Frivolite-lumihiutaleita ensilunta odotellessa.

Käpypitsilumihiutaleita

Syksy etenee. Tänään oli kaunis aurinkoinen ruska. Näyttää siltä, että tuuli puhaltaa pian loputkin lehdet puista, koska puiden alle on ilmestynyt värikäs lehtimatto. Näissä tunnelmissa käpyilin lumihiutaleita.

Jotenkin olen kartuttanut kesäisin perhoskokoelmaa ja talvisin lumihiutaleita. Mietin että voisin vaikka ensi syksynä ottaa teemaksi ruskalehdet. Olen tehnyt niin vähän lehtiä, vaikka tänäänkin liikuin keskellä keltaista maisemaa ja lehtiä oli keltaisen kaikissa sävyissä. Ruska vaihtelee vuosittain ja paikoittain punaisesta keltaiseen. Minulta on jäänyt ruskan käpyily vähiin, oletko sinä havainnut ympärilläsi jotain tavattoman kaunista, jota et ole vielä käpyillyt.

Keskipäivän keltainen maisema ja muuttomatkalle lähteviä joutsenia.

Lumihiutaleet

Tällä kerralla lumihiutaleista tulikin kuva-arvoitus. Tehtävänä on etsiä pitsihiutaleista eroavaisuus.

Harmittaa, että heti ensimmäiseen lumihiutaleeseen tein noin tökerön virheen. En kuitenkaan purkanut tai korjannut käpypitsiä. Huomasin virheen niin myöhäisessä vaiheessa, kun kuvio oli melkein valmis. Taas kerran katselin elokuvaa käsityön kanssa. En ehkä ikinä opi, että rauhalliset dokumentit olisivat parempia kuin tiivistunnelmaiset elokuvat.

Ohje on Robin Perfettin ja löytyy linkistä. Pieni ja yksinkertainen, mutta silti niin täydellinen lumihiutale. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on todella kaunis ja aito frivolitelumihiutale. Lankana käytin Lizbeth ja lumihiutaleen halkaisijaksi tuli 4 cm.

Haaveilen, että tänä vuonna lumihiutaleita olisi jo niin paljon, että saisin koristeltua joulukuusen valkoisilla lumihiutaleilla ja olkikävyillä ilman kiiltäviä lasikoristeita. Olkikäpyjä minulla jo onkin tarpeeksi. Kun vielä käpyilen syksyn aja erilaisia lumihiutaleita, niin ehkä niitä kertyy tarpeeksi.

 

Jokimaisemassa iltapäivän auringossa hehkuva vaahtera

Käpypitsillä villaisia ruskalehtiä

Syksyiset korut villasta ja helmistä

Syksy etenee ja katse kääntyy villalankoihin. Olen käpyillyt villasta kukkia. Nyt halusin kokeilla syksyn lehtiä ja marjoja. Ideaan saattoi vaikuttaa myös se, että keräsin äskettäin pihlajanmarjoja ja aroniaa. Keräsin pihlajanmarjoja 8 litraa ja laitoin ne pakastimeen pehmenemään ennen kuin keitän niistä hilloa.

Olen viime aikoina syönyt paljon pihlajanmarjahilloa, joka nyt alkaa loppua ja on aika keittää uutta. Minun pihlajanmarjani on noukittu makeapihlajasta, jossa on suuret tummanpunaiset marjat. Olen joskus myös etsinyt luonnosta tummanpunaisia marjoja kasvavan pihlaja. Luonnonpihlajasta keitetyn hillon maku paranee, kun sen antaa tekeytyä muutaman vuoden. Tästä makeapihlajasta odotan maukasta hilloa nopeammin.

Makeapihlajahillon tumma väri

 

Villaa ja puuhelmiä

Huomasin omistavani punaisia puuhelmiä, joten valitsin teemaksi syksyn lehdet ja marjat. Puuhelmet ovat vähän turhan suuria (8 mm), mutta käytin niitä kuitenkin. Hiotut lasihelmet villalangassa vaativat suunnittelua näyttääkseen hyviltä. Puu on helpompi pari 100 % villalangalle.

Villalangoista valitsin syksyn väreihin kasvivärjäreillä värjätyt verihelttaseitikin, sipulin ja pietaryrtin. Kaksi ensimmäistä lankaa ovat Koivukorven tilalta Haminasta. Kolmannen olen ostanut luultavasti Savon seudulla liikkuessa, en ole ihan varma lammastilasta, jolta vihertävä lanka on lähtöisin. Yleensä olen ostanut villani suomalisilta tiloilta, pääasiassa suomenlampaan villaa. 

Lankojen vyötteet sekoittuvat helposti siinä vaiheessa, kun kerin langan vyyhdistä kerälle. Tässä on taas haaste varastoinnille; miten saan tiedon lankojen alkuperästä säilymään lankojen mukana. Tunnistatko ongelmaa vai olenko ainoa, joka sekoittaa langat varastossa ja värien valintavaiheessa?

 

Korut

”Syksyn punaiset marjat, kuin kyynel pihlajan on.”  Kuten laulussa, myös minun käpypitsikoruissani on pihlajan punaiset marjat, mutta lehdet eivät ole pihlajanlehden muotoisia. Virkkasin villalangasta pienet pyöreät kuviot, jotka liitin sitten käpyillessä koruihin. Kuvassa lanka näyttää kovin mustalta, mutta oikeasti kyseessä on tumman ruskea.

• Lehtien ja marjojen välit tein koko ajan samalla solmulla, jolloin nauhaan tuli luontaisesti kierrettä. 
• Lehtien ympäri tein käpypitsirenkaan. 
• Helmet lisäsin pitkään silmuun (nirkkoon), eli en pujottanut niitä lankaan etukäteen. 
• Lankana on Lizbeth 20. 
• Korun pituus on 6 cm ilman koukkua. 
• Villaosan viimeistelin kaatamalla kiehuvaa vettä villatupsuihin, toivoen pientä huopumista. En osaa sanoa toteutuiko kuten piti. 
• Olen iloinen, että kiehuva vesi ei vahingoittanut puuhelmien maalia. 

Koska osien välinen kaari on kierteinen, niin lehdet ja marjat myös kiertyvät, eivätkä välttämättä ole koko ajan samassa asennossa. En ole vielä päättänyt onko se huono asia. Jos haluan vakaamman asennon, niin sitten täytyy kovettaa korun kierteiset osat. Ehkä koekäytän korun ensin.

 

Nopea ja helppo käpypitsilumihiutale

 Lumihiutaleohje Singaporesta

Puin eilen lämpimän takin ensimmäistä kertaa tänä syksynä ja tuumasin, että ensilumi voi tulla hyvinkin pian. Tänään etsiskelin jo lämmintä pipoa päähän. Ehkä nyt saa jo siirtyä lumihiutaleiden pariin. Aiempien vuosien lumihiutaleet löytyvät blogista tunnisteella lumihiutaleet.

Yritän vielä löytää malleja, joita en ole aiemmin tehnyt. Mielessä on kyllä käynyt myös suunnitella omia lumihiutalemalleja. Toistaiseksi olen tehnyt omia malleja vain myytäviin koruihin ja muut, blogissa tekemäni käpypitsien ohjeet olen pyrkinyt löytämään verkosta tai kirjoista.

 
Lumihiutale   
 

Lankana on Lizbeth 40, jota on suurin osa lankavarastostani. Lankavarastolle käy helposti niin, että joku lanka tietyn vahvuisena alkaa vallata tilaa muilta langoilta. Sitten juuri tästä yleisestä langasta löytyy eniten värejä, jolloin siihen on helppo tarttua. Minulla tällainen tilanvaltaaja on juuri Lizbeth 40. Haittana on, että muiden lankojen värivalikoima jää pieneksi, mikä puolestaan vähentää vielä niiden käyttöä.

Väreiksi valitsin Ecrun ja vaalean antiikki violetin. En ottanut vielä kirkkaampia värejä näin syksyn harmaudessa käpyilyyn.

Mallin löysin sivustolta gracetat.blogspot.com.

Tämä malli oli melko nopea tehdä. Suunnittelinkin tekeväni näitä useamman värejä vaihdellen, mutta sitten sitkeä migreeni vei minulta pari päivää ja teinkin vain yhden lumihiutaleen.

Malli on mielenkiintoinen: lumihiutale lähtee kukasta, mutta lopulta siitä kuitenkin toisen kerroksen jälkeen muodostuu siro lumihiutale. Kuvittelin näitä valkoisena kuusenkoristeena ja siksi toivon tekeväni näitä vielä lisää. 

 

Käpypitsivuokko

 

Käpypitsikuvio Keltavuokko
Lizbeth 40 langasta

Syksy etenee, mutta vielä ei ole lumihiutaleiden aika. Tämä pieni Iris Niebachin kuvio; Anemone toimisi hyvin lumihiutaleena. Katselinkin jo valkoisia lankoja, mutta päätin kuitenkin vielä pitää kiinni kesän väreistä.  Kuvion nimi on vuokko ja päätin katsoa vielä kesään ja käpyillä kuvion kukkaväreillä.

Vuokkovärejä Suomen luonnossa ovat sininen ja valkoinen ja keltainen. Tämä minun keltainen on tosin vähän tumma vuokoksi. Etsin alkukesäisen kuvan äitini pihalla kuusen alla kasvavista keltavuokoista ihan vaan tarkistaakseni muistikuvan väristä. Todellakin keltavuokko on vaaleampi kuin käyttämäni lanka.

Viime kesän keltavuokkoja.

Kuvio löytyy Niebachin kirjasta ”Tatting Fantasia 1”.

Frivolite - tähkäkorut neulalla

Korut varjossa kuvattuna

 

Syksy saapui ja on sadonkorjuun aika. Sadonkorjuun teemalla tein tähkäkorut. Oikeat tähkät pellolla ovat tänä vuonna hyvin vaihtelevan kokoisia ja laatuisia. Kun helteet suosivat lomailijoita, kuivuus heikensi viljojen laatua ja syksyn sateet hidastivat puinteja.

Suomen kesä on lyhyt ja säät arvaamattomat. Säiden suhteen toisen onni on toisen onnettomuus. Heikon sadon korvaaminen kalliilla ostorehulla tulee olemaan monelle kotieläintuottajalle todellinen haaste tulevana talvena. Toivottavasti saadaan kuitenkin kotimaisia elintarvikkeita kauppoihin ja kotieläinten rehuntarve turvattua.

Käytin pitkästä aikaa pitsintekoon neulaa. Tai oikeastaan helmien koon vaihdellessa jopa useita neuloja. Yhdellä neulalla tein pitsin. Tämä neula ei mahtunut läpi yhdestäkään helmestä, joten jouduin käyttämään helmien pujotukseen pienempiä neuloja.

 

Frivolite - neulat

Olen hankkinut erikokoisia neuloja erilaisille langoille hyvin ohuesta mentallineulasta suureen ruusupuiseen puuneulaan asti. Kuitenkin neulakäsitöihin valitsen usein nukkeneulasta frivolite – neulaksi tylsyttämäni neulan ja etsin siihen sopivan langan.

Tällä kerralla lankana oli Lizbeth 40, joka on nukkeneulalle hiukan liian ohut. Valitsin silti käyttöön nukkeneulan vaikka rasiassa olisi ollut sopivampi neula tälle langalle. Tiedät varmaan, kuinka helposti sitä tottuu käyttämään aina samoja välineitä vaikka olisi kuinka kauniita ja käytännöllisiä vaihtoehtoja olemassa.

 

frivolitekorut auringossa

Korut

Tähkät tein Natalia Gaidukin ohjevideon avulla. Langan väri oli harvest gold, joten se sopi hyvin korujen teemaan. Ripottelin vielä pieniä kullanvärisiä siemenhelmiä ja topaasin värisiä lasihelmiä antamaan loistetta kypsille tähkille.

helmien koko 6 mm oli suuri ja jouduin suurentamaan ohjeen solmumäärää. Myös kullanvärisiä pieniä helmiä laitoin enemmän kuin ohjeessa. Helmet olen joskus ostanut Helmikaupasta nimellä: Preciosa lasihelmi, fasettihiottu 6mm topaasi helmikaupasta.

Olen huomannut, että käyttämälleni langalle suurin järkevä helmikoko olisi 4mm. Kaappiin on kuitenkin kertynyt suurempiakin helmiä, joita välillä käytän pois. Tähkän pituudeksi tuli näillä helmillä n. 4 cm ja leveydeksi 2 cm. Pienemmillä helmillä tähkän muoto olisi ollut kapeampi ja pidempi kuten tähkällä luonnossa. tietysti suuremmat korut ovat näyttävämmät.

Langan väri taittuu vähän vihreään, kuitenkin valokuvissa korostuu kulta. Lanka on oikeasti hiukan vihertävä kulta.

Siemenhelmiä käpypitsissä

Nirkot korvattu helmillä rannekorussa

Syksyn sateiden ja kimaltavien vesipisaroiden keskellä leikin hopeakruunun langalla ja helmillä.

Vaikka tekisin koruja samaan tyyliin kruunun kanssa, niin tuskin kuitenkaan tulen kruunua korusettiin yhdistämään. En taida olla oikein kruunuihmisiä ja prinsessaleikeistä on jo vuosikymmeniä aikaa. Hopeanhohtoisia käpypitsikoruja on silti hauska tehdä.

Tein rannekorun, jonka malli on hyvin perinteinen, mutta silmut on korvattu helmillä. Rannekorusta tuli kaunis. Tein siihen korvakorut ja korvakoruille toisenkin vaihtoehdon ja sitten vielä kolmannenkin version.

 

Pohdintaa

Päivän kysymys onkin: kuuluuko korvakoruissa olla siemenhelmiä ja kuinka paljon?

•  Ensimmäiseen versioon laitoin paljon helmiä, 
• toisen version helmet kierstävät korua renkaiden juuressa kaarien sisäpuolella 
• kolmannessan versiossa on helmiä vain keskellä korua.

Mitkä korvakoruista pukisit rannekorun kanssa?

Korvakoruvaihtoehdot  rannekorun kanssa käytettäväksi

 

Oma valinta

Minusta valinta on vaikea. Kaikki korvakorut sopivat rannekorun kanssa. Ehkä valinta muiden korujen osalta täytyy tehdä tilanteen mukaan riippuen siitä mihin on menossa ja miten on muuten pukeutunut.

Koruihin ei ole ohjetta linkin takana, koska käpyilin ilman ohjetta, enkä näin yksinkertaisiin koruihin ohjetta kirjoittanut.

 

Hopeanvärinen käpypitsikruunu

Hopeanvärinen käpypitsikruunu

Käpyilin taannoin kultalankakruunun kirjasta: Gun Blomqvist/Elwy Persson Frivoliteter, joka oli frivoliteetin perusteoksia Suomen kirjastoissa 1970- ja 1980 luvuilla. Tämä kirja on julkaistu myös englanninkielisenä nimellä ”Tatting Patterns and designs”.

Ennen internettiä oli niin vähän valmiita malleja saatavana, että olen tehnyt kauan sitten tästä kirjasta lähes kaikki mallit, kruunuja lukuun ottamatta. Kirjassahan on kolme kruunua, joista tein kesällä pystyn ja kauniin mallin kullanvärisenä . Nyt jatkoin kruunuteemaa vielä toisella kruunulla.

 

Paljon käpyiltyjä malleja

Kirjan mallit ja ohjeet ovat klassisia ja kauniita, lisäksi suuri silmujen eli nirkkojen määrä antaa pitseille kauniin kevyen ja antiikkisen ilmeen. Tämän kirjan mallit ovat olleet saatavilla ja niitä on aikanaan käpyilty paljon, Luulen, että tästä kirjasta löytyy pitsejä, jotka tulevat ensimmäisenä suomalaisille mieleen sanasta frivoliteettipitsi.

Huomasin, että Eija Murtola julkaisi tänään käpypitsiyhdistyksen keskusteluryhmässä Facebookissa liinan samasta kirjasta. Hauska sattuma, että samoissa ohjeissa pyöritään samaan aikaan. Nämä ohjeet ovat Suomeen hyvin levinnyttä ruotsalaista pitsiperinnettä.

 

Käpypitsikruunu

Jäljelle jääneistä kahdesta kruunusta valitsin toisen ja pujotin helmet hopeanväriseen lankaan. Kolmatta kruunua en näillä näkymin aio tehdä. Mutta nyt saan käpypitsikokoelmaani kultakruunun rinnalle hopeakruunun. 

Kruunukokoelman alku

Malli oli tällä kerralla ilman suuria sakaroita. Pohjakerrosta sovelsin siten, että jätin liittämättä alimman kerroksen renkaan nirkkoon, kuten ohjeessa oli. Ehkä siksi pohjasta tuli hiukan epätasainen. Perusteluna poikkeamalle oli ajatus siitä, että tulen kovettamaan kruunun ja näin saan nirkon tilalle laitettua helmen. 

Helmiä halusin kruunuun paljon; täytyyhän kruunun kimaltaa, ei se muuten tunnu kruunulta. Ehkä lanka ei ole paras materiaali kruunuun, joka on perinteisesti jalometallista valmistettu esine. Vanhasta ohjeesta, jossa on paljon silmuja tai helmiä, tulee kuitenkin aina kaunis koriste.

Kruunut

pitsin toteutus: 

• materiaalit: lankana hopeanvärinen Lizbeth 40 ja lisäksi kasa hopeanvärisiä siemenhelmiä.
•  mitat: halkaisija 8 cm ja korkeus 5 cm. 
• kovetus: Paverpol – tekstiilikovete.

kaksivärisiä käpypitsikuvioita

Käpypitsikuvioaiheita koruaskarteluun.

Törmäsin joskus sievään koruaiheeseen, joka jäi odottamaan toteuttamista. Käpyilyohjeita menee aika helposti minun ”tämän haluan käpyillä”- listalle. Kun aloitan uuden käpypitsin, niin ohjeet tulee kuitenkin poimittua ihan jostain muualta.

Minulla ei ole yhtenäistä listaa, vaan epämääräisiä linkkejä eri tiedostoissa. Luultavasti pitäisi tehdä ihan oikea yhtenäinen lista kaikista käpypitsiohjeista, jotka olen aikonut toteuttaa. Konkreettiselta listalta olisi helpompi sitten poimia mielialaan sopivia ohjeita.

Käpypitsikuviot

Valitsin Jennifer Williamsin ohjeen, jonka mukaan käpyilin kaksivärisiä kuvioita. Ohjeen mallista poiketen valitsin hennot ja herkät värit. Koruna tämä väritys ei pääse oikeuksiinsa minun vaaleaa ihoani vasten. Hauras ja herkkä kuvio voisi sopia myös muuhun käyttöön, vaikka kankaalle ommeltavaksi, tai kirjanmerkin kuvioksi.

Värivalinta tuo näihin käpypitsikoruihin arvokkuutta ja saa mallin tuntumaan vanhalta. Käyttöä täytyy miettiä. Tein kuvioita kolme, joten yhtä voisi hyvinkin kokeilla riipukseksi, jolloin selviäisi toimiiko tämä malli näissä väreissä koruna.

Riipus

Varastossani ei ollut sopivaa nauhaa riipusta varten. Se tosiasia antoi luovuudelle mahdollisuuden. Maltatko sinä aina odottaa kauppareissua, kun tarvitset pitsin viimeistelyyn jotain, mitä ei kotoa löydy vai yritätkö paikata puutteen mielikuvitusta käyttäen? Minä valitsin tällä kerralla tuon jälkimmäisen toimintatavan.

Otin paksua kerrattua pellavalankaa ja käsittelin sen tekstiili-decoupage-lakalla. Pellava on aika luja ja ajattelin, että lakka tekisi langasta kiinteämmän nyörin. Tämä oli mielenkiintoinen kokeilu ja ajattelin testailla tätä nauhaa riipuksen kanssa. En kuitenkaan tuon uuden riipuksen, vaan jonkun muun käpypitsiriipuksen kanssa.

Käpypitsiriipus pellavanauhassa.

Tämän päivän riipukseen ei pellavan valkoinen nauha sovi. Kuviossa on värinä ecru, jonka valkoinen häviää puhtaan valkoisen rinnalla. Ostan siis tähän koruun uuden riipusnauhan, jonka väri lopulta riippuu paikallisen kaupan valikoimista. mutta valkoista parempia vaihtoehtoja on useita. 

Kuvassa ecru muuttui vaaleammaksi, en saanut ihan oikeaa värieroa esiin.

Kierrätyslasihelmiä käpypitsikorussa

 

Kierrätyslasihelmikoru

Kesää on vielä jäljellä, vaikka illat jo viilenevät ja syksyä kohti mennään. Kesäsuunnitelmanani olivat pienet käpypitsityöt ja sillä linjalla jatkan. Rippijuhlat on juhlittu, mutta syksyn juhlakausi ei loppunut siihen. Eilen vietettiin tyttären syntymäpäiviä ja tänään on isän 80v syntymäpäiväjuhla, jossa pitsikoru voisi olla paikallaan.

Viime viikon rippimekkopitsistä jäi paljon paksuhkoa virkkauslankaa. Paksu lanka saa minut usein ajattelemaan kierrätyslasihelmiä, joita on vielä tallella melkoinen kasa. Kierrätyslasihelmilinkki viittaa helmiostospostaukseen, jossa on linkki videoon näiden helmien valmistuksesta.

Yritin siis tehdä suurista helmistä ja paksusta langasta käpypitsikorua syntymäpäiväasuun.

 

Koru

Hain ideaa pitsikoruun kirjahyllyssäni olevista käpypitsikirjoista. Japaninkielisessä kirjassa ”Tatting Accessories” – oli koru, josta sovelsin. Siellä koru oli tehty paljon paksummalla langalla, eikä pitsitekniikkakaan ollut sama solmuluvuista puhumattakaan. Aiheen, helmiä rengasketjussa, otin kuitenkin sieltä.

Koru onnistui odotusten mukaan. Lasihelmet ovat painavia, mikä on otettava huomioon aina, kun niitä yhdistää hentoon pitsiin.

Värivalinta taisi olla suurin virhe. Koru ei ole ollenkaan näyttävä sulautuessaan täydellisesti kankaan väreihin. Ehkä keksin myöhemmin korulle sopivampia käyttökohteita.

 

Koru sulautuu kankaan väreihin.

Työn lopputulos

Lanka oli pehmeä, enkä kovettanut korua. Käsityön tekijän arjessa työn lopputulos ei aina ole kovinkaan loistokas tai käytännöllinen. Oletan, että olet huomannut saman. Lopputulos ei yleensä ole edes pääasia. Yhtä tärkeä on käsityöprosessi ja käsillä tekeminen, sillä käpypitsisukkulan tasaisen liikkeen meditaatio selvittää ajatuksia ja tuo tasapainoa elämään.

Käpypitsikoriste rippimekkoon

Maagisia neliöitä valmiina kiinnitettäväksi mekkoon.

 

 Kesällä piti tehdä vain pieniä pitsejä ja viettää lomaa. Näinhän sitä aina keväällä toiveikkaana ajattelee. Viime viikon käpypitsiperhonen oli tavoitteen mukainen pieni työ, jonka ohella aloitin jo tämänkertaisen pitsin käpyilyn.

Tämä käpypitsi ei lukeudu vain kesän pieniin töihin, sillä tässä vaadittiin ajatusta, suunnittelua, sommittelua ja soveltamista. Ohjetta ei voinut seurata alusta loppuun, vaan työ piti koota ohjeen elementeistä ja onnistuminen jännitti loppumetreille asti. Mekon kangas on joustava ja pitsikuvion joustaminen piti sopeuttaa mekon suurempaan joustavuuteen, joten pitsin kiinnittäminenkään ei ollut aivan yksinkertainen tehtävä.

Kesää on vielä jäljellä, vaikka loma loppuu ja huomenna on edessä paluu arkeen. Tavoite on edelleen jatkaa pienillä pitseillä syksyä kohti.

Vyötärön pitsiä

Tarina mekon pitsistä:

Kävipä kerran lapseni ostamassa mekon rippijuhlaa varten oikein junalla Helsingistä. Kotimatkalla oli tullut mieleen ajatus tuunata mekkoa ja kotiovella idea oli valmis. ”Äiti, löysin mekon se ei ollut edes kamalan kallis, oikeastaan melko halpa. Se oli just sopiva mulle, mutta ajattelin, että siihen sopisi sellainen pitsi mitä sä teet. Parhaiten sopisi hopean värinen lanka. Onneksi juhlaan on vielä aikaa kaksi viikkoa”

No eipä ollut hopean väristä lankaa riittävästi varastossa ja tilata ei ehtinyt. Kaksi viikkoa tässä tilanteessa ei tuntunut ollenkaan pitkältä ajalta. Kävin siis kaikki kaupungin langat läpi ja löysin yhden hopean värisen puuvillaisen virkkauslangan. Kierre oli liian löyhä ja lanka pehmeä, mutta ei auttanut olla nirso.

Minun onnekseni lanka oli melko paksua ja ajattelin, että kaksi viikkoa riittää helposti. Olin vielä lomalla ja voin käpyillä pitkää päivää, joten tehtävä tuntui mahdolliselta. Loppujen lopuksi 5 päivää riitti , vaikka tapani mukaan käytin aikaa myös tehtyjen virheiden purkamiseen. Osa päivistä oli pitkiä. 

Silitin pitsiin hiukan tärkkiä ja ompelin pitsin mekkoon varovasti ajatellen, että sen voi ottaa siitä myöhemmin pois. Pitsi sopi mekkoon ja jousti juuri sopivasti. Mekko oli kaunis ja konfirmaatio juhlava eli pitsitarinalla oli onnellinen loppu.

hopeanvärinen virkkauslanka

Lanka

Langaksi valikoitui värin ja myymäläsaatavuuden perusteella turkkilainen 100 % puuvillalanka Madame Tricote Maxi, 565 mt – 617 yds. Lanka oli käpyillessä 

• turhan paksu 
• löyhäkierteinen 
• pehmeä 
• rispaantui ja katkeili helposti.

Oli siis oltava huolellinen jokaisen solmun kanssa. Ostin varmuuden vuoksi kaksi kerää, joista toinen jäi kokonaan käyttämättä. 

Mietin tässä, että mikä on kummallisin ja vaativin lanka, josta on käpypitsiä tehty. Onko sinulla joku erityinen kokemus? Minun käpyilyni ohuesta heijastinlangasta oli lähes epätoivoista. Heijastinlanka on hyvä, mutta sen kanssa sydänlangaksi kannattaa ottaa tavallinen puuvillalanka.

 

Pitsi

Pitsiksi etsin erilaisia maagisen neliön vaihtoehtoja ja mekon omistaja valitsi Robin Perfettin pitsin sivustolta Tatting by the Bay. Valinta oli hyvä, koska solmulukuja ei tarvinnut muokata. Käpypitsin perusneliö oli juuri sopiva.

Neliön halusin siksi, että etuosan kolmio muotoutuu helposti neliön osista ja puolikkaista. Mekon etuosassa puolitin siis perusneliötä vinosti kulmasta kulmaan ja sivusaumassa olevan vetoketjun takia puolitin neliön ylhäältä alas suoraan. Tämä pitsikuvio oli joustava ja sopi hyvin tarkoitukseen  eli puolitukset onnistuivat. Sovelsin kuvioiden kulmia vielä saadakseni etuosan keskuskolmion täyttymään sujuvasti.

Käpypitsivyötärö kiinnitettynä mekkoon

 Pitsin kiinnittäminen mekkoon

Lanka oli liian löysä ja pitsistä oli mahdotonta saada tasaista, mikä tarkoitti vaativaa viimeistelyä. Höyrytin pitsin ensin muotoonsa ja kiinnitin neuloilla mekkoon ensimmäiseen sovitukseen, jonka lopputuloksena lyhensin pitsiä leikkaamalla viimeksi tehdyn kuvionpuolikkaan pois mekon takaosasta, jolloin pitsi asettui paremmin.

Otin pitsin irti mekosta ja suihkutin pitsin silitystärkkisuihkeella, jonka kiinnitin silittämällä. Sitten laitoin pitsin neuloilla takaisin mekkoon kiinni. Lopuksi ompelin pitsin mekkoon. Koska pitsin ja mekon joustavuus oli erilainen en uskaltanut ommella pitsiä yhtenäisellä pitkällä langalla. Kiinnitin pitsin pienissä osissa lyhyillä langoilla,

Toivon, että kukaan ei katso  liian mekkoa tarkasti ja liian läheltä, ei ainakaan kukaan käsityöläinen. Pitsi kelpasi mekon omistajalle, joten täytyy olla tyytyväinen.