|
Pieni kevätkukkakuvio Oya-harjoituksen |
Kevät etenee ja Renulekin käpypitsiliinaan tulee uusia
kerroksia viikoittain. On hauskaa miettiä jokaisen kerroksen kohdalla värit ja
katsoa, miten uudet kerrokset sulautuvat jo olemassa oleviin keroksiin ja liina
kasvaa viikko toisensa jälkeen
Liina käpyillään perustekniikalla; ihan vain tavallisia
kaksoissolmuja, kaaria ja renkaita. Toki siinä täytyy laskea solmuja ja huolehtia
värien järjestyksistä, mutta kerrokset alkavat olla pitkiä ja kuviossa paljon
toistoa. Valitsin väliin vaihteeksi toisenlaisen työn, jonka tein jopa vähän
paksummalla langalla, jotta harjoitus olisi helpompi.
Oya
Erilaisen tekniikan harjoitteluun otin pienen työn, jotta
saan sen myös valmiiksi. Sinulle on varmaan käynyt joskus samoin kuin
minullekin; aloitan uuden opiskelun suuresta työstä, joka sitten jääkin kesken.
Oya ei ole minulle ihan uusi tuttavuus, olen joskus vähän kokeillut ennenkin kolmiuloitteisissa kukissa,
mutta käpyilyn jälkeen se kyllä tuntuu haastavalta.
Oya on turkkilainen lankatekniikka, johon sisältyy elementtejä
neulapitsistä, virkkauksesta ja käpypitsistä. Ihan kokonaan en vieläkään lähtenyt
tekniikoita soveltamaan, vaan tein pienen käpypitsiä muistuttavan työn.
Aidossa tekniikassa käytetään kaikkia elementtejä samassa
pitsissä ja lopputulos on uskomattoman siro. Ensimmäisenä mieleen tulevat
kauniit huivinreunakoristeet ja sirot kukkakorut. Välineenä on usein terävä
silmäneula, mutta myös koukkua ja sukkulaa käytetään.
Haastava kuvio
Lopputulos näyttää ihan aidolta käpypitsiltä, mutta
tekniikka ei ole sama.
Käpypitsin ja Oyan keskeiset
erot:
- Lankajärjestelmä on päinvastainen; sydänlanka tulee kerältä,
käpypitsissä sydänlanka tulee sukkulasta.
- Myös solmuissa on haastetta;
- pitää
muistaa olla siirtämättä solmua langalta toiselle
- kaksoissolmu aloitetaan
yläsolmusta. Toki käpyillessäkin tehdään näin jaetussa renkaassa, mutta tässä
ei ole kyseessä aina edes rengas
- rutiinia on vaikea kokonaan kääntää tähän.
En ymmärtänyt videon kieltä ja yritin seurata ohjetta.
Luulen, että tuossa keskiosan neliössä on liikaa solmuja, koska siitä tuli noin
laaja. Lisäksi langan kiristämiseksi olisi ehkä ollut hyvä ainakin näin alussa
tehdä välillä lukkosolmuja. (tässähän sydänlanka juoksee kokoa ajan, ellei
siihen tee välillä solmuja)
|
Kuvio hahmottui, vaikka langankireys ei ole optimaalinen. |
Totesin, että langankireyden hallinnassa on minulla paljon
opittavaa.
Käpypitsi vai Oya?
käpyilyn eduksi täytyy
todeta, että käpyilylanka voi tulla myös kerältä, tässähän se tulee sukkulalta,
jota sukkulaa täytyy täyttää useammin, koska käpyilylankaa kuluu enemmän kuin
sydänlankaa. Oikeastaan on vaikea kirjoittaa eroa, meillä ohjeissa puhutaan
sormilangasta ja sydänlangasta ja nyt sydänlanka tulee sormien kautta, hmm. On
parempi lopettaa ennen kuin sekoan näihin termeihin.
Ymmärrä oyan lankajärjestelyn; kun tehdään virkkausta tai
neulapitsiä, niin on järkevää ottaa käpyilylanka mukaan sukkulalta ja jatkaa
taas käpypitsiosuuden jälkeen sydänlangalla toisella tekniikalla. Yleensä
pitsin osat ovat pieniä töitä, eikä sukkulan täyttöä kuitenkaan ole liian
paljon suhteessa työn etenemiseen.
Pitsit ovat siis erilaisia ja tekniikat ovat kehittyneet eri tarpeeseen. Kummallekin on paikkansa. Oyassa on käpyilijälle haastetta, mutta se on vaihtelua ja virkistävää aivojumppaa.