Pieni kukkakuvio

Kukkakuvio vanhasta vihkosesta

Liinaurakan jälkeen teki mieli ottaa vaihteeksi pienempi kuvio. Muutenkin viikko on ollut kiireinen ja helteet rasittavia. 

 Olen muutaman kerran katsellut kirjasesta piirroskuvaa kukkakuviosta ja miettinyt, mihin sen voisin laittaa. Nyt sitten kokeilin miltä kuvio näyttää pitsinä. Kukat ovat kivoja, mutta kuvion muoto on vaativa, ja sille on vähän hankala löytää sijoituspaikkaa. Ehkä voisin kiinnittää johonkin kassiin tai pussukkaan, mutta sitten pitäisi tehdä paksummalla langalla isompi, että olisi näyttävä. Tai mietittävä värit tarkasti, että erottuisi.

 Ehkä kukat näyttäisivät kivalta köynnöksessä, irrotettuna vihkosen mallikuviosta. Tämä jää vielä mietintään ja yritän muistaa nämä kukat, kun sopiva paikka löytyy.

Kukkakuvio on vuodelta 1992 olevasta pienestä kirjasesta nimeltä ”Frivolite”. Se on siinä vain piirroksena viimeisellä sivulla ja siksi oli vaikea hahmottaa, miltä kuvio näyttää pitsinä.

Käytiin valokuvausta harrastavan lapseni kanssa kuvaamassa aamuruskoa (joka täällä Etelä-Suomessa oli klo 3.40) Yöaikaan aamuvalossa koettiin luonnon elämyksiä, nähtiin mm. karhu, jota kumpikaan ei ole aiemmin nähnyt luonnossa. Harmi vain, ettei onnistuttu kuvaamaan.

Kesäyön auringon nousua ja aamuyön valoa

Kevätliina 2020

Liina juhannusruusujen kanssa valkoisella taustalla

Koko kevään kestänyt liinaprojekti on vihdoin valmis. Renulekin tämä vuoden liina alkoi kukkamaisella keskustalla. Ajattelin sitä aurinkona, jonka ympärille laitoin kesäisiä sinitaivaan värejä. Aloitin siis auringosta ja lisäsin keltaisia päivänsäteitä koko liinan alueelle. Vähän kauemmaksi keskustasta lisäsin valkoisia poutapilviä ja pilvenhattaroita.

Aluksi pelkäsin, että taivaansinistä tuli liinaan liian vähän. Nyt valmista liina katsoessa huomaan, että tumman sininen olisi voinut olla pienemmässä roolissa ja vaalean sinistä on riittävästi. Ehkä keltainen on se väri, jota olisi voinut olla runsaammin. Liina on kuitenkin valmis ja värit jonkunlaisessa tasapainossa.

Sain liinan valmiiksi juhannukseksi, vaikka ei nyt mitään suurempia juhlia ollutkaan, johon olisin halunnut laittaa sen esille. Meillä lasten lapsuusjuhannuksiin kuuluu merituuli ja sitä käytiin haistelemassa tänäkin vuonna. Syötiin lounas rantakalliolla. Samalla pistäydyttiin tervehtimässä ukkia vanhalla hylkeenpyyntivajalla, mistä ukin kesäisin parhaiten löytää.

Merimaisema hyljevajan ikkunasta

 Juhannusiltaa sitten mentiin viettämään uimarannalle. Toivomus oli, että uidaan järvessä eikä meressä, joten jouduttiin vaihtamaan paikkakuntaa kesken päivän. Halusin esitellä lapsille uimarannan, jossa olen lapsena käynyt oman isoisäni kanssa uimassa. Ranta ylitti tyytöjen odotukset, joten voin huokaista helpotuksesta ja yrittää samaistua muumipeikon juhannusmietteisiin.

Tässä runossa on mielestäni kaikki oleellinen ja muistutus, että aina ei tarvitse hössöttää, suunnitella ja järjestää mitään erikoista. Juhannus tulee joka vuosi järjestämättäkin ihan itsestään ja löytyy kesästä ja valoisasta yöstä luonnostaan ihan valmiina nautittavaksi.

 

Muumipeikon juhannusruno

 

Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

 

Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut

ja luonnon loiston nään.

 

Voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa jättää paikoilleen

tai olla niin kuin luonnostaan

ja maata vaan.

 

Mä peikko siihen uskoon jään,

on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

 

– Tove Jansson –

 

Liinasta vielä toinen kuva lasipöydällä otettuna. Värisävyt vaihtuvat taustan mukaan, tässä tummalla taustalla väritkin ovat paljon tummemmat ja tulevat paremmin esiin. Ehkä ajatus auringonpaisteesta tuli selkeämmin esiin valkoisella taustalla. 

Vaikea sanoa, kumpi on parempi tausta.Täytyy varmaan vaihtaa liinan paikkaa tunnelman mukaan; onko tarpeen lisätä voimakkaampia värejä vaiko keveyttä sisustukseen. 

Melkein unohdin mainita, että liinan lopullinen halkaisija on n. 50 cm.

Liina tummalla taustalla lasipöydällä.

Kesäperhonen

Perhosen kuvioita Renulekin liinasta 2020

Tein kesän ensimmäisen perhosen. käytin siinä samoja lankoja, joita olen käyttänyt tämän kevään liinassa. Myös kuvioita otin samasta Renulekin liinasta. Tämän perhosen voisi vaikka kehystää tauluun ja laittaa esille liinan kanssa. Tai sitten vain lisätä pitsiperhoskokoelmaan.

Perhoset ovat olleet minulle jokakesäinen harrastus ja tavoitteena on niitä muutama tänäkin vuonna tehdä. Toivon löytäväni itsestäni energiaa sen verran, että saan pitsiperhoskokoelmani järjestettyä syksyyn mennessä. Onneksi perhoset ovat blogissa jonkunlaisessa järjestyksessä ja onkin mielenkiintoista katsoa, kuinka monta niistä on lentänyt teille tietymättömille vai löydänkö kaikki kesän aikana.

Tänään oli hellepäivä ja lämmintä vähintään 26  ͦ C. Päivä tuntui todella lämpimältä, etenkin kun vietettiin sunnuntai lapseni kanssa kävellen. Tehtiin lenkki Mustilan Arboretumissa, jossa alppiruusut ja atsaleat olivat kukassa. Atsaleoiden kukinta tosin alkoi osittain olla ohi.

atsalea ja alppiruusumetsää

Valkoinen korkea alppiruusu kukki monessa paikassa keskellä metsää. Tämä lajike sopiikin parhaiten juuri metsään, pihapensaiksi löytyy paljon sievempiä ja säännöllisiä pensaita. Tämä valkokukkainen jättiläinen  kurkottaa kohti taivasta ja kätkee kukkansa harvojen oksien ja lehtien hankoihin, joista ne  erottuvat polulla kulkevalle katsojalle kauniina sinistä taivasta vasten, jos huomaa kohottaa katseensa ylöspäin

Puistossa on kyllä paljon muutakin kuvattavaa kuin vaihtelevia lajikkeita alppiruusuista. Onhan kyseessä oikeasti puulajipuisto ja sieltä löytyy satoja puulajeja ympäri maailmaa tuoduista siemenistä ja metsä on todella monimuotoinen ja katsottavaa riittää. Päivä oli vain niin lämmin, ettei jaksettu kaikkia reittejä kiertää.

 

metsää ja kirkko metsässä

Suomalaisista kasveista löydettiin kukkiva pihlaja ja metsäkurjenpolvia, oravanmarjoja, maitikkaa ym. kesäkukkia. Puistossa oli myös metsäkirkko ja erilaisia metsäneläinveistoksia. Onneksi puistossa on paljon suuria puita ja siksi myös varjoisia paikkoja polulla. Toista tuntia jaksettiin kävellä, ennen kuin poikettiin kahvilaan.

Kahvila toimi vastuullisesti, sisällä kävi vain yksi asiakas kerrallaan ja pöydät olivat ulkona. Järjestely toimi hyvin näin helteellä, pilvisenä päivänä tai epävakaisella säällä voisi olla vaikeampi saada yleisöä noudattamaan järjestelyä.

Retki otti voimille ja tultiinkin kotiin pienen uimarannan kautta. Ensimmäiset uimarannat, joita katsottiin, olivat liian ruuhkaisia. Virusta on kuitenkin vielä liikkeellä, eikä tee mieli ottaa turhia riskejä.

 

Hyrräkorut

Hyrräkoruja apilakulhossa

Hyrrät

Alkukesä tuoksuu voimakkaasti ja kukkii valkoisena puissa, metsissä ja puutarhassa; tuomet, sireenit, pihlajat, omenat, rikot, vuokot, kielot, metsätähdet, käenkaalit ja monet muut

Alkukesä on huumaavan monimuotoinen ja hyrrä on sopiva kuvio kevään koruihin. Hyrrä pyörii vinhaa vauhtia ja hakee hyrrävoimalla tasapainoa pyöriessään. Kaiken kesän, juhannuksen ja loman suunnittelussa on hyvä tavoitella hyrrävoimaa ja hakea tasapainoa. Kesän tavoitteena olisi nauttia luonnosta, kesästä ja lomasta turvallisesti ruuhkapaikkoja vältellen sekä rentoutuen, eikä sinne-tänne hosuen.  

Korvakorut

Valitsin koruihin sinivalkoisen raikkaan langan (Lizbeth 40) ja pienet valkoiset helmet. Hyrrän halkaisijaksi tuli n. 1,5 cm.  Laitoin hyrriin pikaliimalla tapit askartelutarvikkeena nikkelivapaana myytäviä korun osia. Käytän aika harvoin nappikorviksia ja minusta tuntuu, että tämä on maksimikoko hyrräkorvakorulle. Ajatus voi johtua siitäkin, että en ole tottunut käyttämään tämän tyyppisiä koruja, vaan laitan yleensä koukut.

Linkkiä ohjeeseen ei ole, kuvio kuitenkin on yksinkertainen, helmi kiinnittyy kahden renkaan välille, siten, että väliin jää aina yksi rengas, jonka keskelle helmi jää näkyviin.

Lähikuvaa korusta

Korunosia

Tilasin kerran korutilauksessa kokeeksi korunosia, joita en ole juurikaan käyttänyt. Nyt oli sopiva kohde kokeilla. Yhteen hyrrään menee melko vähän lankaa, joten yhdestä sukkulasta tuli monta hyrrää. Kiinnitin yhden hyrrän säädettävään sormuksen pohjaan ja kaksi hyrrää klipsipohjiin. Lopputuloksena minulla oli kolme sormusta, kahdet tappikorvakorut ja yhdet klipsikorut, yhteensä kolme korusettiä sormuksineen. Sukkulan sain kuitenkin ihan tyhjäksi asti.

Sormus klipsit ja tappikorut

Apilakulho

Kuvissa mukana on pieni Nuutajärven apilakulho, jossa nämä korut ovat odottaneet kuvausta ja käyttöä. Kulho tarttui alkuvuonna mukaan kirpputorilta viidellä eurolla. Apilakuvio oli minulle lapsuudesta tuttu kakkulautasissa, joten en voinut vastustaa tätä pientä esinettä, vaikka karsinkin koko ajan kotoa tarpeetonta tavaraa pois.

Rentukka villasta

Käpypitsirentukka

Villakukka

Taas on mennyt tovi, etten ole koskenut villalankoihini. Nyt kevään rentukoita ihaillessa ajattelin kokeilla tehdä rentukoita villalangoista. 

Kävin läpi keriä ja vyyhtejä ja totesin, ettei minulla sitten kuitenkaan ollut täsmälleen oikeaa keltaista. Käytän suomalaista kasvivärjättyä villalankaa, jota ostan tapahtumista ja tiloilta aina tilaisuuden tullen. Näin ollen värien suhteen täytyy välillä joustaa. Nyt valitsin

-         jauhosavikan vaaleankeltaisen ja

-        terästykseksi tummempaa sipulinkeltaista kukan keskelle.  

-        Lehdissä käytin nokkosella värjättyä lankaa, jonka olen ostanut pienestä kehräämöstä Saarenmaalta, joka on siis poikkeuksellisesti eestiläisen maatiaisrodun villaa.

Kukan muodostamiseen käytin Lizbeth 20 moniväristä keltaista, josta sain kukkaan myös vähän lisää tummemman keltaista sävyä. Lehdessä käytin sydänlankana Lizbeth 20 – lankaa saadakseni solmut vähän ohuemmiksi. 

Lehtiä oli vähän hankalaa tehdä noin eripaksuisilla langoilla, mutta onnistuin kuitenkin. Myös lehden muoto oli haastava munuaisen muoto, jota en sitten lopulta paksulla langalla lähtenyt tavoittelemaan. Mikäli olisin tehnyt ohuet reunat lehtiin kuten kukkiinkin, olisi tuo lehdenmuoto varmaan onnistunut.

kukka lähikuvassa

Rentukka

Rentukka on ollut minulle lapsuudessa kiehtova kukka ehkä siksi, kun sitä kiellettiin poimimasta, vaikka kukka oli kaunis ja kasvoi runsaana ojan varsilla. Ymmärrän toki, että

-        kukka on myrkyllinen,

-        eikä kestä maljakossa ja

-        on kaikin puolin parempi pitää lapset kaukana siitä ja vesistön reunoista.

Rentukka siis oli kukka, jota voi käydä ihailemassa, mutta ei voinut ottaa kimppuun. Kukkakimppuja luonnonkukista sai maalaiskylässä muuten kerätä melko vapaasti. Rentukka oli myös kevään ensimmäisiä kukkia, jolloin poimittavia kukkia ei vielä luonnossa juuri ollut vuokkoja lukuun ottamatta.

 

Villalanka

Haluan käyttää suomenlampaan villasta kehrättyä lankaa sen ekologisuuden vuoksi sekä alkuperäisrotua kasvattavien lampureiden työn tukemiseksi.

Koivukorpi

Kasvivärjätyt keltaiset olen ostanut Koivukorven tilalta, joka on viime aikoina avannut myös verkkokaupan Verkkokaupasta puuttui vielä tieto lankojen värjäyskasveista ja värivalikoima oli suppeampi mihin olen tottunut. Toivottavasti tietoa värjäyskasveista ja kasvivärjäyksestä on tulossa lammastilan kauppaan. Tätä jäin kaipaamaan, kun nyt ensimmäisen kerran katsoin verkkokauppasivustoa.  Olen maatilalla ja messuilla tottunut näkemään laajan värikirjon ja kuulemaan värjäykseen käytettävät kasvit. Kuvia eri väreistä ja kasveista löytyy tilan Facebookista. Koivukorven tilan langoissa näkyy huolellisen työn jälki värien tasaisuutena.

Valintana suomenlammas

Suomenlampaan villa on hyvälaatuista ja pitkäkuituista, siksi olisi toivottavaa, että tämä alkuperäisrotu saataisiin säilymään. Villan käytön historia on ollut teollisessa yhteiskunnassa vaihtelevaa ja välillä sisältänyt voimakkaita näkemyksiä. Villaa on välillä arvostettu ja välillä väheksytty. Kotimainen langantuottaja Novita luopui kotimaisesta villasta pari vuotta sitten kokonaan ja myöhemmin kuluttajien toivomuksesta alkoi käyttää sitä. Nyt Novita taas käyttää jonkin verran kotimaista ulkomaisen villan ohella. Kuitenkin tuottajalle villan saaminen markkinoille on haaste, koska lajittelu ja huolellinen kerintä vaativat työtä ja aiheuttavat kustannuksia, joita on vaikea kattaa villan myyntituloilla. Itse olenkin ratkaissut asian niin, että ostan villan tuottajailta, jotka ovat kehruuttaneet itse tuottamansa villan. Villalangasta jää silloin katetta lampurille ja langat ovat myös lähituotteita ja siten ekologinen valinta.

Neliapila

Neliapilakorusetti

kelttikuvio

Ajattelin jo mennä eteenpäin, mutta vielä yksi kelttikuvio tänä keväänä. Tein keväisen vireällä langalla korusetin. Settiin kuuluu rannekoru, korvakorut ja riipus. Riipukseen laitoin lenkin. En oikein usko, että minulta olisivat kullanväriset riipuspidikkeet päässeet loppumaan, mutta kun en löytänyt, piti tyytyä lenkkiin.

Neliapila

Neliapila tuo kelttisymboliikassa rakkautta, uskoa, toivoa ja onnea. Jokaiselle lehdelle on oma merkityksensä. Onnea kesällä tarvitaan, kun yritetään väistellä väkijoukkoja ja muita ihmisiä. Toivoa on vielä tulevasta ja siihen on uskottava. Rakkaus on sitten tutkimattomampi juttu, mutta ehkä siihenkin on parasta vain uskoa. Näillä elementeillä kesän pitäisi onnistua.

On muuten aika hassua, että neliapila tuo onnea. Tarvitaan onnea, jotta löytyy neliapila 10 000 kolmiapilan joukosta. Kukaan ei kai oikein tiedä aiheuttaako nelilehtisyyden geeni vai ympäristötekijät ja maaperä. En näe onnea neliapilassa, jos sen onkin aikaansaanut ilmansaasteet. Toivottavasti ei.

Lähikuvaa kuviosta kivellä

Korusetti

Korusetti on kiva ja neliapila kaunis, mutta tuo rannekorun lukko oli arveluttava valinta. Laitoin sen kuitenkin kiinni nirkkoihin, joten sitä ei voi vaihtaa. Minusta mekanismi oli vaikea kiinnittää yhdellä kädellä toisen käden ranteeseen. Minä ainakin värkkäsin tovin, jotta sain lukon kiinnitettyä ja korun pysymään ranteessa. Olen usein käyttänyt juuri rannekoruissa magneettilukkoa, joka napsahtaa kiinni ihan itsestään, mutta tähän tuli mekaaninen. Taidan jatkossa pysyä magneettilukoissa ihan helpon kiinnityksen takia.

Lankana käytin paksua lankaa Lizbeth 20, jolloin kuviot asettuivat hyvin ja viidellä neliapilalla tuli juuri sopivan pituinen rannekoru. Kultaiset korun osat valitsin paremmin vihreään sopivina. Hetken harkitsin hopeisia, mutta minusta kulta on tähän parempi. Neliapilan halkaisija on n. 3 cm ja on vähän venytettynä tässä korussa, mutta kuudes kuvio olisi tehnyt korusta liian pitkän.  Ruth Perryn kauniin mallin löysin vanhalta kalenterisivulta.

Huiman lenkki Valkealassa

Kevät

Kevät etenee kohisten kohti alkukesää. Puihin ilmestyvät lehdet ja luonto herää. Tätä on viime päivinä käyty ihmettelemässä 13 vuotiaan valokuvausta harrastavan tyttäreni kanssa. Alla olevat kuvat olen kyllä itse ottanut. Eihän sitä voi kulkea mukana ottamatta yhtään valokuvaa, kun toinen löytää koko ajan kuvauskohteita. Luontopolulla ei ole ollut ruuhkaa ja turvavälit on ollut helppo pitää. Liikkuminen keväisessä luonnossa on virkistävää. Taas vaihtui korun väri taustan mukaan. Tuo puunrungolla kuvattu on oikea väri.

Päivänpaisteliinan uudet kerrokset

                                           

Aurinkotaivaan poutapilvikerrokset

Aurinkoliina

Aloitin aurinkoliinan, kun valoa oli vähemmän ja kesä vasta tulossa. Nyt aurinko paistaa ulkonakin ja liina edistyy. Toivottavasti tämä liina löytää pysyvän paikan kodin sisustuksessa. Jos tämän näkeminen toisi iloisen ja piristävän ajatuksen auringosta vielä syksyllä ja talvella, jolloin valoa on vähemmän. Kesäpäivä on liinassa aina lämmin ja valoisa.

 Kesän lämpöä saa vielä odotella, sillä tänään toukokuun todellisuudessa päivät ovat koleita, vaikka aurinko paistaakin korkealla taivaalla. Keväässä vielä vahvasti mennään vaikka koivujen pienet hiirenkorvat alkavat kasvaa lehdiksi ja lupaavat kesää. Aurinkoliinan aiempia vaiheita löytyy postauksista liinan aloitus ja Päivänpaisteliina.

Poutapilvet

Kesäinen aurinkotaivas tarvitsee poutapilvensä, jotka kulkevat hattaroina pitkin taivaanrantaa, lipuvat tuhansissa muodoissa eteenpäin. Poutapilvien katselu rentouttaa ja antaa ajatusten virrata. Välillä poutapilvien välistä näkyy sinitaivas ja toisinaan yksittäinen häikäisevä auringonsäde katkaisee kesässä rentoutujan uneksimisen. 

Tällaista mielikuvaa ajatellen tein poutapilvikerroksen liinaan. Poutapilviä on runsaasti, osa suurempia ja osa pienempiä. Pieniä valkoisia pilvenhattaroita olen laittanut liinan raitoihin jo aiemmin. Nyt aiempien kerrosten pienet valkoiset pallot nousevat näiden uusien pilvenhattaroiden mukana paremmin liinassa esille.

Poutapilvikerrokset

 

Pitsiliinan syvempi olemus

Mummo virkkasi pitsiliinoja ja pitsiliinat tuovat kotoisen tuulahduksen lapsuudesta. Mummon liinat olivat myös esillä, kaikilla mahdollisilla pöydillä ja tasoilla. Mietin, että täytyy laittaa liinoja ja pitsejä enemmän näkyville Silloin pitsin olemus säilyy omille lapsillenikin kotoisena tuulahduksena, etteivät koristeelliset pitsiliinat katoa seuraavan sukupolven kodeista.

Havahduin todella siihen, että minulla on vain yksi pitsiliina esillä. Liina on Jan Stawazin malli toteutettuna violetilla langalla. Violetin liinan pitkää valmistumishistoriaa linkistä. Aloitin liinan matkakäsityönä, se sopi hyvin matkalle, koska aluksi tein pyöreitä osia ennen liinan kokoamista.

 Liina on rahapuun ruukun alla kukkapöydällä, jonka nyt jo edesmennyt kummitätini on nikkaroinut nuorena vuosikymmeniä sitten. Kukkapöytä on kaksitasoinen, alapuolelle olen virittänyt muutaman valkoisen langan ja taso toimii nyt pienenä nuottihyllynä pianon vieressä. 

Liina sointuu pianon päällä olevaan violetin sävyiseen juoruun, jonka alun sain äidiltäni viime vuonna. Ymmärrän, että liina on asettunut tähän, väriympäristöön, mutta sittenkin se on ainut pitsiliina esillä ja  kaapista löytyy niin omia, kun mummonkin tekemiä liinoja.

Pitsiliina kukkapöydällä

Äitienpäivän kuvio

Keväinen kuvio

Vuokkoja

Äitienpäivän aikaan kevätkukat olisivat luonnollinen valinta käsityön teemaksi, mutta valitsin toisin. Jo vuosikaudet meillä on ollut tapana lasten kanssa noukkia mummille valkovuokkoja äitienpäiväksi. Niin tehtiin tänäkin vuonna. Vaikka ei käyty mummolassa sisällä, niin vietiin mummille kukat ja juotiin kahvit pihalla noudattaen yli kahden metrin turvaetäisyyttä. 

Mummin pihalla kasvaa sinivuokkoja kukkapenkissä ja keltavuokkoja kuusen alla sekä tontin kulmassa muutama valkovuokko, joiden toivotaan leviävän. Valkovuokot kestävät kuljetusta ja niitä kasvaa äitienpäivän aikaan runsaasti metsissä, joten valkovuokko on helppo äitienpäiväkukka. 

Sinivuokkoa on meilläpäin melko vähän, joten sitä ei tee mieli luonnosta kerätä, vaikka se ei enää ole kokonaan rauhoitettu ja maljakkoon kerääminen olisi sallittua. Lisäksi sinivuokko lakastuu valkovuokkoa nopeammin maljakossa, joten sitä on parempi ihailla kukkapenkissä.

Kuvio

Valitsin   Kukutailin   mielenkiintoisen kuvion, jota halusin kokeilla.  Päätin tehdä oman versioni äitienpäivän teeman väreissä; valkovuokoista valkoista, sinivuokoista sinistä. Keltavuokkojen keltaisen vaihdoin kultaisen sävyyn ajatellen, että juhlapäivän kunniaksi kultareuna on paikallaan.

Kevään vuokot pihalla ja metsässä

Aloitin valkoisella ja tein sillä kaksi ensimmäistä kerrosta. Kahden kerroksen jälkeen olisin ollut valmis lopettamaan, koska minulla oli jo silloin käsissäni kaunis koru. Erityisesti kultalangalla toteutettuna ja kovetettuna tämä olisi ollut todella kaunis nauhakoru ja sopiva mihin tahansa asuun kaulakoruna tai rintaneulana. Päätin kuitenkin jatkaa kuvion loppuun.

kaksi ensimmäistä kerrosta

lanka ja koko

Olen huomannut kuvion suosituksi ja ihaillut eri värivalintoja instagramissa viime päivinä. Oman versioni tein Lizbeth 40 langalla, jolloin kuvion halkaisijaksi tuli 5 cm. Olisin halunnut heti jatkaa samalla kuviolla värikokeiluita, mutta aika meni taas kangasmaskien ompeluun. 

Nipsutin

Nipsutinkoru villaviitassa.

Kevät ja villaviitat

Pari kuukautta sitten tiedostin kevään olevan tulossa ja takkikauden loppumassa. Minulla on tapana käyttää keväisin olkapäiltä valuvia viittoja ja villatakkeja. Ostin nipsuttimia ratkaistakseni tämän ongelman. Olen käsityömessuilla nähnyt metallisia kiiltäviä nipsuttimia somistettavan tähän tarkoitukseen.

Pidin nipsutinideaa hyvänä, mutta en halunnut ihan niin kiiltävää ja päätin tehdä ja päällystää tuon hilavitkuttimen pitsillä. Mielestäni pitsikoru sopii pehmeisiin vaatekankaisiin paremmin kuin kokonaan kiiltävä metalli. Metallia jää ihan riittävästi näkyviin pitsin reunoille. Metalliteemaa jatkoin, kun valitsin mukaan pari korunosaa pitsin taitekohtaan.

Haastava mekanismi

Seuraava haaste oli saada koru kestäväksi. Muistelen historiasta, että ennen lasten lapaset kiinnitettiin talvipukuun pienillä nipsutinnauhoilla. Sittemmin nipsuttimet ovat vakiintuneet vauvojen tuttinauhoihin ja pyyhkeiden ripustimiin. Näissä kaikissa nipsuttimelta vaaditaan paljon enemmän kuin villatakkikorussa. Vauvan nauha ei saa irrota turvallisuussyistä, mutta ohuessa villatakissa kevyempi versio voisi olla mukavampi.

Nipsuttimen mekanismi on jäykkä, ja sen avaaminen vaatii oikeasti voimaa. Valitsin ankars-tyyppisen pitsi, ajattelin, että pitsin rakenne on tiiviimpi ja koru jo valmiiksi tukevampi. Kun sain korunosat valmiiksi laitoin EriKeeper-liimaa keskiosan taustaan kovetusaineeksi. Tämä toimi hyvin ja lisään ehkä vielä keskiosan reunoihinkin korun tukevoittamiseksi. Etupuolelle en ole vielä laittanut mitään tukevaa tai suojaavaa ainetta, harkitsen vielä.

Kiinnitin korun osat nipsuttimiin Loctite Super Glue- liimalla. Nipsutin on niin haastava kohde, etten uskaltanut luottaa koruliimoihin. Lisäksi kiinnitin taustaan tueksi paksuinta ketjua, jota kotoa löysin. Ketjun lenkkejä olisi mahtunut neljä, mutta halusin taas suojella pitsiä liialta venytykseltä ja laitoin varmuuden vuoksi vain kolme lenkkiä.

Pitsi

Pitsin suunnittelussa halusin huomioida taittuvan mutkan ja laitoin siihen kukkahelmet. Ankars-pitsissä on helmiä, joiden ehjänä pysyminen on haaste, toivon liimataustan auttavan tässäkin. Kiinnitin päätyosan keskiosaan kahdella nirkolla, toivottavasti se on riittävä ja kestää. Yhden nirkon varaan en uskaltanut jättää. Lankana on Lizbeth 20. Nyt täytyy testailla kuinka pitsinipsutin kestää käyttöä.

Havainto

Huomasin, että pukeminen on tehtävä peilin edessä, koska koru on hyvä saada kerralla oikeaan paikkaa. Korun siirtäminen on työlästä, jäykän mekanismin vuoksi. Jäinkin miettimään olisiko mekanismille vaihtoehtoja ja missä käytetään pienempiä nipsuttimia, joita voisi kokeilla korutarkoitukseen. Ovatko verhon nipsuttimet liian pieniä. Ehkä yritän katsella kaikenlaisia nipsuttimia uusin silmin ja löytää vielä siromman vaihtoehdon.

Vaaleanpunainen kirjanmerkki

 Kirjanmaerkissä TattingDotori-pitsimalli

Ohjelinkki

Näin taas kauniin kirjanmerkin ja tein sen instagramista löytyneen ohjeen mukaan mukaan. Mietin, että jos jättäisin nauhan tekemättä ja keksisin kuviolle jonkun muun käyttökohteen. Olisihan sen voinut ommella johonkin koristeeksi, mutta juuri nyt ei sopivaa kohdetta ollut. 

Miksikö olisin halunnut muuta käyttöä? No siksi, että minulla on pian nimikkokirjanmerkki jokaiselle omistamalleni kirjalle (keittokirjat mukaan lukien), kun haluan tehdä kaikki kauniit pitsikirjanmerkkimallit, joita satun näkemään.

Kirjanmerkin tarve

Kysyin 13 vuotiaalta lapseltanikin, että saisiko tästä jotain muuta, eikö kirjanmerkki ole jo vähän vanhanaikainenkin, kun kirjat luetaan sähköisesti tai kuunnellaan äänikirjoina. Tietokoneessa on käytössä jo ihan toisenlaiset kirjanmerkit. Vastaus oli hyvin nopea ja närkästynyt: ” äiti, miten sitten kirjoista löytyy paikka, jota on lukemassa. Jos mulla ei ole kirjanmerkkiä, niin mä ainakin taittelen sitten sivujen kulmia”

Ymmärsin kyllä, että kirjanmerkit eivät vielä ole siirtymässä historiaan, ainakaan niin kauan, kun kirjoja luetaan. Pitää olla tyytyväinen tuohon vastaukseen, sillä lukeminen yläasteiässä ei ole enää itsestäänselvyys,  erot lasten lukutaidossa kasvavat. Minun lapsellani taitaa olla etuna sukupuoli, sillä Suomessa tytöt lukevat enemmän kuin pojat. Ehkä saan olla kiitollinen myös J.K. Rowlingille joka on edesauttanut nuorison lukutaitoa Harry Potterin avulla.

Kirjat

 Ehkä minun täytyy käydä kirjanmerkkikokoelmaani läpi ja poimia sieltä kauneimmat rasiaan, jonka kanteen kirjoitan: ” lukutoukille lahjaksi, käytännöllisiä ja kauniita kirjanmerkkejä”.

Tein myös havainnon, että olen vähentänyt kotoani kirjoja huomattavasti. Se tapahtui varmaan silloin, kun luin KonMarista siivouksen elämänmullistavaa taikaa. Kun tarkemmin katson, niin hyllystä erottuu yhä vaaleanpunaisena KonMari, joka on luettu ja kuuluisi jo kierrätykseen.

Lanka

Kirjanmerkissä käytin Lizbeth 20 lankaa, jota minulla on lankakorissa yhä runsaasti jäljellä yhden virheostoksen jäljiltä. Paksumpi lanka yleensä vähentää pitsin siroutta, mutta tämän kuvion kanssa ei välttämättä ole käynyt niin, tämä on kaunis paksumpanakin. Nauhan tein kokonaan yhden sukkulan renkailla, kun ajattelin, että saan sukkulan tyhjäksi yhdessä nauhassa.