Manteliperhosen käpyily

 

Syyskesän keltainen käpypitsiperhonen.

Kesä alkaa olla ohi ja syksy edessä. Luulin jo käpyilleeni tämän kesän perhoset, mutta yksi oli vielä tekemättä. Syksyn keltainen pieni perhonen.

Tiedän, että Rauman käpyilypiirissä on teemana mantelit. Siitä sain itsekin aiheen muistutella mieleen mantelin käpyilemistä. Yrityksen ja erehdyksen kautta sain aikaan keltaisen perhosen, jonka siivissä on mantelit. Yritystä ei tosin vaatinut manteli vaan perhosen muotoilu, jonka tein ilman valmista ohjetta.

Perhonen

Perhonen vaati ensin prototyypin, johon tein siivet väljästi keskusrenkaan silmuihin ja etenin silmusta toiseen punakirjavalla Aida-langalla. Perhonen ei ollut kovin siro, joten päätin kokeilla uudestaan. 

Keltainen lanka on Lizbeth 20-vahvuutta. Keltaisessa perhosessa käpyilin keskusrenkaan ympärille toisen kerroksen, joka muodostui kaksoissolmuista, joilla siirryin silmusta toiseen ja sain perhosen siivet irti toisistaan.

perhosen kehitys käpyiltynä

Laitoin nyt kuvaan myös tuon kehitysvaiheperhosen. Työ oli niin pieni, että en viitsinyt piirtää etukäteen, ajattelin, ensin kokeilla ja sitten korjata. Näin sain myös kahden mantelin verran enemmän mantelin käpyilemistä. Toivottavasti näen ensi kesänä Raumalla hienoja mantelikäpypitsejä.

Avaimenperä käpypitsikoristeella

 

Avaimenperiä suurista lasihelmistä

Elokuu on kolmas kesäkuukausi, mutta tuntuu että vuosi kääntyy syksyyn. Kukat katoavat kypsyvien siementen tieltä. Metsässä mustikat ovat jo kypsyneet, puolukan satokausi on vielä edessä. Itse päätin tänä vuonna keskittyä puolukkaan, jota kuluu nyt mustikkaa enemmän, kun lapset eivät enää kuulu jokapäiväiseen ruokakuntaan. 

Harmittelin edelleen vanhan villaisen käpypitsiavaimenperäni  hajoamista, enkä ole tottunut uuteen. Näinhän se usein menee monessakin asioissa; aina vanha oli parempi, suorastaan korvaamaton. Ajattelin kokeilla vielä kerran ja kaivelin avaimenperään materiaalit varastoistani.

Avaimenperä

Ostin joskus kierrätyslasihelmiä ja joukossa oli kuusi pitkää (muistaakseni Syyrialaista helmeä). Näiden suurten lasihelmien ajattelin soveltuvan avaimenperiksi. Samalla saisin ne vihdoin käyttöön pyörimästä laatikon pohjalta.

Yksinkertaisen käpypitsikoristeen liimasin helmen yhteen sivuun. Ajattelin ensin suurempaa koristelua, mutta en halunnut peittää helmen hohdetta. Pitsin kohdalta lisäsin vielä lakkaa päälle, jotta koriste ei irtoa käytössä

Kiinnitin helmen avainrenkaaseen ontelokuteella, jota jäi tähteeksi virkatusta matosta. Ontelokuteen päihin laitoin tipan liimaa, ettei kude purkaudu avaimenperän käytössä.

Avaimen perän koko määräytyy helmen mukaan. Helmien koko vaihtelee 3,5 cm - 5 cm välillä. Ontelokudenauha antaa lisää pituutta avaimenperälle. Otan nyt käyttöön yhden näistä avaimenperistä ja toivon, että tämä olisi edelliseen verrattuna käteen sopivampi ja tätä olisi mukavampi etsiä käsilaukusta.

Ensivaikutelman mukaan avaimenperä on hyvä, mutta nauhoja täytyy vähän lyhentää, ne jäivät liian pitkiksi.

Käpypitsin kanssa markkinatapahtumassa

 

Kaunis koru käpypitsin peruskuviosta.

Eiliseksi luvattiin säätieotuksessa useita sateita ja pilvistä päivää. Vähän mietitytti kannattaako lähteä markkinoille ollenkaan. Lähdettiin kuitenkin. Varauduin tuuliseen säähän ottamalla painoja pop-up teltan jokaiselle jalalle 45 kg eli yhteensä 180 kg. Teltta ei pienistä tuulista edes huojunut. ( Kävin heinäkuussa tuulisessa Loviisassa ja merituulet puhalsivat pienelle teltalle ja pienemmille painoille pelottavan kovina puuskina). Nyt siis oli varmaan puiston tukevin teltta.

Keskiajan käsityöläiset tekivät ja kehittivät käpypitsiä ennen kuin se sai muotonsa ja lähti Ranskan hovin kautta valloittamaan maailmaa 1700- luvulla, siksi ajattelin pitsin sopivan hyvin Wiipurintien markkinoiden keskiaikateemaan. Samoin tyttäreni rautalanka, helmi ja kierrätyslasi olivat teemaan sopivia luonnollisia korumateriaaleja.

Korumyynti

Korukauppa kävi ihan kohtalaisesti. Olen ollut laiska tekemään muita käpyilytyotteita. Muutama kirjanmerkki ja avaimenperä oli mukana, mutta korut olivat myyvin tuote. Meillä on ohjelmassa vain muutamat markkinat vuodessa, joten myynti ei ole huimaa, mutta voisin sanoa, että yläkuvan pyöreä perusohjeella tehty koru on ollut käpypitsikoruista suosituin.

Pienet siemenhelmet renkaiden ja kaarien kulmissa antavat kuvioon koristeellisen ilmeen ja näitä koruja ostetaan kaikissa väreissä. Musta on yllättävän suosittu koruväri ja usein minulta on mustat myyty jo ennen markkina-ajan puoliväliä. Nyt varastotilanne on sellainen, että täytyy käpyillä koruja ennen seuraavia markkinoita.

Markkinatunnelmaa Wiipurintien markkinoilla.

Pitsiviikon tapaaminen

 

Käpyilijöiden kesätapaaminen Raumalla.

Aurinkoinen sää suosi käpypitsitapaamista vaikka säätiedotus oli luvannut sadetta. Tänä vuonna ilmoittautuneita riitti sekä alkeis- että erikoiskurssille, jotka järjestettiin samanaikaisesti, myös yhdistyksen järjestämässä käpypitsikahvilatapaamisessa riitti kävijöitä ja pitsisolmujen kokeilijoita.

Rauman pitsiviikko on käpypitsiyhdistyksessä vuoden ainoa livetapaaminen. Muuten kokoonnutaan etätapaamisiin verkossa kerran kuukaudessa. Etätapaamiset tulivat käytännöksi koronarajoitusten aikana ja havaittiin hyväksi toimintatavaksi jatkossakin.

Kurssit

Alkeiskurssilla opiskelijat saivat aikaan ensimmäiset kaksoissolmut ja pitsikuviot. Opettajana alkeiskurssien pitämiseen erikoistunut jäsen Risto Lindholm, joka on ollut mukana yhdistyksen toiminnassa perustamisesta lähtien ja on ahkera käpyilijä. Suuri osa yhdistyksen jäsenohjeista on Riston käsialaa.

Alkeiskurssin solmuja sekä opettaja työssään.

Erikoiskurssin teema edistyneemmille käpyilijöille oli tänä vuonna 3D-kukat. Kurssilla käsiteltiin kuvioiden muuttamista kolmiulotteisiksi ja tutustuttiin kolmiulotteisten kukkien perusrakenteisiin. Harjoitustehtävistä suuri osa jäi myöhemmin tehtäväksi, koska kukkiin tarvitaan paljon pitsiä ja yksi päivä on liian lyhyt laajan aiheen käpyilyyn. Halusin kuitenkin kurssilaisten hahmottavan kokonaisuuden ja kokosin ohjeita monisteeseen, josta teemaa voi harjoitella myöhemmin kotona.

Pieniä kolmiulotteisia kukkia kukkakurssilta

Käpypitsikahvila

Yhdistyksen yleisötapahtuma oli perinteiseen tapaan avoin kaikille ohikulkijoille. Jäsenet toivat omia töitään pieneen näyttelyyn, jossa oli pitsejä erilaisiin käyttötarkoituksiin ja eri muodoissa. Opastuskylttien avulla kävijät löysivät hyvin kahvilan piha-rakennukseen, jossa saimme järjestää tapahtuman.

Yhdistyksen kesätapaaminen Kontion kahvilassa

Lisätietoja yhdistyksestä löytyy nettisivulla, jossa on myös liittymislomake. Käpypitsiyhdistyksen jäsenetuna on neljä ohjetta vuodessa sekä yhteinen WhatsApp-ryhmä. Lisäksi yhdistyksellä on kuukausittaiset etätapaamiset sekä keskusteluryhmä Facebookissa.

Monivärinen käpypitsiperhonen

 

Keskikesän värikäs käpypitsiperhonen.

Kesä jatkuu lämpimänä edelleen. Onneksi meillä on viileät yöt ja päivälämpötilat kohtuullisia Etelä-Eurooppaan verrattuna. Käpypitsiyhdistyksen vuoden livetapahtuma, käpypitsikahvilatapaaminen Rauman pitsiviikolla lähestyy, toivottavasti mahdollisimman moni käpyilijä pääsee pistäytymään Kontion Kahvilan piharakennuksessa 27.7. klo 11-14.

Perhonen

Vielä neljäs ja viimeinen kesäkäpyilyperhonen Rebecca Jonesin kirjasta "The Complete Book of Tatting"  vuodelta 1985 (ISBN 978 0 916896 39 3) Aiemmat tämän kirjan perhoset on julkaistu kuluneen kesän aikana kesäkuusta alkaen.

Perhosen malli on yksinkertainen, joten ajattelin monivärisen langan tuovan perhoseen elävyyttä. Malli on kivan yksinkertainen, mutta sydänlanka olisi pitänyt olla kaksinkertainen tai osa solmuista vahvisteettuja kaksoissolmuja, jotta kuvio olisi pysynyt muodossaan ilman kovetusta.

Kovetin tätä perhosta muutamalla tekstiili-decoupagelakkakerroksella. Nyt perhonen pysyy muodossaan vaikka sydänlanka on yksinkertainen. Lizbeth 40 langalla siipien kärkiväliksi tuli n. 6 cm ja vartalon pituudeksi n. 3,5 cm

Uusi käpyily kesäperhoskokoelmaan

 

Käpypitsiperhonen lennähti tillin kukintoon.

 

Helteet ovat olleet väsyttäviä. Pohjoisen ihmiselle vähän viileämpi sää olisi sopivampi. Sain kuluneella viikolla jopa auringonpistoksen, jota podin sitten huolella ja vielä seuraavana päivänäkin. Nyt ennuste lupaa viileämpää ja toivon, että ennuste pitää paikkansa. Suomen vaihteleva kesä tuo onneksi jokaiselle sopivia kesäpäiviä.

Jatkoin kesäkuussa aloittamaani kirjaa ja käpyilin sieltä kolmannen perhosen. Kirja on Rebecca Jonesin  "The Complete Book of Tatting"  vuodelta 1985 (ISBN 978 0 916896 39 3).

Perhonen

Valitsin Lizbeth 40 sinisen langan kerältä kaariin ja sukkulaan renkaita varten laitoin kirjavaa lankaa. Näin sain siipiin vähän säännöllisyyttä ja perhoseen värikkyyttä. Tässäkin on tuntosarvien päissä josefiinan solmut, mikä on yllättävän siisti ja selkeä ratkaisu. Tämän yritän muistaa myös tuleviin perhosiin.

 

 

Perhosaiheiset Ankars-korut

 

Frivolite-Ankars korvakorut perhosteemalla.

Viime viikolla käpyily harhautui kesäperhosteemasta kukkiin, nyt selasin taas nettiä perhosohjeita etsiskellen. Aika monta perhosta olen jo tehnyt, joten ihan hetkessä ei ohjeen löytäminen onnistunut. 

Tässä huomaan taas ajattelevani, että kaikki on jo tehty ja ohjeet ovat olemassa, vaikka tosiasiassa pitsejä ja ohjeita tehdään koko ajan lisää. Aika ei pysähdy vaikka maailma tuntuisi jo valmiilta, kehitystä tapahtuu kaikkialla, myös pitseissä koko ajan.

Edellisestä ankars-käpyilystä on aikaa ja olin jo unohtanut tekniikan erityispiirteen; osien yhteen liittäminen ja helmien lisääminen jälkikäteen vievät lopulta yhtä paljon aikaa, kuin itse käpyily. Helmiä oli taas kaivettava varastoista ja korun värikin määräytyi lopulta helmien värin perusteella.

Perhoskorvakorut

Käpypitsikoru muodostuu kahdesta yhteenliitetystä osasta, joihin on ommeltu helmiä koristeeksi. Sinisiin siemenhelmiin yhdistetty turkoosi fasettihiottu lasihelmi toimii yllättävän hyvin kullanvärisen langan kanssa.

Käpyilyohje on Youtubessa venäjäksi, mutta kuvioiden solmuluvut näkuvät ruudussa ja yhteenliittäminen on kuvattu melko selkeästi, joten ohjetta voi seurata, vaikka ei kaikkea ymmärtäisikään.

Lankana koruissa on Lizbeth 40. Koristeena on lisäksi vaihteleva kokoelma kotoa löytyviä lasihelmiä sekä siemenhelmiä. Katselin korua ja mietin, että haluan tehdä samalla värityksellä myös muita koruja, koska tähän väritykseen sopivia vaatteita löytyy kaapista useita.

Valkoiset kesäkukat

Valkoisin kukin kukkiva juoru.

Illalla tein voileipäkakkuja nukkumaanmenoon asti. Postauksen kirjoittaminen jäi vähän viime hetkeen, jolloin huomasin, että unohdin ottaa kuvan käpypitsikukista, jotka laiton äidin syntymäpäiväjuorun ruukkuun ja vein äidille kukkivan kukan.

Pyysin siis äitiä ottamaan kuvan puhelimella ja lähettämään minulle viestinä. Äiti sai kukista hienon kuvan ja näin sain tämänkin viikon pitsit blogiin.

Äiti vietti 80 vuotissyntymäpäiväjuhlaa. Hänellä on vielä elossa 2 siskoa ja veli, mikä on hienoa äidin ollessa sisarusparvessa tytöistä nuorin. Lisäksi 13 lapsenlapsesta pääsi paikalle tänään 12. Sateisesta säästä huolimatta juhla oli onnistunut ja sadekin lakkasi niin, että saatiin otettua valokuvia pihalla.

Kukat

Käpyilin 3D kukkia valkoisella Lizbeth 40 langalla ( tämä kerä ei ollut se joka katkeilee koko ajan ). En ehtinyt käpyillä verholehtiä kiireisen viikkoaikataulun takia, mutta liimasin rautalangan päähän pienen vihertävän lasihelmen, ja samaan liimaan kiinnitin myös kukan. 

Kukkaa en käsitellyt decoupagelakalla kuten yleensä. Nyt ajattelin, terälehtien olevan riittävän napakat ilman lakkaa ja kukka aihe on armollinen, eivät kukat luonnossakaan aina niin säännöllisiä ole.

Käpypitsikukat tekivät juorusta vähän juhlavamman. Juoru ei ole varsinaisesti juhlakukka, mutta halusin kartuttaa äidin erilaisten juorujen kokoelmaa.  

 

Vaalea kesäperhonen

 

Käpypitsiperhonen Rebecca Jonsin ohjeen mukaan

Helteet jatkuvat, pitäisi nauttia, mutta tunnustan odottavani sadesäitä ja työskenteleväni ilta-öisin viileämpään aikaan, mikäli mahdollista. Pohjoiseen sopeutuminen näkyy minun kohdalla liiankin selkeästi, ehkä nuoret ovat altistuneet helteelle enemmän ja tulevat pärjäämään paremmin ilmaston lämpenemisessä. Nyt sataa ja salamoi! Pienikin ukkossade puhdistaa ja raikastaa ilmaa.

Käpypitsiperhonen

Jatkoin perhoslinjalla ja otin käpypitsiohjeen samasta kirjasta (Rebecca Jonesin kirjasta "The Complete Book of Tatting") kuin viimeviikolla. Nyt käpyilin hennon punavalkoisella langalla kevyen kesähelleperhosen, jonka siipien kärkiväliksi tuli 4.5 cm. Lankana edelleen Lizbeth 40. 

Perhoskokoelman kartuttaminen tänä kesänä oli suunnitelmani ja nyt siis sain käpyiltyä jo toisen perhosen, joten käpyilykesä etenee suunniteltuun suuntaan.

Kesäperhonen

 

Käpypitsiperhoset mansikanlehdellä.

Nyt on kesä ja helle, lämpötilat ovat pysyneet 25-30 °C jo useita päiviä,  joten nyt on viimeistään kesäperhosten aika. Käpypitsiperhosista tulee helposti pienikokoisia, valitsinkin varmuuden vuoksi paksumman langan; Lizbeth 20, jotta sain siipien väliksi edes 4 cm.

 Mielestäni perhonen ei ole vieläkään kovin suuri.  Pieniä käpypitsejä on vaikea saada näyttävästi esille, vaikka ne ansaitsisivatkin koristeellisina tulla nähdyksi.

Perhonen

Kesäkäpyilyperhonen löytyi Rebecca Jonesin kirjasta "The Complete Book of Tatting"  vuodelta 1985 (ISBN 978 0 916896 39 3). Perhosen, kuvio 213, kaavakuva käpyilyyn löytyy sivulta 72.

Kuvio on melko tiivis tai sitten tein liian suuret koristesilmut. Tässä ohjeessa silmu tulee aina kahden kaksoissolmun jälkeen, joka tekee kuviosta täyden tuntuisen. 

Vanhoissa käpypitsiohjeissa suhde on usein silmu kolmen kaksoissolmun jälkeen, mikä väljempänä vaikuttaa kevyemmältä. Tätä muutosta voisi kokeilla perhosen siipiin. Käpyilin molemmat perhoset ohjeen mukaan, joten kokeiluun tarvittaisiin vielä yksi perhonen.