Palmusunnuntain käpypitsiaurinko

 

kirjontaa ja käpypitsiä

Palmusunnuntaina tekee mieli katsella jo pääsiäiskoristeita. Nämä kummitätini kirjomat pikkuliinat ansaitsevat välillä tulla käyttöön ja esille kaapin kätköistä. Narsissien kirjailu ei siis ole minun käsialaani vaan huomattavan vanhaa käsityötä. Onneksi tableteiksi kirjaillut puuvillaliinat kestävät vuosia.

Pajunkissat ovat pohjoisen palmuja. Palmusunnuntaina muistetaan Jeesuksen ratsastamista aasilla Jerusalemiin ja sitä kuinka tielle asetettiin palmunlehtiä. Meillä kevät on vielä niin alussa, että ainoa kasvuun herännyt oksa on paju, johon ovat muodostuneet ensimmäiset pehmeät kukinnot, "kissat", jotka ilmestyvät oksiin ennen lehtiä. Sitä jumiutuu niin helposti omiin tapoihinsa, olisi mielenkiintoista tutustua myös muiden kulttuurien juhlaperinteisiin ja koristeisiin.

Kevään ensimmäisestä kasvuun heränneestä oksasta on muodostunut tärkeä pääsiäiskoriste, jolla myös palmusunnuntaina virvotaan toivottaen siunausta tulevalle vuodelle. Virpominen on vanha Ortodoksisesta uskonnosta itäsuomalaiseksi tavaksi levinnyt perinne. (läntisessä Suomessa samantapainen perinne on trulliminen, jolla ei ole kristillistä alkuperää ja se kuuluu perinteisesti lankalauantaihin)

Aurinkoliinani jatkuu Sugarplum- ohjetta seuraten. Käpyilin liinaan viime viikolla keltaisen lisäksi oranssia, nyt lisäsin mukaan vielä punaisemman sävyisen oranssin ja alan olla huolissani aurinkoteeman häviämisestä käpypitsiliinassani.

 

Aurinkokäpyily jatkuu

 

käpypitsiaurinko kasvaa

Aloitin viime viikolla keltaisen käpypitsiliinan, nyt liina jatkuu vähän oranssilla hehkulla, mutta mielestäni pitsi säilyy edelleen keltaisena aurinkona. Värivalinnat ja järjestykset ovat toisinaan haastavia, kuten kuvittelen sinun käsityöihmisenä tietävän. Katsotaan miten tämä etenee......

I

Keltainen käpypitsi

 

Keltainen käpypitsi pahvilaatikon kannella.

Aurinko on paistanut useampana päivänä ja ilmassa on ollut kevään tuntua. Toki pakkaset voivat vielä palata, mutta nyt haaveillaan leudoista kevätsäistä. Valitsin auringonkeltaisen langan ja halusin kuvalle taivaansinisen taustan. Sopiva väri löytyi työpöydälläni olevan pahvilaatikon kannesta, tosin väri oli auton kuvassa, mutta myös taustalla oleva talonseinä sointui sävyyn. 

Otin kuvan taas puhelimella ja totean, että langan väri vivahtaa kuvassa todellisuutta enemmän oranssiin. Taustojen etsimien on välillä hankalaa, kun tuntuu, että kaikissa mahdollisissa paikoissa on jo otettu niin monta kuvaa. Tähän haluaisin mielelläni hyväksi havaittuja ratkaisuja, jos olette keksineet miten kuvien taustoihin saa vaihtelua pienellä vaivalla kotona.

Pieni pääsiäiskuvio

Aurinko- ja pääsiäisteemalla aloitin keltaisen käpyilyn. Ohjeen tähän käpypitsiliinaan huomasin Instagramista nimimerkiltä Lilliantatlace. Tarkemmin tarkasteltuani huomasin, että liina oli Lillian Yeungin ja Tiffany Leen yhteistyötä ja löytyy Iternetistä Leen sivultolta Forgetmeknot . 

Liina on toistaiseksi vaikuttanut  valerenkaiden ja josefiinansolmujen harjoitukselta. Tekniikkaharjoitukset ja toistot ovat aina hyödyllisiä. En ole katsonut mitä harjoitusksia tulevat kerrokset tuovat tullessaan.

 Liina on kaunis ja toivon, että osaan valita oikeat värit ihan loppuun asti, jotta saan aurinkoni pääsiäiseksi. Lankana minulla on Lizbeth 40. 

Pieni kelttisolmukäpyily

 

Auringonvalo lisääntyy kevään edetessä. Lika ikkunoissa ja pöly nurkissa näkyy talven jälkeen selvemmin. Kevätväsymys yrittää lamauttaa samalla kun elimistö yrittää sopeutua lisääntyneeseen valoon. Keskittymiskyky ei ole parhaimmillaan. Viime viikon kokemuksen jälkeen valmis malli, lankojen ja helmien valinta tuntui työläältä. Tällä kerralla halusin käpyillä ilman ohjetta, vaikka blogini perusideana on myös kerätä ohjelinkkejä lukijoiden iloksi.

Solmukorut

Paksumman Lizbeth 20 langan valinta  oli houkutteleva. Päädyin käpyilemään pienen solmun, johon lisäsin 4mm Swarovski-helmen ( Pacific Opal Shimmer ) Koruille tuli pituutta 2 cm. En ole vielä saanut valituksi koukkuja, sillä näin pienissä koruissa koukku on hallitsevampi kuin suuremmissa koruissa, joten valinta täytyy tehdä huolella. Koru on mukava näin, mutta olisi varmaan myös toimiva paksummastakin langasta hiukan suuremmassa koossa.

Vielä yksi käpyily sydänteemalla

 

käpypitsiriipus taljalla

Ystävänpäivä ja sydämet menivät, mutta minua harmitti, että jäi tämä riipus tekemättä. Päätin korjata tilanteen ja käpyillä vielä tämän ohjeen muskaanin sydänkokoelmasta. No, minulla ei ollut sopivia helmiä, enkä lisännyt solmulukua riittävästi. Lisäsin kuitenkin solmuja sen verran, että se ei enää muistuta Endrucks-sovellusta ollenkaan. Lisäksi yksi siemenhelmikin on unohtunut pois.

Miten en ajatellut, että jos helmet ovat suurempia, niin pitäisi ottaa paksumpi lanka. Elämä on opiskelua ja varmaan jokainen käsityöläinen tietää, että virheistä oppii parhaiten. Toivottavasti muistan seuraavalla kerralla että kaapissa on eripaksuisia lankoja ja kaikki on hankittu käytettäväksi.

Palkkio käpypitsinä

 

Käpypitsikorvakorut metalliarkun reunalla

Kotiutuminen kuukauden poissaolon jälkeen on ollut tahmeaa ja siivous on yhä kesken. Nuorimmaisella oli lukiossa vanhojen tanssit, joihin sisareni teki kampauksen. Kampauspalkaksi hän pyysi korvakorut, mikä oli tietysti minulle mieluinen diili. Korujen käpyileminen varmaan vastaa juhlakampauksen suunnittelua ja tekemistä. Vaihtotyö on mukava ajatus, eikä niin tarvitse miettiä hintoja.

Korut

Kysyin, että löytyisikö sopivia koruja Instagramin kuvista ja esittelin lankakeriä värivalinnan tueksi.

Valinta osui vuoden 2016 pääsiäiskoruihin ja lanka hiukan metallinhohtoiseen sävyyn. Kuva on otettu puhelimella ja eikä ehkä parhaassa valaistuksessa, joten kuvan koruissa on hiukan liikaa keltaista sävyä.

Lanka oli Lizbeth 40, johon yhdistin pieniä Miyuki 2,2mm helmiä. Solmumäärät sovitin kokoon siten, että koruille tuli pituutta n, 4,2 cm. Toivottavasti käpypitsikorut vastaavat odotusta. En ole vielä luovuttanut koruja.

Ystävänpäivän käpyily

 

Ystävänpäivän käpypitsisydämet kukkakankaalla

Pakkaskausi jatkuu; lunta, kylmää, aurinkoista ja kaunista. Linnut visertävät ja tikat rummuttavat jäisiä puita nokillaan. Varmaan pakasteateriaa saa hakata irti puusta ihan tosissaan. Kesällä pehmeä puu on paljon helpompi. Minun remonttini on valmis ja ensi viikon vietän taas kotona taajamassa ja jätän taakseni villin luonnon ja närhen, joka on jo hermostunut läsnäolooni. 

Sydämet

Valitsin sydämet muskaanin suuresta valikoimasta. Valitettavasti ehdin lopulta tehdä vain kolme, olen ihaillut luontoa ja bongaillut lintuja. Tärkeää sekin.

Pidin kovasti siitä viimeisestä Endrucks-projektin ripuksesta, johon oli käpyilty helmiä, mutta minulla oli niin rajoitettu määrä helmiä mukana, että en edes viitsinyt miettiä kyseistä käpypitsimallia. Pian olen kotona ja rajoitteita on paljon vähemmän. 

Käpypitsiliina Ilona Jalavan aiheesta

 

Käpypitsiliina vanhan kirjan aiheesta

Pakkaspäivät jatkuvat ja olen pyöritellyt parin viikon ajan käsissäni valkoista lankaa ja Ilona Jalavan kirjan kukka-aihetta. Lopputuloksena syntyi pieni liina. Kuvittelin keskustan erottuvan selkeämmin, mutta siitä tuli sekava lehtikasa. Ilmiö lienee tuttu kaikille käsityöläisille; lopputulos ei aina vastaa ennakkokuvitelmaa.

Tämän kokemuksen jälkeen voin käyttää yksittäisiä kukkia koristeena, mutta liika on aina liikaa. Liina oli kuitenkin hyvä harjoitus ruusunlehtien lehtisuonten ompelemiseen ja voisin kuvitella käyttäväni tätä tekniikkaa myös muissa töissäni.

Liinan voin laittaa esille, mutta se vaatii todella rauhallisen ympäristön ja taustan.

Tässä vielä linkki sivulle, jossa Ilona Jalavan kirja on julkaistu kahtena pdf-tiedostona.

Käpypitsilintu

 

Käpypitsilintu lentää kesäisen taulun kuvassa.

Talvi on ollut kylmä ja luminen, joten olen yrittänyt pukea paljon vaatteita ja keskittää ajatukset pois kylmästä. Olen remonttia paossa sisaren perheen loma-asunnolla, joten arki on vähän hukassa ja langatkin ovat suureksi osaksi kotona. Olen seuraillut lintuja ikkunan takana ja valitsin käpyilyaiheeksi linnun.

Tämä pieni lintu on herttainen ja nyt kuvattuna kesäisen taulun päällä. Taulun on maalannut Robert Simanainen minun syntymävuonnani. Lainasin taulua seinältä.

Lintu

Lankojen värivalikoima oli vaatimaton. Tein keltaisen vartalon ruskeilla reunoilla, koska minulla ei ollut parempaa väriä mukanani. Päähän laitoin pienen valkoisen osan, johon kiinnitin tummansinisen siemenhelmen silmäksi (ainoat siemenhelmet mukanani)

Keltainen ja ruskea ovat Lizbeth 20 ja valkoinen  Lizbeth 40 lankoja. Ohuemmassa tietysti lisäsin solmumääriä. Joskus on vain mentävä värit edellä ja sopeuduttava eripaksuisiin lankoihin. Käytin vartalon ympäröinnissä valkoista sydänlankaa ja ruskeaa kuviolankaa. Valkoisen kohdan tein sitten siirtämättä solmuja langalta toiselle, jolloin sain helposti valkoisen yksityiskohdan,

Alkuperäinen Jennifer Williamsin ohje on yksivärisenä ja todella kaunis ja herkkä. Olen tosiaan lähempänä luontoa kuin tavallisessa arjessani ja ole katsellut tinttejä ikkunan takana. Talvinen luonto on kylmä, mutta kaunis.

Luontoa ja lintuja ympärilläni.

Käpypitsikorvakorut helminauhan pariksi.

Helminauha ja korvakorut villatakin päällä.

 

 Löysin kaapista 1920- luvun tyyliseen tilaisuuteen sopivan sinisen mekon ja vaaleanharmaan villatakin. Mekko oli sama, johon vuodenvaihteessa sovittelin sinistä käpypitsikaulakorua, korutyyli vain vaihtui helmiin. Villatakki oli ehkä liikaa, mutta en halunnut palella, nyt on kuitenkin talvi ja ulkona lämpötila on lähellä -20 pakkasastetta. Helminauha sopi asuun, mutta kaipasi täydennykseksi korvakoruja.

Korvakorut

Minulla oli kaapissa 4 kpl helmiäishohtoista 10 mm helmeä ja 15 kpl 3mm helmeä. Näistä helmistä lähdin rakentamaan koruja. Lopputuloksena oli hyvin yksinkertainen koru, jossa käpypitsikaaret risteilivät helmien ympärillä. Korulle tuli lopulta pituutta koukun lisäksi 5 cm.

Helmien sävy korvakoruissa oli hiukan erilainen kuin ketjussa, mikä ei mielestäni kuitenkaan haitannut käytössä. Luulen, että tätä kokonaisuutta saatan käyttää toistekin ja talletan helmet ja korvakorut samaan paikkaan.

Helmikorut mekkokankaalla