Kolmiokorut

Talvikorut Riston ohjeella

Käpypitsiyhdistyksen talvikirjeessä Riston yhdellä sukkulalla tehtyjä koruja. Tässä minun versioni koruista. Valitsin ensimmäisiin koruihin värikkään pastellisävyisen langan. Koruista tuli kovin tyttömäiset. Ihan hauskat. 

Sitten muistelin, että nuorena käytin paljon tiettyjä kolmion muotoisia koruja, joissa kolmiot olivat toisinpäin. Tein sitten uuden version helmillä ja kärjet alaspäin. Harmitti, että minulla ei ollut kuin pieniä kuparinvärisiä koukkuja, näihin kuuluisi ehdottomasti suuret koukut. Täytyy tehdä inventaario korutarvikkeissa ja käydä kaupassa. Nyt näihin koruihin tuli toistaiseksi pienet koukut. Valitettavasti en saanut kuvaa päivänvalossa, jolloin nuo lasihelmet olisivat loistaneet kauniimmin.

Toivottavasti pitsitapaamisissa näen muita versioita.

Versio pienillä lasihelmillä 

Tokyo-liina

Niebachin neliöitä

Vuosi alkoi tuiskuten, mutta sittemmin sää on tasoittunut ja valo alkanut hiljalleen lisääntyä. Pakkaslukemat ovat olleet sopivasti kymmenen asteen tienoilla tai alle, joten lapsetkin ovat päässeet luistelemaan. Omat luistimet ovat vielä varastossa, mutta jos talvi jatkuu näin leutona, niin taidan hakea ne sieltä. En ole käynyt jäällä kahtena edellisenä talvena ollenkaan. Sopivat kelit ovat olleet niin vähissä ja lapset pääsevät itse kavereiden kanssa ilman äitiä luistelemaan, joten lasten kanssa luistelun aika on ohi ja nyt voisi mennä ihan omaksi huviksi kokeilemaan.

Tein vuoden viimeisenä työnä Iris Niebachin Tokyo-neliön. Jatkoin vielä kolme neliötä lisää ja sain pikkuliinan, jonka koko on 13*13 cm.

Neliö on niin koristeellisen kaunis, että mietin sen kiinnittämistä johonkin näkyville; esimerkiksi rasian kannessa pitsi voisi olla hieno. Kun kirjoitin tuon lauseen, niin muistin kaapissa lojuvan neliön muotoisen taulukehyksen. Kaivoin sen esiin ja laitoin pitsin näin aluksi esille siihen. Taustalle tuli nyt harmaan vohvelikankaan pala, mutta myöhemmin täytyy miettiä mikä olisi hyvä tausta ja onko tämä kuitenkaan se lopullinen paikka tälle pitsille.

Uusi taulu hyllylle olohuoneeseen.

Iris Niebachin neliö

Uudenvuoden neliö

Vuoden lopussa tulee katsottua kuluneeseen vuoteen. Huomasin ostaneeni kesällä Rauman pitsiviikoilla Iris Niebachin kirjan Jatan aitan osastolta. En ole kuitenkaan tehnyt sen malleista ainuttakaan. Joten tein joulun aikana vuoden viimeiseksi työksi neliökuvion, joka kirjassa oli nimetty Tokioksi. Tarkoitukseni ei ole kerätä mallikirjoja vaan ostaa valikoituja kirjoja, joissa on mielenkiintoisia malleja.

Parin vuorokauden mittainen migreenikohtaus esti tekstin julkaisemisen aiemmin. Nyt kuitenkin uskalsin jo avata tietokoneen ja vaikuttaa siltä, että voin olla huomenna vastaanottamassa uuttavuotta kaupungilla lasten kanssa, kuten aiempinakin vuosina. Uhkana ilotulitukselle on sääennusteen myrskytuuli ja lumisade, joten jännitystä riittää.

Hyvää Uutta Vuotta 2019 !

Iris Niebach, Tatting Fantasy 4

Nauhakuusi

Joulukuusi

Pieni kuusikoriste. Tein Jane Eboralin ohjeella kuusen. Lankana käytin vaihteeksi ohutta helmilankaa ja latvatähdeksi laitoin kukan. Lankavalintaan vaikutti vihreä väri, helmilanka katkeili vähän, joten työn kannalta olisi ollut parempi valita kestävämpi lanka.

 En jaksanut etsiä tähteä, joita muistelen, että minulla olisi ollut. Ajattelin, että tuo kukka luo pehmeämmän vaikutelman. Joulukuusen korkeus on vain 4,5 cm, joten suurta ei koristeesta tullut. Olisi melkein voinut tehdä korvakoruiksi. En ehkä olisi kuitenkaan niitä käyttänyt, joten jääköön yhteen kuuseen.

 Kokosin kuusen rautalangalla, jotta runko pysyy suorassa.

Otin kuvan vanhaa kannua vasten, sininen väri kuusen takana on vähän kuin yötaivas.

Pikkukuusen myötä haluan toivottaa

Hyvää ja rauhallista joulua !

Tähtikoristeita

Tähtiä

Suunnittelin tekeväni tähtikuvioita joululahjapaketin koristeeksi. 

Aloitin vaalean vihreällä, mikä vielä oli melkein joulun väri. Homma kuitenkin lähti lapasesta, kun otin lankakorin päältä seuraavia värejä. Jouluisemmat langat olisivat olleet syvemmällä korissa. Vihreän jälkeen tuli vaalean keltainen mukaan (sitä oli sopivasti sukkulassa valmiina), sitten silmiin osui vaalean punainen kerä, jonka vieressä olikin tumman punainen. Lopputuloksena syntyi joukko hempeän värisiä tähtiä, jolla ei näyttäisi olevan mitään tekemistä joulun kanssa. Katsotaan, päätyykö näistä yksikään lahjapaketin päälle.  Kun mietin kuvion tekemistä ensimmäisen kerran, niin mielessä pyöri valkoiset, vihreät, punaiset, kultaiset ja hopeiset tähdet. Miten tässä näin kävikään.

Malli on viime viikon enkelin kanssa samasta kirjasta; The Complete Book of Jiffy Needle Tatting By Selma and Ed Morin.

Villaenkeli

Jouluenkeli

Eilen satoi räntää. Maa on valkoinen, Olisipa mukavaa, jos saataisiin valkea joulu. Vielä siitä ei ole takeita, mutta toivoa aina voi. Siivosin eilen tavallista paremmin, ajattelin, että joulusiivo tuli tehtyä. En ole yleensä tehnyt jouluksi tavallista tarkempaa siivousta, mutta tällä kerralla innostuin järjestelemään esineitä uudestaan ja heitin jopa jotakin pois.

Joulun alla innostuin tekemään villalankaenkelin; mekko ja kädet ovat kainuunharmasta, Siivet valkoista suomenlammasta ja hiukset verihelttaseitikillä värjättyä suomenlampaan lankaa. Löysin laatikon pohjalta muutaman sydänriipuksen, valitsin tähän vihreän. Pää on suurin puuhelmi, minkä kotoa löysin. Pituutta enkelille tuli 15 cm.

Jotta mekosta tuli runsaampi, niin käytin langan kaksinkertaisena. Siitä huolimatta ohut ruusupuinen neula oli liian paksu. Helman lankalenkit ovat pitkiä nirkkoja, jotka on tehty kauluksen renkaaseen. Käytin samaa neulaa myös käsissä, valitettavasti. Enkelistä olisi tullut sirompi ja kauluksesta pienempi ohuemmalla neulalla. Siivet teinkin jo sukkulalla, jotta lopputulos olisi varmasti napakampi. Mallin löysin kirjasta; The Complete Book of Jiffy Needle Tatting By Selma and Ed Morin.

Ripustuslenkiksi on nostettu yksi helman nirkko. Pelkään pahoin, että villalankainen ripustinlenkki ei ole vahva. Ripustuslenkki olisi parempi tehdä kovemmasta ja kestävämmästä langasta. Kokeilen nyt tätä, jos en ripusta teräväkulmaiseen naulaan niin ehkäpä lanka kestää pidempään. Villassa on omat haasteensa

Otin kuvan vielä takaa päin, jotta siivistä saa paremman käsityksen.

Enkelin siivet

hiukset lukitsin paikalleen metallisella korutarvikkeella, josta villalankalenkki meni juuri ja juuri läpi. Lopputulos näyttää siltä, kuin olisi hiussolki pitämässä kampausta kunnossa. Laitoin vielä solmun ripustuslenkkiin, vaikka napakka koru olisi varmaan pitänyt enkelin kasassa ilman solmuakin.  Hiukset on oma lisäys; kirjan mallissa ei ollut hiuksia, oli vain maalattu puinen pää. Villasiipien keskellä pelkkä helmi päänä näytti niin pieneltä, etten sitä maalaillut vaan laitoin hiukset.

Hiussolki

korvakorut

Helpot korvakorut

Tällä viikolla on pitsille jäänyt normaalia vähemmän aikaa, joten tein vain pienet sukkulantyhjennyskorut. Daniela Mendolan ohje niihin oli youtubesta. Kuvassa väri vaihtui valkoiseksi, vaikka lanka on sama vaaleankeltainen, mistä tein kukkia viime viikolla. Kuva  Puhelimen kamera ei ole paras mahdollinen ja olenkin miettinyt kameran hankintaa.

On tosiaan ollut reissuviikko, ja olen viettänyt aikaa niin autossa, kuin junassakin. Tänään satoi lunta, mutta huurteiset maisemat lupailivat talvea jo aiemmin. Lumi ja huurre valaisevat mustaa maisemaa, vaikka valoisa päivä onkin edelleen lyhyt.

Pakkaspäivä

Joulukukkia

Joulun värejä aki-tatting-malleissa

Näin instagramissa herkän kukkamallin ohjeineen. Ohje löytyy myös aki’s tatting lace blogista.  Kuviot toivat mieleen joulutähdet ja laitoinkin niihin joulun vihreää ja avaamattomana lankakorissa ollutta Victorian red – väristä Lizbet 40 lankaa. Punainen oli ehkä vähän liian syvä ja voimakas joulunpunaiseksi, etenkin nyt, kun viime viikolla askarteluliikkeen myyjä kertoi joulun olevan tänä vuonna vaaleanpunainen. Siihen muotiin en taida lähteä, kyllä joululla on ihan oma perinteinen punaisensa ainakin minulle.

Joulutähti kukassa

Kuvio on yksinkertainen, mutta minusta vähän hidas tehdä. Noiden kukkien, joissa keskusrengas on eri värinen kuin terälehdet, tekeminen oli alkuun hidasta, mutta niin kai sen kuuluukin olla, että työ sujuu nopeammin, kun vauhtiin pääsee. Haluaisin vielä kolmannen, jotta saisin näistä näyttävämmän kukkasommitelman.

Pikkujoulureissu

Tänä vuonna ajelin erään yhdistyksen pikkujouluun vähän kauemmaksi. Tilaisuus alkoi illalla seitsemän aikaan, jolloin oli jo pimeä. Kun saavuin perille ja katsoin autosta ulos, niin näky oli vaikuttava. Lehdettömät oksat reunustivat linnamaista rakennusta katulamppujen kelmeässä valossa. Tihkusade viimeisteli vaikutelmaa. Otin kuvan puhelimen kameralla tuulilasin läpi nousematta autosta. Mietin minkä nurkan takaa tai mistä ikkunasta voin nähdä linnan kummituksen. Annoin mielikuvituksen laukata hetken ja nautin tunnelmasta ennen kuin menin sisälle etsimään muita yhdistyksen jäseniä.

Synkkä syksyinen ilta linnan pihalla

Sisältä löytyi 1903 rakennetun jugendlinnan lukuisat pienet kauniit yksityiskohdat. Jouluateria ylitti myös odotukset. Se oli todella runsas ja monipuolinen. Sen jälkeen olo oli kylläinen, kuitenkaan ei tuntunut siltä, että olisi syönyt liikaa. Jotenkin käsittämätön tilanne, kun kuitenkin ateria oli aivan loistava ja täynnä erilaisia makuja. Paikasta huokui historia ja rauhallista vanhaa tunnelmaa. Tämän hotellin voisi sisällyttää johonkin omaan lomamatkaan joskus. Harvemmin vain matkat suuntautuvat Imatralle, jossa tämä vanha valtionhotelli sijaitsee.

Jugendlinna

Lumihiutaleet ja käsityömessut

Lumituisku

Sain viimein äidin lumihiutaleet valmiiksi ja vein ne äidille näin hyvissä ajoin ennen joulua. Otin kuvan äidin keittiössä työtason päällä. Minusta hiutaleet tuntuvat lentävän lumituiskussa tuon työtason kuvioinnin päällä otetussa kuvassa.

Käytiin tänään lapsen ja hänen koulukaverinsa kanssa käsityömessuilla Tampereella. 

Lopulta ostin vain pari kerää lankaa ja kaksi lehteä. Tänä vuonna messut tuli läpikäytyä nopeammin kuin viime vuonna. Samoin kävi tytöille. Oltiin lähdössä kotiin jo hyvissä ajoin ja valoisaa päivää riitti melkein kotiin asti.

 Viime vuonna ihastelin lankalaboratoriota Se oli tänä vuonna vaatimattomampi. Tosin paikalle oli tuotu karsta ja pari rukkia, joiden takana istui ihmiset havainnollistamassa villan muuttumista langaksi. Toden sanoakseni, en jaksanut odottaa niin kauan, että olisin nähnyt kehräystä, tosin en tiedä kehräsivätkö ollenkaan oikeasti, vai esittelivätkö vain rukkeja. Minulle työvaiheet eivät olleet uusia; olen nuorena kehrännyt, niin kotiteollisuuskoulussa kuin mummolassakin. Tiesin siis miten rukki toimii ihan ilman näytöstäkin, mutta tiesivätkö kaikki näyttelyvieraat.

En ottanut messuilta enempää kuvia, virikkeitä sain mukaan ilman kuvia.

Lankaseinä

Rukkeja

Villakoru

Koru kasvivärjätystä suomenlampaan villasta

Villateema sopii hyvin tähän viikkoon, jolloin Suomen Lammasyhdistys vietti satavuotisjuhlia Lahdessa. Lammasyhdistys edistää lammastaloutta ja siihen liittyvää tiedotustoimintaa. Lisäksi yhdistys julkaisee Lammas-Ja Vuohilehteä sekä järjestää Lammaspäivät – tapahtuman kaksi kertaa vuodessa eri puolilla Suomea.

Lammastaloudella on Suomessa pitkä 4000 vuotinen historia, joka on juhlavuoden kunniaksi kerrottu Lammasyhdistyksen sivuilla.  Sivuilta aukeaa muutama pdf – tiedosto, joissa on kuvattu lampaan historia alkuhämärästä tähän päivään. Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyy osasta 3, jossa kerrotaan Kustaa Vaasan alulle panemasta lampaanjalostustoiminnasta ja verkatehtaiden perustamisesta. Aateliset toivat eksoottisia rotuja etelästä mm. merinoa Espanjasta. Etelän lampaat eivät pärjänneet pohjoisessa, mutta niitä risteytettiin paikallisten lampaiden kanssa. Tässä lienee selitys suomenlampaan hienolle ja pitkäkuituiselle villalle, joka on ainut laatuaan pohjoisissa roduissa. 1700 -luvulla perustettu lääninlampurijärjestelmä levitti lampaanhoito ja kasvatusohjeita sekä rotulampaita. Rotulampaiden ostajat saivat oikeuden ostaa lisämaata, jolloin rotulampaiden osto oli kiinnostavaa ja ne levisivät ja sekoittuivat paikalliseen lammasrotuun. Tämän toiminnan pohjalta olemme saaneet suomenlampaalle erittäin hienon, pitkäkuituisen ja hyvin huopuvan villan.

Tein villakorun pohjaksi verkon, johon pujottelin villan. Helmet ja pitsin korun päälle sijoittelin ilman etukäteissuunnittelua. Lähdin vain tekemään pitsiä reunasta toiseen reunaan, lopputulos olisi voinut olla tasaisempikin kuvio. Pidin korua illallisen ajan ja totesin sen toimivaksi. Oikeastaan oli hyvä, että niskan takana on helminauha, muuten villakoru olisi ollut turhan lämmin. Tosin talvi on tulossa ja on varmaan hyvä olla talveksi lämmittäviä koruja 😊

Villa on ostettu kasvivärein (verihelttaseitikki ja sipulinkuori) värjättynä Koivukorven tilalta Haminasta. Tila tuottaa villa ja lihaa suomenlammas-rotuisilla lampailla. Lampaat saavat laiduntaa kesäisin tilan ympärillä olevilla laitumilla, joilla on myös mahdollisuus suojautua paahtavalta auringolta puiden varjossa ja toteuttaa mahdollisimman hyvin lajityypillistä käyttäytymistä. Emäntä kerää itse värjäyskasvit lähiluonnosta ja värjää langat perinteisin menetelmin. Kuvia lampaista ja tilalta Koivukorven facebook-sivulla.

Vähän heilahtanut kuva korusta takaa