Palmusunnuntain käpypitsiaurinko

 

kirjontaa ja käpypitsiä

Palmusunnuntaina tekee mieli katsella jo pääsiäiskoristeita. Nämä kummitätini kirjomat pikkuliinat ansaitsevat välillä tulla käyttöön ja esille kaapin kätköistä. Narsissien kirjailu ei siis ole minun käsialaani vaan huomattavan vanhaa käsityötä. Onneksi tableteiksi kirjaillut puuvillaliinat kestävät vuosia.

Pajunkissat ovat pohjoisen palmuja. Palmusunnuntaina muistetaan Jeesuksen ratsastamista aasilla Jerusalemiin ja sitä kuinka tielle asetettiin palmunlehtiä. Meillä kevät on vielä niin alussa, että ainoa kasvuun herännyt oksa on paju, johon ovat muodostuneet ensimmäiset pehmeät kukinnot, "kissat", jotka ilmestyvät oksiin ennen lehtiä. Sitä jumiutuu niin helposti omiin tapoihinsa, olisi mielenkiintoista tutustua myös muiden kulttuurien juhlaperinteisiin ja koristeisiin.

Kevään ensimmäisestä kasvuun heränneestä oksasta on muodostunut tärkeä pääsiäiskoriste, jolla myös palmusunnuntaina virvotaan toivottaen siunausta tulevalle vuodelle. Virpominen on vanha Ortodoksisesta uskonnosta itäsuomalaiseksi tavaksi levinnyt perinne. (läntisessä Suomessa samantapainen perinne on trulliminen, jolla ei ole kristillistä alkuperää ja se kuuluu perinteisesti lankalauantaihin)

Aurinkoliinani jatkuu Sugarplum- ohjetta seuraten. Käpyilin liinaan viime viikolla keltaisen lisäksi oranssia, nyt lisäsin mukaan vielä punaisemman sävyisen oranssin ja alan olla huolissani aurinkoteeman häviämisestä käpypitsiliinassani.