Valkoisia korvakoruja

Valkoisen langan tähteitä.

Sukkulantyhjennys jatkuu. Valkoista lankaa oli jopa kolmessa sukkulassa. Onneksi ei missään suuria määriä. Tein pienet valkoiset nappikorvakorut, joissa yksinkertaisiin kukkiin liimasin helmet. Kommentti tuli välittömästi ” äiti, noi helmet on liian suuret”. Tein uudet ja laitoin pienemmät helmet. Pienensin kukan solmulukua vähän. Nyt korut kelpasivat kokeiluun.

Ostin uutta koruliimaa ja halusin tietää onko se kestävää, siksi pyysin kovaa kokeilukäyttöä. Korut kestivät oikein hyvin ainakin yhden 4 - luokan  koulupäivän, joten taidan luottaa tuohon liimaan. Liima on ihan lähimmästä askarteluliikkeestä ostettu koruliima, ei mitään ihmeellistä.  Olen vain joskus törmännyt myytäviin koruihin, jotka hajoavat heti ensimmäisessä käytössä, siksi halusin tällaisen kotitestin.

Riippuvien korvakorujen ohje tuli vastaan instagramissa.  Solmumääriä olen soveltanut helmien koon mukaan. Perhosen olen tehnyt yhdessä värikkäiden perhosten kanssa viime viikolla. Ohjeen osoitetta en enää muista.

sukkulantyhjennyskoruja

Lisäksi löytyi sukkula, jonka lanka oli jäänsinisen ja lumivalkoisen kirjavaa. Siitä tein korut. Samalla perusmallilla yritin tehdä vanhasta sinisestä langasta, josta viime syksynä tein Teiko Fujiton mallin mukaan liinan.

Sininen lanka on niin tummaa, että koruista tuli mielestäni synkät. Laitoin piristykseksi kaksi aiemmin tehtyä, perhosta. Ehkä koruja voi näin käyttää. 

Sinistä lankaa on vielä sukkulassa melko paljon, mutta taidan sen tyhjentää ihan roskiin. Sininen lanka on vanhaa kankaankudontalankaa, liian löyhäkierteistä ja epätasaista frivolite-pitsiin. En oikein halua tehdä siitä nyt mitään.  En keksi mihin se sopisi, joten tämän langan osalta tällä kertaa luovutan.

Sain kuitenkin muutaman sukkulan tyhjäksi ja nyt tekee mieli täyttää niitä taas.

Tammikuu on jo pitkällä ja on aika katsoa eteenpäin ja hyväksyä, muutama vanha lanka sukkuloissa.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Vihreät kukkakorvakorut

Pieniä perhosia

Kylmät ilmavirtaukset Siperiasta saapuivat meille alkuviikosta ja jäähdyttivät ilman -25°C :en. Olen joutunut olemaan tällä viikolla ulkona tavallista enemmän. Pitkän leudon sään jälkeen tuollainen kylmyys yhdessä pohjoistuulen kanssa tuntuvat jäädyttävän koko kehon, aivoja myöten. Jouduinkin toissapäivänä 3,5 tunnin ulkoilun jälkeen lämmittämään saunan saadakseni varpaat ja sormet sulatettua ja kokonaisvaltaisen vilutuksen pois. Talveen totuttelu tuntuu joka vuosi yhtä työläältä, ehkä tarvitsisin pidempiä kylmiä jaksoja, että oikeasti tottuisin. Hyvä kuitenkin, että saatiin vähän lisää lunta ja maa on taas valkoisempi ja maisema valoisampi kuin ennen pakkasia.

Uuden vuoden alussa uusien ajatusten saaminen edellyttää sukkuloiden tyhjentämistä viimevuotisista langoista. Ryhdyinkin toimeen ensimmäisestä käteen osuneesta sukkulasta, jonka onnistuin tyhjentämään.

Ensimmäinen sukkula piti sisällään yllätyksen. Luulin, että sukkulassa on vihreää lankaa ja tein siitä kukkia. Ajattelin tehdä niistä jotain kaunista värikkäiden helmien kanssa, mutta toisin kävi. Muutaman kukan jälkeen huomasin, että vihreää lankaa on vain pinnalla. Vihreän alta löytyi värikkäämpi kirjava lanka. Tein langasta ensin pari pikkukukkaa ja lopusta perhosia. Perhoset langantähteistä oli muuten hyvä vinkki Lindholmin Ristolta käpypitsitapaamisessa. Perhonen voi olla pikkulahja (näiden perhosten siipiväli on vain 1,5 cm eli lahjaksikin melko pieniä). Värikkäitä perhosia voisin kuvitella käyttäväni myöhemmin vaikkapa korteissa. Talletan perhoset minigrip-pussiin ja myöhemmin päätän, mitä niille tapahtuu. Perhosten ohje on Jennifer Williamsin ja löytyy Ring of Tatters – yhdistyksen sivulta

Vähäiset vihreät kukat kokosin koruiksi, joita tuskin koskaan tulen käyttämään. Voimakas vihreä ei ole minun värini ollenkaan. Jätän taas korut näkyville ja katson kelpaavatko lapsille. Vähän erikoiset niistä tuli, mutta onhan siinä tuo tyttömäisen värinen pikkukukka, jos johonkin asuun jollekin sopisi.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Mukinlämmittimet

Talvimukit

Juhlapyhien sää on ollut lämmin, mutta sääennustukset lupaavat heti vuoden vaihtumisen jälkeen viileneviä ilmoja. Uusi lumi ja pieni pakkanen ovat kyllä tervetulleita ennen kuin lumi sulaa pihalta kokonaan. En mielelläni luopuisi valkoisesta pihasta tähän aikaan vuodesta.

Talventulon tunnelmissa tein Iittalan turkooseihin Teemamukeihin lämmittimet villalangasta. Langat ovat Koivukorven tilalta  Haminasta.

Villalankapitsi on niin haasteellinen, että suunnittelin jo luopuvani villapitseistä ja katselin villalankoihin sopivia neulemalleja. Tässä oli haastavinta saada kuppiin sopiva pitsi. Tuon takimmaisen mukin pitsistä tuli vähän löysähkö ja etummaisen mukin pitsiä jouduin kiristämään vähän liiankin tiukalle. Kovettaminen varmaan auttaisi ja pitsit asettuisivat sopivan levyisinä mukin ympärille, en kuitenkaan vielä ole kovettanut. Tein lämmittimiin myös pohjat, jotka osaltaan pitävät pitsiä muodossa. Molemmat mallit pysyvät mukissa paikoillaan, mutta jonain päivänä kovetan pitsin toiselta puolelta. Kunhan vain osaan päättää onko se sisäpuoli vai ulkopuoli. Kerään yleensä vähän enemmän kovetettavia töitä kerralla käsiteltäviksi, siksi osa kuvista on aina vielä kovettamatta. Lähes kaikkiin töihin kuitenkin teen vähintään kevyen kovetuksen.

Mukissa haastavaa oli myös korva. Kuvassa takana olevan lämmittimen tein ensin. Siihen oli helppo jättää pitsiin kolo. En tiedä oliko se kuitenkaan järkevä tapa, koska pitsi oli muutenkin vähän löysä. Toisen mukin kohdalla keksin kiinnittää pitsiin pienen rusetin, jonka avulla pitsi pysyy napakammin. Rusettia ei ole tarkoitus avata, lämmittimen saa hyvin pois kupista tuon pikkurusetin kanssakin. Harmittaa etten keksinyt tuota ensimmäisen mukin kohdalla. Täytyy muistaa tuo niksi, jos vielä joskus erehdyn jotain vastaavaa tekemään.

Korvarusetti

Huomenna on vuoden viimeinen päivä. Katson kulunutta vuotta taaksepäin tyytyväisenä. Olen ehtinyt ottaa arjestani aikaa käsitöille ja julkaista blogitekstejäkin lähes säännöllisesti. Kävijöitäkin blogissa on ollut, mikä kannustaa jatkamaan. Uuden vuoden lupauksia minulla ei ole ollut tapana tehdä, enkä tee niitä nytkään. Tulevasta vuodesta kun tiedän vain, että teemukit pysyvät vähän lämpimämpinä kuin tänä vuonna.

Onnellista vuotta 2017!

toivottaen

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Enkeli

On aatonaatto. Lumi ei ehkä sääennustukista huolimatta sittenkään katoa kokonaan huomiseksi ja saadaan valkea jouluaatto. Onneksi lunta on sen verran, että suojasää ei ehdi sulattaa kaikkea. 

Vien kohta lapset elokuviin ja käyn samalla ostamassa viimeiset jouluostokset. Ruokatarvikkeet ja lahjat on ostettu, mutta joulukukille haluaisin pari kaunista ruukkua. Ei siis ihan tyypilliset viimehetken hankinnat. On mukava, ettei tässä vaiheessa ole suurempaa joulustressiä, vaan voi rauhassa virittyä joulun tunnelmaan.

Jouluksi tein Terry McGuffinin enkelin. Ihastelin enkeliä käpypitsitapaamisessa. Lindholmin Risto on jäsenenä saksalaisessa yhdistyksessä ja Ristolla oli mukana yhdistyksen lehtiä. Lehdessä oli saksannos ohjeesta ja ihastelin enkelin kuvaa. Ohjeen löysin myös netistä .

Tein oikeastaan enkeleitä kaksi, toisen lahjaksi ja toisen itselleni. Jotenkin tuo saparopäinen enkeli on niin herttainen, että olisin mielelläni tehnyt koko enkelparven, mutta aika loppui kesken. Hyvä kun joulusiivousten lomassa sain nämä kaksi enkeliä tehtyä.

Taas kosketti ruutua ikkunan

tutun jouluenkelin siipi.

Taas äänetön henkäys taivahan

läpi seinän sisälle hiipi.

Se on vanha ihme – Ja kuitenkin

se on uusi vuodesta vuoteen,

ja se tuo niin rakkaana mielihin

taas tallin ja seimenvuoteen.

-Anna-Maija Raittila –

Hyvää Joulua!

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Lumikuusi

Joulun on enää viikko, mutta en ottanut mitään erityistä jouluaihetta, vaan tein talvimaiseman. Talvikuvat sopivatkin aikaan nyt, kun pitkästä aikaa on toiveita kunnolla lumisesta joulusta. Jotenkin lumi kuuluu joulumaisemaan, vaikka meillä ei taida enää kukaan uskoa joulupukkiin, eikä lapsia saa enää ojennukseen vedotoamalla ikkunan takana kurkkiviin tonttuihin.

Olen jo pitempään suunnitellut kokeilevani tätä Mark Myersin Kuusiohjetta . Helmiketju  ei ole tekniikkana vaikea, mutta vaatii keskittymistä. Minä yritin tehdä sitä television äärellä, mikä oli huono idea. Lankakerän lisäksi otin kaksi eriväristä sukkulaa, mutta silti sekoitin välillä sukkulat ja huomasi tehneeni väärällä. En lähtenyt korjailemaan jälkiä, koska malli on armollinen. Lumi kuusessa ei ole tasaista, vaan sinne mahtuu vähän eripituisia ja epäsäännöllisiä lankalenkkejäkin ilman että virheet erityisesti häiritsisivät silmää. Seuraavalla kerralla kyllä yritän muistaa, ettei saa olla liikaa häiriötekijöitä tämän tekniikan kanssa.

Laitoin kuusen taulukehykseen, kun en taas muutakaan keksinyt. Kuuselle kaveriksi tein pupun ja pöllön. Pupun ohje on valittu yksinkertaisuutensa perusteella. Pöllöön vinkkejä otin pinterestistä  ja yhdistelin eri mallien ideoita samaan lintuun. Silminä on pienet lasihelmet.

Taustan värin valitseminen oli vaikea, koska pöllössä on harmaavalkoinen lanka, joka helposti hävisi taustaan silloin, kun valkoinen kuusi erottui selvästi. Vastaavasti vaaleaa taustaa vasten pöllö olisi erottunut selvänä, mutta kuusi hävinnyt taustaan. Taulun taustaväri ei ole täydellinen, vaan kompromissi kotona olevista vaihtoehdoista, kun en nyt kauppaankaan pienen ongelman takia lähtenyt. Etukäteen on välillä vaikea kuvitella miten erilaiselta langat näyttävät erilaisilla taustoilla. Pienet haasteet lisäävät harrastuksen mielenkiintoisuutta ja työt tuovat mukanaan pieniä yllätyksiä.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

kynttilälyhdyt

Villatuikut

Tällä viikolla sää on ollut kylmä ja tuuli on vielä lisännyt pakkasen purevuutta. Minulla ainakin on vielä talveen tottuminen kesken ja olen useampanakin päivänä poikennut huoltoasemalle ostamaan lämpimän kaakaon. Viileän sään materiaalivalintana on lämmin villalanka.

Tein villasta ja Kierrätyslasihelmistä pienet lyhdyt led-tuikuille. Himmeässä kierrätyslasissa valo taittuu kivasti ja helmet tulevat esille. Helmet ovat suuria. Villan keskellä ei voi pitää oikeaa tuikkua, mutta ledeille se käy. Joulutähden punaisen kanssa villa antaa kodikkaan ja lämpimän vaikutelman. Pidän noista pikkulyhdyistä ja kunhan saan joulusiivouksen valmiiksi, niin tuikuille löytyy varmasti paikka ainakin jouluksi.

Villan kanssa on aina sama haaste; solmujen määrää täytyy aina vähentää suunnitellusta. Tässäkin punaisten, suurten helmien kanssa jättäisin solmuluvun vielä vähemmäksi, jos nyt tekisin tuolla mallilla uuden lyhdyn. Vain viimeisessä verihelttaseitikin keltaisessa solmuja on tarpeeksi vähän ja tuikku menee napakasti villakehykseen. Muista tuli vähän väljiä, mutta eipä noita tarvitse siirrellä kun asettaa tuikut paikalleen. Jatkoa varten tämän muistikuvan pitäisi vahvistaa ajatusta kuvioiden pelkistämisestä ja solmujen vähentämisestä villan kanssa. Jospa jo pikkuhiljaa alkaisin oppia villapitsin vaatimuksia kuvioille ja käytölle

Epäonnistunut punajuuriväri ja vihreät helmet

Verihelttaseitikkiväri ja keltaiset helmet

Nokkosvärjäys ja punaiset helmet

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

  

Käpypitsitapaaminen

Näyttely osallistujien töistä

Käpypitsiyhdistys aloittelee toimintaa. Olin mukana käpypitsiyhdistyksen https://www.facebook.com/kapypitsiyhdistys/  ensimmäisessä pitsitapaamisessa Espoossa. Tapaamisessa vaihdettiin vinkkejä ja pitsimalleja. Keskusteltiin langoista, välineistä, muista pitsiyhdistyksistä sekä tarvikkeita myyvistä kaupoista.

Kun pitsejä tulee tehtyä pääasiassa itsekseen omissa nurkissaan, niin muiden käpyilijöiden tapaaminen on juhlaa. Välimatkat vain rajoittavat osallistumista. Espoossa mietittiin käpyilykahvilatapaamisten aloittamista. Käpyilijät voisivat kokoontua vaikkapa johonkin kahvilaan käpyilemään ja vaihtamaan ajatuksia oman maakunnan alueella. Se kuulosti mielenkiintoiselta ja sitä voisi kokeilla. Tämän idea alueellisesta aktivoitumisesta täytyy pitää mielessä, kun kuukauden kuluttua on uuden vuoden lupausten aika.

Alla kuva Lindholmin Riston jouluisista kynttiläkuusista, jotka koristivat pöytää tapaamisen aikana.

Riston kynttiläkuuset

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

pikkuliina

Kävin sunnuntaina tyttäreni kanssa Tampereen käsityömessuilla. Täydennettiin koruaskartelutarvikevarastoa uusilla helmillä. Ostettiin osa helmiä yhteisiksi ja kumpikin löysi helmiä ihan omaan käyttöön. Vietin siis laatuaikaa lapsen kanssa. Kävin Jatan Aitan osastolla, josta olin ajatellut ostavani yhden käpypitsikirjan. Ostin siis Kirjan jonka nimestä ymmärsin vain sanat Tatting lace. Kirjainmerkit näyttävät liian vaikeilta opittaviksi, en taida edes yrittää vaikka mieli tekisikin opiskella ihan uteliaisuudesta.

Uusi kirja

Ensimmäiseksi työksi valitsin kukka-aiheisen pikkuliinan. Värit valikoituvat sukkulantyhjennysperiaatteella. Ajattelin että värit sopivat vuodenaikaan, vihreä on havupuiden väristä ja tuossa kirjavassa langassa vuorottelivat jään sininen ja lumivalkoinen. Sopivia värejä talvea odotellessa. En ihmetele, että valinta osui japanilaiseen kirjaan, sillä olen aina ihaillut japanilaisten pitsien keveyttä ja siroutta.

Messuilta mukaan lähti myös RIntalan tilan luomulankaa myöhempää käyttöä varten.

Rintalan ohut villalanka Vieno

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Korusetti

Ruskakorut

Ostin lippuja junamatkalle ja totesin, että aikataulu edellyttää aikaista lähtöä ja vain paikallisjunalla ehtii ajoissa perille. Junan hitaus harmitti vähemmän, kun otin käsityön matkalle. Syksyn värisiä lankoja oli vielä pöydällä, joten ne lähtivät siitä helposti mukaan. Valinta olisi ollut ehkä toinen, jos olisin katsonut ikkunasta avautuvaa lumista talvimaisemaa. Nyt olin siis vielä tämän korusetin ajan ruskan tunnelmissa. Koristeellisuus tulee väreistä, joten malli on ihan yksinkertainen perusmalli.

Tässä halusin kokeilla voisiko leveään työhön laittaa kaksi magneettisolkea. Toimiihan tuo ratkaisu jotenkin käytössä, mutta ovat nuo lukot tavattoman painavia tuohon hentoon pitsiin. Täytyy laittaa ostoslistalle erilaisia korulukkoja, kun varasto on niin vähissä. Rannekorussa magneettilukko olisi kuitenkin kätevä. Ainakin itselläni on joskus haastetta kiinnittää vaikeita lukkoja yhdellä kädellä, siksi halusin kokeilla magneettia.

 Muistelen, että mallin perusohje löytyy Barbara Fosterin kirjasta: Tatting a Potpourri of Patterns. Tätä en voi valitettavasti tarkistaa nyt, kun päivitän blogia reissun päällä ja kotiin on n. 500 km. 

Korvakorut lähikuvassa

Marja

Vielä muistutus ensi viikolla Espoossa olevasta käpypitsitapaamisesta

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Joulukortteja

Vähän aikaista tehdä joulukortteja jo marraskuun alussa, mutta tein kuitenkin. Kun ulkona on hyytävä tuuli ja maassa lunta, niin joulukorttien teko tuntuu ajankohtaiselta. Viime vuonna oli vielä lämmintä syksyä marraskuun puoliväliin asti. Eikä sen jälkeenkään lunta tällä tavalla satanut. ”Vuodet eivät ole veljeksiä”. tänä vuonna talvi tuli aiemmin, mutta mahtaako lumista talvea riittää jouluun asti - aika näyttää.

Ostin kauppareissulla korttipohjia kotiin valmiiksi askartelurupeamaa varten. Meillä lapset ovat yleensä tehneet kortit kummeilleen ja sitten urakoineet kasan kortteja muille sukulaisille ja tuttaville lähetettäväksi. Ajatus joulukorttiaskartelusta oli niin houkutteleva, että tein etukäteen kaksi korttia.

Ohjeen lumisadekortin yhden sukkulan lumihiutaleeseen otin  kirjasta Tatting From Burda. Malli on Three stars, star A.  Hiutale olisi kannattanut kovettaa muotoonsa ennen liimaamista, niin olisi onnistunut paremmin. Nyt olin hätäinen ja laitoin liimalla suoraan korttiin

Yksinkertainen tähtikuvio sopii mielestäni oikein hyvin lumihiutaleeksi. Pienemmät hiutaleet tein lopulta piirtämällä. Kokeilin ensin silkkipaperihiutaleita ja kokeilin valkoisesta jäykemmästäkin paperista. Tarrojakin mietin, mutta loppujen lopuksi päädyin valkoiseen puuvärikynään. Sillä oli helppo tehdä pieniä ja erikokoisia valkoisia hiutaleita. Valkoinen tussi olisi ollut paras, mutta sellaista ei ollut kotona.

Toiseen korttiin käytin villaa. Langan värit ovat epäonnistunut punajuuri ja verihelttaseitikki . Valkoinen lanka on Lizbeth 40. Kynttilöiden runkona on villalangat, josta liekit on tehty. Otin liekkiin vain yhden säikeen kummastakin villalangasta, silti kynttilästä tuli riittävän paksu. Kynttilänjalka olisi voinut olla koristeellisempi, mutta koska tämä oli lähinnä kynttiläkokeilu, tein jalasta mahdollisimman yksinkertaisen. Kynttilänjalkaa kovetin etukäteen vähän, jotta sain sen liimattua edes melkein suoraksi tuohon korttiin. Kynttilän liekit eivät ole hullumpia, jatkan kokeiluja jos ehdin mukaan joulukorttitalkoisiin lasten kanssa.

26.11. käpypitsitapaaminen lähestyy. Kaikki pitsistä kiinnostuneet voivat tulla tutustumaan yhdistyksen toimintaan. Lisätietoa yhdistyksen nettisivulta  ja facebookin  kautta.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!