Juhannusruusut käpypitsillä

 

Käpyptisiruusut

Yöttömän yön juhla, juhannus juhlittiin lämpimässä kesäsäässä ja juuri sopivan tuulenvireen kanssa. Talviturkki tuli heitettyä eli kesän ensimmäinen uinti suoritettua vaikka uiminen on jäänytkin viimevuosina vähemmälle.

Kukat lakastuvat nopeasti lämpimässä alkukesässä, joten tein pitsikukkia, jotka eivät lakastu. Ruusun ohje on jo aiemmin hyväksi havaittu. Olen käyttänyt tätä ohjetta keltaisiin ruusuihin, joista käpyilin kimpun pieneen maljakkoon. Ensimmäisen kerran käytin tätä ohjetta käpyillessäni rintaneulan lahjaksi kummitädilleni v 2016. Rintaneula on monivärisestä langasta, myöhemmissä versioissa on hillitympi värivalinta.

Tänä kesänä ajattelin jättää perhoskokoelman kartuttamisen vähemmälle ja keskittyä käpypitsikukka-asetelmaan, johon liitän kesän aikana käpyiltyjä kukkia. 

Vaikutteita Riston sydämistä

 

kukkia käpypitsisydämistä.

Lämmin ja aurinkoinen kesä on saapunut. Jopa niin lämmin, että kukatkin ovat kukkineet normaalia aiemmin ja juhannuksen perinteisetet juhlakukat on ehkä korvattava vaihtoehtoisilla koristeilla. Koivun oksia kuitenkin löytyy. Kesän eteneminen on joka vuosi erilainen, mutta onneksi se ei haittaa käpyilyä, mikä onnistuu säässä kuin säässä ja sisällä ja ulkona. Yhdistyksen kesäohjelma on jo hyvin selvillä ja odotettavissa on livetapaamisia Raumalla.

Käpyilykesä 2024

Suomen käpypitsiyhdistyksen kesätoiminta keskittyy taas Rauman pitsiviikoille, jossa keskiviikkona Rauman Kansalaisopiston kanssa yhdessä järjestetään kurssit aloittelijoille ja edistyneille ja torstaina tavataan Kontion kahvilassa. Livetapahtumien lisäksi pidetään etätapaamiset jokaisen kuukauden toisena maanantaina. Lisäksi jäsenille lähetettiin Riston käsialaa oleva kesäinen pitsiohje, josta tein omana muunnoksenani pieniä helmisydänkukkia myöhemmin suunniteltua käyttöä varten.

Juhannusruusu jo kaksi viikkoa sitten.

Käpypitsiä 1800 - luvun miljöössä

 

Käpypitsityönäytös ruiskumestarin talon kesätapahtumassa.

Erilaiset kesätapahtumat ovat selvä merkki kesän alkamisesta ja tuovat toivottua vaihtelua arkeen.

Eilen oli Helsingissä Ruiskumestarin talomuseossa kesätapahtuma, johon tänä vuonna pyydettiin Käpypitsiyhdistykseltä käpypitsityönäytös, mikä sopikin hyvin 1800-luvun teemaan.

Museo henkii vanhan ajan rauhallista tunnelmaa ja on mukava paikka viettää kesäpäivää. Kesätapahtumavieraiden joukossa käpypitsitekniikka oli jokseenkin tuntematon ja ihmettelijöitä riitti. Tekniikka on niin harvinainen, että on hienoa päästä kertomaan, esittelemään ja lisäämään tunnettavuutta. Kiitos hienosta päivästä museotapahtuman järjestäjille!

Mukana oli kuvassa olevia pitsejä niin villasta, kuin puuvillastakin ja teemat ja väritykset oli ainakin yritetty täsmätä keskimääräistä klassisempaan tyyliin. Ikkunan takana pihalla pelimannit soittivat aikaan sopivaa musiikkia ja Martta-järjestö myi kahvia sekä vanhoilla resepteillä leivottuja leivonnaisia. Mukava päivä ja kesän aloitus. Nyt käpyily jatkuu taas kotona ilman yleisöä ja ehkä enemmän keskittymistä vaativilla pitseillä.

Vedenvärinen käpypitsihaaste

 

Korutarvikkeita käpypitsihaasteeseen

Korutarvikkeiden järjestelmällisessä säilytyksessä on edelleen toivomisen varaa. Kaappia kaivellessani huomasin seuraavat toisiinsa sointuvat helmet ja päätin tehdä näistä korut. Korukoukut ovat ruostumatonta terästä ja sopivat hyvin tähän vedenvihreään sävyyn. 

Swarovski-kristallien pussissa luki värinä Pacific Opal, epämääräisestä laatikosta löytyi kaksi suurempaa lasihelmeä ja Miyuki-siemenhelmien harmaa sävy sointui edellisiin. Miten kertyykin epämääräisiä laatikoita, joihin pientä hyödyllistä on hyvä tallettaa. Ajan myötä laatikot muuttuvat aarrelaatikoiksi, joista löytyy unohtuneita ihania ja hyödyllisiä tavaroita, jotka ovat säilyneet vuosikausia odottamassa käyttöä.

Korvakorut

Korvakorut syntyivät siis veden sävyisistä helmistä, joiden seuraksi laitoin hopeanharmaan langan, Lizbeth 20.

Keskushelmi oli aika suuri, joten korulle tuli kokoa. En ajatellut tätä aloittaessani pienemmistä kuvioista, joilla korut kiinnittyvät koukkuun. Lopulta korun pituus oli ilman koukkua 5 cm, jonka koen pitkäksi. Lasihelmi tuo myös painoa koruun, joten koru pysyy suorana korvassa.

Viimeistelin korut Fabric-decoupage-lakalla, vaikka tämä ei olisi ollut mitenkään välttämätön toimenpide, mutta halusin korun pintaan pienen suojakerroksen, mikäli tulee tarvetta puhdistamiseen, niin imeytymätön lakkapinta on parempi kuin huokoinen puuvillalanka

Valmiit korut odottamassa käyttöä

Käpypitskukkarokassi

 

Kukkarokassi Teiko Fujiton käpyilyohjeella.

Nyt meillekin tuli kesä ja helle. Toukokuussa vähempikin lämpö vielä riittäisi, mutta pitkän viileän jakson jälkeen ei voi valittaa. Viime yönä satoikin sopivasti, joten luonto ja kasvit ottavat nyt lämpimässä ja kosteassa kasvupyrähdyksen. Ennen sanottiin, että hallanvaara on ohi 10.6. toivottavasti ei kuitenkaan mitään takatalvea ole odotettavissa.

Kehyskassi

Ompelin kukkarokassin kehykseen. Kehys oli leveä ja olisi tarvinnut vähän väljemmän kukkaron. Ompelin kuitenkin kassin kokoon tällä pitsillä. Eihän tämä ole arkikäyttöön tarkoitettu, kassiin mahtuu kuitenkin reilusti puhelin tai kaksi ja lisäksi vielä hyödyllisiä pikkutavaroita, joita juhlakassissa on tarve pitää mukana. Kukkaron koko on n 17x17 cm.

Siemenhelmet muodostavat omaa kuviota samalla kun korostavat pitsikuviota. Ohjekuvio on hyvin onnistunut ja mietin, voisiko tätä käyttää jossain muuallakin.

Viimeistely

Olen miettinyt jonkunlaista kädensijaa, joka  nyt vielä puuttuu. Ehkä yritän löytää sopivan ketjun tai sitten punon vihreästä langasta, jota jäi juuri sen verran tähteeksi. Jotenkin asia on ratkaistava, kahvan tämä kassi tarvitsee eikä paikallisissa kaupoissa ole tullut vastaan sopivaa, joten täytyy tilata tai tehdä itse.

Siemenhelmiä käpypitsissä

 

siemenhelmikuvioita

Aurinko paistaa ja keväinen luonto herää. Vihreä väri valtaa alaa ja käpyptisissäkin olisi voinut olla joku muu väri kuin ruohonvihreä, mutta sillä tulin aloittaneeksi, ja pitsistä tulee keväinen.

Löysin ohjeen, jonka kuvio muodostuu sekä pitsistä, että siemenhelmistä. Pienistä osista koottu kuvio on edistynyt vähitellen muiden töiden ohella. Haaveilen tästä syntyvän kassin kukkarokehykseen kuten ohjeessa.

Varastoistani löytyi käyttämättä jäänyt kukkarokehys. Kehys on jäänyt käyttämättä koska se on liimattava tai kiinnipuristettava malli. Olen aiemmin tehnyt vain kehykseen kiinni ommeltavia kukkaroita, nyt täytyy saada käpyiltyä pitsi valmiiksi ja hankkia sopiva liima.

Lanka on Novitan Cotton Crochet - virkkauslanka, vähän paksu käpypitsiin, mutta mielestäni sopiva pussukkaani. Siemenhelmet sai juuri ja juuri pujotettua paksuun lankaan, minkä vuoksi helmet pysyvät paremmin asennossa ja sulautuvat hyvin pitsikuvion osaksi. Oikeastaan on kiva käyttää pois varastoon kertyneitä lankoja, jotta tulee tilaa uusille ostoksille.

Ohjeen löysin Teiko Fujiton kirjasta Tatted Fashion (ISBN 1-891656-40-6).

kuva käpypitsiohjekirjasta

Kevätkukkia äitienpäivänä

 

käpyiltyjä kevätkukkia ja perhosia

Kevät on saapunut, kukat ja lehdet puhkeavat ja loistavat keväistä herkkää kauneuttaan. Käpyilin äitienpäiväkukat turkkilaisittain oyan pitsitekniikalla. Se oli minulle hyvää aivojumppaa perinteisen käpypitsin välillä. Ohjeet kukkiin löysin Youtubesta. 

Solmumäärissä ja varren pituudessa sovelsin. Käpyilin pitkillä silmuilla ruohikkoa kukkien juurelle ja sain samalla liitettyä kukat yhteen. Lankana on Lizbeth 40 ja pitkissä nirkoissa käytin 13 mm nirkkomittaa. Päättelyssä puuvillalanka ei ollut niin helppo kuin ohjeen keinokuitulanka, joka pääteltiin sulattamalla langan päät sytkärin avulla.

Ensimmäisen perhosen käpyilin oyaohjeen mukaan, mutta toissa käytin käpypitsitekniikkaa. Ehkä ensimmäinen tuli renkaan käpyilyn kautta napakammaksi, vaikea sanoa, kun en ole kehittänyt rutiinia oyatekniikkaan, jossa on vielä hapuilua.

Kesäkukkien myötä toivotan kuitenkin kaunista kevättä ja hyvää äitienpäivää! Tiedän myös että jossain on syksy parhaimmillaan, ehkä kukat silloin ovat menneen kesän muistoa tai toivetta talven jälkeen tulevasta keväästä.

Pieniä keltaisia koivunlehtiä, joissa kasvussa
yhteyttäminen ei pysy mukana
 ja vihreys syvenee kesän mittaan

Käpypitsin keltainen sävy

 

Violetinsävyt korostamassa keltaisia kuvioita

Vihdoinkin lumi on väistynyt ja aurinko paistaa. Kevät on kauneimmillaan, puihin on juuri puhkeamassa pieniä lehtiä vihreän kaikissa sävyissä. Keväinen maisema on kaunis ja eri puulajien ryhmät erottuvat uusien lehtien eri väreinä maisemassa. Kun lehdet kasvavat täyteen kokoonsa ja kevät vaihtuu kesään, lehtien värierot tasoittuvat lehtien täyttyessä lehtivihreällä.

Tyhjensin violetinsävyistä lankaa täynnä olevan sukkulan. Violetti sai tällä kerralla seurakseen keltaisen  värin. Ehkä valkoinen väri olisi ollut käpypitsissä herkempi. Mallissa kuvio oli käpyilty yksivärisenä, mutta tänään näin. Käpyilyohje on Instagramissa  nimimerkin do_tori - sivulla, kuten oli myös seppele, jota yritin tehdä eri paksuisilla langoilla pari viikkoa sitten.

En ole vieläkään keksinyt, miten saisin pieniä kuvioita kivasti esille, katson varmaan seuraavaksi taulunkehysvarastoni, jos siellä olisi sopivia kehyksiä.

do_torin  kiehtovia kuvioita Instagramissa

Käpypitsikorut

Käpypitsikorut nimeltä perhosen lento

Instagramia selaillessa huomasin viime viikon ohjeen lisäksi useita mielenkiintoisia käpypitsiohjeita, joten jatkan edelleen sieltä löytämieni ohjeiden parissa. Viime viikon käpypitsissä lankavalinta ei osunut ihan kohdalleen, tällä kerralla lanka oli sopivampi.

Seuraava koruohje on edelleen siis instagramista, Jelena Shaboltasin käsialaa. Tässä on taas pieniä siemenhelmiä, jotka tällä kerralla saavat vaikuttaakin suurilta. Näiden korujen lanka on ohut konekirjontalanka ,jonka laitoin kaksinkertaisena. Lanka tuli kahdelta kerältä; vaaleansiniseltä ja hopeanharmaalta. Valkoiset helmet vielä lisäävät perhosen siipien keveyttä. 

Väri on hento ja korut ovat kevyet, nämä päätyvät käyttöön saman tien. Täytyy vain miettiä missä näitä käyttää, lankakerässä luki, että se hohtaa pimeässä ja testasin asian pimeässä huoneessa. Hetken seisottuani peiliin alkoi ilmestyä valotäplät korvakorujen kohdalle. Mielenkiintoista. Ehkä käytän näitä aluksi päivänvalossa. 

Vaikka löysin käpypitsikorun ohjeen Instagramista, niin huomasin sen olevan myös Pinterestissä. Ohje on venäjäksi, mutta onneksi piirroskuvat toimivat kaikilla kielillä ja ohje on monivaiheinen ja selkeä.

Kaksinkertaisella ohuella polyesterilangalla korun pituudeksi tuli 3,5 cm. Koru on mukavan ilmava ja hohdetta siihen tuovat helmet, siemenhelmet ja nyt siis myös lanka tietyissä olosuhteissa.

 

Polyesterilanka kaksinkertaisena oli
 yllättävän miellyttävä käpyilykokemus

Viime viikon käpypitsissä ohut lanka jäi harmittamaan, käpyilin saman ohjeen nyt paksummalla langalla, joka osoittautui liian paksuksi, joten en vieläkään täysin onnistunut tämän ohjeen kanssa.

toinen kokeilu paksummalla langalla

Käpyilyä Instagramin idealla

 

Siemenhelmiä käpyilty pitsikranssiin

Luminen ja kylmä talvi tuli takaisin. Maa on taas valkoinen ja lämpötila pakkasen puolella. Vaikka pakkasta on vain 4 astetta, niin yhdessä pienen tuulen kanssa se tuntuu kovin kylmältä. Ehkä kylmän tunnetta lisää vielä se, että ajatuksen tasolla oli jo siirrytty kevääseen ja oli ihasteltu ensimmäisiä kukkia, perhosia ja muuttolintuja. 

Nyt on vasta huhtikuu, en tiedä voiko edes puhua takatalvesta, tämä taitaa olla ihan normaalia säiden vaihtelua tähän aikaan vuodesta. Nyt on kuitenkin ihan mukava pysyä sisällä ja viettää aikaa vaikka puhelimen kanssa. Sukelsin vähän normaalia pidemmäksi hetkeksi Instagramin ihmeelliseen maailmaan, johon ei usein malta syventyä, kun yleensä on joku mielenkiintoinen käsityö kesken.

Kranssi

Instagramissa törmää toisinaan kiinnostaviin käpypitsitöihin ja ohjeisiin. Nyt pysähdyin Do-Torin kranssin kohdalle. Kuvassa pitsi näytti niin hienolta. Olisinpa ottanut vähän paksumman langan. Minun pienet siemenhelmeni näyttävät kuvassa järkyttävän suurilta. Helmen reuna taitaa olla n. 1mm vaikka halkaisija onkin n. 1,7mm.

Luultavasti en ole ainoa käpyilijä, jolla on vaikeuksia sovittaa langan paksuus ja helmen koko toisiinsa sopivaksi. Tämän ongelman voisi ratkaista yksinkertaisesti tekemällä vaikka koerenkaan, jos ei suoraan osaa hahmottaa helmen kokoa. Tähän tietysti tarvitaan malttia, jota ei minultakaan ihan joka kerta löydy.

Helmet olivat siis suuria, mistä seurasi ongelma pitsin mitoituksessa. Alkuperäisessä ohjeessa on 10 mallikertaa, minun oli lopetettava 9 mallikertaan. Itseasiassa 8 olisi ollut jo riittävä ja työ olisi asettunut kauniimmin. Nyt kehälle muodostui hiukan jännitystä ja käytin Fabric - decoupagelakkaa työn saamiseksi oikeaan muotoonsa. Mikäli vielä teen tämän työn uudestaan, niin näille helmille otan Lizbeth 20 langan,

Instagramin ohjesivu Do_torin sivulta