Pieni solmukuvio

 

Solmukuvio tummalla taustalla

Kuvio

Kelttisolmut ovat haastavia ja kiehtovia, siksi kokeilin taas solmukuviota. Tämä kuvio voisi olla kelttikuvio koska siinä ei ole alkua eikä loppua ja se on solmu, jolloin se voisi kuvata ajattomuutta ja äärettömyyttä. Kuitenkin tässä on viisi ulottuvuutta, eikä yksi niistä löydy kuvion keskeltä, kuten kelttikuvioihin kuuluu.

 Tämän tapaista reunusta on kuitenkin kelttiaiheisissa koruissa erilaisilla solmumäärillä, mutta varsinainen kelttikuvio löytyy silloin keskeltä, joko kolme- tai neljätahoisena. Kuviota löytyy myös hyvinkin eripituisina kiertyneenä ketjuna elämänpuu-aiheen ympärillä.

oikeita keltti-aiheita, joita olen aiemmin tehnyt.

Solmuharjoitus

Tämä oli ihan oma solmuharjoitus, johon sattumalta tuli viisi ulottuvuutta. Tein ensin valerenkaan 20 kaksoissolmulla ja sitten kaaren 20 kaksoissolmua – käännös (vain yläsolmu) – ja sitten 15 kaksoissolmua. Tämä toistuu kuviossa siis viisi kertaa, siten että ensin kolme kertaa pujottamatta sitten loput kaaret huolellisesti ja ajatuksen kanssa pujottaen. Rengas tehdään olemassa olevan kaaren ympärille, mikä valerenkaana oli ehkä jopa helpompi kuin tavallisena renkaana.

Tein renkaat valerenkaina, jolloin nauha näyttää paremmin jatkuvan katkeamattomana kuin olisi näyttänyt tavallisessa renkaassa. Pujotus vaati ajattelua, ensimmäiset kaksi yritystä pujotin väärin. Kolmanteen yritykseen otin paksumman (Lizbeth 20) langan ja sinisen värin, jonka avulla jaksoin keskittyä loppuun asti.

 

Sinisempi väri värikkäällä taustalla.

Lopputulos

Taas kerran totesin taustan vaikuttavan langan väriin. Tuossa alemmassa kuvassa näkyy langan todellinen väri. Otin kuvat puhelimen kameralla, joka ei ole paras mahdollinen.

 Kuvion halkaisijaksi tuli 3 cm. Sitä voisi kovetettuna käyttää riipuksena, mutta ehkä joskus ompelen sen koristeeksi hyvin valittuun kohteeseen. Riipuksessa tiiviimpi olisi kauniimpi. Siihen tarkoitukseen voisin kokeilla solmumäärää 20 sijasta 14 ja 15 sijasta 10. Tässä kaaret näyttävät pitkiltä ja kapeilta ja koru jää harvaksi. Ommeltuna voi näyttää paremmalta.

Perhossydän

 

Loppukesän perhosia

Perhonen

Sääennusteiden mukaan eletään juuri nyt kesän viimeistä helleviikonloppua ja huomaan, että perhoskokoelmaani ei ole lennähtänyt tänä kesänä kovinkaan montaa kesäperhosta. Kirjan sijaan etsin mallin internetistä, vaikka minulla on vielä pitsikirjoissakin tekemättömiä perhosia. Valitsin ohjeeksi loppukesän perhoseen Marilee Rockleyn  viehättävän sydänperhosen:  " Flutterby heart " .

Perhos-osion tein yksivärisellä langalla ja sydämen vaalealla kirjavalla langalla. Aloitin heti tekemällä kaksi pientä perhosta, ja sitten vasta molempiin sydän osion. Sydän on kuin kesäinen poutapilvi, joka leijuu perhosen ympärillä, katoaa syksyllä perhosen myötä ja tulee takaisin vasta talven jälkeen. Luonnossa oikeat perhoset tulevat ja katoavat poutapilvien kanssa samaan aikaan. Kasvit kukkivat ja sato kypsyy sesonkien mukaan, mutta perhoset ja poutapilvet kulkevat yhdessä koko kesän. Pitsiharrastus saa aikaan kaikenlaisia havaintoja.

 

Perhoset lähikuvassa

Värit

Tämä perhosmalli on helppo ja yksinkertainen tehdä ilman mitään haastavia tekniikoita ja solmuja. Siksi varmaan lopputuloskin on kevyt ja ilmava.

 Jos tekniikka onkin helppo, niin kiinnostava ja mielenkiintoinen malli antaa mahdollisuuden värileikkiin perhosen ja sydämen väriyhdistelmien kanssa.

 Heti ensimmäisen perhosen valmistuttua kävi mielessä joku toinen lanka, jota olisin halunnut kokeilla yhdessä nyt käyttämäni langan kanssa. Lopputuloksena olisi voinut olla värikäs perhosparvi. Jouduin muistuttelemaan itselleni, että kartutan kesäperhoskokoelmaa ja perhoskokoelman idea on kerätä erilaisia perhosia.

Punaisessa perhosessa on samoja värejä kuin sydänpilvessä ympärillä ja se vaikuttaa kevyemmältä kuin sininen perhonen. Kirjavia lankoja ostaessa tulee liian vähän varmistettua, että lankakorista löytyy lanka, joka on joku kirjavan langan väreistä yksivärisenä keränä. Tällä yhdistelmällä saisi pehmeämmin korostettua osia pitsistä.  

Kahden sukkulan ketju

Pieni ranneketju.

s T*I*P*S

muskaan's TIPS - sivusto

Muskaanin ohje kahden sukkulan ketjuun vaikutti mielenkiintoiselta ja halusin kokeilla. Sivustosta täytyy todeta, että siellä on paljon hyödyllisiä harjoituksia tarjoavia kauniita ohjeita, jotka päätyvät ” haluan tehdä vielä joskus” – listalleni. Lisäksi sieltä löytyy hyödyllisiä linkkejä erilaisten tekniikoiden opiskeluun, mikä auttaa kehittämään omaa käpyilyosaamista.

Ketju

Vaikka lankoja on vain kaksi, niin silti piti aluksi miettiä, miten päin työ on käsissä ja ovatko langat oikein. Malli ei lopulta ollut kovinkaan vaikea, mutta vaati keskittymistä, piti vain muistaa ajatella ketjut erillisinä ja keskittyä siihen, miten ne sitoutuvat keskenään. 

Ketjussa on yhdistetty kaksi yhden sukkulan ketjua yhdeksi leveämmäksi kaksoisketjuksi. Ketju on edelleen kapea ja melko vaatimattoman näköinen. Valitsin kaksi täysin erilaista väriä, jolloin ketjun rakenne näkyy selvemmin ja ketjumaisuus säilyy. Ketju on vaatimaton, vaikka lanka on melko paksu; Lizbeth 20.

Koru

Ketjusta tuli rannekoru. Tähän koruun löysin ruskeaan väriin sopivan kuparin sävyisen kiinnityssoljen. En ole täydentänyt viime aikoina korutarvikevarastojani, mutta tällä kerralla minua onnisti ja löysin koruun sopivan lukon. Koru on kapea ja vaatimaton, mutta samalla mielenkiintoinen ja kaunis.

Koruketju oikaistuna.

Välly

Otin lähikuvan korusta lammasvällyn päällä, koru sopi niin hyvin kuvioväreihin. Olen tehnyt joskus tuolin päälle vällyn suomenlampaan taljoista.

Siltä varalta, että välly on jollekin uusi käsite, listasin muutaman perusasian vällystä:

•          Vällyn suunnittelu alkaa jo yhteensopivien taljojen valinnasta, joten ei ole olemassa kahta samanlaista taljaa ja jokainen välly on ainutlaatuinen.
•         Usein vällyssä on useita taljoja ommeltu yhteen, minulla on tässä tuolinmatossa vain kaksi taljaa.
•         Ompeleet vällyihin tehdään käsin ommellen vahatulla pellavalangalla.
•          Koristeena ovat perinteiset käsinpainetut kuviot. Tässä on käytetty norjalaisia painolaattoja. En tiedä onko olemassa norjalaisista poikkeavia perinteisiä suomalaisia painokuvioita tai laattoja.
•         Minun vällystä puuttuvat kantit, koska arvelin, että pysyy siistimpänä näin tuolinpäällyskäytössä. Kantit ovat toimineet aikoinaan myös täiansoina, luultavasti tätäkään tarkoitusta varten ei tässä kantteja tarvita.
•         Vällyperinne on vanha. Pohjoismaista parhaiten se on säilynyt Norjassa. Löysin norjalaisen vällynompelun opettajan blogin, siellä lisää aiheesta.

Liitän tähän kuvan omasta vällystäni, vaikka se ei ole enää uusi ja on ollut jo pitkään ahkerassa käytössä tuolin päällä.

Välly tuolinmattona.

Rintaneula korusettiin

Mustien helmien korusetti.

Mustikat

Vielä on kesää, mutta sade ja kypsyneet mustikat tuovat syksyisen tunnelman. Sade on oikeastaan ihan hyödyllinen, kun huuhtelee mustikat päivän aikana. Sitten illalla voi pistäytyä metsässä hakemassa ämpärillisen puhtaita mustikoita. Olen tullut laiskaksi, enkä kuitenkaan poimi montaa ämpärillistä samalla reissulla. 

Nyt on tullut mieleen lapsuuden mustikkametsät, kun on saanut poimia koskematonta mätästä. Ei tarvitse kilpailla thaimaalaisten poimijoiden kanssa. Muutkin taitavat nauttia marjastuksesta tänä vuonna, sillä huomasin marjanpuhdistajat loppuneen monesta kaupasta. Onneksi ehdin uusia omani ajoissa, etten joutunut teippaamaan vanhaa kokoon.

 

Mustikkasatoa

Rintaneula

Viimeviikolla tein rannekorun, jonka halusin osaksi korusettiä. Nyt mietin siihen sopivaa rintaneulaa. Ksenja Svedenkon youtubekanavalla on malli, jossa on rannekorun tapaan paljon pieniä renkaita ja ajattelin sen sopivan tähän pariksi. Ohje on kahdella videolla; ensin käpyilyosuus ja sitten helmien ompelu.

 Tein samalla langalla ja mustilla helmillä, kuten rannekorunkin. Lopputulos näytti kirjavan langan takia vähän sekavalta ja mietin, olisiko sittenkin parempi ottaa rinnalle toinen lanka. Kokeilin vihreää lankaa kaariin ja kirjavaa lankaa renkaisiin. Lopputuloksessa renkaat ja korun kuvio erottuivat selkeämmin.

Kaksi vaihtoehtoa.

Korusetti

Kaksivärisen korun kuviot erottuivat toki selvemmin, mutta yhteensopivuus rannekorun kanssa ei ollut enää niin hyvä. Otin kuvan molempien korujen kanssa. Joku voi olla toista mieltä, mutta minusta ensimmäinen koru sointuu paremmin rannekoruun. Kaksi pientä korua muodostavat setin, mutta tunnistaako ne setiksi, kun ovat melko vaatimattomia ja rannekoru etäällä rintakorusta. Mustat helmet sopivat tähän moniväriseen lankaan ja korut jäävät esille, jos tulisi käytettyä.

 

Kahdella vaiko yhdellä langalla parempi?

Käyttö

Koru on pieni, halkaisijaltaan n. 3 cm. Kokeilen aluksi sen käyttämistä huivin sitomiseen huivisoljen tapaan, jolloin pieni koko ei haittaa. Tämä voisi toimia pienen huivin kanssa ja minulla on tapana käyttää suurempia huiveja, joten jää nähtäväksi onnistunko niiden kanssa.

Lopputuloksena siis korusetin lisäksi yksi erikoisen värinen pieni rintakoru, jolle tuskin löytyy käyttöä. Välillä tulee näitä vähän outoja töitä ja olenkin kerännyt niitä ns. epäonnistuneiden korujen laatikkoon. Joskus otan laatikosta jotain pientä, mutta suurin osa laatikkoon laitetuista pitseistä on saanut olla siellä jo pitkään.

Yhden sukkulan rannekoru

Kuvauspaikaksi korulle valikoitui viuhka,
joka on ollut hellepäivinä ahkerassa käytössä.

Siivousprojekti

Kesälomalla on hyvä keskittyä tekemään asioita, joita ei muulloin tee ja näin irrottautua arjesta. Olen nyt yrittänyt saada aikaan kotiin järjestystä ja käpyily on jäänyt vähemmälle.

•  Lankoja kertyy aina välillä varastoksi asti ja sitten niitä ajelehtii eri puolilla asuntoa.
• Nyt halusin keskittää villalangat yhteen paikkaan ja ostin lankavarastoksi istumista kestävän monikäyttöisen puulaatikon. 
• Ostin laatikon puuvalmiina, jotta voin maalata sen itse.  Maalasin aluksi kukkia eteen ja jatkan vielä sivut  ennen kuin lakkaan laatikon.

Maalina käytin kotoa löytyneitä Inka Gold – maaleja, jotka eivät olleet helpoimmat mahdolliset kukkamaalaukseen. Värejäkin oli käytettävissä vain viisi. Näillä maaleilla olisi ehkä parempi maalata tasaisia kiiltäviä pintoja, mutta yritin nyt maalata pensselin sijaan siveltimillä. Kaikesta tuherruksesta huolimatta kuva on itse maalattu ja oman käden jälki saa näkyä sisustuksessa. 

Ehkä pääasia on kuitenkin, että tästedes langat löytyvät helpommin kaikki samasta paikasta.

Lankalaatikko

Rannekoru

Mustia helmiä on ollut varastossa pidempään, enkä ole oikein keksinyt niille käyttöä, nyt päätin valita langan helmien väriin sopivaksi. Deborah Stricklandin ohjeen otin Georgia Seitz – sivustolta.  Lanka on vähän paksumpi, Lizbeth 20, jotta helmet eivät näyttäisi suhteettoman suurilta. Oikeastaan korusta tuli juuri sopivan tällä lanka – ja helmiyhdistelmällä. 

Ainoa harmi on tuo lukko, joka olisi saanut olla tummempi, mutta löysin vain tuon hopeanvärisen, joten sillä täytyy mennä ainakin aluksi. Ehkä vaihdan lukon, kun täydennän seuraavan kerran korutarvikevarastoani.

Keskihelmet väljästi langassa

 

Ohje kannattaisi lukea huolella, jos aikoo sitä noudattaa

Luulin muistavani näin yksinkertaisen ohjeen kertalukemisella, mutta luin ohjeen vähän liian nopeasti. Huomasin kesken työn, että minulle oli käynyt ajatusvirhe ja olin tehnyt renkaiden keskelle 6 solmua ohjeessa olevan neljän sijaan. Kuviosta tuli väljempi ja suurempi helmi jäi vähän liian pieneksi, verrattuna ohjeeseen. Oikeastaan helmi väljässä langassa tekee korusta kevyemmän, mikä on mustille helmille ihan hyvä asia. 

Harmittaa, että olen vähän huono käyttämään rannekoruja. Tästä korusta tuli minulle täydellisen sopiva. Ehkä on aika opetella rannekorun käyttämistä tämän korun kanssa. Näillä langoilla voisi tehdä rannekoruun yhteensopivan rintaneulan tai korvakorut, koska helmiäkin jäi vielä runsaasti jäljelle.

Heinäkuun perhonen

Perhonen kukkakimpussa

Täydensin kesäperhoskokoelmaa Darlene Polachickin perhoskuviolla kirjasta ”Big book of tatting”.

Tämä pieni perhonen on aina jäänyt tekemättä ja joku muu perhonen on lentänyt sen edelle toteutuslistalla. Nyt oli vihdoin tämän perhosen vuoro. Pienensin hiukan solmumääriä, koska halusin perhosesta siromman. Sukkulassa oli sininen ja kerällä valkoinen, jossa oli harmaata mukana. Valkoinen ei siis ole täysin valkoinen, eikä perhonen likainen, jos siitä heijastuu vähän harmaata.

Ohjeeseen ei ole linkkiä, vaikka luulen tämänkin netistä löytyvän. Kuitenkin ohje on kirjasta ja haluan kunnioittaa kirjan tekijän oikeuksia, enkä lähde ohjetta googlettamaan.

Nyt on heinäkuu, josta pitäisi jotenkin selvitä ilman Rauman pitsiviikkoja poikkeuksellisen vuoden takia. Toivottavasti käpypitsiyhdistyksen tapaaminen pitsiviikoilla onnistuu taas ensi vuonna. Kuvamuistoja edellisten vuosien tapaamisista;  2017 ,  2018 ja 2019

Mansikoita

Pitsimansikoita

Kesä etenee. Nyt kypsyvät jo mansikat ja syksy lähenee vääjäämättömästi. Kesän mansikkakakku tuli siis tehtyä ja mansikat säilöttyä. En käynyt keräämässä itse, vaikka sitäkin lasten kanssa harkittiin. Lopulta tarve on niin vähäinen ja hintaero olisi olematon, kun huomioidaan matkakustannukset. Selailin mansikkatilojen tietoja ja löysin yhden tilan, joka myy suosikkilajikettani Bountya. Ehkä ensi vuonna käyn ostamassa mansikat sieltä, nyt tyydyin Polkaan, jota sai lähempää.

Kuvan mansikat ovat kotimaisia ja maistuvat Suomen kesälle, pitsimansikatkin ovat kotimaista tuotantoa, vaikka malli onkin Venäjältä. Ksenja Svedenkon youtube-kanava on aivan loistava pitsimallien lähde, nämäkin mansikat näyttävät suorastaan herkullisilta. 

Marjat ja luonnon värit ovat toisinaan haastavia. Afrikkalaisista kierrätyslasihelmistä tein mustikka ja puolukkahiussolkia n. viisi vuotta sitten. Mustikkasolkea olen toisinaan käyttänytkin. Silloin helmet muistuttivat marjoja ja riitti, että valitsi lehden värin. kierrätyslasihelmiä on vielä varastossa. Suuri helmikoko rajoittaa käyttöä ainakin käpypitsissä. 

Minulla oli varastossa pieniä punaisia Swarowski – kristallihelmiä ja laitoin niitä mansikoihin.

•       Pienet helmet ovat aivan heleän punaisia, mutta tuon tummanpunaisen langan vieressä niiden sävy näyttää todellista tummemmalta.
•        Suuremmat helmet ovat punaruskeita, ehkä väri vivahtaa vähän oranssiin. Nämä tummat helmet ovat mansikassa sen värisiä kuin kuvittelinkin, eli langan väri ei vaikuta paljon
•     Helmien sijoittelussa sovelsin jonkin verran. Minulla ei ollut kärkeen pisarahelmeä, kuten ohjeessa, mutta laitoin kaksi eri kokoista helmeä.

Swarovski - helmet

Mansikan pituus on n.3 cm. Ohjeen mukaan kyseessä on rintaneula, mutta koska tein niitä kaksi, ajattelin, että toiseen voisin kiinnittää sen neulan ja toisesta tehdä riipuksen. Ehkä korut ovat silti erilliset eikä ajatuksena ole korusetti, mutta minusta tämä mansikka voisi toimia myös riipuksena. 

Neulaa en ole vielä kiinnittänyt, koska en ole löytänyt kaapeistani riittävän lyhyttä neulaa. Hakaneula olisi, mutta se ei tässä oikein toimi. Kaivan vielä kaappeja tai sitten menen ostamaan neulan.

Jäin miettimään tuota vaalean vihreää mansikan kantaa. Alkuun ajattelin, että vihreä lanka olisi voinut olla vähän tummempi, mutta nyt kun katson näitä aitoja mansikoita, niin vaalean vihreä oli oikea valinta. 

Kannan olisi voinut tehdä myös paksummalla langalla, joka olisi sopinut tähän työhön. Minulla on tapana tehdä koko työ aina alusta loppuun saman paksuisella langalla. Joskus näissä pienissä koruissa ja voisi olla hyvinkin perusteltua käyttää efektinä eri paksuisia lankoja, jolloin lopputulos olisi elävämpi.

 

Pieni kukkakuvio

Kukkakuvio vanhasta vihkosesta

Liinaurakan jälkeen teki mieli ottaa vaihteeksi pienempi kuvio. Muutenkin viikko on ollut kiireinen ja helteet rasittavia. 

 Olen muutaman kerran katsellut kirjasesta piirroskuvaa kukkakuviosta ja miettinyt, mihin sen voisin laittaa. Nyt sitten kokeilin miltä kuvio näyttää pitsinä. Kukat ovat kivoja, mutta kuvion muoto on vaativa, ja sille on vähän hankala löytää sijoituspaikkaa. Ehkä voisin kiinnittää johonkin kassiin tai pussukkaan, mutta sitten pitäisi tehdä paksummalla langalla isompi, että olisi näyttävä. Tai mietittävä värit tarkasti, että erottuisi.

 Ehkä kukat näyttäisivät kivalta köynnöksessä, irrotettuna vihkosen mallikuviosta. Tämä jää vielä mietintään ja yritän muistaa nämä kukat, kun sopiva paikka löytyy.

Kukkakuvio on vuodelta 1992 olevasta pienestä kirjasesta nimeltä ”Frivolite”. Se on siinä vain piirroksena viimeisellä sivulla ja siksi oli vaikea hahmottaa, miltä kuvio näyttää pitsinä.

Käytiin valokuvausta harrastavan lapseni kanssa kuvaamassa aamuruskoa (joka täällä Etelä-Suomessa oli klo 3.40) Yöaikaan aamuvalossa koettiin luonnon elämyksiä, nähtiin mm. karhu, jota kumpikaan ei ole aiemmin nähnyt luonnossa. Harmi vain, ettei onnistuttu kuvaamaan.

Kesäyön auringon nousua ja aamuyön valoa

Kevätliina 2020

Liina juhannusruusujen kanssa valkoisella taustalla

Koko kevään kestänyt liinaprojekti on vihdoin valmis. Renulekin tämä vuoden liina alkoi kukkamaisella keskustalla. Ajattelin sitä aurinkona, jonka ympärille laitoin kesäisiä sinitaivaan värejä. Aloitin siis auringosta ja lisäsin keltaisia päivänsäteitä koko liinan alueelle. Vähän kauemmaksi keskustasta lisäsin valkoisia poutapilviä ja pilvenhattaroita.

Aluksi pelkäsin, että taivaansinistä tuli liinaan liian vähän. Nyt valmista liina katsoessa huomaan, että tumman sininen olisi voinut olla pienemmässä roolissa ja vaalean sinistä on riittävästi. Ehkä keltainen on se väri, jota olisi voinut olla runsaammin. Liina on kuitenkin valmis ja värit jonkunlaisessa tasapainossa.

Sain liinan valmiiksi juhannukseksi, vaikka ei nyt mitään suurempia juhlia ollutkaan, johon olisin halunnut laittaa sen esille. Meillä lasten lapsuusjuhannuksiin kuuluu merituuli ja sitä käytiin haistelemassa tänäkin vuonna. Syötiin lounas rantakalliolla. Samalla pistäydyttiin tervehtimässä ukkia vanhalla hylkeenpyyntivajalla, mistä ukin kesäisin parhaiten löytää.

Merimaisema hyljevajan ikkunasta

 Juhannusiltaa sitten mentiin viettämään uimarannalle. Toivomus oli, että uidaan järvessä eikä meressä, joten jouduttiin vaihtamaan paikkakuntaa kesken päivän. Halusin esitellä lapsille uimarannan, jossa olen lapsena käynyt oman isoisäni kanssa uimassa. Ranta ylitti tyytöjen odotukset, joten voin huokaista helpotuksesta ja yrittää samaistua muumipeikon juhannusmietteisiin.

Tässä runossa on mielestäni kaikki oleellinen ja muistutus, että aina ei tarvitse hössöttää, suunnitella ja järjestää mitään erikoista. Juhannus tulee joka vuosi järjestämättäkin ihan itsestään ja löytyy kesästä ja valoisasta yöstä luonnostaan ihan valmiina nautittavaksi.

 

Muumipeikon juhannusruno

 

Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

 

Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut

ja luonnon loiston nään.

 

Voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa jättää paikoilleen

tai olla niin kuin luonnostaan

ja maata vaan.

 

Mä peikko siihen uskoon jään,

on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

 

– Tove Jansson –

 

Liinasta vielä toinen kuva lasipöydällä otettuna. Värisävyt vaihtuvat taustan mukaan, tässä tummalla taustalla väritkin ovat paljon tummemmat ja tulevat paremmin esiin. Ehkä ajatus auringonpaisteesta tuli selkeämmin esiin valkoisella taustalla. 

Vaikea sanoa, kumpi on parempi tausta.Täytyy varmaan vaihtaa liinan paikkaa tunnelman mukaan; onko tarpeen lisätä voimakkaampia värejä vaiko keveyttä sisustukseen. 

Melkein unohdin mainita, että liinan lopullinen halkaisija on n. 50 cm.

Liina tummalla taustalla lasipöydällä.

Kesäperhonen

Perhosen kuvioita Renulekin liinasta 2020

Tein kesän ensimmäisen perhosen. käytin siinä samoja lankoja, joita olen käyttänyt tämän kevään liinassa. Myös kuvioita otin samasta Renulekin liinasta. Tämän perhosen voisi vaikka kehystää tauluun ja laittaa esille liinan kanssa. Tai sitten vain lisätä pitsiperhoskokoelmaan.

Perhoset ovat olleet minulle jokakesäinen harrastus ja tavoitteena on niitä muutama tänäkin vuonna tehdä. Toivon löytäväni itsestäni energiaa sen verran, että saan pitsiperhoskokoelmani järjestettyä syksyyn mennessä. Onneksi perhoset ovat blogissa jonkunlaisessa järjestyksessä ja onkin mielenkiintoista katsoa, kuinka monta niistä on lentänyt teille tietymättömille vai löydänkö kaikki kesän aikana.

Tänään oli hellepäivä ja lämmintä vähintään 26  ͦ C. Päivä tuntui todella lämpimältä, etenkin kun vietettiin sunnuntai lapseni kanssa kävellen. Tehtiin lenkki Mustilan Arboretumissa, jossa alppiruusut ja atsaleat olivat kukassa. Atsaleoiden kukinta tosin alkoi osittain olla ohi.

atsalea ja alppiruusumetsää

Valkoinen korkea alppiruusu kukki monessa paikassa keskellä metsää. Tämä lajike sopiikin parhaiten juuri metsään, pihapensaiksi löytyy paljon sievempiä ja säännöllisiä pensaita. Tämä valkokukkainen jättiläinen  kurkottaa kohti taivasta ja kätkee kukkansa harvojen oksien ja lehtien hankoihin, joista ne  erottuvat polulla kulkevalle katsojalle kauniina sinistä taivasta vasten, jos huomaa kohottaa katseensa ylöspäin

Puistossa on kyllä paljon muutakin kuvattavaa kuin vaihtelevia lajikkeita alppiruusuista. Onhan kyseessä oikeasti puulajipuisto ja sieltä löytyy satoja puulajeja ympäri maailmaa tuoduista siemenistä ja metsä on todella monimuotoinen ja katsottavaa riittää. Päivä oli vain niin lämmin, ettei jaksettu kaikkia reittejä kiertää.

 

metsää ja kirkko metsässä

Suomalaisista kasveista löydettiin kukkiva pihlaja ja metsäkurjenpolvia, oravanmarjoja, maitikkaa ym. kesäkukkia. Puistossa oli myös metsäkirkko ja erilaisia metsäneläinveistoksia. Onneksi puistossa on paljon suuria puita ja siksi myös varjoisia paikkoja polulla. Toista tuntia jaksettiin kävellä, ennen kuin poikettiin kahvilaan.

Kahvila toimi vastuullisesti, sisällä kävi vain yksi asiakas kerrallaan ja pöydät olivat ulkona. Järjestely toimi hyvin näin helteellä, pilvisenä päivänä tai epävakaisella säällä voisi olla vaikeampi saada yleisöä noudattamaan järjestelyä.

Retki otti voimille ja tultiinkin kotiin pienen uimarannan kautta. Ensimmäiset uimarannat, joita katsottiin, olivat liian ruuhkaisia. Virusta on kuitenkin vielä liikkeellä, eikä tee mieli ottaa turhia riskejä.