Unisieppari

Auringon valo lisääntyy ja kevät etenee. Tämä vuodenaika ei ole kaikkein paras aika ajatella nukkumista ja unia, mutta tyttäreni osti höyhenet unisiepparia varten jo yli puoli vuotta sitten. Äiti on vain touhunnut muuta, eikä saanut aloitettua tuota siepparia. Nyt vihdoin tartuin toimeen, hankin metallirenkaan ja tein unisiepparin. Lankana on Lizbeth 20 ja runkona rengas jonka halkaisija on 15 cm. Rengas on päällystetty paksummalla langalla, Aidalla. Värivalinta on tyttömäinen ja sopii hyvin 9 vuotiaan unisieppariin. Täytyy vain toivoa, ettei noin hempeä unisieppari kerää painajaisten lisäksi hyviäkin unia. Lapsi oli tyytyväinen, kun toive viimein toteutui. Kaksi muuta lasta eivät olleet ollenkaan tyytyväisiä siihen, että vain pikkusisko sai unisiepparin. Teema jatkuu siis vielä joskus siskojen sieppareiden verran.

Laitoin lasihelmiä muukaan toivoen että helmet kimaltelisivat valossa

Ajattelin ottaa valokuvan ulkona, jolloin helmet erottuvat paremmin, mutta kuvaushetkellä ei aurinko paistanut ja talven sinertävä valo ei saanut lasihelmiä esiin ollenkaan. Lasihelmet on ostettu paikallisesta askarteluliikkeestä, jota tuen keskittämällä sinne askarteluostokseni. Uskoisin, että käytössä lapsen huoneessa valonsäteitä vielä noihin helmiin osuu. Yksi höyhen oli niin paksu, että laitoin siihen kierrätyslasihelmen , muissa on lasihelmet, mitkä eivät kuvassa oikein erotu. Kierrätyslasihelmet olisivat sopineet paremmin, mutta en ole ollenkaan varma, että jaksan noita lasihelmiä vaihtaa, kun tuli laitettua höyhenen päähän tippa liimaakin.

kevätterveisin,

Marja

Lasinalusia

Lasinalusia

Villan jälkeen katselin taas ohuempia lankoja ja sukkuloita.  Villatyöt teen neulalla, mutta muuten käytän mielelläni sukkulaa, se on minulle sopivampi väline.

Tilasin lapselle verkkokaupasta näppäintarroja ja näin siellä hyvin edulliseen hintaan Ljubov Tsurinan kirjan Makrame ja Frovolite. Ostin sen muun tilauksen yhteydessä tietämättä sisällöstä.

 Kirjassa on pari mielenkiintoista ohjetta, jotka haluan tehdä, yksi on seuraava pikkuliina. Mallin nimi on Riikinkukon pyrstö. Liina on kirjassa yksivärisenä, mutta halusin tehdä omani kahdella värillä ja kahdella sukkulalla. Langaksi valitsin värillisen Lizbeth 20 langan ja valkoinen on joku ikivanha ohut virkkauslankakerä.

 Valkoinen on hieman paksumpi ja siksi solmujen määrät piti miettiä tarkkaan.   Muokkasin joitain solmuääriä saadakseni lopputuloksesta siromman. Tein ensin sinisen, sitten muutin vielä valkoisen osion solmumääriä ja tein keltaisen. sininen on vielä talven värinen, mutta keltainen lupaa jo kevättä. Lopputuloksena langat kyllä asettuivat samaan työhön.

Kovetin vielä työt Texifix - tekstiilikovetteella, jota en laimentanut tarpeeksi. Koska liinasta tuli todella kova, niin sopivin käyttötarkoitus lienee lasinalunen. Kaksi lasinalusta on aika vähän. Toivottavasti saan aikaiseksi näitä joskus lisää eri väreissä. Kuvio on yksinkertainen, mutta kahdella värillä toteutettuna pirteä, enemmänkin kukka-aihe kuin riikinkukon pyrstö.

Aurinkoisia kevätpäiviä!

t. Marja

Kalevalan päivä

valmis lämmitin

Sunnuntaina on Kalevalan, Suomen kansalliseeppoksen juhlapäivä. Kalevalan päivää vietetään suomalaisen kulttuurin päivänä. Juhlapäiväksi on otettu päivä jolloin Lönnrot allekirjoitti Kalevalan esipuheen v. 1835. Ajattelin, että näin historiallista päivää voisi juhlistaa valitsemalla tälle päivälle vanhan käsityötekniikan. Kaivoin esille kinnasneulan ja otin Novitan suomivillalankakerän lopun tavoitteena saada aikaan nokkahuilun suukappaleelle lämmitin. Lapseni soittaa nokkahuilua ja näin talvella soittotunnille mennessä on suukappale pidetty lämpimänä laittamalla se lapaseen ja lapanen taskuun. Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut lämmittimen tekemistä ihan siksi, että saisi pitää lapaset kädessä kun suukappaleelle olisi oma lämmitin.



Kinnasneula

Neulakinnastekniikka on vanha tekniikka, jolla on ollut käytössä lähes kaikkialla maapallolla. Täällä pohjolassa sillä on tehty erityisesti kintaita ja sukkia. En löytänyt vanhinta metallineulaani vaan jouduin nyt käyttämään myöhemmin ostamaani luista neulaa. Laatokalta kotoisin oleva mummoni kertoi joskus, että ennen noita neuloja tehtiin lusikan varsista.  Tämä joskus ostamani uusi neula onkin paljon sileämpi kuin ne vanhat neulat, joita olen tottunut käyttämään. Käsialakin oli ehkä vähän turhan napakka tällä kapealla neulalla. Tosin se voi kyllä johtua siitäkin, että on kulunut liikaa vuosia siitä kun olen viimeksi kintaita tehnyt.

Huilun suukappale pussissa

Tuo pussukka olisi saanut olla vähän leveämpi. En huomannut ajatella, miten paljon tilaa tuo pyöreä muoto vaatii.  Tein pienen frivoliteettipitsin somisteeksi ja sulkimeksi pussiin. Pitsin mallin otin kirjasta: Tating, A Potpourri of Patterns, Barbara Foster 1993. Pitsin mallikin on perinteinen ja sopii mielestäni tuohon neulakinnaspintaan hyvin. Huilun omistaja arvosti sitä, että pussin värit sopivat nokkahuilun väreihin, vaikka en sitä ollut erityisesti suunnitellutkaan.

Otin vielä loppuun kuvan neulakintaista, jotka olen joskus tehnyt  ja jotka ovat olleet kovassa käytössä. Mietin ensin, että kehtaanko noin nuhjuisista kintaista kuvaa ottaa, päätin kuitenkin, että käytön jäljet saavat näkyä. Kun neulakinnastekniikkaa esittelen, niin laitan kuvan myös kintaista.

vanhat kintaat



keltaiset kirjanmerkit

keväiset keltaiset kirjanmerkit

 

Löysin ohjeen ihastuttavaan ja herkkään kirjanmerkkiin japanilaiselta sivulta . Harmittaa, kun en ole koskaan oppinut japanista edes alkeita. On niin vaikea liikkua noilla sivuilla. Kuitenkin tämän ohjeen sivulle päädyin. Tein ensin ohjeen mukaan yhden. Toisen kohdalla jo sekosin laskuista ja tein siitä yhden kuvion verran pidemmän. Lankana on Lizbeth 20. Tässä työssä huomasin, että rutiinin parantamiseksi pitäisi tehdä joku työ missä on paljon halkaistuja renkaita. Olen tehnyt niitä niin harvoin, että täytyy ensin aina ajatella miten se taas meni. Viimeksi tein muutaman renkaan yhteen lumihiutaleeseen marraskuussa.

Sukkulan tyhjensin nuottiavainkorvakoruihin, joita tyttäreni on minulta pyytänyt. Musiikkiluokkaa käyvälle kolmasluokkalaiselle nuottiavaimet vielä kelpaavat ja sekin on vielä hienoa sanoa että on äidin tekemät. Mikä ihana ikä!

Kirjanmerkeissä on niin vaaleat värit, että kuvaaminen oli vaikeaa, kunnes otin kirjahyllystä Monet’n puutarhaa käsittelevän kirjan ja laiton merkit lummelampitaustaa vasten. Nyt värit erottuvat.

Hyvää ystävänpäivää ja kiitos ensimmäisestä vuodesta!

Tänä vuonna valitsin ystävänpäiväksi sydämeen Susan Fullerin mallin.  Tein sydämen Lizbet 40 langalla. En kiinnittänyt siihen riipuslenkkiä, vaikka ensin ajattelin. Sydän sopii myös korttiin tai kirjanmerkiksi. Olin tehnyt sydämen valmiiksi ja instagramissa kuvia selaillessani huomasin, että moni muukin on valinnut juuri nyt tuon saman mallin. Ei ihme, sillä tuo sydän on todella kaunis, niin yksivärisellä kuin kirjavallakin langalla toteutettuna. Lankaa oli sukkulassa jäljellä, joten tein vielä kaksi puolikasta sydäntä korvakoruiksi. Sen jälkeen sukkula olikin jo lähes tyhjä. Ohut lanka on sukkulassa yllättävän riittoisaa. Minun 9 vuotias kriitikkoni sanoi, että noista puolikkaista sydämistä saisi kaverikorun. En lämmennyt ajatukselle vaan tein oman suunnitelmani mukaan.

Blogi

Viime viikolla blogini täytti vuoden. Mietin aloittaessa riittääkö aika ja tuleeko pitsejä tehtyä. Täytyy todeta, että motivaatio on matkalla vain lisääntynyt. Olen löytänyt niin paljon uusia tekniikoita ja malleja, joita haluaisin kokeilla. Mallinsuunnittelukin kiinnostaa, sitä ajattelin kokeilla sitten kun olen tarpeeksi opetellut muiden ohjeilla. Aina täytyy olla haaveita toteutettavaksi.

Lähes alkumetreillä mukaan tuli suomalainen lampaan villa. En ollut suunnitellut blogia hahmotellessani villaa mitenkään osaksi pitsejä. Kuitenkin paksulle langalle löytyi neuloja ja suomalaisen villan kuitu on kestävä. Lisäksi minulla oli varastossa afrikkalaisia kierrätyslasihelmiä, joista valtaosa oli suuren kokonsa ja painonsa vuoksi ohueen lankaan kelpaamattomia, mutta villan kanssa hyvin käyttökelpoisia. Kotimainen villa on myös aina kiehtonut materiaalina ja lampureilta ostettuna tiedän ainakin villan alkuperän. Koska ruokinnan ja hoidon puutteet heikentävät villan laatua, niin voin ajatella että villantuottajilta ostettu hyvälaatuinen villa kertoo myös lampaiden hyvästä hoidosta. Lisäksi tuo haminalainen kasviväreillä värjätty villa oli aivan huippulöytö, loistavia uniikkeja värejä luonnosta ja tilalla tuotettua suomenlampaan villaa.

Tässä oli mietiskelyä ensimmäisestä vuodesta. Nyt käännän katseen tulevaan ja kyselen arvonnan merkeissä toiveita ja palautetta postauksista.

Arvonta vuosipäivän kunniaksi.

Arvottavana palkintona on tuo ystävänpäivän sydän ja korvakorut. Arvontaan voi osallistua kirjoittamalla alla olevaan kommenttikenttään toiveita tai palautteita postauksista sekä mahdollista yhteydenottoa varten sähköpostiosoitteen, ellei se löydy kommentoijan profiilin kautta. Arvonnassa mukana ovat kaikki viimeistään maanantaina 15.2.2016 kirjoitetut kommentit. Arvonnan jälkeen otan yhteyttä voittajaan ja postitan korut voittajalle. Onnea arvontaan!

Huopalaukku

Huovutettu laukku, jossa frivolite - pitsiä

Tein viime vuonna pienen huopalaukun, jonka tyttäreni otti käyttöön saman tien. Nyt ajattelin tehdä itselleni käsilaukun. Viimekertainen käsilaukku oli pieni ja varasin nyt tähän laukkuun puolet enemmän lankaa ( 200g ) valkoista hahtuvalankaa. Kuviolanka on käsin värjätty ja värinä on verihelttaseitikin jalka.

 Langat olen ostanut Koivukorven  Koivukorven tilalta Haminasta. Langat kehruutetaan Pirtin kehräämössä ja emäntä värjää ne keräämillään kasveilla. Kun valitsin kuviolankaa, niin verihelttaseitikki oli mielenkiintoinen ja kaunis. Verihelttaseitikkilankoja emäntä esitteli kolmea väriä. Kaikkein tummimman värinen lanka oli sienen lakista, keskivärinen oli koko sienestä ja vaalein oli sienen jalasta. Tietysti lakissa on eniten väriä, koska itiöt kehittyvät lakin alla, en vain ole tullut ajatelleeksi asiaa.  Täytyy ihailla sitä viitseliäisyyttä, että joku hakee sienet metsästä ja sitten vielä leikkaa lakit jaloista eri värjäyseriä varten. Hienoa, että jaksaa ja saadaan ihan uniikkeja värejä lankoihin.

Kuvioihin sain aiheen kirjasta: Tatting A Potpourri of Patterns (Handy Hands 1993, Barbara Foster) Tietysti taas jouduin muokkaamaa solmumääriä, että sain villalankakuvioita mahtumaan tuohon laukkuun. Nappina on kierrätyslasihelmi, kun ei minulla oikein nappivarastoa ole. Täytyy sitten hankkia nappi ja vaihtaa helmen, jos tuo viritys ei toimi. Neuloin ensin laukun ja huovutin sen pesukoneessa samaan tapaan kuin edellisenkin laukun. Kuviot kiinnitin nyt varovasti valkoisella ompelulangalla. Työ oli haastavampi, koska nyt pyrin tekemään kiinnityksen huomaamattomammin kuin viimekerralla, jolloin ompeleet jäivät nurjalta puolelta vuorin alle piiloon. Vuorikankaan löysin tilkkuvarastostani ja ompelin sen lopuksi käsin laukun reunaan. Tällä kerralla ompelin laukkuun myös vetoketjun.

Kun laukku oli vihdoin valmis, niin 9v tyttäreni katseli tammikuussa tekemiäni rannikkaita ja laukkua ja toetsi, että äiti sun kannattais tehdä nyt toiset tällaiset tuohon laukkuun sopivat rannekkeet. Idea ei ollut huono, katsotaan saanko joskus aikaiseksi.

Langan vyöte

Keltainen ja ruskea rannekoru

rannekorusetit

Onneksi pakkanen hellitti ja nyt ulkona on lauhempaa, tosin se tarkoitti liukkaita kelejä ja huolellisuutta liikenteessä. Ajattelukyky taitaa tosin olla vielä vähän kohmeessa koska viime viikon helmikorussa valitsin liian ohuen langan ja nyt lanka oli turhan paksu.

Ihailin Corina Meyfeldtin korua blogissa cmhandmade. Koru on kaunis ja selkeä, halusin kokeilla. Langaksi valitsin Lizbeth 20. Ohjeen koru oli tehty ohuemmalla langalla ja siihen tuli 6 kuviota, kun minun koruuni tuli vain 5. Pelkäsin korun menettävän sirouttaan liian leveänä ja isoilla kuvioilla, mutta tämä on ihan kaunis näinkin, eikä tunnu liian leveältä. Klassiset kuviot ovat kauniita aina ja kaiken kokoisina.  Tein ensimmäisen korun ruskealla. Halusin nähdä sen vielä värikkäämpänä ja tein sitten tuon keltaisen. Minulle tuli siitä mieleen auringonkukat.

Pitäisi mennä helmiostoksille, että olisi kotona monipuolisempi helmivalikoima. Nämä helmet ovat lasihelmiä paikallisesta askarteluliikkeestä. Nettikaupoissa olisi varmaan monipuolisempi valikoima ja ehkä edullisempaakin, mutta toivon että askarteluliike paikkakunnalla säilyy ja omalta osaltani haluan tukea yritystä keskittämällä sinne ostoksiani.

Lopuksi tein tuolle keltaiselle korulle kaveriksi korvakorut ja ruskealle – en oikein tiedä mikä tuo on, mutta ehkä siitä saa tehtyä riipuksen.

Auringonkukkakorut

Helmikoru

Helmikorut

Ajattelin taas vaihteeksi kokeilla ankars – mallia, tämä löytyi Biserinkan sivulta  hääkorun nimellä. Biserinkan blogi on helmityöblogi, mutta tämä työ on tehty frivoliten ja helmityön yhdistelmätekniikalla. Korun on suunnitellut käsittääkseni Darina Nikonova, jonka mallista olen viime kesänä tehnyt saniaisenkukka korvakorut.

Työssä tein lähes kaiken niin kuin ei pitäisi tehdä. Laitoin valkoista lankaa (Lizbeth 40) sukkulaan ja sitten vasta avasin mallin. Totesin, että lanka on malliin aivan liian ohut. En kuitenkaan vaihtanut lankaa vaan tein kaikki ohjeen solmumäärät 1,5 kertaisena. Työ eteni vähän sattumanvaraisesti ja helmetkin jouduin valitsemaan varastostani työn edetessä, en suunnitellut niitä etukäteen. Olisi kannattanut miettiä solmumäärät helmien koon mukaan. Nyt jouduin joustamaan niin helmien määrässä kuin väreissäkin. Korun tein kuitenkin loppuun asti. Korun pituus jäi vähän alle 40 cm. Suuremmat helmet ovat lasia ja pienet valkoiset helmet ovat muovia. Koru ei ehkä aivan muistuta mallia, mutta on kuitenkin tehty sen mukaan. Tein vielä kaulakorun kaveriksi korvakorut. Pienemmät valkoiset helmet ovat muovia, muut helmet ovat lasia.

Frivolite ja neule

Rannekkeet, rannikkaat, sormettomat käsineet....

Talven pakkasilla on mukava tehdä villakäsitöitä. Halusin kokeilla neuleen ja frivoliten yhdistämistä. Frivolite - pitsi on jäykempää kuin virkattu pitsi, joten kokeilu ei ollut menestys. Tein ranteen lämmittimet. Yritin ensin laittaa tuohon isompia ja hienompia pitsejä, mutta lopulta vain tuo yksinkertainen reunus istui neulereunaan. Taidan haudata ajatuksen pitsistä yhdistettynä neuleeseen. Sen sijaan tuo alareunan valkea reunus oli mielestäni ihan siisti ja voi olla, että neuleiden viimeistelyyn voisin lisätä jotain tuon tapaista.

Villan kanssa olen huomannut ennenkin, että aloitan helposti liian monimutkaisia pitsejä ja sitten täytyy mallia yksinkertaistaa ja taas yksinkertaistaa ja lopulta on jäljellä vain ihan peruskuviot. Lisäksi villan täytyy olla melko tiukkakierteistä ja kestävää, jotta työstäminen onnistuu. Suomenlampaan villa on kyllä pitkän kuitunsa ansiosta erittäin hyvä materiaali. Rannekeet on tehty Novitan Suomivilla-langasta.

Frivolite-reunus

Alareuan viimeistely

Uusi vuosi 2016

Kukkia viime vuoden väreissä.

Eilen oli loppiainen ja joulun juhlinta päättyi. Nyt on aika katsoa eteenpäin uuteen vuoteen. Katselin sukkuloitani ja halusin tyhjentää niistä vanhan vuoden langanjämät pois ja aloittaa uuden vuoden tyhjillä sukkuloilla. Sukkuloissa oli eri paksuisia lankoja erilaisia määriä. Tuota violettia oli lähes täysi sukkula. Aloin tehdä langoista kukkia. Kaikissa kukissa on sama ohje (7-14-7) 5X. Kukkia kertyi melko paljon. Laitoin paksumpiin virkkauslankoihin keskelle kierrätyslasihelmen, ohuempiin lasihelmen ja kaikkein ohuimpiin pienen muovihelmen. En sitten keksinyt kukille mitään luovempaa käyttöä ja tein niistä korvakoruja. Paksuhko virkkauslanka tuntui koruissa paksulta, mutta tein ne koruiksi kuitenkin, tehdäänhän koruja virkatenkin. Näin sain haudattua vanhan vuoden ja voin aloittaa uuden vuoden uusin suunnitelmin.

Kukkakorut