Kolminkertainen solmu

Helmilankaversio

Säätila muuttui helteiseksi. Minulle riittäisi 25 °C tai vähemmän, en oikein jaksa hellettä (mittarissa vasta 28 °C, auringossa varmaan enemmän). Onneksi on loma eikä tarvitse olla niin tehokas. Oikeastaan ei ole pakko tehdä muuta kuin ruokkia lapset ja kastella kukat, joten ehkä tämän lämpimän kauden selviän. Iltapäiväksi on ennustettu ukkossadetta, joka toivottavasti raikastaa ilmaa.

Treble Tatting

Ninetta Caruson  Kolminkertainen solmu  näytti niin mielenkiintoiselta, että en malttanut olla kokeilematta. Lankavalintaa en taas tehnyt ollenkaan; sukkulassa oli helmilankaa ja kokeilin sillä. Ei ollut helpoin lanka tähän solmuun. Teinkin sitten toisen valkoisesta virkkauslangasta. Siitä tuli vähän siistimpi, mutta ehkä vielä pitäisi harjoitella. Solmu on hauska, muistuttaa vähän virkkauspylvästä ja vaikuttaa kovin käyttökelpoiselta.  Kiitos Ninetalle sain oppia uuden tekniikan

Virkkauslangasta valkoinen kuvio

Kun katson tuota valkoista, vähän onnistuneempaa kuviota, niin siitä tulee mieleen joku kansanomainen/kansallispuvun koru, tästä voisi saada kauniin riipuksen tai rintaneulan.

Helmiperhonen

kesäkukka ja perhonen

Pieni kesäperhonen metallihelmistä syntyi, kun löysin pienen määrän kullanvärisiä metallihelmiä. Lanka on Lixeth 40.  Langan värillä ei tosin ole juurikaan väliä, koska se jää paljolti helmien alle. Mietin, olisiko perhonen selkeämpi, jos tuohon keskelle lisäisi muutaman helmen vartaloksi. harmi etten ajatellut, ennen kuin päättelin langan.

Jennifer Williamssin pienen perhosen ohje löytyy linkistä. Ohjeessa perhonen oli tehty sormukseksi. En viitsinyt sitä tehdä, koska itseni tuntien tuo sormus jäisi täysin käyttämättä, joten lisään tämän pienen perhosen osaksi pitsiperhoskokoelmaani.

Vihdoinkin saatiin sadetta ja kosteaa säätä. Täytyy todeta, että tällä säällä ei perhoset juuri lennä. Kyllä tuo kostea ilma on tervetullutta vaihtelua ainakin minulle, tosin olen aina pitänyt sateesta ja myrskysäästä eli en ole ihan keskiverto suomalainen siinä suhteessa.

perhonen metallihelmistä

Korvakorut sinisävyiselle kaulakorulle

Korusetti

Aloitin ensin korvakorun samalla kuvioaiheella kaulakorun kanssa. Siitä tuli hyvin erikoinen ja pieni, enkä ollut tyytyväinen, en tehnyt toista ollenkaan. Ensimmäinen päätynee nukelle riipukseksi.

Hain netistä ohjeen koruihin, jotka ovat erilaiset kuin kaulakoru, mutta yhteensopivat kuvioaiheet, värit ja helmet yhdistävät sitä kaulakoruun ja ajattelin käyttää niitä yhdessä. 

Korvakorut ja kapea maljakko

Lanka on paksuhko, helmilanka. Malli on Ksenja Svedenkon ja ohje youtubessa. Korut poikkeavat mallista liian suurista helmistä langan paksuudesta ja väristä johtuen. Ihan noin suuriin koruihin en ole tottunut, mutta aion opetella niitä pitämään ainakin näiden korujen osalta. Ohjeessa oli tosiaan pieniä helmiä, mutta koska halusin käyttää samoja helmiä kuin kaulakorussa, niin nämä poikkeavat ohjeesta huomattavasti. en huomannut vähentää helmien määrää, jotta mittasuhteet olisivat säilyneet. Nyt on helppo sanoa, miten olisi pitänyt tehdä. Toivottavasti opin tästäkin jotain.

Pukukoru

Kaulakoru mekon sävyissä

Juhannusaattona luonto sai vihdoin täälläkin tarvitsemaansa sadevettä. Meidän juhannuksen tavoite oli löytää raikas merituuli. Kovan ja puuskittaisen tuulen ansiosta tämä tavoite saavutettiin helposti, kun sadekuurojen välillä uskallettiin rannalle kävelemään. Kerrassaan virkistävä kokemus. Piknik rantakalliolla tosin täytyi jättää väliin sateen takia. Kokkokin jäi tänä vuonna väliin, lopulta huomasin tämän harmittavan kovasti vain yhtä lapsistani. Toivottavasti ensi vuonna on turvallisempi tulentekosää.

Tällä kerralla pitsintekeminen lähti tarpeesta, sillä minulla on kaksi sinistä mekkoa, joihin ei ole ollut koruja. Olen aina välillä miettinyt minkälainen koru niihin sopisi, mutta en ole keksinyt. Pitsikopan siniset langat ovat aina osoittautuneet liian voimakkaan värisiksi, enkä ole päässyt ajatusta pitemmälle. Ajatukset ovat pyörineet liian ohuissa langoissa.

Nyt kun siirsin paksumpia lankoja paikasta toiseen, niin silmiin osui kaksi pientä helmilankakerää. Toinen oli Ancor ja toinen Finca, numero 8. Lisäksi löysin molempiin sävyihin sopivia helmiä. Mallin suunnittelussa tärkeää oli vain käyttää molempia värejä niin, että kumpikin väri erottuu selvästi ja ovat kuitenkin osa kokonaisuutta. Lopulta mallista muodostui hyvin yksinkertainen. Lapsen kannustava kommentti oli, että äiti, tosta tulee sun tyylinen koru. Niin siitä varmaan tulikin; mekkoon sopiva ja riittävän yksinkertaisena ja selkeänä minulle sopiva.

koru lasipöydällä auringon valossa.

Isot helmet osoittautuivat painaviksi, siksi mietin jopa kolmatta kerrosta tukevoittamaan pitsiä. Päädyin kuitenkin kovettamaan tekstiili decoupage – lakalla. Ehkä olisi pitänyt ottaa tukevampi lakka, mutta kovetan yleensäkin mahdollisimman kevyesti ja ajattelin, että tarvittaessa voin lisätä lakkakerroksia, mutta nyt kokeilen näin; lakkaamalla kevyesti ja vain toiselta puolelta.

Valmista työtä käännellessäni huomasin, että koru on mielenkiintoinen myös nurin päin. Vähän erikoinen, mutta hauskasti pallomainen kuvio. Ehkä sovitan joskus myös nurja puoli ylöspäin.

Nurja puoli ja oikea puoli

Ristikirjanmerkki

Veljen tyttö pääsee ripiltä sunnuntaina ja halusin tehdä kirjanmerkin muistoksi. Nykyään on tapana antaa rahaa ja tahdon tässä asiassa mennä vähän vastavirtaan.

Sain äsken ristin valmiiksi ja laitoin heti kirjekuoreen kortin kanssa, jotta pysyy sunnuntaihin asti tallessa ja siistinä. Rististä tuli aika kirjava, mutta 11v makutuomarini sanoi, että ihana, joten kai tämä on ok.

Lanka on Lizbeth 40 ja malli Grace Tanin sovellus Jane McLellanin kirjanmerkkimallista; Jane’s bookmark cross. 

Toivottavasti  lahjan saaja ottaa vielä joskus kirjanmerkin käyttöön.

Neulaperhonen

Viime kesänä tein sarjan perhosia. Perhonen tuli taas mieleen, kun oli sukkuloita tyhjennettävänä. Tällä kerralla tyhjensinkin sukkulan tekemällä pitsiä neulalla, samalla purkaen sukkulaa. 

Neulalla saa noita kiharoita, eikä kaikkien osien tarvitse olla lenkkejä tai kaaria. Tein siipien keskelle kiharat, jotka lisäävät perhosen koristeellisuutta. Mitä perhosen vartaloon tulee, niin se on liian paksu ja pyöreä, mutta en nyt jaksanut suunnitella enempää. Tähän perhoseen ei ole ohjetta. Tein sen vain aloittaen noista vänkyröistä siipien keskellä ja lisäsin lopuksi siipien keskelle vartalon, jonka tein myös neulalla toiselta jämäsukkulalta. Olen tyytyväinen lopputulokseen, siitä tuli jotakuinkin sellainen kuin kuvittelin etukäteen.

Perhonen lentää Pikkutalvion lehdellä. Laitoin joskus viiniköynnöksen ruukkuun pikkutaimen, joka on täyttänyt ruukun pinnan kokonaan. Molemmat kasvit elävät samassa ruukussa sulassa sovussa keskenään.

Koukkuketju 4

Haasteellisinta viimeisen koukun koukkuketjun kanssa oli koukun löytäminen. Etsin koukkua useampanakin päivänä. Kun viimein löysin koukun, niin totesin sen tarvitsevan vähän isomman ja värikkään nauhan. Jos koukku tämän keltaisen koukkukoristeen kanssa löytyisi paremmin. Olen tätä koukkua käyttänyt vähiten kaikista koukuista, koska tämä on suurin. Yleensä tulee käytettyä ohuita lankoja ja siksi tämä koukku oli unohtunut laatikon pohjalle.

Suunnittelin tekeväni tähänkin suuren lenkin toiseen päähän, mutta pidin kuitenkin  epätodennäköisenä tämän koukun ottamista mukaan reissuun. Yleensä on mukava valita matkalle ohuita lankoja, jotta käsityö menee pieneen tilaan johonkin käsilaukun taskuun. Jätin siis lenkin pois ja tein nauhasta suuremman kuin pienemmissä koukuissa ja valitsin kirkkaankeltaisen värin. Nyt koukku on helpompi löytää.

Ohe on mukaeltu ja yksinkertaistettu Pinterestissä  olevasta ohjeesta, jossa nauha on tarkoitettu korukäyttöön ja siihen on lisätty pieniä helmiä.

Nyt on kaikissa koukuissa ketju, joten niiden ei pitäisi enää hävitä ja ne saa aina kiinnitetyä johonkin nappiin tai laukun hihnaan junamatkalla.

Freesioita

Nyt on lämmintä säätä riittänyt. En tiedä hellekö kiristää vaiko tottumattomuus neulan kanssa, mutta näiden korujen kanssa oli haastetta saada tasaista jälkeä. Helmien koossa voi olla toivomisen varaa, mutta silti minulla on solmujen kireyksissä vaihtelua jopa niin, että lopputulos kärsi.

Valitsin siis välineeksi neulan ja Langaksi Lizbeth 40. Natalia Gaidukin malli  Freesia

oli videona, jota seuraamalla korut varmasti onnistuisivat. Nyt huomaan, että videon kanssakaan onnistuminen ei aina ole varmaa.

Tein ensin sinivihreät korut, koska niihin sopivat helmet löysin ensiksi. Lopputulos oli mielestäni niin epätasainen ja erikoinen, että vaihdoin väriä ja tein toiset korut. Näissä oranssin sävyisissä oli enemmän ongelmia jäljen kanssa, ehkäpä juuri helmien mittasuhteiden takia. Jos vielä joskus testaan tuota ohjetta, niin käyn ensin ostamassa prikulleen sopivat helmet.

Siniset ovat ehkä sittenkin siistimmät

Mallissa on mielestäni hienoa tuo korujen takaosa. Yleensä koruohjeissa keskitytään etupuoleen, mutta näissä koruissa myös takapuoli on huomioitu ja se on yhtä siisti etupuolen kanssa. Koruja voisi siis käyttää miten päin tahansa. 

Korut takaa.

Koukkuketju 3

Oats and  Barely, Maru Konior

Kolmannen koukkuketjun tein Mary Koniorin ohjeella, joka on kirjasta A Pattern Book of Tatting ja nimeltään ohra ja vehnä. Väritkin ovat maanläheiset ja aiheeseen sopivat, vaikka otin langan suoraan sukkulasta, jolla tein juuri korvakorut. Kuvio on tosiaan tähkämäinen, vaikka vihneet puuttuvat. Nuo pienet nirkot ei ihan riitä vihneiksi. Kuvio on kuitenkin kaunis, vilja/kasvimainen ja pysyy koukussa kiinni, joten  käytössä toimii. Lenkistä nauhan voi kiinnittää myös vaikkapa nappiin, jos vaatteissa sattuu olemaan sopiva nappi.

On ollut mukava ottaa kuvia, kun tähän aikaan vuodesta on taas päivänvaloa riittävästi ja vielä illallakin ihan hyvin. Tänään tosin oli täällä Kaakkois-Suomessa sen verran sateinen päivä, että kastuin ihan kunnolla ja vieläpä kolmesti. Onneksi autossa oli lämmin ja onnistun varmaan välttämään vilustumisen. Iltapäivästä aurinkokin paistoi taas kivasti. Helleviikon jälkeen sade tuli juuri sopivasti kuivalle maalle ja varmisti kevään siementen kasvuun lähdön.

Marja

Mantelikirjanmerkki

Huomenna on äitienpäivä. Ostin äidille kirjan ja halusin tehdä mukaan kirjanmerkin. Ajattelin jatkaa vielä vähän mantelipitsillä, vaikka se ei oikeasti ole minun juttu ollenkaan. En millään jaksaisi laskea noita manteleiden lankoja, jotta manteleista tulee samankokoisia. Tämä ongelma johtuu varmaan siitä, että teen harvoin pitsiä keskittyen ja omassa rauhassa ilman mitään keskittymistä häiritsevää tekijää.

Lanka on tässä työssä tavallista paksumpaa. Tein helmilangasta saadakseni kirjanmerkkiin enemmän kokoa. Mielestäni lankavalinta oli onnistunut. Tuo lankakerän loppu oli vanhaa lankaa. en ainakaan muista sitä ostaneeni, joten oletan sen olevan mummolta jääneitä lankoja (mummon kuoli jo 25 vuotta sitten). Puuvillalanka kestää aikaa paremmin kuin moni muu materiaali. Päivän teemaan, äitienpäivään lanka sopii mainiosti; lanka on mummolta peritty, minä tein kirjanmerkin ja lahjoitan äidilleni. Siinä on ketju suvun äitejä kolmessa sukupolvessa.

Ohjeen hain netistä. Halusin vielä kokeilla samaa kaksivärisenä. Luultavasti annan kuitenkin lahjaksi tuon alkuperäisen, jossa on voimakkaampi väritys.