Syksyn perhonen ruskan väreissä |
käpyily, käpypitsi, frivoliteetti, фриволите, solmupitsi,frivolitet, tatting, tattinglace, frivolité, タッチング,оcchi, анкарс, chiacchierino.
Syksyn perhonen ruskan väreissä |
Yksinkertaisessa kaulakorussa kaksi sinistä. |
Lähikuvaa kuviosta |
Suuria renkaita ja kaaria |
Jatkan edelleen kaulakoruilla ja paksuilla langoilla. Tarvitsen käpypitsi kaulakoruja varastoon seuraavia markkinoita varten. Ei ehkä ole aikaa tehdä sellaisia, jotka menisivät helposti kaupaksi, mutta teen joitain nopeasti valmistuvia, joilla saa lisää näyttävyyttä myyntipöytään.
Tyttäreni jatkaa edelleen kierrätyslasin työstämistä, ja minulla pitää olla myös jotain käpypitsiä myyntipöydälle, kun lähdetään seuraaville markkinoille. Lisäksi minulla on haaveita markkinapaikan ja teltan varustuksen täydentämiseksi.
Ruskean kaulakorun käpyilin Lizbeth 20 langasta ja melko suurilla kaarilla ja renkailla. Suuret kaaret ja renkaat valmistuvat nopeasti ja korusta tulee näyttävä. Laskin sen varaan, että erikoinen koru voi olla myös kiinnostava. Toki kaikki tiedämme, että laiskoin ajatuksin tehdyt päätökset eivät yleensä johda parhaaseen lopputulokseen.
Lanka vaikuttaa paksummalta, koska käytin koko ajan tasapainotettua solmua, etteivät kaaret kierry liikaa. Helmet on ostettu helmikaupasta. Lasihelmissä on helmiäishohtoinen pinnoite, joten niitä on käsiteltävä samalla varovaisuudella kuin aitojakin helmiä.
Kiinnitykseen löysin ketjua, ruskeat lenkit ja lukon. Kaikki on ostettu nikkelivapaina. Välillä mietin, olisiko turvallisinta siirtyä kokonaan kirurginteräksisiin koruosiin. Voiko aina luottaa pinnoitettujen korunosien kestävyyteen. Tätä olemme myös tyttäreni kanssa keskustelleet viime aikoina paljon, vaikka vahinkoja ei tiettävästi ole käynytkään.
Neulatekniikkaa ja Miyuki - helmiä |
Tämän korun tein virkkauslangalla ja käpyilyneulalla. Neula oli liian ohut tälle langalle ja lopputuloksesta tuli epätasainen. Tämän luulen johtuvan siitä, että olen käpyillyt neulatekniikalla liian vähän viime aikoina. Pitäisi harjoitella useammin. Virkkauslangassa on Miyuki-helmet kuten viimeviikoisessakin korussa.
Kiinnitykseen olisin tarvinnut ketjua, mutta minun viimeinen vaalea ketjuni ei herättänyt luottamusta laadusta, joten kiinnitin muutaman lenkin ketjuksi. Toivottavasti nämä pysyvät. Korun tutoriaalin osoite täältä.
Toisinaan väärällä neulalla tehdyt korut tuntuvat epätasaisilta ja epäonnistuneilta, silti pitäisi muistaa, että ulkopuoliset ehkä kuitenkin mieltävät korun siroksi, onhan se paljon sirompi kuin esimerkiksi virkaten tehdyt korut, jotka ovat ovat myös kauniita.
kaulakoru Lecosedellaanto - kanavalta |
Korusetti virkkauslangasta |
Rengasketju virkkauslangasta |
Nyt on aika mennyt ompelemiseen ja käpyily on jäänyt vähemmälle. Päätettiin tyttäreni kanssa osallistua Wiipurintien keskiaikamarkkinoille, joten oli ommeltava keskiaika - asut. Punomosta löytyi peruskaavoja ja niillä pääsi alkuun.
Sitten löysin vielä viikinkipaidan kaavalaskurin, mikä helpotti työtä huomattavasti; ei tarvinut miettiä kokonumeroita tai muista vakiomittoja. Näillä eväillä tein siis yksinkertaiset mekot itselleni. Pelkäsin, että aika loppuu kesken ja tilasin tyttärelle valmiin keskiaikamekon. Näillä ehdittiin ajoissa valmiiksi messuja varten. Onneksi myytävää oli jo ennestään ja aikaa voi käyttää vaatteisiin.
Ompelin alusmekon vanhoista perintölakanoista, jotka olivat pehmeää sataprosenttista puuvillaa, siitä tuli mukava. Päälismekkon käytin pellavakankaan, joka oli kaapissa valmiina odottamassa käyttöä. Kangas oli valkoinen, joten tein siitä luonnonvärisen keräämällä jonkin verran sinisiä lupiinin kukkia ja värjäämällä kankaan.
Pellava tarvitsee värjäyskasveja paljon enemmän kuin villa, joten en odottanutkaan kukkaväriä. Suunnitelma oli purettaa alunalla, saada hiukan väriä lupiinista ja lopuksi jälkipurettaa rautavihtrillillä. Tämän operaation jälkeen lopputulos oli lähellä värjäämätöntä pellavaa ja kangas sopi hyvin keskiaikamekkoon.
Vaatteiden piiloon jäävät osat ompelin koneella ja näkyvät käsin. Käsinompelemista oli ihan riittävästi, kun innostuin vielä tekemään päähineenkin. Huivin tein Pyhän Birgitan päähineen ohjeella, joka toimi hyvin. Huivi pysyi päässä ja oli mukava.
Pyhän Birgitan huivi |
Keräsin kokoon pitsit ja tyttäreni keräsi kivi- ja lasikorut, lisäksi otin mukaan joitain villatöitä. Vielä kerättiin ja kuivatettiin kasveja pieniin jalkakylpy-yrttipusseihin. Näin meillä oli jopa jotain myytävää valmiina markkinapäivänä. Itse asiassa myyntiä tuli niin, että voidaan ostaa taas lisää käsityötarvikkeita ja jatkaa harrastusta.
Oltiin tyytyväisiä päivään, vaikka sade varmaan vähensi kävijöiden määrää. Kokemus oli kuitenkin positiivinen ja nyt on keskiaikavaatteet valmiina, joten ensi kesänä voidaan jatkaa harrastusta.
Sateista markkinatunnelmaa Wiipurintien markkinoilla |
Yleisötapahtumissa on aina hyvä olla mukana sukkulat ja lankaa. Tulee kerrottua pitsitekniikasta ja sen historiasta messuvieraille ja on mukava näyttää kaksoissolmu.
Nyt minulla oli mukana virkkauslankaa sukkuloissa ja aloittelin torimyynnin ohella jaettujen renkaiden ketjua, jossa lenkit sitoutuvat toisiinsa saaden aikaan ketjumaisen vakikutelman. Linkki neulalla tehtyyn ketjuun, ideaa voi soveltaa sukkulalla.
Tasapainotettujen solmujen harjoitus renkaassa. |
Kelttisydän |
Kesä etenee ja olen edelleen pitänyt lomaa myös käpyilystä . Tällä kerralla pienenä työnä kuvassa on valkoinen sydän valkoisella taustalla. Kelttisilmuille en ole juurikaan löytänyt valmiita ohjeita ja halusin kuitenkin käyttää niitä pitsissä. Lopputuloksena oli viiden kelttisilmun sydän. Tein sydämen kelttisilmuharjoitukseksi pitsiviikon kurssia varten. Ensi viikolla siis lisää kelttisydämiä kansalaisopiston järjestämällä kurssilla.
Rauman pitsiviikolla toteutuu koronatauon jälkeen myös käpypitsiyhdistyksen perinteinen tapaaminen pienen näyttelyn ja työpajan muodossa torstaina. Se on oiva paikka tutustua käpypitsiin ja työvälineisiin.
Sydämessä käytin virkkauslankaa Anchor Freccia Metallic ja sydämen leveydeksi leveimmästä kohdasta tuli 4 cm ja kokonaiskorkeudeksi 4,5 cm. Lanka oli vähän liian löyhäkierteinen, mutta virkkauslankana tavallista pitsilankaa paksumpi, joten toimi kuitenkin tässä työssä.
Korukokeilu helmilangasta ja vanhoista napeista. |
Perhosia Vehkajoen maisemassa. |
Kesäsää viileni mukavasti. Nyt taas jaksaa välillä olla ahkera, kun ei ole liian kuuma. Minulle sopiva lämpötila on alle 25 celsiusastetta ja kesästä nauttiminen onnistuu paremmin kuin helteillä, siksi pyrinkin tekemään vain pieniä nopeita käpypitsejä.
Tämän kesän seuraava etappi on Rauman pitsiviikko, jossa on käpyilijöiden
livetapaaminen 28.7. työpajan ja pienen pitsinäyttelyn merkeissä.
Perhonen oli
mukavan yksinkertainen pieni työ, joka koostui vain viidestä renkaasta ja oli
nopeasti tehty. Toki pienen työn kohdalla täytyy olla erityisen tarkkana, ettei
solmuja tule enempää kuin ohjeeseen on kirjoitettu.
Tässä perhosessa oli muistettava myös ylä- ja alasiiven yhteen kiinnityskohta. Kiinnitys ei varmaan ole kaikissa perhosissa ihan oikealla paikalla, mutta sitä ei kauempaa ja pienessä työssä kovin helposti huomaa, joten tässä sallin itselleni pienen hajamielisyyden.
Perhosen siipien kärkiväli on n. 2 cm Lizbeth 40 langalla.
Kuvasin pienet perhoset lentämään Vehkajoen maisemiin. Minulla on pieni akryylilasitaulu joelta, jossa isoisäni oli aikoinaan myllärinä, ja johon liittyy lämpimiä lapsuusmuistoja mummolasta.
Huomasin, että taulun päälle asetetut perhoset saavat vähän kolmiulotteisen
vaikutelman taustamaisemasta ja siksi valitsin välillä vähän erilaisen kuvauspaikan.