Keltainen käpypitsikukka

 

Kukka sivulta, jolloin verholehtikäpyilyt näkyvät

Täällä lumihankien keskellä kesästä ja kukista jo haaveilen. Tämä käpypitsikukka on tehty virkkauslangasta, siltikin halkaisijaksi tuli vain 4 cm. 

Linnut laulaa ja aurinko paistaa, joten lumikin alkaa sulaa ja kukkien aika koittaa pian.

Kukinto selvemmin kuvassa.

Käpypitsidonitsi

 

Pitsidonitsi hiuksissa.peilin kautta kuvattuna.

Käpypitsin liittäminen arkikäytössä oleviin tekstiileihin on mielenkiintoista ja Janen puseron pääntien reunuksesta sain ajatuksen laittaa oman pitsini esille hiusdonitsiin. Käpyilin siis viime viikolla reunapitsin, jonka otin käyttöön hiusdonitsissa. Auto-onnettomuuden jälkeen olen pitänyt hiuksia lyhyempinä, kun olen ollut kömpelö ja kuntouttanut kättä. Nyt kuitenkin hiukset ovat kasvaneet ja on kiva sitoa niitä välillä kiinni.

En ole juurikaan ommellut donitseja vaikka kotona on ollut materiaalit valmiina, eikä kauppaan tarvinut näiden takia lähteä.

Pitsidonitsi

Ajattelin, että pitsi on melko leveä ja ennen ompelua käpyilin vielä toisen, kapeamman käpypitsin ajatellen sen olevan parempi.

Löysin netistä sopivan koon kankaalle ja mitan kuminauhalle. Myöhemmiässä tarkastelussa  lopulta paljon erilaisia mittoja kumpaankin.  Mutta nyt siis otin ensimmäisen vastaan tulleen mitan, joka sattumalta oli varmaan lyhin kaikista. Ompelin ensin harjoitusversion ilman pitsiä. Sitten liitin pitsit kankaisiin

Seuraavalla kerralla pitsi ja kangas olisivat varmaan pidemmät kuin nyt. Kangas oli 40 x 9 cm ja kuminauha 20 - 22 cm.  Kokeilin molempia tekniikoita;  kuminauhan päiden liittämistä yhteen solmimalla ja ompelemalla. Käytössä ei juuri eroa, tosin tuo ommeltu on tietysti pitempi kuin solmittu, koska kuminauhat ovat saman mittaiset.

Ohuessa pitsissä kangas oli vähän pidempi ja pitsiin jäi parin sentin aukko, Muutenkin yllätyksekseni leveämpi pitsi oli parempi ja leveälle pitsille minun hiuksissani tämä 40 cm mitta oli juuri sopiva.

Kuvan värit ovat melko luonnolliset. langan värinä molemmissa pitseissä on ecru.

Donitsinompeluharjoituksia käpypitsin kanssa.

Reunapitsin käpyily

 

Loman meditaatiopitsi

Lomaviikolla käpyilyssäkin oli lomateema. Reunapitsi on saman kuvion loputonta toistoa. Käpypitsissä toisto on tasaisen liikkeen meditaatiota, mikä sopii oivallisesti lomapäiville. Rentouttavan meditaatiopitsin kuvion tulee olla helposti muistettava ja riittävän selkeä, jotta tasainen liike saa muovata ajatuksia, eikä keskittyminen vaadi liikaa energiaa.

Eräänä aamuna suunnattiin nuorimman tyttäreni kanssa auringon nousun aikaan metsätaipaleelle, jossa pysähdeltiin ihmettelemään valojen ja varjojen leikkiä lumisessa metsässä. Aina välillä noustiin ulos autosta kameroiden kanssa ihailemaan kaunista maisemaa. Luonnosta ja metsästä voi nauttia vaikka ei niin syvälle metsään menisikään ja vaikka sukset jäisivät kotiin.

Muutama metsämaisemakuva

Reunapitsi

Käpypitsin ohjeen otin nyt ihan omasta kirjahyllystä; Barbara Fosterin Old Fashioned Tatting pattern, book 1. Ohjelinkkejä on aina kiva liittää tekstiin, mutta nyt liitän siis vain kuvan kirjasta.

Vanhoja käpyilyohjeita.

Lankana on Lizbeth 40, echru. Pitsille ei vielä ole kohdetta, mutta jatkan sitä kuitenkin vielä vähintäänkin sukkulan tyhjäksi asti. Vanha pitsi näyttää kauniilta ja koukeroiselta, vaikka itse asiassa solmuluvut kaarissa ja renkaissa vaihtelevat yllättävän vähän.  Vanhoissa malleissa myös runsas silmu/nirkkomäärä rytmittää käpyilyä mukavasti

Lähikuvaa käpypitsikuviosta

Pienet käpypitsiruusut

Käpyiltyjä ruusuja napin päällä.

Tällä viikolla on vuorossa pienempi käpyily. Olen ajellut autolla Suomen halki idästä länteen ja takaisin. Auton ajo vuoroin kirkkaan valkoisten hankien keskellä ja vuoroin iltapimeällä ei ole minun silmilleni ihan paras juttu. Luonto on kaunis ja pienemmät matkat ihan sopivia, mutta sitten kun matkaa on satoja kilometrejä, niin silmät väsyvät. 

Käpyilin siis pieniä ruusuja, ja pieniä lehtiä. Vähän kumpiakin ja sovittelin niitä asetelmaksi.

Pieni ruusurossi

Asettelin pienet ruusut napin päälle, koska halusin tietää, minkälainen tausta napista tulisi. Kiinnitin pitsinosat nappiin päättelylankojen avulla. Käpyiltyjen kukkien ja lehtien rykelmä peitti napin lähes kokonaan.  

Napissa oli pieni syvennys ja leikkasin siihen palan nahkaa, jotta sain napista tasaisen, samalla peittyivät kiinnityssolmut. 

Löysin varastoistani pienen kiinnitysneulan, jonka ompelin ensimmäiseen nahkaan kiinni. Sitten ajattelin, että lopputulos voisi olla vähän siistimpi, jos liimaisin päälle vielä toisen nahkapalan.

Taustasta tuli kyllä siisti, mutta paksuhko nappi yhdessä kukkien ja nahkapalojen kanssa teki kokonaisuudesta suhteettoman paksun, kun ottaa huomioon, että napin halkaisija on vain  3,5 cm. Nyt yritän löytää tälle hienolle kukkasoljelleni sopivaa paikkaa. Ehkä paksuus ei haittaisi, jos sitä käyttäisi vaikkapa huivin kiinnitykseen.

Keväinen käpypitsikoru

 

Lankakokeilu antiikkiohjeella ja kahdella langalla.

 

 

 Valoisan päivä pitenee ja auringonlasku on siirtynyt n. klo 17. asti. Pitsien kuvaamisen kannalta päivän pituus on loistava asia. Vaikka säätiedotukset lupaavat lumipyryä, niin valoisia hetkiä riittää joka päivälle.

Löysin kaapista luonnonvalkoisen langan, jonka olen saanut joskus kummitädiltäni. Lanka on melko ohutta puuvillaa ja ajattelin sen olevan jopa ohuempaa kuin Lizbeth 40. Kokeilin käpyillä antiikkimallia Priscillan ohjeella edelleen. Lopputuloksena valmistunut käpypitsi vaikutti siltä, että langat ovat täsmälleen saman paksuisia. Lizbethissä on vain napakampi kierre.

Käpyilin  toiset kappaleet keltavalkoisella Lizbeth 80 - langalla, ja kuvasin eron viivottimen vieressä.

Korut

korukuvio on osa mallia 34, sivulla 15. Kuten sanottu, ajattelin tästä korvakorua, joka kuitenkin valkoisena oli liian suuri. Keltaiset keväiset ohuet pitsit sopivat koruksi kokonsa puolesta, mutta nuo valkoiset saattavat päätyä koristamaan ehkä ommeltua pussia tai kukkaroa. Kun sopiva kohde löytyy, niin kiinnitän kankaaseen. 

Kokoeroa tarkemmin. Ero näyttää jäävän alle 2 cm.

 

Mielestäni näin ohut koru ei voi olla noin suuri ja pysyä siistinä käytössä. Keltaiset sopivat vaikkapa pääsiäiskoruiksi, niihin ajattelin laittaa koukut.

Tias

Sain lopulta oman avaruusolioni käpyiltyä. En tullut postanneeksi sitä sivulle, Mutta Tias-blogissa avaruusolioita on varmasti jokaiselta planeetalta. Minun on Marsista, marsilaisia on aina sanottu pieniksi vihreiksi miehiksi, joten tämä kirjavan vihreä olento on aivan varmasti marsilainen.

Kaulasta jäi pois pari vahvistavaa silmua, mutta en jaksanut purkaa, kovetan hiukan.

 

Pieni vihreä marsilainen

 

Ystävänpäivän käpyilynä kukkasydän

 

Sachiko Yokoyaman kaunis kukkasydän - käpypitsi.

Ystävänpäivä lähenee. Käpypitseissä on selvästi sydänprojektin aika. 

On mukava, että vuodessa on päiviä, jotka rytmittävät vuodenkiertoa ja jakavat myös käpypitsitöitä eri aikakausiin; ystävänpäivän jälkeen kevätteemoja ainakin pääsiäiseen asti, jonka jälkeen voi alkaa haaveilla kesästä. Kun kesälomat on pidetty, tulee syksyn ruskan vuoro. Kun syksy etenee ensilumeen on lumihiutaleiden aikaa jouluun asti. Joulun jälkeen aloitetaan uusi vuosi ja pian ollaan taas ystävänpäivässä. 

Jokaisella on oma vuodenkiertonsa, minä elän tämän skandinavisen luonnonkierron mukaan. Olen vähän luontoihminen ja luonnokierto on ehkä minulle läsnä enemmän kuin monelle muulle, koska liikun paljon luonnonkeskellä, joko kävellen tai autolla.

Olin suunnitellut omaa sydänaihetta, mutta se jäi käpyilemättä, kun halusin kokeilla tätä Sachiko Yokoyaman Instagramissa Lacerockersho - nimimerkillä julkaisemaa kaunista sydänohjetta.

Kukkasydän

Käpyilin ensin tuon punareunaisen. Siinä kukkien liitokset eivät osuneet ihan ohjeen mukaisesti, mutta asettuivat jotenkin paikoilleen. Tarkastelin sydämen muotoa tarkemmin ja totesin, kaartuvien osien keskellä olevan nirkkoliitoksen kahlitsevan sydämen muotoa.

 Toisesta sydämestä jätin tämän liitoksen pois, jolloin sydämen muoto muuttui pyöreämmäksi ja kauniimmaksi. Toki toisella kerralla seurasin ohjetta paremmin myös keskuskukkakuvioissa. Ajattelen, ettei ollut ihan viisasta laittaa kukkaan reunasydämen väriä, mutta tämänkin virheen tein ensimmäisessä sydämessä.

Ensimmäinen harjoittelu ja toinen parempi.

Tias

Pieni vihreä mieheni jatkuu. Päivän 12 tilanne, Koska minulla on sukkuloissa eriväriset langat, valikoin vähän ja tein renkaat samalla sukkulalla.

Tias; päivä 12

Mustaa käpypitsiä edelleen

 

 

Kahdet käpypitsikorut samasta teemasta

 

 Pakkaset jatkuvat ja kylmä tuuli tekee säästä vielä kylmempää. On mukavampi kietoutua lämpimään vilttiin, kuin mennä ulos. Ulkoilu rajoittuikin kauppareissuun, kun kävin ostamassa Runebergin torttuja kansallisrunoilijan muistoksi.

Jatkoin vielä Pricillan ohjekirjan parissa käpyilyä toisten korvakorujen verran. kuviot eivät aina vaikuta vanhoilta, mutta sopivasti sijoitetut silmut/nirkot tuovat koruun vanhaa leimaa ja koristeellisuutta.

 Korvakorut

Korut ovat kuviosta 57 sivulta 28 pukukorujen aiheesta muunnettu korvakoruiksi. Sukkulassa on edelleen musta lanka, Lizbeth 40, joka vaikuttaa edelleen liian paksulta.

Pienemmissä kuvioissa, joihin on käpyilty vain keskusosa, kuvion halkaisijaksi tuli 3 cm. Kaksinkertainen reunus antaa korulle näköä.

Suuremmissa kuvioissa on lisäksi reunakerros ja halkaisija 4 cm. uloimman kerroksen jätin pois, jotta koru ei kasva liian suureksi. Jotenkin jopa pidin enemmän tuosta suuremmasta kuviosta ilman viimeistä kerrosta. Siitä tuli näin jotenkin modernimman näköinen, ilman, että vanhan mallin rauhallisuus olisi kadonnut.

Kuvio alkaa hahmottua

TIAS

Päivän 10 tilanne käpyiltynä. Nyt vaikuttaa siltä, että tuossa on silmut pään kiinnittämistä varten, joten ihmishahmolta vaikuttaa. Otin tähän kirjavan vihreän ja keltaisen langan. Jos siis vihreä olisi ollut hallitsevampi, kuten kuvittelin, niin tästä tulisi "pieni vihreä mies", mutta nyt keltainen onkin hallitsevampi

Mustat käpyptisikukat

 

Mustassa käpypitsissä lasihelmikoriste

Valo lisääntyy päivä päivältä ja lumi suorastaan häikäisee. Nyt voi taas kuvata päivänvalossa, mikä helpottaa todella paljon erityisesti värien siirtyvän totuudenmukaisina valokuvaan.

Käpyily jäi taas vähiin, kun löysin kaapista mohairbucklee-lankavyyhdin. 100 g vyyhti ei ole paljon, mutta bucklee-lanka on ohutta ja riittoisaa. Neulomalla langan sain  taas kotiin kertyneen lankavaraston yhtä vyyhtiä pienemmäksi. Haaveeni on ostaa langat käsitöitä varten eikä kaapin täytteeksi.

Korvakorut

Jatkoin käpypitsissä vielä viime viikon teemaa. Kaulakoruun lanka oli todellakin liian paksu, mutta korun kuvio toimi tällä paksummallakin langalla käpyiltynä hyvin korvakoruissa. Kukan halkaisijaksi tuli 3 cm. 

Kiinnitin vielä keskelle 6mm fasettihiotun lasihelmen, hiukan suurempikin helmi olisi sopinut, mutta ehkä tämä koko lisää koruun ilmavuutta. Värinä Topaasi sopi sekä mustaan että kullan värisiin koukkuihin, joten helmen värin valinta oli käytännöllinen ja koko oli se mikä löytyi kaapista.

Bucklee - kaulaliina

Angoravuohen mohairista ja lampaanvillasta pääosin koostuvasta langasta tuli yllättävän pehmeä pieni kaulahuivi. Putoavien lehtien kuvion katsoin JoannesWebin tutoriaalista, Jossa oli kuvio-ohjeen mallikerta piirrettynä sekä neulottuna. Neuloin 4 mm puikoilla kolme kuvioraitaa vierekkäin. 100 g vyyhdistä kaulaliinan kooksi tuli 35 X 100 cm. 

Löysähkönä neuleena kaulaliina muotoutuu hyvin haluttuun asentoon. Testasin ja totesin toimivaksi ja lämpimäksi takin kanssa. Kuvio erottuu selvästi ainoastaan valoa vasten bucklee-langan epätasaisuudesta johtuen. Mutta kaulaliina on mukava ja koristeellinen. Olen tyytyväinen.

Kaulahuivi ja mohairlangan vyöte

Tias

Kuvio on jatkunut muutaman päivän verran ja ehkä valitsemani värit saavat ajattelemaan sammakkoa, mutta todennäköisesti olen väärässä.

Tilanne 8 päivän jälkeen.

Musta vintagekaulakoru

 

Ilma on ollut liian kostea ulkoilulle, välillä ihan kaipaa pientä pakkasta. Tosin pakkasessa on taas riesana liukkaus. Säät houkuttelevat pysymään sisällä, joten käpypitsille on jäänyt enemmän aikaa.

Vaihtelevissa säissä on joku onnistunut tekemään lumiukon. Ohi kävellessä otin kuvan. Minusta lumiukko on hauska, niin huolella tehty ihan porkkananenää, lyhtyä ja kuihtuneiden lehtien muodostamia hiuksia myöten.

Lumiukko komeassa kampauksessaan.

Selailin samaa käpypitsiohjekirjaa kuin viime viikolla, jolloin tartuin kiinnostavimpaan ohjeeseen näkemättä muita ohjeita. Niinhän siinä helposti käy, että moni kaunis ohje jää huomaamatta kun sitä valitsee vain pikaisesti kuvan perusteella.  Näidenkin ohjeiden  joukossa oli myös kaunis kaulakoruohje Linkin kirjasta sivu 22, ohje 48. Päätin kokeilla sitä nyt.

Käpypitsikaulakoru

Käpyilin  tämänkin Lizbeth 40 langalla. Lanka oli yksinkertaisesti  liian paksu, kuten kuvasta näkee. Tässä olisi ohuempi lanka ehdottomasti parempi. Kuvio tuli turhan suureksi. Laitoin kevyen decoupage lakan, mutta joudun toistamaan käsittelyn vielä varmaan ainakin kaksi kertaa. 

Jätin kukkakuviot sitomatta toisiinsa, mikä tässä leveässä versiossa on hyvä, mutta ohuemmalla langalla kuvio-osien sitomimen yhteen olisi ollut kaunis ja antanut toivottavaa ryhtiä korulle. Ehkä sittenkin pitäisi hankkia ohuempaa lankaa  vaikka tuota paksua on vielä paljon jäljellä.

Tias

Kun päätin luopua liinasta, niin ajattelin kokeilla kevyempää urakkaa Jane Eboralin johdolla. Aiempina vuosina olen seurannut sivusta muiden kuvioita, mutta tänä vuonna ajattelin siis osallistua. Linkki esittelytekstiin, jossa linkki ohjeeseen.

"Tat It And See"- projekti on edennyt viidenteen päivään asti. Kuvassa kyhäelmäni, johon tulin valinneeksi vähän haaleankirjavaa lankaa. Katsotaan onko väri outo, vielä en osaa lähteä arvailemaan lopullista kuviota.

Aloitettu Tias - kuvio

Käpypitsikaulakoru vintageohjeella

 

Lintukoru, joka telineessä näyttää vielä todellista suuremmalta.

Käpyilyvuosi on alkanut, mutta olen vähän hämmentynyt miettiessäni kevään käpyilyjä. Olen tehnyt suuren liinan neljänä keväänä peräkkäin. Nyt ajattelin, että minulla on liinoja tarpeeksi ja voisin tehdä jotain muuta. En oikein saanut ajatuksiani järjestykseen asian suhteen. 

Miettiessäni selailin kirjoja ja surffailin netissä päätyen antiikkikirjastoon. Katselin Pricillan ohjeita ja ajattelin aloittaa käpyilyn sieltä.

Kaulakoru

Vyötärökoristeeksi suunniteltu malli näytti minusta mukavalta kaulakorulta ja päätin käpyillä sen. Nykyään pitsiset koristeet vyötäröllä ovat harvinainen näky katukuvassa, lisäksi minulta puuttuu pitsille sopiva mekko. Pitsikoristeiden käyttö on ehkä vuosien saatossa kaventunut ja siksi alkuperäisen mallin tekeminen olisi järkevää kapinaa aikaa vastaan. Päädyin kuitenkin kaulakoruun.

 Tein korun lyhyeksi Choker-mittaiseksi koruksi. Keskuskuvio tuo mieleen linnun. Tein havainnon, että lintuteemaa en ole juurikaan käpyillyt.  Koru on 32 cm pitkä ja laitoin vielä varmuuden vuoksi ketjun, jolla voi jatkaa pituutta. Lizbeth 40, oli tähän vähän liian paksu lanka, mutta toisaalta minulla on sitä kaapissa niin paljon, että käpyilen sitä pois ennen uusia ostoksia.

Pitsin ohje löytyy linkistä numerolla 64 sivulta 31.

Vanhaa ohjetta noudattaessa sai muuten hyvin päättelyharjoitusta. Kuvio koostui pienistä osista, joten jatkuva lankojen päättely tuntui hidastavan työtä koko ajan. Lopputulos oli kuitenkin mielestäni palkitseva jo voi olla, että teen tämän mallin vielä uudestaan johonkin hyvin valittuun vaatteeseen sopivammalla värillä.