Kesäperhonen

 

Käpypitsiperhoset mansikanlehdellä.

Nyt on kesä ja helle, lämpötilat ovat pysyneet 25-30 °C jo useita päiviä,  joten nyt on viimeistään kesäperhosten aika. Käpypitsiperhosista tulee helposti pienikokoisia, valitsinkin varmuuden vuoksi paksumman langan; Lizbeth 20, jotta sain siipien väliksi edes 4 cm.

 Mielestäni perhonen ei ole vieläkään kovin suuri.  Pieniä käpypitsejä on vaikea saada näyttävästi esille, vaikka ne ansaitsisivatkin koristeellisina tulla nähdyksi.

Perhonen

Kesäkäpyilyperhonen löytyi Rebecca Jonesin kirjasta "The Complete Book of Tatting"  vuodelta 1985 (ISBN 978 0 916896 39 3). Perhosen, kuvio 213, kaavakuva käpyilyyn löytyy sivulta 72.

Kuvio on melko tiivis tai sitten tein liian suuret koristesilmut. Tässä ohjeessa silmu tulee aina kahden kaksoissolmun jälkeen, joka tekee kuviosta täyden tuntuisen. 

Vanhoissa käpypitsiohjeissa suhde on usein silmu kolmen kaksoissolmun jälkeen, mikä väljempänä vaikuttaa kevyemmältä. Tätä muutosta voisi kokeilla perhosen siipiin. Käpyilin molemmat perhoset ohjeen mukaan, joten kokeiluun tarvittaisiin vielä yksi perhonen.

Kesäkorvakorukäpyily

 

Kesäiset tappikorvakorukäpypitsit.

Kesäsuunnitelmani oli jatkaa perhosteemalla olevaa käpypitsikokoelmaa, mutta vielä en ole päässyt siinä alkuunkaan. Koruohjeita on niin paljon, että helposti osuu kohdalle kiinnostavia käpyilymalleja. Nyt minulla näyttääkin olevan menossa pieni korvakorukausi.

Korut

Käpyilin kesäkorut kaksivärisestä langasta, jotta vaikutelmasta tuli kevyempi. Ohje on yksinkertainen ja helppo; renkaita ei kiinnitetä toisiinsa, joten työ onnistuu ilman koukkua. Sukkuloita tarvitaan kaksi, koska keskusrengas käpyillään valerenkaana.

Lankana on Lizbeth 40, jolla korut ovat leveimmästä kohdasta n. 2 cm leveät. Laitoin vielä keskelle punaisen lasihelmen lisäämään kesän kukkateemaa.

Koruista tuli kesäiset kivat pienet arkikorut, jotka valmistuivat lopulta niin nopeasti, että ajattelin tehdä lisää eri asuihin sopivissa väreissä tarpeen mukaan pitkin kesää. Ohje löytyi Instagramista ivolite_tatter tililtä, jossa on monta muutakin pientä ja selkeää ohjetta kevyitä kesäkäpypitsejä suunnitteleville.

Käpypitsi avaimenperässä

 

Uusi avaimeperä käpyiltynä avainrenkaan ympärille.

Tuli akuutti tarve avaimenperälle. Minulla on auton avaimessa ollut käpyilty avaimenperä villasta ja kierrätyslasihelmistä. Yritin etsiä blogiteksteistä milloin olen tämän käpyillyt, mutta en löytänyt mainintaa. Luulen, että avaimenperä on ollut käytössä ainakin 4 - 5 vuotta.

Minulla oli siis vanhassa avaimenperässä paksuhkoa villalankaa käpyiltynä suurten helmien kanssa. Langan muistan ostaneeni lankamyyjältä, joka kertoi alkuperän Afrikkaan, olisiko ollut Keniaan. Lanka oli joka tapauksessa hyvin lyhytkuituista ja on suorastaan ihme, että on kestänyt näinkin kauan, ehkä taika on langan paksuudessa.

Joka tapauksessa nyt ylin kuvio petti ja tuli aika vaihtaa avaimenperää.

Uusi avaimenperä

Tällä kerralla valitsin puuvillalangan ( Lizbeth 40 ) ja otin pohjaksi avainrenkaan. Renkaan ympärille ja keskelle käpyilin kukan. Kukka on hiukan liian monivärinen, hillitympi väri olisi sopinut paremmin. Laitoin keskelle helmen ja helmen värisin renkain kiinnitin toisen käpypitsikerroksen avainrenkaaseen. Näin sain edes valkoisesta pienen säännöllisen kuvion kirjavan langan keskelle. 

Pujotin renkaaseen myös palan ketjua. Yritin valita mahdollisimman vahvan ketjun. Siirsin tämän avaimenperän autonavaimeen ja nyt katson kuinka kauan tämä kestää. Tällä kerralla voin tarkistaa blogitekstistä keston sitten kun tästä uudesta avaimenperästä aika jättää.

Vanha avaimenperä tuli tiensä päähän.

Käpypitsirenkaita korvakoruissa

 

Mary Koniorin käpypitsiohjeella käpyillyt kuviot.

En suunnitellut käpyileväni korvakoruja, mutta Mary Koniorin kirjassa oli mielenkiintoinen ohje. Ajattelin että on hyvä kerrata rullauskäpyily, jota en ole tehnyt pitkään aikaan. Myös yhden sukkulan käpyilykuvio oli houkutteleva.

Otin virkkauslangan, joka oli vähän pehmeä ja käpyilylankaa paksumpi. Näin kuvioista tuli hiukan suuremmat, mutta työn jälki voisi olla tasaisempi. Kovetin korut kevyesti, mutta en kiinnittänyt koukkuja, koska pehmeä virkkauslanka vaatii vielä lisää kovettamista.

Rengaskuvio on kiva ja ajattelin, että korujen sijaan siitä voisi tehdä jonkun sisustuskoristeen.  Nyt kuitenkin jätin tämän virkaauslankaversion kahteen kappaleeseen, joten laitan niihin korvakorukoukut. Mietin tiukkakierteisempiä lankavaihtoehtoja jatkoon.

Kirja, jossa rengaskuvion ohje.

Lisää käpypitsihyrriä korvakoruihin

 

käpypitsihyrriä liitetty ratasmaisesti yhteen.

Kesä lähenee vauhdilla, kuten sanonta kuuluu; "puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään. " Peippoja ja västäräkkejä voi pongata päivittäin, pääskysiä ei ihan vielä. 

Tänä keväänä olen huomannut taajamissa yleisesti sepelkyyhkyjä, jotka ennen asuivat pääasiassa metsässä. Katsoin, että Suomen sepelkyyhkyt talvehtivat Ranskassa ja Iberian niemimaalla. Ovat varmaan tuomassa meille kansainvälisiä tapoja, joita ovat oppineet muuttomatkalla. Tuntuu, että ovat uteliaita tarkkailijoita jotka seuraavat elämänmenoa jostain korkealta oksalta aamusta myöhäiseen iltaan. Ehkä me ihmiset ollaan jollakin lailla kiinnostavia tai kenties kummastelevat erilaista käyttäytymistä ranskalaisiin verrattuna.

Ehkä sittenkin seuraavat miten kevään poikaset pärjäävät pesän ulkopuolella.

Korvakorut

Huomasin Instagramissa lisää käpypitsillä toteutettuja hyrräkorumalleja täydentämään vappuhyrrävalikoimaa. Tämä ratasmalli nimeltä Centaurus sopii samalla tavalla kevätkäpyilyyn kuin hyrrätkin, jotenkin nämä tuovat minulle mieleen vesirataskoneiston.

Käpypitsimalli on hyvin yksinkertainen, pujotetaan vain hyrrät sisäkkäin ennen toisen hyrrän kiinni liittämistä.

Käpyilin korut vähän paksummalla langalla, Lizbeth 20 metallisävyllä. Metallisävy tekee langasta vähän jäykän, enkä kiristänyt renkaita ihan tiukoiksi.  Harkitsen pientä kovetusta. Korusta tuli mukavan kokoinen; korkeus 4 cm + koukku. Vaihteeksi vähän suuremmat korut. Minulla taitaa olla jo hyvä alku hyrräkorukokoelmaan.

En ehkä kerää erillistä hyrräkorukokoelmaa, mutta olen yrittänyt kerätä kaikki pitsini yhteen paikkaan ja yritän lajitella ja järjestellä niitä, jotta löytäisin tarvittaessa ja olisi kaikki samassa säilytyspaikassa, Pientä inventaariota siis meneillään.

Pieni käpypitsiliina äitienpäivänä

 

Tädykeliinan koristeena pitsiruusu.

Sää muuttui vauhdilla kesäiseksi ja lämpötila ylitti jopa 20 Celsiusastetta. Kasvu luonnossa lähti vauhdilla käyntiin ja puiden kellertävät hiirenkorvat muuttuvat kokonaisiksi lehdiksi ja alkavat vihertyä. Äitienpäiväksi saatiin kaunis ja lämmin keväinen päivä. Valkovuokot kukkivat parhaillaan valmiina äidille poimittavaksi.

Pitsiliina

Viimeviikolla aloitettu Marmelon Veronica-liina valmistui. Laitoin kuvaan liinalle pitsiruusun koristamaan juhlapäivää. Tädyketeema säilyi sinisessä hyvin, mutta nyt huomaan, että vihreä olisi voinut olla heleämpää värisävyä. Tummalla taustalla hyvässä valossa sininen voimistui verrattuna viime viikon pahvitaustaan. Liinan kokonaisuus on kuitenkin hyvä näin. 

Liina on kaunis, mutta harmittavan pieni. Lizbeth 40 - langalla liinan halkaisijaksi tuli 15 cm.   Paksummalla langalla koko olisi hiukan suurempi ja liinalla enemmän käyttökohteita

Keväiset valkovuokot kukassa.

Tädykkeen teemalla käpyilyä

 

Käpyilyssä tädyketeemaa Marmelo-blogista

Vappu on ohi, kevät siis koittanut, mutta ulkona on yhä yllättävän kylmää. Villatakissa sisällä on mukava istuskella ja käpyillä. Kolealla ja pilvisellä säällä on helppo antaa itsellensä lupa laiskotella ja pysyä neljän seinän sisällä. Lämmintä luvataan taas säätiedotuksissa, mutta nähtäväksi jää kuinka käy ja milloin kevät alkaa vaihtua kesäksi.

Palasin samalle sivulle, jolta löysin käpypitsiohjeen kaksi viikkoa sitten. Japanilaiset sirot käpypitsit ovat koukuttavia ja löysin sivustolta toisen houkuttelevan käpyilyohjeen.

Veronica pikkuliina

Veronican suku on suomeksi tädyke, jossa on paljon pieniä sinisiä kukkia.

Käpypitsiohjeessa on käytetty kahta väriä, minä otin mukaan vihreän ja sinisen lisäksi vielä echrun keventämään vaikutelmaa. Liinan esikuva on kuitenkin täynnä pieniä kukkia. Tädykkeen kukissa on lisäksi vähintään kahta väriä ja siksi valitsin kirjavansinisien langan, jolla voisi saada vaikutelmaa pienemmistä kukista. Muokkasin vielä värien järjestystä valerenkaan avulla

Ontelokude

Pikkuliina on vasta alussa, kun päätin  suunnata ajankäytön ontelokudeongelmaan. Ostin joskus ontelokudetta, jonka virkkaamista halusin kokeilla, kun huomasin siitä virkattavan mattoja. 

Ostin siis reippaasti neljä rullaa, jokaisen eri väriä. Virkkasin muutaman pyörylän ja menetin uskoni mattoon. Totesin, että matto tulisi  hyvin painavaksi ja väriskaala asetti omat haasteensa.

Nyt kuitenkin päätin virkata langat pois. Jokainen kerä painoi kilon, joten tämä pieni metrin halkaisijaltaan oleva matto tuli painamaan kolme ja puoli kiloa (keltaista kudetta jäi jäljelle puolet), mikä on aika paljon pienelle matolle.

Mattoon ei ollut mallia, enkä ajatellut huolellisesti. Viimeisellä harmaalla kerroksella tein turhia lisäyksiä. Virkkasin myös keltaisella massiivisen reunuksen, jonka sitten älysin lopulta purkaa ja korvata kerroksella kiinteitä silmukoita. Nyt pitäisi päättää puranko kaksi viimeistä kerrosta ja virkkaan uudestaan vai annanko olla ja reunan kupruilla vapaasti. TIetysti voisin höyryttää ja venyttää reunaa, jos vaikka tuosta oikenisi. En ole vielä päättänyt mitä maton kanssa teen.

Pikkumatto ontelokuteesta

Vappuhyrrät käpyillen

 

Hyrrät valmiina vapuksi.

Vappu ja kevät on koittanut. Juhlitaanpa sitten kevättä, työtä tai Valburgin pyhimykseksi julistamisen vuosipäivää niin hyrrät sopivat kevään tuulen ja purojen teemaan. Hyrrät on käpyilty käpypitsiyhdistyksen keväisen jäsenohjeen mukaan. Jäsenyyteen kuuluu neljä pitsiohjetta vuodessa ja ne saa liittymällä käpypitsiyhdistyksen jäseneksi.

Tällä viikolla teemana on esitellä Suomen Käpypitisiyhdistyksen kesätoimintaa.

Käpypitsiyhdistyksen tapaamiset toteutuvat korona-aikana opittuun tapaan etätapaamisina jokaisen kuukauden toisena maanantaina. Livetapaamisia suunnitellaan, mutta varsinaista jäsentapaamista ei ole vielä saatu toteutumaan. Rauman kesätapaaminen kuitenkin kuuluu vuosittaiseen ohjelmaan ja sinne ovat tervetulleita kaikki käpypitsistä kiinnostuneet. 

Korvakorut

Kuvan koruissa solmumäärät vaihtelevat hiukan ja tappikorvakoruissa pienemmällä solmuluvulla on saatu aikaan vähän kuperaa muotoa. Lisäksi käpyilin toiset korut ilaman helmiä ja toiset helmien kanssa. Helmirasiassa pyörii jonkin verran kukahelmiä, joille ei ole ollut juuri käyttöä. Näihin koruihin kuitenkin laitoin kukkahelmet.

Tapit olen liimannut koruun kiinni ja olen huomannut tämän haasteeksi, Liimaa tulee laitettua helposti liikaa, jolloin se näkyy hiukan korussa. Olenkohan ainoa huolimaton tässä asiassa, en tiedä, mutta minulle tämä on haaste ja pitäisi varmaan harjoitella ja tehdä enemmän tappikoruja.

Olen aiemmin tehnyt samaan tapaan koruja sinivalkoilessa langalla ja valkoisilla helmillä, postaus on vuodelta 2020.

Pitsiviikon käpyilyt.

Käpypitsiyhdistyksen ohjelmassa on tänäkin vuonna tapaaminen Rauman pitsiviikoilla heinäkuun lopulla, siellä yhdistys järjestää vapaamuotoisen käpypitsikahvilatapaamisen Kontieon kahvilan piharakennuksessa. Tapaamisessa voi tutustua ja jutella muiden käpyilijöiden kanssa. Jos tenkiikka on vielä vieras, niin voi kokeilla käpyilyä. Usein esillä on myös pieni käpypitsinäyttely järjestäjien mukanaan tuomista pitseistä. 

Pitsiviikko järjestetään Raumalla  22-30.7.2023.

• Käpypitsikahvilatapaaminen on Kontion kahvilan piharakennuksessa 27.7. klo 11-14 
• Rauman kansalaisopiston kanssa järjestetyty käpypitsikurssit 26.7. klo 10 - 17 vanhalla opistolla, Vähäkoulukatu 8. Ilmoittautumiset Rauman kansalaisopiston sivulla. 
• aloittelijoille käpypitsin peruskurssi, kurssinumero 1104215
• edistyneemmille Kolmiuloitteisia kukkia käpypitsitekniikalla, kurssinumero 1104217

Viime vuonna käpypitsikahvila järjestettiin ulkona,
tänä vuonna siis Kontien kahvilassa sisällä.

Pieni käpypitsiliina

 

Pieni liina blogista; Marmelo, tatting lace

 

 

Pikkuliina sai reunuksen.

Käpypitsiliinan nimi on rakkauslaulu, sitä en ihan tässä liinassa näe. Ehkä värivalinta ei osunut nyt ihan teemaan. Käpyilin vielä reunan vaalean vihreällä ajatellen keväistä ruohoa joten parempi nimi olisi varmaan ollut kevättä rinnassa, eli en ihan tavoittanut liinan alkuperäistä olemusta. Tunnelma on kuitenkin kevyt.

Linkki kaikki tietokoneet eivät avanneet linkkiä, joka ei ollut turvallinen. Laitan tässä linkin ohjesivuun, jos se olisi turvallisempi.

Kevättä luonnossa

Kevättunnelmissa otin vielä valokuva tulvivasta pellosta, jossa muuttolinnut pitivät taukoa matkalla. Lumi on täällä eteläisessä Suomessa jo todella vähissä ja sulamisvedetkin kuivuvat pian, mutta nyt on vielä peltoja veden alla.

Linnut levähtävät pellolla tulvavedessä. Huomaa kaksi aitaa vedessä..

Keväinen pitsikukka

Vielä keväinen kuva keväisestä käpypitsikukasta rautalankavarrella ja kierrätyslasihelmellä. Ostin näitä helmiä kauan sitten, mutta en ole oikein saanut näitä kulumaan, kun käpypitsissä tarvitaan yleensä pienempiä helmiä. Afrikkalaiset kierrätyslasihelmet ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja liitän tähän linkin valmistusprosessin kuvaukseen.

kevätkukkakäpyily

Pieni käpypitsikoriste

 

Pieni käpypitsi kukkarasian kannella kuvattuna.

Tänä vuonna jätin Renulekin Kevätliinan käpyilyn väliin, usein liina on vienyt koko kevään. Nyt on aikaa tarttua aiemmin ohitettuihin malleihin ja käpyillä pienempiä kauniita kuvioita, jotka ovat aina jääneet toteuttamatta muiden töiden tieltä. Internetistä löytyy toinen toistaan kauniimpia lahjakkaiden suunnittelijoiden käpypitsikuvioita, jotka ovat päätyneet odottamaan to-tat-listalleni.

Pieni liina

Aloitin pienen kauniin alusliinan, jota olen huomannut paljon käpyiltävän ja jonka koukeroisia kuvioita olen ihaillut. Liina löytyi nimimerkin tass_tat blogista Marmelo, tatting lace. Valinnassa taitaa näkyä taas mieltymykseni japanilaisiin herkkiin pitsimalleihin.

Jatkoin käpyilyä vielä kevään keltaisella ja valkoisella Lizbeth 40 numeroisella langalla.