Lehtipunostossut

Harmaat tossut talven varalle

Huominen syyspäivän tasaus muistuttaa syksyn etenemisestä ja talven lähestymisestä. Päivä ja yö ovat yhtä pitkiä ja aurinko siirtyy eteläiselle pallonpuoliskolle. On aika hiljalleen alkaa varautua talven tuloon. Olen jo pari viikkoa haaveillut lämpimistä tossuista ja nyt tein ne. Toivottavasti pääsen näillä yhden talven yli

Pistäydyin viikolla Novitan tehtaanmyymälässä Korialla. Katselin mallistoja ja villalankoja. Suomalainen villa loisti poissaolollaan. Yhdessä 90v juhlavuoden langasta, 7 veljestä, Pohjola, oli sentään 30% suomalaista villaa. Lisäksi langassa on polyamidia, joka sopii tossuihin. Ostin siis pitkästä aikaa villalankaa muualta kuin suoraan tuottajalta. Langan väriksi valitsin harmaan, koristekuvion tein kuitenkin Koivukorven tilalta ostetusta valkoisesta värjäämättömästä suomenlampaan villasta.

Halusin kokeilla lehtipunosta halkaistuista renkaista. Oikeastaan törmäsin ensin malliin, johon oli lisätty kukkia lehtien joukkoon  janemactats-blogissa. Koska villalanka on paksua, niin valitsin yksinkertaisimman mahdollisen vaihtoehdon mallista. Ensin virkkasin tossut kaksinkertaisesta langasta, sitten tein koristekuvion neulakäpyilynä.

Neulakäpyilyä tossussa

Koruja kultalangasta

Vanhin tytär on kotona käymässä viikonloppuna ja halusi syntymäpäivänä teatteriin. Käytiin kahdestaan katsomassa My Fair Lady Kouvolan teatterissa. En edes muista milloin olen viimeksi käynyt teatterissa. Hyvin tehty musikaali oli kiva syntymäpäivälahja, etenkin kun pääsin mukaan. Kakkua en saanut leipoa. Päivänsankari halusi syödä kakkua jossain kahvilassa, jossa kakkua myydään pala kerrallaan, ettei tule syötyä liikaa. Käytiin lasten kanssa Valkealassa Kaarnasydän sisustuskahvilassa. Siellä oli kakuissa valinnanvaraa ja syntymäpäiväsankari löysi ostettavaa myös sisustustuotteistakin. Kerrassaan viihtyisä paikka, ei olla ennen poikettu vaikka monesti ollaan ohi ajettu.

 Sukkulassa oli vielä kultalankaa. Tyhjensin sitä yksinkertaisiin koruihin. Lisäsinkin lankaa vielä sukkulaan. Korvakorujen jälkeen tein kaksi pientä rintaneulaa ja lopuksi perhosen, jonka jälkeen sukkula oli tyhjä ja vapaa muihin töihin.

Käsilaukkukäsityö

Minulla on yleensä pitsi ja sukkulat mukana pienessä minigrip-pussissa käsilaukussa. Viime aikoina olen tehnyt pieniä kuvioita, joista on tarkoitus tulla liina. Malli on Jan Stawaszin kirjasta jonka ostin viime vuonna. Näin tulee rentouduttua pitkinä odotushetkinä. Näitä kuvioita olen tehnyt usein poliklinikalla lasta kuljettaessani. 14 vuotias tyttäreni sairastui alkuvuodesta syömishäiriöön, joka on laittanut perheen rutiinit uusiksi monelta osin. Pitsityö varmasti pienentää stressiä ja tekee odottelusta siedettävämpää.

Useimmiten käsilaukussa on kaksi pussia; toisessa on sukkulat ja pitsi sekä koukku, toisessa lisälankaa ja kokoontaitettavat sakset. Kuvasin sukkulat työmatkalla hotellin ikkunalaudalla, kun se oli näin illalla huoneen valoisin paikka. 

Kokoontaitettavat sakset ovat siitä kätevät, etteivät riko mitään käsilaukussa. Sakset on hyvä olla mukana, mutta neulat olen jättänyt kotiin, neulatyöt teen kotona.

Tuon koukkuketjun olen suunnitellut matkatyöskentelyyn soveltuvaksi.

Kultainen rannekoru

Metallilankaa ja pieniä helmiä.

Tänään on sadepäivä, kesällä näitä odotettiin ja nyt kieltämättä on ihan mukavan raikas ja viileä sää.

Viimeisessä lankatilauksessa oli Lizbeth Metallic 20, värinä antiikin kulta. Jotenkin ajattelin ohuempia lankoja, mutta tilasin vahingossa noin paksua. Otin siihen sitten helpon ja yksinkertaisen mallin. Rannekorun malli löytyy japanilaiselta sivulta.  Taas harmittelen, etten osaa japania. Google kääntää japania suomeksi todella omituisesti, en oikein saa tolkkua. Olisi mukava olla ajantasalla siitä, että millä sivuilla surffailee.

Oikeastaan ihan kiva tehdä välillä paksulla langalla ja helppoa pitsiä. Laitoin koruun mukaan pieniä helmiä ja päihin magneettilukot. Lapseni mielestä koru on ihana. Toki teen tämän kerän, mutta jatkossa taidan keskittyä perinteisiin puuvillalankoihin käpypitsitöissä. Metallilanka ei ehkä ole minun juttu.

Villan alkulähteillä

Villakukat mustalla taljalla

Vilustuin kai kuluneella viikolla, koska nyt on todella flunssainen olo. Lapsilla on myös, joten voi olla, että kyseessä on joku koulusta saatu tartunta. Pitsiä sain aikaiseksi todella vähän. Ajattelinkin kirjoittaa vähän suomenlampaan villasta, jonka tuotantoa kävin tilalla ihmettelemässä jalostusarvostelun teemalla.

Kevään karitsat ovat näihin aikoihin 4kk:n ikäisiä ja on vuoden kiireisin arvostelusesonki. Lammastilat erikoistuvat tuottamaan lihaa tai villaa tai molempia. Syksyllä valitaan eläimistä parhaat uudistukseen ja loput kasvatetaan teuraaksi. Arvostelussa huomioidaan eläimen paino ja kasvunopeus sekä kuvataan ultraäänellä selkälihas. Kuvasta mitataan lihaksen koko ja rasvan määrä. Tavoitteena on löytää hyvin lihaa tuottavat ja vähemmän rasvoittuvat lampaat jatkamaan sukua. Mittaustuloksista lasketaan indeksit, joiden perusteella voidaan vertailla lampaita toisiinsa. Samalla arvostellaan rakenne. Eläinten hyvinvoinnin kannalta on hyvä karsia normaalia toimintaa tai syömistä haittaavat viat pois. Suomenlampaita on niin vähän, että valinnalla on tärkeä pitää helposti lisääntyvät purentaviat tai jalkojen virheasennot kurissa.  

Selkälihaksen mittaus

Myös villa arvostellaan niiltä eläimiltä, joita harkitaan villantuotantokäyttöön. Villasta luokitellaan tiheys, tasaisuus, tapulinmuodostus kiilto ja kiharuus. Näin saadaan parasta villaa periyttävät pässit tilojen väliseen myyntiin. Tilojen on vaihdettava pässejä keskenään sukusiitoksen välttämiseksi ja myyntipässeiksi valitaan parhaat eläimet.

Villantuotantokatraat ovat usein pienempiä kuin lihantuotantokatraat. Villantuotantotiloilla pyritään huippulaatuiseen villaan ja kehruutetaan villa omaan tilamyyntiin. Villan myyminen kehräämölle edellyttää villan lajittelua ja kuljetusta kehräämölle. monet erityisesti kauempana kehräämöstä sijaitsevat tilat kokevat tämän kalliiksi ja työlääksi villasta saatavaan hintaan nähden ja osa villasta jää valitettavasti hyödyntämättä. Suomenlampaan villaa kehräävistä kehräämöistä löytyy lista lammasyhdistyksen nettisivuilta  ja villalankojen tilamyyjistä lista samalta sivustolta.

Arvostelua tehdään myös muita rotuja kasvattaville lampaille lihantuotannon kehittämiseksi ja vastaavasti löytyy harrastelijalampureita, jotka eivät kuulu tuotosseurantaan. Joten tämä tarinani ei siis kuvannut ihan koko lammastaloutta, vaan lähinnä meidän kansallisaarteen; pitkäkuituisen suomenlampaan villan tuottajia. Kuvassa kaikki lampaat ovat valkoisia, mutta suomenlampaita löytyy myös mustana ja ruskeana.

Suomenlampaan kiharoita

Villantuottajia

Oranssit korvakorut

Tein pitkästä aikaa lankahankintoja. En ostanut suuria määriä, vaan yritin ostaa lisää värejä, jotka sopivat jo olemassa oleviin lankoihini. Lisäksi ostin kerän Lizbeth Metallic; Antique Gold lankaa, joka vaikutti mielenkiintoiselta. Toivottavasti löydän pian  mallin, jota kokeilla tuolle langalle.                                                                                                           

Valitsin sukkulaan uusista langoistani Lizbeth 40, syksyn oranssin värisen kerän.. Kuvassa väri on vähän laimea, luonnossa selvempi vaalea oranssi. Korujen metalliosat ovat olleet kaapissa käyttämättä hyvin pitkään. Olen tarjonnut jopa tyttärelleni niitä koruaskarteluun, mutta eivät ole kelvanneet. Nyt päätin hankkiutua niistä eroon tämän uuden langan avulla.

 Tein ensin nuo kuvassa yläpuolella olevat korut, sitten parantelin ajatusta ja tein alemman vaihtoehdon.

On taas mukavampi miettiä pitsejä, kun on enemmän värivaihtoehtoja. Luulen, että edellisestä lankatilauksesta on kulunut yli kaksi vuotta. Kaikki ohuet langat on tilattava netistä kun täkäläisetkäsityö kaupat keskittyvät lähinnä neulelankoihin.

Pieni risti konfirmaatiopäivänä

Muistoksi ripillepääsystä

Vuodet vain katosivat. Tällä hetkellä tuntuu, etten muista niistä puoliakaan. Äsken meillä oli pien tyttö ja nyt järjestetään jo rippijuhlia. Joskus elämä tuntuu kiitävän liian nopeasti.

Löysin kaapin kätköistä mekon, jonka olen neulonut langantähteistä pienelle pianistille suurimmaksi osaksi musiikkiopiston aulan sohvalla.

Pikkupianistin mekko

Mekko oli yllättävän kovassa käytössä aikanaan. Nyt pieni pianisti on yli 173 cm pitkä, asuu meillä edelleen ja soittelee välillä pianoa, mutta mekkoa ei ole pitänyt vuosiin. Mekko herätti mukavia ajatuksia ja muiston suzuki-pianistin alkutaipaleesta. En henno sitä hävittää vieläkään, vaikka tuskin sitä kukaan koskaan enää käyttää.

Nyt järjestetään siis rippijuhlia sunnuntaiksi. Tein pienen ristin, jota ajattelin koruksi. Siihen rististä tuli mielestäni liian suuri, joten laitoin siihen langan ja aloin nimittää sitä kirjanmerkiksi. Ristin kokoon vaikutti nuo pienet kuparinväriset helmet, joita halusin ristiin kokeilla. Lopputulosta on aina vaikea ennakoida, ja vielä vaikeampi jos tekee jotain ilman valmista mallia ja ohjetta. Toivottavasti tuota voisi käyttää kirjanmerkkinä. En enää sunnuntaiksi muutakaan ehdi tehdä, joten tämän aion rippipäivänä tytölle antaa.

Otin valokuvan rististä ruutupaperin päällä, jolloin ristin koko hahmottuu paremmin.

Vielä tekniikasta mainitsen, että tuossa ristin uloimmissa renkaissa laitoin sisemmän langan kaksinkertaisena, jotta pitkä lenkki ei kierry liikaa ja lopputulos on siistimpi. En tiedä oliko tuosta apua. Nyt kuitenkin selvästi huomaa, että ulommat renkaat ovat paksumpia kuin ristin keskellä olevat pienemmät renkaat.

Risti ruutupaperilla

Hyönteisiä

Kärpänen ja leppäkerttu

Helle vain jatkuu, se ei ole helppoa pohjoisen ihmiselle. Viime viikolla on ollut paljon ukkossateita, mutta meille ei ole sattunut yhtään sadetta. Muutama pilvi on nähty ja salamointia, mutta ei sitä odotettua sadetta. Säät ovat olleet otollisia hyönteisille ja ampiaisia on paikoin vaivaksi asti. Valitsin siis hyönteisteemaa tänään. Olen tehnyt paljon perhosia ja nyt on leppäkertun ja kärpäsen vuoro.

Tämä pieni leppäkerttu ohje löytyi internetistä youtubesta Natalija Kaidukin ohjaamana. Hauskoja pikkueläimiä. Harmi vain että minun pienet helmet olivat punertavan sävyisiä, musta olisi ollut parempi ainakin leppäkertussa, mutta en jaksanut lähteä kauppaan helmien takia. Onneksi siihen oli edes nuo suuret helmet mustina. Jotenkin aidon tuntuisia ja kivoja näistä tuli, vaikka en livenä niin kärpäsistä välitäkkään. 

Yhteinen polku

Huomiseksi on taas luvattu sadetta, jokohan sitä riittäisi meille asti, 

Hauskoja käpyilyhetkiä!

Rauman pitsiviikot

Pitsinäyttelyä Rauman pitsiviikoilla 

Vietin edellisvuoden tapaan pari päivää Rauman pitsiviikoilla. Varasin aiempaa enemmän aikaa myös muiden pitseihin tutustumiseen. Nypläys tuntuu todella kiehtovalta. Haaveilen taas löytäväni aikaa nypläykselle. Äidillä on nypläysvälineet ja olen jo vuosikausia suunnitellut lainaavani niitä. Nypläyskurssin kävin yli 30 vuotta sitten, joten alku voi olla haastavaa sitten joskus kun toteutan tuon haaveen.

Pientä näyttelyä käpyilykahvilassa

Pitsiviikoilla oli Käpypitsiyhdistyksen järjestämä käpypitsikurssi ja käpypitsikahvilatapaaminen, jossa uteliailla tapahtumaan osallistujilla oli mahdollisuus kokeilla käpyilyä. Sää oli helteinen ja välillä tuntui, että lanka liimautuu hikisiin käsiin, eikä käpyilystä tule mitään. Kahvilassa kuitenkin riitti kiinnostuneita kävijöitä ja innokkaita käpyilyn kokeilijoita. Tilaisuus oli onnistunut ja tapahtuma toistetaan taas ensi vuonna.

Kuvassa pienet perhoset muskaanilta ja pinterestistä

Koska minulle on kertynt perhosia viime vuosina, kokosin kahvilaan näytteille perhoskokoelman erilaisista perhosista. Näihin perhosiinkin mahtuu erilaisia pitsejä ja tekniikoita. Löysin pitseistäni kaksi pientä perhosta, jota en ole julkaissut blogissani.  Toinen oli ”Make me pretty” – perhonen blogista Tipsaround ja toinen Pinterestistä kuvan mukaan tehty, valitettavasti en ymmärtänyt japaninkielistä tekstiä kuvassa. Olen joskus tehnyt nämä perhoset, jotka ovat jääneet laatikon pohjalle unohduksiin. Nyt otin ne mukaan kokoelmaani.

Manteliperhonen

Viikko sitten odottelin luvattua ukkosmyrskyä. Sitä ei tullutkaan, eikä sen koommin ole satanut kuin muutama pisara. Tänään on luvattu sadetta ja ukkosta 80% todennäköisyydellä, mutta vielä ei näy ja taivas on selkeä. Odottavan aika on pitkä. Toivottavasti lämpötila putoaa edes hetkeksi alle hellerajan.

Minulla on tapana ottaa puhelimella kuva ohjeesta, jonka aion tehdä. Silloin ohje on mukana, ja pitsiä voi tehdä missä tahansa. Nyt kävi niin, että tämä ohje on ollut puhelimen galleriassa jo pitempään. En muista mistä olen kuvan ottanut; kirja on kuitenkin kuvatekstistä päätellen saksankielinen. Muistelin, että tämä olisi kirjasta Tatted Butterflies, mutta tuo kuvatekstin kieli ei nyt sopinut yhteen englanninkielisen kirjan kanssa. Miten sitä kuvittelee muistavansa enemmän kuin muistaakaan. Puhelin ei ole paras paikka to do - listalle, vaikka olen sitä sellaisena käyttänytkin.

Löysin kuitenkin etsimisen jälkeen mallin Pinterestistä, Kuvasta ei käy ilmi tekijä tai alkuperäinen lähde, mutta malli on herkkä ja houkuttelee kokeilemaan, joten kasvatin perhoskokoelmaani tällä hennolla perhosella. Sateenkaaren värinen lankakin sopi malliin yllättävän hyvin.