Käpypitsikauluksen uusi käyttökohde

 

Vanha käpypitsi vaihtoi uuteen mekkoon.

Viime viikonloppuna oli käsityömarkkinat, joissa oli teemana 1930-luku. Mekko, villatakki ja vintagehattu olivat sopiva valinta torimyyjän asuksi. Kun myyn  pitsiä, niin tuntui hyvältä kiinnittää pellava-viskoosimekkoon käpypitsi kaulukseksi. Mekon väri oli khaki ja villatakki oli punainen. tähän kokonaisuuteen viime vuonna ompelemani sininen vintagehattu oli ehkä väärän värinen, mutta menetteli paremman puutteessa.

Kaulus ja rintaneula

Käpyilin tämän kauluksen yli 30 vuotta sitten. Kaulus oli pitkään irtokauluksena ja vähällä käytöllä. Sitten kiinnitin kauluksen lapsen mekkoon, jota käytti sitten useampikin tyttö. Mekko jäi pieneksi ja irrotin kauluksen siitä. Nyt kauluksella on taas tauon jälkeen uusi paikka.. Tästä sitä ei ole kiirettä irrottaa.

Käpypitsikoriste markkinapäivän hatussa.

Hattuun kiinnitin Ksenia Schvedenkon ohjeesta mukaillun rintaneulan. Koriste olisi 1930-luvun teemassa pitänyt olla suurempi, mutta nyt ei ollut sopivampaa, joten kiinnitin hattuun tämän pienen soljen. Minusta oli parempi, että hatussa oli pieni koriste, kuin että ei olisi ollut koristetta ollenkaan. Seuraaviin tämän teeman markkinoihin on vuosi aikaa, yritän kehittää siihen mennessä sopivamman koristeen.

Vähän villaa mukana

Toisinaan ostan lammastiloilta villaa ja neulon siitä jotain pientä. Olen todennut, että puhtaasta suomenlampaan villasta neulottu pitkä kaulaliina on liian kallis torimyynnissä, joten neulon lähinnä pipoja, kynsikkäita ja lapasia sekä virkkaan jotain pientä myytäväksi.

Villakulmassa tärkeintä on tuo hypistelylaatikko, jossa olen pitänyt raakavillaa, karstattua villaa sekä pari pienen pientä vyyhtiä. Tämä laatikko on tarkoitettu pehmeän villan tunnusteluun. Tässä laatikossa on puhdasta suomenlampaan villaa kantakirjassa olevista lampaista. 

Usein villan pehmeys yllättää, koska suomalaisen villan ajatellaan olevan karkeaa. Mielikuva johtuu risteytysvillan yleisyydestä. Meidän alkuperäisrodun merinotyyppinen villa ei tule esiin, jos siihen on risteytetty jotain liharotua, valitettavasti risteytysten vaikutus kestää sukupolvien ajan ja pehmeä villa on harvinaista. Villa on siis mukana ihan valistussyistä, toki myös myyn pieniä tuotteita.

Pieniä villatuotteita ja hypistelypurkki

Käpypitsillä kuorrutetut kierrätyslasihelmet

 

Käpyptisiä yhdistetty kierrätyslasiin.

Käpyilin viime viikolla manteliristin, josta ajattelin pientä versiota markkinoille. Tämä kokeilu väistyi, kun käteen osui kierrätyslasihelmet. En kuitenkaan unohtanut risti-ideaa vaan siirsin sen tuleville markkinoille. Nyt aika on rajallinen, enkä ehtinyt kaikkea, joten siirsin ristit eteenpäin ja käpyilin lasihelmikorut.

Helmikorut

Lasihelmen koko on n 1 cm ja lankapidikkeen kanssa koko korun pituus on vain 1,5 cm. Lankana on tässä Lizbeth 40. Kun sain korut tehtyä, löysin sen helmivaraston, jota alun perin etsin ja jossa oli 1,5 - 2 cm kokoiset helmet. Jos nämä pienet käyvät kaupaksi, niin voin jatkossa laajentaa suurempiin helmiin ja Lizbeth 20 langanpaksuuteen. 

Näitä kierrätyslasihelmiä on vieläkin varastossa. Ostin helmiä  vuonna 2015 ja suuren kokonsa vuoksi olen löytänyt niille vain vähän käyttökohteita käpyptiseissäni. Tuolla vanhassa postauksessa on linkki videoon, jossa Ghanalainen yrittäjä kertoo kierrätyslasihelmien valmistusprosessista yrityksessään. Helmet tehdään käsityönä murskatusta kierrätyslasista.

Tulin kotiin markkinoilta. Tulos on positiivinen paikkamaksun jälkeen, vaikka ihmiset ostivat vähemmän kuin viime vuonna. Kävijöitä oli lukumääräisesti hyvin, mutta ostoksiin ei käytetty rahaa. Mietin johtuuko epävarmuudesta; mahdollisesta koronnoususta ja hallituksen säästöpäätöksistä, joiden vaikutus henkilökohtaiseen elämään on vielä epäselvä. Vuodet vaihtelevat, tänään oli kuitenkin hyvä sää ja kivat markkinat.

Risti kultalangasta käpyiltynä

manteleista käpyilty risti

 Risti

Syksy saapui ja ruskaa kohti mennään sadonkorjuun keskellä. Toivottavasti sade ei piiskaa kaikkea viljaa lakoon ja toivottavasti saadaan sadonkorjaajille kuivia puintipäiviä.

Risti ei sisällä symboliikkaa tällä kerralla. Otin vain kaapista kullanvärisen metallilangan käsiini ja päätin tehdä siitä jotain. Ajatus manteliristin käpyilystä on ollut mielessäni jo jonkun aikaa ja totesin siihen kultalangan sopivaksi. Lanka on kyllä sen verran karkea, että tästä ei saa riipusta ainakaan ihoa vasten. Kokoakin on koruksi aika paljon, vähän yli 4 cm.

Metallilankaa täydensin Swarovski-kristallilla, jonka kiinnittäminen ristin keskelle ei ollut ihan helppo, etenkään kun kristallin muoto oli vähän hankalasti kiinnitettävä. Sain kuitenkin ristin keskelle kimaltavan helmen.

Risti on harjoituskappale, Näitä voisi käpyillä hiukan ohuemmalla langalla riipukseksi tapahtumissa myytäväksi. Luulen että jos hyvin kävisi, niin ostaja voisi löytyä

Käpypitsikorento

 

Käpypitsikorento painetun taljan päällä.

Kotikaupunkini läpi virtaa Suomen kolmanneksi voimakkain virta, Kymijoki, jonka läheisyyteen ja rannoille on viime vuosina tehty yli 20 km mittainen ulkoilureitti. Olen tänä kesänä tutustunut siihen ja joihinkin muihinkin luontoreitteihin Kymijoen varrella. Olen pitänyt kameraa mukana ja saanut kivoja kesämuistoja. Toki olen ottanut kuvia myös Kotkasta jokisuistosta, jossa joki laskee Suomenlahteen.

Olen kesän aikana kuvannut pari korentokuvaa ja samalla huomannut, että korento on jäänyt käpyilemättä vaikka korentokäpyilyjä löytyy internetistä melko paljon. Halusinkin poistaa tämän puutteen pitsikokoelmastani.

Korento

Löysin korennon Youtubesta Virginia Moraza Briton opastamana. Sillä ohjeella lähdin liikkeelle. 

Käpyilin ensin ohjeen mukaan helmiketjun, josta tuli vartalo. Solmuluku ei ollut ihan riittävä ohuelle langalle (Lizbeth 40) 20-numeroisesta langasta olisi tullut sopivampi tai sitten olisi ollut hyvä lisätä muutama solmu jokaiseen renkaaseen. Helmen koon huomioon ottaminen on välillä vaikeaa ja sopiva rengas tulee lopulta kiristettyä liian pieneksi. Vartalo kiertyy jonkin verran mutkalle: tähän auttaa kovetus jonkun verran mutta parempi olisi tehdä uudestaan.

Pienemmät helmet ovat sileitä lasihelmiä ja suuremmat ovat fasettihiottuja helmiä, joten vartaloo heijastaa hyvin valoa. Siipiin käpyilin kahta väriä ja ajattelin, että siivet olisi voinut tehdä suuremmiksi vartalon koko huomioiden. Siivissä käpyilin uloimpaan siipipariin vahvistettuja kaksoissolmuja, jotta siivet pysyvät paremmin muodossaan. Tämä olisi mahdollistanut suuret siiven. Mallissa siivet on käpyilty tavallisilla kaksoissolmuilla, jolloin kokoa ei ole voinut kasvattaa loputtomasti. 

Tässä ohjeessa on kiva ripustuslenkki kaulanauhalle, jolloin korento on suuri käpypitsiriipus. Vartaloa täytyy suoristaa kovettamalla, mutta siivet vahvistettuine solmuineen annan  todennäköisesti olla kovettamatta. 

Alla vielä kaksi kesäistä korentokuvaa jokirannasta

Sulkakoipikorennot

Immenkorento

Manteliperhosen käpyily

 

Syyskesän keltainen käpypitsiperhonen.

Kesä alkaa olla ohi ja syksy edessä. Luulin jo käpyilleeni tämän kesän perhoset, mutta yksi oli vielä tekemättä. Syksyn keltainen pieni perhonen.

Tiedän, että Rauman käpyilypiirissä on teemana mantelit. Siitä sain itsekin aiheen muistutella mieleen mantelin käpyilemistä. Yrityksen ja erehdyksen kautta sain aikaan keltaisen perhosen, jonka siivissä on mantelit. Yritystä ei tosin vaatinut manteli vaan perhosen muotoilu, jonka tein ilman valmista ohjetta.

Perhonen

Perhonen vaati ensin prototyypin, johon tein siivet väljästi keskusrenkaan silmuihin ja etenin silmusta toiseen punakirjavalla Aida-langalla. Perhonen ei ollut kovin siro, joten päätin kokeilla uudestaan. 

Keltainen lanka on Lizbeth 20-vahvuutta. Keltaisessa perhosessa käpyilin keskusrenkaan ympärille toisen kerroksen, joka muodostui kaksoissolmuista, joilla siirryin silmusta toiseen ja sain perhosen siivet irti toisistaan.

perhosen kehitys käpyiltynä

Laitoin nyt kuvaan myös tuon kehitysvaiheperhosen. Työ oli niin pieni, että en viitsinyt piirtää etukäteen, ajattelin, ensin kokeilla ja sitten korjata. Näin sain myös kahden mantelin verran enemmän mantelin käpyilemistä. Toivottavasti näen ensi kesänä Raumalla hienoja mantelikäpypitsejä.

Avaimenperä käpypitsikoristeella

 

Avaimenperiä suurista lasihelmistä

Elokuu on kolmas kesäkuukausi, mutta tuntuu että vuosi kääntyy syksyyn. Kukat katoavat kypsyvien siementen tieltä. Metsässä mustikat ovat jo kypsyneet, puolukan satokausi on vielä edessä. Itse päätin tänä vuonna keskittyä puolukkaan, jota kuluu nyt mustikkaa enemmän, kun lapset eivät enää kuulu jokapäiväiseen ruokakuntaan. 

Harmittelin edelleen vanhan villaisen käpypitsiavaimenperäni  hajoamista, enkä ole tottunut uuteen. Näinhän se usein menee monessakin asioissa; aina vanha oli parempi, suorastaan korvaamaton. Ajattelin kokeilla vielä kerran ja kaivelin avaimenperään materiaalit varastoistani.

Avaimenperä

Ostin joskus kierrätyslasihelmiä ja joukossa oli kuusi pitkää (muistaakseni Syyrialaista helmeä). Näiden suurten lasihelmien ajattelin soveltuvan avaimenperiksi. Samalla saisin ne vihdoin käyttöön pyörimästä laatikon pohjalta.

Yksinkertaisen käpypitsikoristeen liimasin helmen yhteen sivuun. Ajattelin ensin suurempaa koristelua, mutta en halunnut peittää helmen hohdetta. Pitsin kohdalta lisäsin vielä lakkaa päälle, jotta koriste ei irtoa käytössä

Kiinnitin helmen avainrenkaaseen ontelokuteella, jota jäi tähteeksi virkatusta matosta. Ontelokuteen päihin laitoin tipan liimaa, ettei kude purkaudu avaimenperän käytössä.

Avaimen perän koko määräytyy helmen mukaan. Helmien koko vaihtelee 3,5 cm - 5 cm välillä. Ontelokudenauha antaa lisää pituutta avaimenperälle. Otan nyt käyttöön yhden näistä avaimenperistä ja toivon, että tämä olisi edelliseen verrattuna käteen sopivampi ja tätä olisi mukavampi etsiä käsilaukusta.

Ensivaikutelman mukaan avaimenperä on hyvä, mutta nauhoja täytyy vähän lyhentää, ne jäivät liian pitkiksi.

Käpypitsin kanssa markkinatapahtumassa

 

Kaunis koru käpypitsin peruskuviosta.

Eiliseksi luvattiin säätieotuksessa useita sateita ja pilvistä päivää. Vähän mietitytti kannattaako lähteä markkinoille ollenkaan. Lähdettiin kuitenkin. Varauduin tuuliseen säähän ottamalla painoja pop-up teltan jokaiselle jalalle 45 kg eli yhteensä 180 kg. Teltta ei pienistä tuulista edes huojunut. ( Kävin heinäkuussa tuulisessa Loviisassa ja merituulet puhalsivat pienelle teltalle ja pienemmille painoille pelottavan kovina puuskina). Nyt siis oli varmaan puiston tukevin teltta.

Keskiajan käsityöläiset tekivät ja kehittivät käpypitsiä ennen kuin se sai muotonsa ja lähti Ranskan hovin kautta valloittamaan maailmaa 1700- luvulla, siksi ajattelin pitsin sopivan hyvin Wiipurintien markkinoiden keskiaikateemaan. Samoin tyttäreni rautalanka, helmi ja kierrätyslasi olivat teemaan sopivia luonnollisia korumateriaaleja.

Korumyynti

Korukauppa kävi ihan kohtalaisesti. Olen ollut laiska tekemään muita käpyilytyotteita. Muutama kirjanmerkki ja avaimenperä oli mukana, mutta korut olivat myyvin tuote. Meillä on ohjelmassa vain muutamat markkinat vuodessa, joten myynti ei ole huimaa, mutta voisin sanoa, että yläkuvan pyöreä perusohjeella tehty koru on ollut käpypitsikoruista suosituin.

Pienet siemenhelmet renkaiden ja kaarien kulmissa antavat kuvioon koristeellisen ilmeen ja näitä koruja ostetaan kaikissa väreissä. Musta on yllättävän suosittu koruväri ja usein minulta on mustat myyty jo ennen markkina-ajan puoliväliä. Nyt varastotilanne on sellainen, että täytyy käpyillä koruja ennen seuraavia markkinoita.

Markkinatunnelmaa Wiipurintien markkinoilla.

Pitsiviikon tapaaminen

 

Käpyilijöiden kesätapaaminen Raumalla.

Aurinkoinen sää suosi käpypitsitapaamista vaikka säätiedotus oli luvannut sadetta. Tänä vuonna ilmoittautuneita riitti sekä alkeis- että erikoiskurssille, jotka järjestettiin samanaikaisesti, myös yhdistyksen järjestämässä käpypitsikahvilatapaamisessa riitti kävijöitä ja pitsisolmujen kokeilijoita.

Rauman pitsiviikko on käpypitsiyhdistyksessä vuoden ainoa livetapaaminen. Muuten kokoonnutaan etätapaamisiin verkossa kerran kuukaudessa. Etätapaamiset tulivat käytännöksi koronarajoitusten aikana ja havaittiin hyväksi toimintatavaksi jatkossakin.

Kurssit

Alkeiskurssilla opiskelijat saivat aikaan ensimmäiset kaksoissolmut ja pitsikuviot. Opettajana alkeiskurssien pitämiseen erikoistunut jäsen Risto Lindholm, joka on ollut mukana yhdistyksen toiminnassa perustamisesta lähtien ja on ahkera käpyilijä. Suuri osa yhdistyksen jäsenohjeista on Riston käsialaa.

Alkeiskurssin solmuja sekä opettaja työssään.

Erikoiskurssin teema edistyneemmille käpyilijöille oli tänä vuonna 3D-kukat. Kurssilla käsiteltiin kuvioiden muuttamista kolmiulotteisiksi ja tutustuttiin kolmiulotteisten kukkien perusrakenteisiin. Harjoitustehtävistä suuri osa jäi myöhemmin tehtäväksi, koska kukkiin tarvitaan paljon pitsiä ja yksi päivä on liian lyhyt laajan aiheen käpyilyyn. Halusin kuitenkin kurssilaisten hahmottavan kokonaisuuden ja kokosin ohjeita monisteeseen, josta teemaa voi harjoitella myöhemmin kotona.

Pieniä kolmiulotteisia kukkia kukkakurssilta

Käpypitsikahvila

Yhdistyksen yleisötapahtuma oli perinteiseen tapaan avoin kaikille ohikulkijoille. Jäsenet toivat omia töitään pieneen näyttelyyn, jossa oli pitsejä erilaisiin käyttötarkoituksiin ja eri muodoissa. Opastuskylttien avulla kävijät löysivät hyvin kahvilan piha-rakennukseen, jossa saimme järjestää tapahtuman.

Yhdistyksen kesätapaaminen Kontion kahvilassa

Lisätietoja yhdistyksestä löytyy nettisivulla, jossa on myös liittymislomake. Käpypitsiyhdistyksen jäsenetuna on neljä ohjetta vuodessa sekä yhteinen WhatsApp-ryhmä. Lisäksi yhdistyksellä on kuukausittaiset etätapaamiset sekä keskusteluryhmä Facebookissa.

Monivärinen käpypitsiperhonen

 

Keskikesän värikäs käpypitsiperhonen.

Kesä jatkuu lämpimänä edelleen. Onneksi meillä on viileät yöt ja päivälämpötilat kohtuullisia Etelä-Eurooppaan verrattuna. Käpypitsiyhdistyksen vuoden livetapahtuma, käpypitsikahvilatapaaminen Rauman pitsiviikolla lähestyy, toivottavasti mahdollisimman moni käpyilijä pääsee pistäytymään Kontion Kahvilan piharakennuksessa 27.7. klo 11-14.

Perhonen

Vielä neljäs ja viimeinen kesäkäpyilyperhonen Rebecca Jonesin kirjasta "The Complete Book of Tatting"  vuodelta 1985 (ISBN 978 0 916896 39 3) Aiemmat tämän kirjan perhoset on julkaistu kuluneen kesän aikana kesäkuusta alkaen.

Perhosen malli on yksinkertainen, joten ajattelin monivärisen langan tuovan perhoseen elävyyttä. Malli on kivan yksinkertainen, mutta sydänlanka olisi pitänyt olla kaksinkertainen tai osa solmuista vahvisteettuja kaksoissolmuja, jotta kuvio olisi pysynyt muodossaan ilman kovetusta.

Kovetin tätä perhosta muutamalla tekstiili-decoupagelakkakerroksella. Nyt perhonen pysyy muodossaan vaikka sydänlanka on yksinkertainen. Lizbeth 40 langalla siipien kärkiväliksi tuli n. 6 cm ja vartalon pituudeksi n. 3,5 cm

Uusi käpyily kesäperhoskokoelmaan

 

Käpypitsiperhonen lennähti tillin kukintoon.

 

Helteet ovat olleet väsyttäviä. Pohjoisen ihmiselle vähän viileämpi sää olisi sopivampi. Sain kuluneella viikolla jopa auringonpistoksen, jota podin sitten huolella ja vielä seuraavana päivänäkin. Nyt ennuste lupaa viileämpää ja toivon, että ennuste pitää paikkansa. Suomen vaihteleva kesä tuo onneksi jokaiselle sopivia kesäpäiviä.

Jatkoin kesäkuussa aloittamaani kirjaa ja käpyilin sieltä kolmannen perhosen. Kirja on Rebecca Jonesin  "The Complete Book of Tatting"  vuodelta 1985 (ISBN 978 0 916896 39 3).

Perhonen

Valitsin Lizbeth 40 sinisen langan kerältä kaariin ja sukkulaan renkaita varten laitoin kirjavaa lankaa. Näin sain siipiin vähän säännöllisyyttä ja perhoseen värikkyyttä. Tässäkin on tuntosarvien päissä josefiinan solmut, mikä on yllättävän siisti ja selkeä ratkaisu. Tämän yritän muistaa myös tuleviin perhosiin.