin, että liina voisi olla valmis näin. Olisiko liinan lopettaminen nyt hyvä tapa varmistaa liinan käyttökelpoisuus vai olisiko se kesken luovuttamista. Välillä houkutus kesken jättämiseen on suuri. Luulen muidenkin pitsintekijöiden mielissä pyörivän ajoittain samanlaisia ajatuksia.

Liina näyttää tasapainoiselta ja kaikkia värejä on juuri sopivasti. Tulevat kerrokset tuntuvat olevan suuri mahdollisuus pilata liinan harmonisuus ja värien juuri saavutettu tasapaino. Toisaalta houkutus on suuri jatkaa ja katsoa saako liinan värit säilytettyä sointuvina loppuun asti. Kerroksia on vielä monta, eikä valkoisella loppuun asti tekeminen ole vaihtoehto, joten värien valintaa on vielä tehtävä.

Kevätliinan kerrokset 9 ja 10

Liina jatkuu Renulekin ohjeella

Kevät etenee ja minun liinani on edennyt 2 kerrosta.

Haaveilin lisääväni valkoista väriä talviliinaan. Valkoinen kuuluisi olla lumisen talven ja jäälauttojen pääväri, mutta en kuitenkaan saanut sitä lisättyä vielä. Liinan keskiosassa on kerros tumman sinisellä langalla, jonka väri on nimetty arktiseksi vedeksi.

Tummat raidat

• Alkoi näyttää siltä, että tumma raita jää liian orvoksi yksin liinan keskelle, ellen jo käytä samaa väriä uudestaan.
•  Näin valitsin näihin kahden viimeisen kerroksen kaariin arktisen veden ja valkoinen saa vielä odottaa. 
• Ellei seuraavaksi ole valkoisen vuoro, niin talviliinasta tulee hyvin leudon ja vähälumisen talven liina.

Lohdullista on, että liina jatkuu ja valkoisella on vielä mahdollisuus.

 

Käpypitsimuna pääsiäiseksi

 

Munakokoelma kristallimaljassa

Olen tehnyt pitsimunan pääsiäiseksi jo useamman vuoden ajan. Tänä vuonna käpypitsimunakokoelmani kasvoi kuudennella munalla. Munakokoelman voisi tehdä kerralla näyttäväksi, mutta minulle sopii tämä vähitellen kerääminen.

Munista tulee hyvin erilaisia keskenään. Jos tekisin useita munia samana vuonna, luulisin pitsien muistuttavan enemmän toisiaan, toisin kuin nyt, jolloin joka vuosi on vähän erilainen ajatus ja suunnitelma. Käytin puumunan munan maalaamiseen InkaGold – maalia. Pitsissä on lankana Lizbeth 40.

 

Uusi frivolite-muna

Joskus on mukavaa tehdä kerroksellista ja runsasta pitsiä, jonka jälkeen tulee minimalismin vuoro. Tällä kerralla ajattelin tehdä vain yhden munaa kiertävän pitsin, joka kiinnittyy kevyesti langalla munan päissä oleviin pieniin kuvioihin. Kuviota hahmotellessani huomasin, että ehkä on hyvä kiinnittää kuvio useammasta kohdasta, jotta kuvio pysyy paikallaan.

Koska tein päätyyn vain neljän renkaan kukan, tarvitsin terälehteen useamman kiinnityssilmun. Halusin symmetriaa, enkä halunnut vierekkäisiä silmuja renkaaseen, joten päädyin kaksoissilmuun/kaksoisnirkkoon.

Käytin nirkkomittana pahvista kirjanmerkkiä, jotta kaikki silmut tulivat yhtä pitkiksi. Valmiista kuviosta vedin toisen silmun pitkäksi ja kiinnitin kierrettynä reunakuvioon käpyilyn aikana. Toinen silmu jäi pieneksi liitossilmuksi, josta pujotin myöhemmin vihreän kuviolangan pitsiä viimeistellessäni.

Pitsi on munaan sopivan kokoinen ja kaksoissilmukiinnitys mahdollisti pientä kireyden säätöä kuvioiden yhdistämisessä. Kuitenkin päätykuviot tahtovat vähän luistaa ja  siksi mietin helmen liimaamista päätykuvion keskelle pitämään pitsiä paikoillaan. Värivalinta jäi harmittamaan, vihreä olisi ollut parempi tummempana. Nyt kuviot hukkuvat vaaleaan munaan.

Pitkäperjantain manteliristi

 

Manteliketju taiteltuna ristiksi.

 

Pääsiäisen ajan käsityönä risti ennen ylösnousemuksen juhlaa.

Pitkäperjantai on surun ja hiljentymisen päivä. Musta risti voisi olla teemaan sopivampi. Valitsin ristin tekniikaksi taitella ristin manteliketjusta. 

Manteli (cluny) muistuttaa lehteä ja väriksi valikoitui vihreä; toivon, iankaikkisen elämän ja kasvun väri. Kultareunus ja kukka sen sijaan sopivat päivään paremmin. Kulta liittyy liturgisena värinä Kristuksen suuriin juhliin.

 

Manteliristi

Lankana on Lizbeth 40 ja jokaisessa mantelissa on kudottuna n. 15 edestakaista lankaa. Keskustaan halusin kukan, joten tein osan manteleista kultaisiksi. Yhdistin ketjua toisiinsa samalla kun ketju valmistui. Manteleita ketjuun kertyi 44.

Toisen kerroksen tehtävä on pitää manteliristi tasaisesti oikeassa muodossa. Tein manteleiden risteyskohtaan pienet renkaat, joiden välillä pitkät silmut lisäävät ristiin ryhtiä. Renkaiden välisitä kaarista tuli kultareunus. En mitannut nirkkomitalla pitkiä silmuja, joten välit olisivat voineet olla tasaisempia.

En ole kovettanut tai käsitellyt ristiä mitenkään. Luultavasti jo höyryttäminen toisi ristiin lisää ryhtiä. Jätän viimeistelyn tehtäväksi myöhemmin, koska en tiedä tuleeko rististä koriste tai kirjanmerkki vain ompelenko sen kiinni johonkin.

Endrucks-mukaeltuja frivolite-narsisseja

 

Uudet kevätkukat aiemmin käpyiltyjen kanssa samassa maljakossa.

Palmusunnuntai. Lunta on yhä runsaasti, silti parhaat pajunkissat olisi pitänyt kerätä jo viikkoja sitten. Minun maljakossani pajunkissat ovat osin jo vanhoja ja kuivuneita, mutta en nyt lähtenyt niitä vaihtamaan. Yritin tehdä frivolite - narsisseja muokkaamalla vanhoja reunapitsiohjeita . Valmiit kukanvarret päällystin kukkateipillä, en käpyillyt. Kevätkukat ovat nyt siis osittain askartelua.

Viime vuonna tein pääsiäismunaan käpypitsin Frau Eleonore Endrucksin ohjeesta ja mietin, löytyisikö sieltä ohje myös käpypitsinarsissiin. Laitan tähän linkin projektin esittelyyn, jos projekti on jollekin vielä tuntematon.

Narsissit

Pääsiäinen pitkän talven jälkeen houkuttelee koristelemaan keväisillä väreillä ja kukkasilla. Virpominen on jäänyt kun perheen teineillä on tärkeämpää tekemistä. Oikeastaan kaipaan aikaa, jolloin koristeltiin pajunoksia ja käytiin virpomassa sukulaisia pääsiäismunien toivossa. Siinä perinteessä on meillä nyt luonnollinen tauko lasten iästä, koronasta, iäkkäiden sukulaisten vähenemisestä ja pitkistä välimatkoista johtuen. Toivottavasti elämä tuo vielä virpomisperinteeseen otollisempia aikoja.

Tein palmusunnuntain teemalla kaksi kukkaa, jotka näin jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut asetella kranssiin tai johonkin muuhun pääsiäiskoristeeseen, jossa hento kukka pääsee esiin selkeällä taustalla. Nyt niihin kuitenkin tuli varret ja ne seisovat maljakossa yli-ikäisten pajunkissojen kanssa. 

Pitsi 38

Valitsin ensin pitsin 38, jota en ole vielä nähnyt paljon muokattuna. Tässä mallissa näytti olevan narsissin keskustorvi jo valmiina. Muokkasin mallia jättämällä pois kuvion keskeltä neljä kaarta ja pienet renkaat, jolloin sain kuviosta taipuisamman. Muuten pidin kuvion solmut ennallaan, lisäsin vain muutaman kiinnityksen.

Kuvan viivat osoittavat ylimääräiset kiinnityskohdat ja rasti päällä oleva ympyrä
 osoittaa, mitkä osat on jätetty käpyilemättä kokonaan.

• Tein kuvion kuusi terälehteä, jotka tässä käpypitsimallissa jäivät melko lyhyiksi. 
• Samalla muodostui torvi, joka olikin sitten yllättävän laaja. 
• Käpyilin narsissiin kukkapohjan ja torven sisustan hiukan tummemman keltaisella langalla.
• Keltainen kevätkukka siitä tuli, onko se narsissi, en tiedä.

Työvaiheita pitsin 38 muuttamisesta kukaksi

Pitsi 1

Tämän oman pienen käpypitsikukkani julkaisemisessa on korkea kynnys, sillä Muskaan julkaisi omassa blogissaan paljon hienomman ja näyttävämmän kukan pitsistä 1. Rohkaisin silti mieleni ja kuvasin pienen kukkani.

Muokattu pitsi 1

• Halusin kokeilla ohjetta muokkaamatta solmuja ja jättämättä osia pois. 
• Muokkasin siis vain pitsin liitoksia. 
• Liitin kaaren keskimmäiset silmut yhteen kukan keskustaksi. 
• Sitten nostin ylös suuremman renkaan sisällä olevat pienet renkaat ja liitin ne toisiinsa. Näin sain pikkuruisen torven kukan keskelle.

Terälehdet jäivät tällä systeemillä aika avonaisiksi, mutta tein pikkukukkani näin. Oikeastaan olisin voinut jättää pienemmät lenkit terälehtiin ja tehdä ne vielä uudestaan torveen. On helppo sanoa jälkeenpäin mitä olisi voinut tehdä, kun kukka on jo valmis. Jätin kukan alkuperäiseen muotoonsa.

kuvassa viivalla yhteen liitettävät nirkot kaaren keskellä
ja nuoli osoittamassa pystyyn nostettavaa rengasta.

Nyt minulla on kestävät ja ekologiset käpypitsinarsissit maljakossa ja pääsiäinen saa tulla. Narsissit eivät lakastu, eikä niiden kasvattamiseen ole kulunut paljon energiaa, eikä kuljettamiseen fossiilisia polttoaineita. Lisäksi nämä kestonarsissit kukkivat vielä vuosia. Ehkä jonain vuonna löydän niille vielä paremman paikan ja taustan.

Kevätliina jatkuu Renulekin ohjeella

 

Talviliina, jossa liikaa väriä lumeksi ja jääksi.

Tänä keväänä valitsin talviset värit ja näyttää siltä, että silti voi käyttää nimitystä kevätliina. Lunta sataa yhä vaikka on jo huhtikuu. Kesän ja talven taistelu jatkuu ja talvi näyttää pitävän pintansa yllättävän pitkään. Kevät tulee varmasti, vaikka hitaammin kuin muina vuosina.

Liinassa ajattelin jäälauttaa, mutta nyt värityksessä on liian vähän valkoista ja liikaa muita värejä. Joskus sitä innostuu vaihtamaan lankaa liian usein vaikka voisi valita päävärin ja keskittyä siihen. Muut värit voisivat olla vain pieninä mausteina. Tätä minun täytyy vielä opiskella. Tunnistatko tilanteen, jossa et malta olla sovittelematta värejä yhteen, vaikka vähempikin riittäisi?

 

Uusi väri

 

Valitsin värit tarkasti ja päätin pitäytyä valikoimassa. Toisin kävi. Katsoin tyttäreni kanssa elokuvaa ja huone oli hämärä. Olin huolimaton ja otin vahingossa turkoosin lankakerän vedenvihreän sijasta seitsemänteen kerrokseen. En purkanut, kun väri oli mielestäni riittävän samaa sävyä kuin aiemmatkin värit. Nyt minulla on siis kuuden värin väripaletti loppuliinaa ajatellen. Valkoista pitäisi lisätä enemmän

vaihtuneet värit. Kuva on vähän huono.

Kevään frivolitekoru Sakamishin ohjeella

Kevätkoru Atelier-Sakamishin ohjeella

Lumi sulaa vauhdilla ja joen uomat täyttyvät vedestä. Ajelin kosken ohi, enkä malttanut olla pysähtymättä kuuntelemaan. Lapsuuden mummola sijaitsi kosken vieressä ja kuohuja kuunneltiin erityisesti keväisin, kun vettä virtasi runsaasti. Tämä koski ei ole se lapsuuden koski, mutta kuohui kuitenkin, vaikkakin vähemmän.

Lumi ja jää sulavat vedeksi, joka virtaa kuohuen Kymijoessa

Kuuntelin ja katselin hetken kuohuntaa ja jatkoin matkaa. Mieleen nousi joskus nuorena luettu pätkä Eila Kivik’ahon runosta:

 ” Aallot solisevat. Tahtomattaan sydämeni myötähyräilee. Niin kuin puro pienen vesirattaan, niin tuo laulu minut villitsee. Kuplaa, poreilua kaikkialla. Vettä. Tuulta. Kiepun villinä. Järki harhaa puron rantamilla soiden kevään pajupillinä. ”

Kevättunnelmissa siis pidin tauon liinasta ja tein keväisen rannekorun.

Rannekoru

Koru on pieni ja yksinkertainen, kuten suurin osa Sakamichin töistä. Usein töihin liittyy joku yllättävä oivallus tai odottamaton käännös, joka lisää mielenkiintoa. Tämä 15.10.2022 julkaistu ohje on ollut alusta asti minun to tat-listalla. Nyt aika tuntui oikealta, koska koru sopii kevätteemaan ja valitsemani keltainen lähestyvään pääsiäiseen, (alkuperäinen oli muuten tehty sinisellä ja syysteemaan). Tämä ohje on ajaton, kun vain värit sopivat teemaan.

Koristeellinen korurunko täynnä pieniä kevätkukkia

Käytin Lizbeth 40 – numeroista lankaa, mikä on käsittääkseni sama vahvuus kuin ohjeessa. Silmuja en mitannut millään mitalla vaan tein silmämääräisesti suurin piirtein saman pituisiksi. Kuvio ei vaadi niin tarkkaa säännöllisyyttä.

Keväthuuma ohitettu ja aika palata liinan pariin.

 

Talvinen käpypitsiliina

Käpypitsiliinan talviset värit

 

Talvi alkaa väistyä hiljalleen. Olen katsellut kävellessäni lintujen ja jänisten jälkiä joen jäällä. Nyt näyttää siltä, että virtaus ja aurinko ovat yhdessä sulattaneet jään. Talvi on ollut luminen ja lunta riittää edelleen, mutta kevätpurojen aika on koittanut.

Kevätpurojen aika, virtaus ja aurinko sulattavat joesta jään.

Värisävyt

Vähän vielä kerron tämän vuoden frivolite-pitsin, talviliinan värivalinnoista. Lankana on Lizbeth 40. Tästä langasta valitsin värejä, jotka kuulostavat mahdollisimman kylmälle: 

•  Pääväriksi valitsin lumivalkoisen, 
• liinan keskellä on sininen jää, 
• kolmannessa kerroksessa on arktinen vesi, 
• neljännellä kerroksella on hopeinen jää, 
• viidenteen kerrokseen valitsin veden vihreän, mikä myös on mielestäni kylmä.

Liinan kuusi ensimmäistä kerrosta

Liina

Viidellä kylmällä värillä luulisi jo käpyilevän liinan, siksi otin kuudenteen kerrokseen sinisen jään uudestaan. Näin alussa, kun kaikki värit ovat vasta yhden kerran, niin pitsiliinan kokonaisuus ei vielä hahmotu.

”Hopeiseen jäähän” olin vähän pettynyt. Kerros on käytännössä valkoinen ja valkoisen katkaisee muutama harmaa väriläiskä, tätä en oikein osaa ajatella hopeisena. Harmaat läiskätikin kyllä sopivat jäälautta-ajatukseen ihan hyvin, eikä liina tästä mene pilalle. Lanka vain yllätti.

Katsotaan, kuinka liina jatkuu, en kokonaan hylkää noita hopeisen jään harmaita väriläiskiä. Talvisessa jäässä ja lumessa niitä voi olla.

Frivoliteliinojen sarjaan neljäs liina.

Sinivalkoisia sävyjä liinassa.

 

Käpypitsi alkaa taas sujua ja kevätaurinko sulattaa lunta, joten elämä hymyilee.

Nyt kun olen päässyt tekemään liinaa myöhemmin kuin muut, niin olen nähnyt somessa monta hienoa värivalintaa tähän liinaan. Ostin langat valmiiksi. Liinan kuviot vaikuttavat vain olemassa olevien lankojen sijoitteluun, ei värinvalintoihin. Tilanne on hyvin erilainen kuin aiempien liinojen kohdalla.

 

Liinasarjan värit

Aiemmat liinat edustavat eri vuodenaikoja; 

• v.2019 liinassa on kevään sinitaivasta ja kirkkaan keltaista auringonpaistetta, 
• 2020 Liinassa on kesän täyteläisiä vihreitä sävyjä sekä punaisia ja valkoisia kukkia. 
• 2021 liinassa hehkuvat syksyn oranssi, punainen ja keltainen kulta

Vuodenaikaliinat täydentyvät talvella.

Nyt ajattelin, että on valkoisen talven vuoro. Kuvittelin mielessäni jäälauttaa, jonka koloista näkyy syvä sininen kylmä vesi eri sävyissä. Valitsin vedenvihreän, joka jättää sävynsä vuoroin sulaneelle ja hyytyneelle lumensekaiselle jääkinokselle. Tarkoitus on pysyä kylmissä väreissä.

Voi olla, että lopputulos on hyvinkin sekava ja kaukana kauniista jäälautasta, suunnitelma värivalinnoille ei ole yhtä selkeä kuin aiemmin. Ehkä näillä väreillä voin jopa yllättää itseni. Toivottavasti yllätys ei ole negatiivinen.  Jokainen käpyilijä tietää odottavan jännityksen tunteen, kun suunnitelma on hatara ja työn lopputulos vielä hämärän peitossa.

Aika näyttää minkälainen tulee talviliinasta ja sopiiko se sarjaan.

Aika kevätliinan käpyilylle

Renulekin liinan ensimmäiset kerrokset

 

Kevät on pitkällä ja Renata Niemczyk on julkaissut blogissaan tämän kevään liinasta jo peräti 8 kerrosta, ennen kuin minä ehdin mukaan. Olen pitänyt käpyilystä pitkän tauon. Nyt kuitenkin aloitin frivoliteliinan ja totuttelen taas pitsisukkulaan.

Varasin liinaan vaaleita värejä jo hyvissä ajoin etukäteen ja näillä nyt täytän sukkuloita. Viikot ovat olleet pitkästyttäviä, kun olisin jo halunnut aloittaa. Tiedät tunteen, kun suunnitelma on valmis, mutta aloitus syystä tai toisesta viivästyy. Ehkä tilanne kasvattaa kärsivällisyyden hyvettä.

 

Tauko käpyilyssä

Jouduin pitämään tauon käpyilyssä ajettuani loppuvuodesta autolla mustaan jäähän ikävin seurauksin. Oikeasta kädestä katkesi kiertäjäkalvosimen jänne sekä hauiksen kiinnitysjänne.

En halunnut pitää täyttä hiljaisuutta blogin julkaisuissa ja leikkauksen viivästyminen tarjosi minulle mahdollisuuden tehdä pieniä töitä etukäteen valmiiksi tauon aikana julkaistavaksi. Valitsin Ruth Perryn sivujen kelttiohjeet, koska olen aina viehättynyt kelttimalleista.

Käpyilin siis leikkauksen jälkeisille viikoille pienet pitsikuviot valmiiksi ja aloitin kirjoittamisen. Tein tekstit sitten valmiiksi vasemmalla kädellä leikkauksen jälkeen, kun ei ollut kiire mihinkään ja kirjoittaminen oli mukavaa tekemistä.

 

Neuleet

Olkapään lisäksi myös hauis oli käyttökiellossa ja liikeradat olivat kovin rajoittuneet. Kevyt neulominen oli kirurgin mielestä kuitenkin pienenä liikkeenä hyvää harjoitusta, joten täysin ilman käsitöitä ei tarvinnut olla.

Kokeilin aluksi oikeita ja nurjia silmukoita ja jopa palmikkoa, mutta kivuttomasti sujuivat vain oikeat silmukat ja lyhyinä rupeamina. Neuloin villapaidan oikeilla silmukoilla. Langaksi valitsin alpakan, joka on villaa kevyempi ontomman kuidun ja rasvattomuuden takia. Alpakkapaidasta tuli pehmeä ja mukava.

Alpakkapaita loppukevään lämmikkeeksi

Kun ensimmäinen kuukausi oli mennyt, niin uskalsin tehdä myös nurjia silmukoita ja palmikoita. Neuloin kotoa löytyvistä villalangoista pieniä töitä, vaikka palmikon neulominen olikin raskasta.

Valokuvassa muutama pieni työ; mustat paksut ranteenlämmittimet ahvenanmaan lampaan villasta, keltaiset ranteenlämmittimet kasvivärjätystä eestinlampaan villasta, sekä pipo suomenlampaan villasta. Villaa on vielä jäljellä ja ainakin toinen hattu on suunnitelmissa.

 

Pieniä villaneuleita ajankuluksi.

Käden kuntoutus jatkuu vielä, nyt avataan liikeratoja ja aikanaan aloitetaan voimaharjoittelu. Toipuminen pitäisi olla ohi heinäkuussa. Silloin viimeistään tavoittelen normaalia käpyilyvauhtia. Talvi on ollut poikkeuksellisen haasteellinen jään ja lumen takia. Tuntuu, että olen nukkunut talviunta tammi- ja helmikuun hankien keskellä. Nyt on aika herätä kevääseen ja lähteä varovasti liikkeelle.