Ystävänpäivän käpyilynä kukkasydän

 

Sachiko Yokoyaman kaunis kukkasydän - käpypitsi.

Ystävänpäivä lähenee. Käpypitseissä on selvästi sydänprojektin aika. 

On mukava, että vuodessa on päiviä, jotka rytmittävät vuodenkiertoa ja jakavat myös käpypitsitöitä eri aikakausiin; ystävänpäivän jälkeen kevätteemoja ainakin pääsiäiseen asti, jonka jälkeen voi alkaa haaveilla kesästä. Kun kesälomat on pidetty, tulee syksyn ruskan vuoro. Kun syksy etenee ensilumeen on lumihiutaleiden aikaa jouluun asti. Joulun jälkeen aloitetaan uusi vuosi ja pian ollaan taas ystävänpäivässä. 

Jokaisella on oma vuodenkiertonsa, minä elän tämän skandinavisen luonnonkierron mukaan. Olen vähän luontoihminen ja luonnokierto on ehkä minulle läsnä enemmän kuin monelle muulle, koska liikun paljon luonnonkeskellä, joko kävellen tai autolla.

Olin suunnitellut omaa sydänaihetta, mutta se jäi käpyilemättä, kun halusin kokeilla tätä Sachiko Yokoyaman Instagramissa Lacerockersho - nimimerkillä julkaisemaa kaunista sydänohjetta.

Kukkasydän

Käpyilin ensin tuon punareunaisen. Siinä kukkien liitokset eivät osuneet ihan ohjeen mukaisesti, mutta asettuivat jotenkin paikoilleen. Tarkastelin sydämen muotoa tarkemmin ja totesin, kaartuvien osien keskellä olevan nirkkoliitoksen kahlitsevan sydämen muotoa.

 Toisesta sydämestä jätin tämän liitoksen pois, jolloin sydämen muoto muuttui pyöreämmäksi ja kauniimmaksi. Toki toisella kerralla seurasin ohjetta paremmin myös keskuskukkakuvioissa. Ajattelen, ettei ollut ihan viisasta laittaa kukkaan reunasydämen väriä, mutta tämänkin virheen tein ensimmäisessä sydämessä.

Ensimmäinen harjoittelu ja toinen parempi.

Tias

Pieni vihreä mieheni jatkuu. Päivän 12 tilanne, Koska minulla on sukkuloissa eriväriset langat, valikoin vähän ja tein renkaat samalla sukkulalla.

Tias; päivä 12

Mustaa käpypitsiä edelleen

 

 

Kahdet käpypitsikorut samasta teemasta

 

 Pakkaset jatkuvat ja kylmä tuuli tekee säästä vielä kylmempää. On mukavampi kietoutua lämpimään vilttiin, kuin mennä ulos. Ulkoilu rajoittuikin kauppareissuun, kun kävin ostamassa Runebergin torttuja kansallisrunoilijan muistoksi.

Jatkoin vielä Pricillan ohjekirjan parissa käpyilyä toisten korvakorujen verran. kuviot eivät aina vaikuta vanhoilta, mutta sopivasti sijoitetut silmut/nirkot tuovat koruun vanhaa leimaa ja koristeellisuutta.

 Korvakorut

Korut ovat kuviosta 57 sivulta 28 pukukorujen aiheesta muunnettu korvakoruiksi. Sukkulassa on edelleen musta lanka, Lizbeth 40, joka vaikuttaa edelleen liian paksulta.

Pienemmissä kuvioissa, joihin on käpyilty vain keskusosa, kuvion halkaisijaksi tuli 3 cm. Kaksinkertainen reunus antaa korulle näköä.

Suuremmissa kuvioissa on lisäksi reunakerros ja halkaisija 4 cm. uloimman kerroksen jätin pois, jotta koru ei kasva liian suureksi. Jotenkin jopa pidin enemmän tuosta suuremmasta kuviosta ilman viimeistä kerrosta. Siitä tuli näin jotenkin modernimman näköinen, ilman, että vanhan mallin rauhallisuus olisi kadonnut.

Kuvio alkaa hahmottua

TIAS

Päivän 10 tilanne käpyiltynä. Nyt vaikuttaa siltä, että tuossa on silmut pään kiinnittämistä varten, joten ihmishahmolta vaikuttaa. Otin tähän kirjavan vihreän ja keltaisen langan. Jos siis vihreä olisi ollut hallitsevampi, kuten kuvittelin, niin tästä tulisi "pieni vihreä mies", mutta nyt keltainen onkin hallitsevampi

Mustat käpyptisikukat

 

Mustassa käpypitsissä lasihelmikoriste

Valo lisääntyy päivä päivältä ja lumi suorastaan häikäisee. Nyt voi taas kuvata päivänvalossa, mikä helpottaa todella paljon erityisesti värien siirtyvän totuudenmukaisina valokuvaan.

Käpyily jäi taas vähiin, kun löysin kaapista mohairbucklee-lankavyyhdin. 100 g vyyhti ei ole paljon, mutta bucklee-lanka on ohutta ja riittoisaa. Neulomalla langan sain  taas kotiin kertyneen lankavaraston yhtä vyyhtiä pienemmäksi. Haaveeni on ostaa langat käsitöitä varten eikä kaapin täytteeksi.

Korvakorut

Jatkoin käpypitsissä vielä viime viikon teemaa. Kaulakoruun lanka oli todellakin liian paksu, mutta korun kuvio toimi tällä paksummallakin langalla käpyiltynä hyvin korvakoruissa. Kukan halkaisijaksi tuli 3 cm. 

Kiinnitin vielä keskelle 6mm fasettihiotun lasihelmen, hiukan suurempikin helmi olisi sopinut, mutta ehkä tämä koko lisää koruun ilmavuutta. Värinä Topaasi sopi sekä mustaan että kullan värisiin koukkuihin, joten helmen värin valinta oli käytännöllinen ja koko oli se mikä löytyi kaapista.

Bucklee - kaulaliina

Angoravuohen mohairista ja lampaanvillasta pääosin koostuvasta langasta tuli yllättävän pehmeä pieni kaulahuivi. Putoavien lehtien kuvion katsoin JoannesWebin tutoriaalista, Jossa oli kuvio-ohjeen mallikerta piirrettynä sekä neulottuna. Neuloin 4 mm puikoilla kolme kuvioraitaa vierekkäin. 100 g vyyhdistä kaulaliinan kooksi tuli 35 X 100 cm. 

Löysähkönä neuleena kaulaliina muotoutuu hyvin haluttuun asentoon. Testasin ja totesin toimivaksi ja lämpimäksi takin kanssa. Kuvio erottuu selvästi ainoastaan valoa vasten bucklee-langan epätasaisuudesta johtuen. Mutta kaulaliina on mukava ja koristeellinen. Olen tyytyväinen.

Kaulahuivi ja mohairlangan vyöte

Tias

Kuvio on jatkunut muutaman päivän verran ja ehkä valitsemani värit saavat ajattelemaan sammakkoa, mutta todennäköisesti olen väärässä.

Tilanne 8 päivän jälkeen.

Musta vintagekaulakoru

 

Ilma on ollut liian kostea ulkoilulle, välillä ihan kaipaa pientä pakkasta. Tosin pakkasessa on taas riesana liukkaus. Säät houkuttelevat pysymään sisällä, joten käpypitsille on jäänyt enemmän aikaa.

Vaihtelevissa säissä on joku onnistunut tekemään lumiukon. Ohi kävellessä otin kuvan. Minusta lumiukko on hauska, niin huolella tehty ihan porkkananenää, lyhtyä ja kuihtuneiden lehtien muodostamia hiuksia myöten.

Lumiukko komeassa kampauksessaan.

Selailin samaa käpypitsiohjekirjaa kuin viime viikolla, jolloin tartuin kiinnostavimpaan ohjeeseen näkemättä muita ohjeita. Niinhän siinä helposti käy, että moni kaunis ohje jää huomaamatta kun sitä valitsee vain pikaisesti kuvan perusteella.  Näidenkin ohjeiden  joukossa oli myös kaunis kaulakoruohje Linkin kirjasta sivu 22, ohje 48. Päätin kokeilla sitä nyt.

Käpypitsikaulakoru

Käpyilin  tämänkin Lizbeth 40 langalla. Lanka oli yksinkertaisesti  liian paksu, kuten kuvasta näkee. Tässä olisi ohuempi lanka ehdottomasti parempi. Kuvio tuli turhan suureksi. Laitoin kevyen decoupage lakan, mutta joudun toistamaan käsittelyn vielä varmaan ainakin kaksi kertaa. 

Jätin kukkakuviot sitomatta toisiinsa, mikä tässä leveässä versiossa on hyvä, mutta ohuemmalla langalla kuvio-osien sitomimen yhteen olisi ollut kaunis ja antanut toivottavaa ryhtiä korulle. Ehkä sittenkin pitäisi hankkia ohuempaa lankaa  vaikka tuota paksua on vielä paljon jäljellä.

Tias

Kun päätin luopua liinasta, niin ajattelin kokeilla kevyempää urakkaa Jane Eboralin johdolla. Aiempina vuosina olen seurannut sivusta muiden kuvioita, mutta tänä vuonna ajattelin siis osallistua. Linkki esittelytekstiin, jossa linkki ohjeeseen.

"Tat It And See"- projekti on edennyt viidenteen päivään asti. Kuvassa kyhäelmäni, johon tulin valinneeksi vähän haaleankirjavaa lankaa. Katsotaan onko väri outo, vielä en osaa lähteä arvailemaan lopullista kuviota.

Aloitettu Tias - kuvio

Käpypitsikaulakoru vintageohjeella

 

Lintukoru, joka telineessä näyttää vielä todellista suuremmalta.

Käpyilyvuosi on alkanut, mutta olen vähän hämmentynyt miettiessäni kevään käpyilyjä. Olen tehnyt suuren liinan neljänä keväänä peräkkäin. Nyt ajattelin, että minulla on liinoja tarpeeksi ja voisin tehdä jotain muuta. En oikein saanut ajatuksiani järjestykseen asian suhteen. 

Miettiessäni selailin kirjoja ja surffailin netissä päätyen antiikkikirjastoon. Katselin Pricillan ohjeita ja ajattelin aloittaa käpyilyn sieltä.

Kaulakoru

Vyötärökoristeeksi suunniteltu malli näytti minusta mukavalta kaulakorulta ja päätin käpyillä sen. Nykyään pitsiset koristeet vyötäröllä ovat harvinainen näky katukuvassa, lisäksi minulta puuttuu pitsille sopiva mekko. Pitsikoristeiden käyttö on ehkä vuosien saatossa kaventunut ja siksi alkuperäisen mallin tekeminen olisi järkevää kapinaa aikaa vastaan. Päädyin kuitenkin kaulakoruun.

 Tein korun lyhyeksi Choker-mittaiseksi koruksi. Keskuskuvio tuo mieleen linnun. Tein havainnon, että lintuteemaa en ole juurikaan käpyillyt.  Koru on 32 cm pitkä ja laitoin vielä varmuuden vuoksi ketjun, jolla voi jatkaa pituutta. Lizbeth 40, oli tähän vähän liian paksu lanka, mutta toisaalta minulla on sitä kaapissa niin paljon, että käpyilen sitä pois ennen uusia ostoksia.

Pitsin ohje löytyy linkistä numerolla 64 sivulta 31.

Vanhaa ohjetta noudattaessa sai muuten hyvin päättelyharjoitusta. Kuvio koostui pienistä osista, joten jatkuva lankojen päättely tuntui hidastavan työtä koko ajan. Lopputulos oli kuitenkin mielestäni palkitseva jo voi olla, että teen tämän mallin vielä uudestaan johonkin hyvin valittuun vaatteeseen sopivammalla värillä. 

Kovetettuja käpypitsilumihiutaleita

 

Kuusenkoriste vahvalla kovetuksella.

Joulu on takana, mutta kuusi on vielä pystyssä. Huomasin kaapissa Paverpol- kovetusaineen ja halusin kokeilla sitä, en oikein muista milloin olisin näin vahvaa kovetetta viimeksi tarvinut. 

Ihastelin Jan Stawaszin lumihiutaletta Galinafrivolin  Instagramissa ja päätin tehdä muutaman ihan kovetettavaksi.

Kovettaminen

Laitoin kovetteen sellaisenaan ja hiutaleista tuli todella kovia kuusenkoristeita, mielestäni kovete vieläpä antoi hiutaleelle kiiltoa.

Nämä kuusenkoristeet ovat ihan hyviä, mutta ei käsityöihmiselle, joka näkee, että solmut eivät erotu selvästi, koska kovete ja kovetteen kanssa muotoilu on täyttänyt ja tasoittanut solmuja. Nirkot on oikaistu coctail-tikun terävää päätä apuna käyttäen ja sojottavat luonnottoman suorina ja asennossa. 

Kovetus toimi, mutta käsityön pehmeys katosi. Minulla on edelleen runsaasti kovetetta astiassa, mutta taidan taas palata täysin kovettamattomiin tai fabric-decoupage-lakalla käsiteltyihin pitseihin. Totesin taas kerran, että pidän enemmän luonnollisista pitseistä ja käsittelen niitä korkeintaan kevyesti lakalla.

Valkoisia kovia lumihiutaleita virkkauslangasta.

Lumihiutaleet on tehty virkkauslangalla Anchor Freccia 12 ja ovat halkaisijaltaan 8 cm kokoisia, mikä on hyvä koko kuusenkoristeeksi. Nämä vielä kuvasin kuusessa, loppiainen oli toissapäivänä ja tänään siivoan kuusen pois ja jätän joulun taakse ja keskityn uusiin asioihin.

Talven törröttäjiä

 

Talven törröttäjiä kaamoksessa hangella

Olen syksyisin ja talvisin ihaillut pakkasaamuina pientareille ja hangille ilmestyviä huurrekukkia. Ajattelin aloittaa uuden vuoden luovalla tavalla pakkasteemalla ja omilla talventörröttäjillä. Pakkanen laski  ja huurre katosi kasveista vuodenvaihteeksi. Luonnossa ei siis ole huurretta ja oksat ovat mustia.  

Vein omat käpypitsi talventörröttäjäni ulos hangelle. Kuvaaminen vain jäi taas auringon laskun jälkeen iltapäivään, jolloin puhelimen kamera ei riittänyt. Laitoin työt vielä kuusenoksalle, jossa kuvio erottuu selvemmin.

Vielä lampun valossa sisällä.

Käpyilin kukat nirkkomittaa apuna käyttäen saadakseni aikaan kevyemmän vaikutuksen. Varressa on sisällä rautalanka. Epätasaisuutta lisäsin muutamalla renkaalla. Pitkät nirkot vaatisivat kovetuksen, mutta toistaiseksi olen käsitellyt nämä vain kevyesti decoupage-lakalla.

Oikeita huurrekukkia ensimmäisillä pakkasilla.

Toivotan lukijoille Hyvää käpyilyvuotta 2023 !

Joulurauhaa!

 

Pieniä käpypitsejä kukkaruukussa

.

Saatiin sittenkin talvinen luminen perinteinen joulu. Jouluvalmistelut ovat laittaneet käsityöt tauolle, ainakin melkein; tyttäreni toivoi joululahjaksi villasukkia ja  neulominen jäi jouluviikolle, joten käpypitsi väistyi sukkien tieltä. Sukat menivät niin sujuvasti pakettiin, etten edes kuvaa huomannut ottaa.

Nyt nautitaan arjen katkaisseesta lomakaudesta, joulutunnelmasta ja jouluherkuista.

Rentouttavaa joulunaikaa toivotellen 

Marja

Punaisia käpypitsilumihiutaleita

 

 

Lumihiutaleita virkkauslangasta. Väri ei ole oikea ilman luonnonvaloa.

 

 

Kelit ja maisemat ovat olleet talvisia. Lumiset puut ja hanget ovat tuoneet talven tunnelmaa. Säätiedotuksissa luvataan jouluviikolle lämmintä ja on odotettavissa, että valkoiset puunoksat muuttuvat tummiksi ja hanget katoavat, toivottavasti jouluksi jää edes hiukan lunta. 

Nyt olen yrittänyt tallettaa muistiin ja puhelimen kameraan joulukorttimaisemia, jotta joulu tuntuisi perinteisemmältä. Mielikuvat pyörittävät maailmaa, meille mainostetaan tavaroita mielikuvilla, ajattelin  nyt siis myydä itselleni tulevan joulun lumisena ja kauniina vaikka lumi hetkeksi sulaisikin juuri joulun aikaan. 

Katsotaan sulaako lumi tai toimiiko mielikuvaan takertuminen. Oletko koskaan kokeillut voimakkaan mielikuvan tietoista sisäistämistä jossain asiassa?

Työmatkan joulukorttimaisemaa vähän ennen auringonlaskua.

Lumihiutaleet

käypyilin lumihiutaleen manteleista, siihen ei ole ohjetta. Manteleiden koko ja muoto olivat vaihtelevia, joten tämä oli taas harjoitus. Pitäisi joskus käpyillä suurempi pöytäliina tai huivi, jotta rutiini käpypitsimanteleihin syntyisi kunnolla.

Toisen lumihiutaleen käpyilyohje löytyy internetistä: Birgit's tatting. Käytin siis Anchor Metallic - virkkauslankaa, joka tuntuu vähän paksulta. Punaiset lumihiutaleet erottuvat lumesta. Valkoisia luonnon lumihiutaleita on nyt niin paljon, että käpyillyt hiutaleet on parempi tehdä jostain muusta väristä. 

Toivotan Jouluiloa kaikille teille, jotka juhlitte joulua!

 

 

Käpyilyä jouluisella havukranssiteemalla

 

Käpypitsikranssi punaisen reunusnauhan kera.

 

 

Viime viikonloppu meni markkinoilla ja nyt on tarkoitus palata pitsisukkuloiden pariin. Lunta on tupruttanut jo useiden päivien ajan ja maisema on nyt oikeasti luminen ja talvinen. Kävin tänään kävelylenkillä ja yritin kävellä huolellisesti, siitä huolimatta liukastuin ylittäessäni risteystä. Lumi kerros jäisen tien päällä tuo liikkumiseen omaa haastetta.

Etsin jouluista pitsikuviota netistä ja teeman mukaiset pitsit tuntuivat kaikki keskenään lähes samanlaisilta tai vähintäänkin sellaisilta, että olen ne joskus tehnyt. Uuden mallin etsiminen ei ollut helppoa, mutta onnistui kuitenkin. Valitsin mielenkiintoisen seppeleen  käpyilijältä nimimerkillä Lillian TatLace.

Seppeleen Voisi tehdä niin monella eri värillä ja erilaisilla helmillä. Olen varma, että tätä mallia ei voi värittää niin, että sen sirous kärsisi. Minusta malli on todella hyvin suunniteltu ja tasapainoinen, se on yhtä kaunis sekä kirkkaissa väreissä, että hillitympänä versiona.

Kranssi eli seppele

Lanka on Lizbeth 40 ja helmet metallisia pieniä siemenhelmiä. Halusin kokeilla punaista leveämpää nauhaa krannsin reunalle ja otin lopulta Anchor Frecciaa paksumpana lankana mukaan viimeiseen kerrokseen. Muistelin, että minulla olisi ollut punaista silkkilankaa. mutta en löytänyt ja  nyt sitten ihan puuvilla sai kelvata

Ohje löytyy siis YouTubesta kaksiosaisena videona ensimmäinen linkki. Nimimerkillä Lillian tat lace on usein hentoja ja herkkiä pitsejä; minusta kanava on seuraamisen arvoinen, koska ajoittain sieltä löytää aarteita. Ohjeen ensimmäisen kerran jälkeen pitsi on jo valmis, minun versioni oli silloin todella hento ja kaunis, harmi etten kuvannut ennen kuin tein reunuksen.

Ohjeen toisessa osassa on kierteisen reunuksen tekeminen, jonka liitän toisena linkkinä. Rusetin ohje taitaa myöa löytyä erillisenä videona, mutta tein omaan työhöni rusetin punaisen kuvion alkuun ja loppuun käpyillyistä nauhoista, mistä johtuen rusetti tuli nyt ihan seppeleen yläreunaan. 

Minun seppeleeni on havunvihreä ja kirkkaat helmet kimaltavat sopivassa valossa. Nyt ei ole aikaa tehdä vaaleampaa versiota tästä, mutta haaste olisi mielenkiintoinen. Ehkä sitten ensi jouluna. Kuvan taustan vaihtaminen muutti seppeleen ilmettä kovin toisenlaiseksi.

Käpypitsikranssi mustalla pohjalla.

Seppeleen halkaisija on7 cm. paikkaa seppeleelle ei vielä ole, mutta uskon, että jouluun mennessä vielä löydän sille paikan koristeiden joukossa.