Sininen korurasia

Korurasia

Koruja on kertynyt, joten ajattelin, että olisi korurasian vuoro. Ostin askartelukaupan alennusmyynnistä puisen korurasian. Lakkasin sitä hiukan himmeällä lakalla, jota kotivarastosta löytyi.

Jatkoin Mary Koniorin kirjan Tatting With Visual Pattern, ohjeella ”Onion Skins”. Tein näitä sipulinkuoria ensin rasian ympäri ja sitten täydentelin pienemmillä kuvioilla. Sinisen värin valinta oli enemmänkin sattumaa kuin huolellista suunnittelua. Parempiakin värivaihtoehtoja vaalealle puulle olisi varmaan löytynyt, mutta en käyttänyt aikaa asian miettimiseen.

Sipulinkuorikuvio

Kanteen laitoin koristeen, jossa toistui samantapainen kuvio kuin sipulinkuorinauhassa sivulla.  Kuvion ohje löytyy tästä linkistä.

Lisäksi lisäilin pieniä koristeita rasian kulmiin. Varastossa oli saranoiden kanssa samanvärisiä metallihelmiä, joita laitoin kulmakoristeisiin. Helmet olivat kylläkin niin pieniä, että hädin tuskin erottuvat kuvioista. Rasia oli ensimmäinen rasiakokeiluni. En ole ihan tyytyväinen noihin kulmakuvioihin, rasiasta tuli jotenkin rauhattoman näköinen. Nyt tekisin varmaan yhtenäisempää ja selkeämpää kuviopintaa ja valitsisin värinkin tarkemmin. Nyt lähdin liikkeelle sipulinkuorista, ehkä kannattasi suunnitella kokonaisuus loppuun asti ennen kuin aloittaa työn.

The "Onion" ring

Eihän tuohon paljon koruja mahdu, etenkään nyt kun laitoin pohjalle vielä sinisen huovan palan, jotta sisus sointuisi pitseihin. Mittakaavana on päivän teeman mukaan siniset korvakorut. Sain ne äitienpäivälahjaksi viime vuonna. Taiteilija oli silloin 9 vuotias. Ihmettelin kun tyttö kerran kysyi kahta sinistä kierrätyslasihelmeä.   Luulin, että niistä tulee korut jollekin kaverille ja sanoin vielä, että älä sitten liian halvalla myy näin arvokkaita helmiä. Äitienpäivänä sain kommentin takaisin ”äiti, menikö helmet liian halvalla?”. Olen käyttänyt näitä koruja hyvin ahkerasti äitienpäivästä asti. Tarkkasilmäiset lapset näkevät kyllä mikä äidin vaatteisiin ja tyyliin sopii J

Lahjakorut

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Ystävänpäivän sydämiä

Simpukankuoria ja pitsiä

Ystävänpäivän lähestyessä valitsin teemaksi sydämet. Ystävällisiä, lämpimiä sydämiä on hyvä muistaa edes kerran vuodessa, etenkin jos muistaminen lämmittää sydämiä entisestään. Ystävänpäivää on paljon arvosteltu suomalaiseen kulttuuriin kuulumattomana uutena juhlana, mutta  Wikipedian mukaan juhlan juuret ovatkin jo antiikin Roomassa. Juhlatapoja vain siirtyi kristilliseen Pyhän Valentinuksen päivään. Etelä-Euroopassa uskotaan lintujenkin valitsevan puolisonsa ystävänpäivänä, ajatus on herttainen.  Jos muualla maailmassa päivä onkin rakastavaisten päivä, niin meillä juhlimisen aiheeksi riittää ystävyys. On hienoa, että kaikki voivat osallistua juhlaan, vaikka rakkaus ei omalla kohdalla juuri nyt roihuaisikaan.

Olen ostanut joskus  pussillisen simpukankuorisydämiä. Lapseni otti kerran yhdet korvakoruihin, mutta muuten sydämet ovat hiljalleen siirtyneet laatikon peräosaan ja unohduksiin. Nyt kuitenkin nostin ne esille ystävänpäivän teeman mukaan.  Mietin, että helmi olisi sopinut simpukkateemaan. Halusin kuitenkin jatkaa pitseillä, enkä oikein saanut pitsejä ja helmiä sopimaan samaan työhön. 

Etsiskelin pikkusydänten ohjetta ja lopulta löysin sen täältä.

Solmumääriä pienensin jonkin verran ja jätin nirkot kokonaan pois. Näin kuvio tulee selvemmin esille noin pienessä työssä. Lankana sydämissä on Lizbeth 80, jota minulla oli pussissa kolme vaihtoehtoa; punainen, keltainen ja hyvin kirjava. Punainen kuuluu päivän teemaan, joten se oli varma valinta. En malttanut olla kokeilematta vähän keltaistakin.

Simpukankuorikorvakorut

Simpukoista piti valita samaa sävyä olevat parit ja jotenkin ne tuli lajiteltua. Lapseni ehdotti, että laittaisin pitsit eripuolille simpukoita. Noudatin vinkkiä, mutta jälkeenpäin en ole ollut ollenkaan varma olisiko kuitenkin ollut parempi laittaa molempiin vain tummalle puolelle. Enää ei voi vaihtaa, kun tuli jo liimattua pitsit paikalleen. Tein muuten viimevuonnakin ystävänpäiväsydämet japanilaisella ohjeella.

Hyvää Ystävänpäivää !

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Posy - korusetti

Posy - kukkakimppu

Katselin pitsikirjojen riviä pöydän takana. Olen ostanut kirjoja, mutta kuitenkin tehnyt pitsejä vain muutamasta ohjeesta kirjaa kohti. Päätin ryhdistäytyä tässä ja otin käteeni Mary Koniorin kirjan Tatting with Visual Pattern, sieltä valitsin mallin Posy.

Sukkulassa oli valmiina violetti-valkoinen lanka (nro 40). Jonka valitsin työhön. Tein mallin mukaan kuvion, jonka halkaisijaksi tuli 4 cm.  Tässä mallissa työn taakse jää lankajuokusuja näkyviin. Nyt sidoin niitä vähän yhdellä solmulla piiloon, lisäksi kirjava lanka häivyttää niitä näkyvistä. Mielestäni lopputulos oli niin onnistunut, että sitä voi käyttää riipuksena. Sukkulan tyhjennyslangasta tein vielä korvakorut samaan settiin.

Kuvio nurjalta puolelta

Sitten kävin varmaan läpi koko helmivarastoni, ennekuin valitsin koruihin nuo tummat Swarovski-kristallihelmet. Olen ostanut kristallihelmiä silloin tällöin, mutta en ole niitä pitseissä aiemmin käyttänyt. Värikkäitä vaihtoehtojakin olisi ollut, mutta halusin tuon violetinsävyisen helmen, johon varastoni helmistä parhaiten sopivat mustat kristallit. Tähän riipukseen sopisi silkkinauha, jota minulla ei valitettavasti nyt ole, mutta ehkä seuraavalla kauppareissulla ostan.

Huomasin, kuvitelleeni mallien vähäisen käytön. Laskin tästä kirjasta aiemmin tehdyt työt ja löysin niitä peräti viisi. Näin sitä on itsellä välillä aivan kuvitelmaan perustuva käsitys asiasta. Aiemmat työt tästä kirjasta ovat spinning wheel, Large cross, black magic, small cross ja Briar fragment

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Riipus

Talvi ja säiden vaihtelut tekivät tehtävänsä ja minäkin sain jonkunlaisen kausiflunssan. Nuutumus tuntuu vain jatkuvan, vaikka olen turvautunut yrtteihin ja vitamiineihinkin toipuakseni. Pitsiä sain kaikesta huolimatta vähän aikaiseksi. Tein riipuksen rannekorulle kaveriksi.

Laitoin riipukseen suuremman kukan, näin se kilpailee paremmin huomiosta rannekorun kanssa. Korvakorujakin mietin, mutta tämä on kaunis ja yksinkertainen yhdistelmä.  Löysin kotoa vielä valkoisen puuhelmen. Olisin toivonut helmen olevan vähän pienempi, mutta päätin käyttää sitä mikä kaapista löytyi, enkä lähtenyt ostoksille. Onneksi kukkia oli kahta kokoa, eikä tuo helmi näytä kohtuuttoman suurelle.       

Rannekoru tuntui kaipaavan täydennystä, nyt on siihen sopiva riipus. Nauhaa täytyy vielä miettiä.
Oikean värin kuvaaminen on välillä vaikeaa. Tuo yläkuvan riipus on lähinnä luonnollisen värinen, muut ovat vähän liian sinisiä.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Rannekorussa vedenvihreää ja nahkakukkia

Ostin viime keväänä askarteluliikkeestä nahkakukkia, joita nyt oli kaapissa kasa. Tein valkoisista kukista rannekorun. Korun kaikki helmet ovat lasia. Lasihelmet tuovat mukavasti painoa, muuten niin hentoihin pitsikoruihin. Lanka on Lizbeth 40 ja väri vedenvihreä (686). Pyrin laittamaan erivärisiä helmiä koruun tasaisesti, rauhallisen tunnelman aikaansaamiseksi. Olen tyytyväinen lopputulokseen. 

Ohjetta ei koruun ole, mutta malli on klassinen ja solmumäärät sovitettu helmien kokoon. Aiemmin ole todennut, että voimakas vihreä ei ole minun värini, mutta vedenvihreästä pidän. Vedenvihreitä vaatteitakin olen aina käyttänyt mielelläni ja tätä korua voin helposti kuvitella käyttäväni.

Lukkoratkaisu ei ole paras mahdollinen. Laitoin papukaijalukon, koska sellainen oli kotona. Itse käytän rannekoruissa mieluimmin laatikkolukkoa tai magneettilukkoa, jotka saan itse kiinnitettyä. Tässä korussa tarvitsen apua. Täytyy hankkia varastoihin erilaisia lukkoja, että on sitten oikea lukko olemassa kun seuraavan kerran tarvitsen. Aiemmin olen käyttänyt nahkakukkia rintasoljissa.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Valkoisia korvakoruja

Valkoisen langan tähteitä.

Sukkulantyhjennys jatkuu. Valkoista lankaa oli jopa kolmessa sukkulassa. Onneksi ei missään suuria määriä. Tein pienet valkoiset nappikorvakorut, joissa yksinkertaisiin kukkiin liimasin helmet. Kommentti tuli välittömästi ” äiti, noi helmet on liian suuret”. Tein uudet ja laitoin pienemmät helmet. Pienensin kukan solmulukua vähän. Nyt korut kelpasivat kokeiluun.

Ostin uutta koruliimaa ja halusin tietää onko se kestävää, siksi pyysin kovaa kokeilukäyttöä. Korut kestivät oikein hyvin ainakin yhden 4 - luokan  koulupäivän, joten taidan luottaa tuohon liimaan. Liima on ihan lähimmästä askarteluliikkeestä ostettu koruliima, ei mitään ihmeellistä.  Olen vain joskus törmännyt myytäviin koruihin, jotka hajoavat heti ensimmäisessä käytössä, siksi halusin tällaisen kotitestin.

Riippuvien korvakorujen ohje tuli vastaan instagramissa.  Solmumääriä olen soveltanut helmien koon mukaan. Perhosen olen tehnyt yhdessä värikkäiden perhosten kanssa viime viikolla. Ohjeen osoitetta en enää muista.

sukkulantyhjennyskoruja

Lisäksi löytyi sukkula, jonka lanka oli jäänsinisen ja lumivalkoisen kirjavaa. Siitä tein korut. Samalla perusmallilla yritin tehdä vanhasta sinisestä langasta, josta viime syksynä tein Teiko Fujiton mallin mukaan liinan.

Sininen lanka on niin tummaa, että koruista tuli mielestäni synkät. Laitoin piristykseksi kaksi aiemmin tehtyä, perhosta. Ehkä koruja voi näin käyttää. 

Sinistä lankaa on vielä sukkulassa melko paljon, mutta taidan sen tyhjentää ihan roskiin. Sininen lanka on vanhaa kankaankudontalankaa, liian löyhäkierteistä ja epätasaista frivolite-pitsiin. En oikein halua tehdä siitä nyt mitään.  En keksi mihin se sopisi, joten tämän langan osalta tällä kertaa luovutan.

Sain kuitenkin muutaman sukkulan tyhjäksi ja nyt tekee mieli täyttää niitä taas.

Tammikuu on jo pitkällä ja on aika katsoa eteenpäin ja hyväksyä, muutama vanha lanka sukkuloissa.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Vihreät kukkakorvakorut

Pieniä perhosia

Kylmät ilmavirtaukset Siperiasta saapuivat meille alkuviikosta ja jäähdyttivät ilman -25°C :en. Olen joutunut olemaan tällä viikolla ulkona tavallista enemmän. Pitkän leudon sään jälkeen tuollainen kylmyys yhdessä pohjoistuulen kanssa tuntuvat jäädyttävän koko kehon, aivoja myöten. Jouduinkin toissapäivänä 3,5 tunnin ulkoilun jälkeen lämmittämään saunan saadakseni varpaat ja sormet sulatettua ja kokonaisvaltaisen vilutuksen pois. Talveen totuttelu tuntuu joka vuosi yhtä työläältä, ehkä tarvitsisin pidempiä kylmiä jaksoja, että oikeasti tottuisin. Hyvä kuitenkin, että saatiin vähän lisää lunta ja maa on taas valkoisempi ja maisema valoisampi kuin ennen pakkasia.

Uuden vuoden alussa uusien ajatusten saaminen edellyttää sukkuloiden tyhjentämistä viimevuotisista langoista. Ryhdyinkin toimeen ensimmäisestä käteen osuneesta sukkulasta, jonka onnistuin tyhjentämään.

Ensimmäinen sukkula piti sisällään yllätyksen. Luulin, että sukkulassa on vihreää lankaa ja tein siitä kukkia. Ajattelin tehdä niistä jotain kaunista värikkäiden helmien kanssa, mutta toisin kävi. Muutaman kukan jälkeen huomasin, että vihreää lankaa on vain pinnalla. Vihreän alta löytyi värikkäämpi kirjava lanka. Tein langasta ensin pari pikkukukkaa ja lopusta perhosia. Perhoset langantähteistä oli muuten hyvä vinkki Lindholmin Ristolta käpypitsitapaamisessa. Perhonen voi olla pikkulahja (näiden perhosten siipiväli on vain 1,5 cm eli lahjaksikin melko pieniä). Värikkäitä perhosia voisin kuvitella käyttäväni myöhemmin vaikkapa korteissa. Talletan perhoset minigrip-pussiin ja myöhemmin päätän, mitä niille tapahtuu. Perhosten ohje on Jennifer Williamsin ja löytyy Ring of Tatters – yhdistyksen sivulta

Vähäiset vihreät kukat kokosin koruiksi, joita tuskin koskaan tulen käyttämään. Voimakas vihreä ei ole minun värini ollenkaan. Jätän taas korut näkyville ja katson kelpaavatko lapsille. Vähän erikoiset niistä tuli, mutta onhan siinä tuo tyttömäisen värinen pikkukukka, jos johonkin asuun jollekin sopisi.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Mukinlämmittimet

Talvimukit

Juhlapyhien sää on ollut lämmin, mutta sääennustukset lupaavat heti vuoden vaihtumisen jälkeen viileneviä ilmoja. Uusi lumi ja pieni pakkanen ovat kyllä tervetulleita ennen kuin lumi sulaa pihalta kokonaan. En mielelläni luopuisi valkoisesta pihasta tähän aikaan vuodesta.

Talventulon tunnelmissa tein Iittalan turkooseihin Teemamukeihin lämmittimet villalangasta. Langat ovat Koivukorven tilalta  Haminasta.

Villalankapitsi on niin haasteellinen, että suunnittelin jo luopuvani villapitseistä ja katselin villalankoihin sopivia neulemalleja. Tässä oli haastavinta saada kuppiin sopiva pitsi. Tuon takimmaisen mukin pitsistä tuli vähän löysähkö ja etummaisen mukin pitsiä jouduin kiristämään vähän liiankin tiukalle. Kovettaminen varmaan auttaisi ja pitsit asettuisivat sopivan levyisinä mukin ympärille, en kuitenkaan vielä ole kovettanut. Tein lämmittimiin myös pohjat, jotka osaltaan pitävät pitsiä muodossa. Molemmat mallit pysyvät mukissa paikoillaan, mutta jonain päivänä kovetan pitsin toiselta puolelta. Kunhan vain osaan päättää onko se sisäpuoli vai ulkopuoli. Kerään yleensä vähän enemmän kovetettavia töitä kerralla käsiteltäviksi, siksi osa kuvista on aina vielä kovettamatta. Lähes kaikkiin töihin kuitenkin teen vähintään kevyen kovetuksen.

Mukissa haastavaa oli myös korva. Kuvassa takana olevan lämmittimen tein ensin. Siihen oli helppo jättää pitsiin kolo. En tiedä oliko se kuitenkaan järkevä tapa, koska pitsi oli muutenkin vähän löysä. Toisen mukin kohdalla keksin kiinnittää pitsiin pienen rusetin, jonka avulla pitsi pysyy napakammin. Rusettia ei ole tarkoitus avata, lämmittimen saa hyvin pois kupista tuon pikkurusetin kanssakin. Harmittaa etten keksinyt tuota ensimmäisen mukin kohdalla. Täytyy muistaa tuo niksi, jos vielä joskus erehdyn jotain vastaavaa tekemään.

Korvarusetti

Huomenna on vuoden viimeinen päivä. Katson kulunutta vuotta taaksepäin tyytyväisenä. Olen ehtinyt ottaa arjestani aikaa käsitöille ja julkaista blogitekstejäkin lähes säännöllisesti. Kävijöitäkin blogissa on ollut, mikä kannustaa jatkamaan. Uuden vuoden lupauksia minulla ei ole ollut tapana tehdä, enkä tee niitä nytkään. Tulevasta vuodesta kun tiedän vain, että teemukit pysyvät vähän lämpimämpinä kuin tänä vuonna.

Onnellista vuotta 2017!

toivottaen

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Enkeli

On aatonaatto. Lumi ei ehkä sääennustukista huolimatta sittenkään katoa kokonaan huomiseksi ja saadaan valkea jouluaatto. Onneksi lunta on sen verran, että suojasää ei ehdi sulattaa kaikkea. 

Vien kohta lapset elokuviin ja käyn samalla ostamassa viimeiset jouluostokset. Ruokatarvikkeet ja lahjat on ostettu, mutta joulukukille haluaisin pari kaunista ruukkua. Ei siis ihan tyypilliset viimehetken hankinnat. On mukava, ettei tässä vaiheessa ole suurempaa joulustressiä, vaan voi rauhassa virittyä joulun tunnelmaan.

Jouluksi tein Terry McGuffinin enkelin. Ihastelin enkeliä käpypitsitapaamisessa. Lindholmin Risto on jäsenenä saksalaisessa yhdistyksessä ja Ristolla oli mukana yhdistyksen lehtiä. Lehdessä oli saksannos ohjeesta ja ihastelin enkelin kuvaa. Ohjeen löysin myös netistä .

Tein oikeastaan enkeleitä kaksi, toisen lahjaksi ja toisen itselleni. Jotenkin tuo saparopäinen enkeli on niin herttainen, että olisin mielelläni tehnyt koko enkelparven, mutta aika loppui kesken. Hyvä kun joulusiivousten lomassa sain nämä kaksi enkeliä tehtyä.

Taas kosketti ruutua ikkunan

tutun jouluenkelin siipi.

Taas äänetön henkäys taivahan

läpi seinän sisälle hiipi.

Se on vanha ihme – Ja kuitenkin

se on uusi vuodesta vuoteen,

ja se tuo niin rakkaana mielihin

taas tallin ja seimenvuoteen.

-Anna-Maija Raittila –

Hyvää Joulua!

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Lumikuusi

Joulun on enää viikko, mutta en ottanut mitään erityistä jouluaihetta, vaan tein talvimaiseman. Talvikuvat sopivatkin aikaan nyt, kun pitkästä aikaa on toiveita kunnolla lumisesta joulusta. Jotenkin lumi kuuluu joulumaisemaan, vaikka meillä ei taida enää kukaan uskoa joulupukkiin, eikä lapsia saa enää ojennukseen vedotoamalla ikkunan takana kurkkiviin tonttuihin.

Olen jo pitempään suunnitellut kokeilevani tätä Mark Myersin Kuusiohjetta . Helmiketju  ei ole tekniikkana vaikea, mutta vaatii keskittymistä. Minä yritin tehdä sitä television äärellä, mikä oli huono idea. Lankakerän lisäksi otin kaksi eriväristä sukkulaa, mutta silti sekoitin välillä sukkulat ja huomasi tehneeni väärällä. En lähtenyt korjailemaan jälkiä, koska malli on armollinen. Lumi kuusessa ei ole tasaista, vaan sinne mahtuu vähän eripituisia ja epäsäännöllisiä lankalenkkejäkin ilman että virheet erityisesti häiritsisivät silmää. Seuraavalla kerralla kyllä yritän muistaa, ettei saa olla liikaa häiriötekijöitä tämän tekniikan kanssa.

Laitoin kuusen taulukehykseen, kun en taas muutakaan keksinyt. Kuuselle kaveriksi tein pupun ja pöllön. Pupun ohje on valittu yksinkertaisuutensa perusteella. Pöllöön vinkkejä otin pinterestistä  ja yhdistelin eri mallien ideoita samaan lintuun. Silminä on pienet lasihelmet.

Taustan värin valitseminen oli vaikea, koska pöllössä on harmaavalkoinen lanka, joka helposti hävisi taustaan silloin, kun valkoinen kuusi erottui selvästi. Vastaavasti vaaleaa taustaa vasten pöllö olisi erottunut selvänä, mutta kuusi hävinnyt taustaan. Taulun taustaväri ei ole täydellinen, vaan kompromissi kotona olevista vaihtoehdoista, kun en nyt kauppaankaan pienen ongelman takia lähtenyt. Etukäteen on välillä vaikea kuvitella miten erilaiselta langat näyttävät erilaisilla taustoilla. Pienet haasteet lisäävät harrastuksen mielenkiintoisuutta ja työt tuovat mukanaan pieniä yllätyksiä.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!