Keskikesän värikäs käpypitsiperhonen. |
käpyily, käpypitsi, frivoliteetti, фриволите, solmupitsi,frivolitet, tatting, tattinglace, frivolité, タッチング,оcchi, анкарс, chiacchierino.
Keskikesän värikäs käpypitsiperhonen. |
Käpypitsiperhonen lennähti tillin kukintoon. |
Helteet ovat olleet väsyttäviä. Pohjoisen ihmiselle vähän viileämpi sää olisi sopivampi. Sain kuluneella viikolla jopa auringonpistoksen, jota podin sitten huolella ja vielä seuraavana päivänäkin. Nyt ennuste lupaa viileämpää ja toivon, että ennuste pitää paikkansa. Suomen vaihteleva kesä tuo onneksi jokaiselle sopivia kesäpäiviä.
Jatkoin kesäkuussa aloittamaani kirjaa ja käpyilin sieltä kolmannen perhosen. Kirja on Rebecca Jonesin "The Complete Book of Tatting" vuodelta 1985 (ISBN 978 0 916896 39 3).
Valitsin Lizbeth 40 sinisen langan kerältä kaariin ja sukkulaan renkaita varten laitoin kirjavaa lankaa. Näin sain siipiin vähän säännöllisyyttä ja perhoseen värikkyyttä. Tässäkin on tuntosarvien päissä josefiinan solmut, mikä on yllättävän siisti ja selkeä ratkaisu. Tämän yritän muistaa myös tuleviin perhosiin.
Frivolite-Ankars korvakorut perhosteemalla. |
Valkoisin kukin kukkiva juoru. |
Illalla tein voileipäkakkuja nukkumaanmenoon asti. Postauksen kirjoittaminen jäi vähän viime hetkeen, jolloin huomasin, että unohdin ottaa kuvan käpypitsikukista, jotka laiton äidin syntymäpäiväjuorun ruukkuun ja vein äidille kukkivan kukan.
Pyysin siis äitiä ottamaan kuvan puhelimella ja lähettämään minulle viestinä. Äiti sai kukista hienon kuvan ja näin sain tämänkin viikon pitsit blogiin.
Äiti vietti 80 vuotissyntymäpäiväjuhlaa. Hänellä on vielä elossa 2 siskoa ja veli, mikä on hienoa äidin ollessa sisarusparvessa tytöistä nuorin. Lisäksi 13 lapsenlapsesta pääsi paikalle tänään 12. Sateisesta säästä huolimatta juhla oli onnistunut ja sadekin lakkasi niin, että saatiin otettua valokuvia pihalla.
Käpyilin 3D kukkia valkoisella Lizbeth 40 langalla ( tämä kerä ei ollut se joka katkeilee koko ajan ). En ehtinyt käpyillä verholehtiä kiireisen viikkoaikataulun takia, mutta liimasin rautalangan päähän pienen vihertävän lasihelmen, ja samaan liimaan kiinnitin myös kukan.
Kukkaa en käsitellyt decoupagelakalla kuten yleensä. Nyt ajattelin, terälehtien olevan riittävän napakat ilman lakkaa ja kukka aihe on armollinen, eivät kukat luonnossakaan aina niin säännöllisiä ole.
Käpypitsikukat tekivät juorusta vähän juhlavamman. Juoru ei ole varsinaisesti juhlakukka, mutta halusin kartuttaa äidin erilaisten juorujen kokoelmaa.
Käpypitsiperhoset mansikanlehdellä. |
Nyt on kesä ja helle, lämpötilat ovat pysyneet 25-30 °C jo useita päiviä, joten nyt on viimeistään kesäperhosten aika. Käpypitsiperhosista tulee helposti pienikokoisia, valitsinkin varmuuden vuoksi paksumman langan; Lizbeth 20, jotta sain siipien väliksi edes 4 cm.
Mielestäni perhonen ei ole vieläkään kovin suuri. Pieniä käpypitsejä on vaikea saada näyttävästi esille, vaikka ne ansaitsisivatkin koristeellisina tulla nähdyksi.
Kesäkäpyilyperhonen löytyi Rebecca Jonesin kirjasta "The Complete Book of Tatting" vuodelta 1985 (ISBN 978 0 916896 39 3). Perhosen, kuvio 213, kaavakuva käpyilyyn löytyy sivulta 72.
Kuvio on melko tiivis tai sitten tein liian suuret koristesilmut. Tässä ohjeessa silmu tulee aina kahden kaksoissolmun jälkeen, joka tekee kuviosta täyden tuntuisen.
Vanhoissa käpypitsiohjeissa suhde on usein silmu kolmen kaksoissolmun jälkeen, mikä väljempänä vaikuttaa kevyemmältä. Tätä muutosta voisi kokeilla perhosen siipiin. Käpyilin molemmat perhoset ohjeen mukaan, joten kokeiluun tarvittaisiin vielä yksi perhonen.
Kesäiset tappikorvakorukäpypitsit. |
Uusi avaimeperä käpyiltynä avainrenkaan ympärille. |
Tuli akuutti tarve avaimenperälle. Minulla on auton avaimessa ollut käpyilty avaimenperä villasta ja kierrätyslasihelmistä. Yritin etsiä blogiteksteistä milloin olen tämän käpyillyt, mutta en löytänyt mainintaa. Luulen, että avaimenperä on ollut käytössä ainakin 4 - 5 vuotta.
Minulla oli siis vanhassa avaimenperässä paksuhkoa villalankaa käpyiltynä suurten helmien kanssa. Langan muistan ostaneeni lankamyyjältä, joka kertoi alkuperän Afrikkaan, olisiko ollut Keniaan. Lanka oli joka tapauksessa hyvin lyhytkuituista ja on suorastaan ihme, että on kestänyt näinkin kauan, ehkä taika on langan paksuudessa.
Joka tapauksessa nyt ylin kuvio petti ja tuli aika vaihtaa avaimenperää.
Tällä kerralla valitsin puuvillalangan ( Lizbeth 40 ) ja otin pohjaksi avainrenkaan. Renkaan ympärille ja keskelle käpyilin kukan. Kukka on hiukan liian monivärinen, hillitympi väri olisi sopinut paremmin. Laitoin keskelle helmen ja helmen värisin renkain kiinnitin toisen käpypitsikerroksen avainrenkaaseen. Näin sain edes valkoisesta pienen säännöllisen kuvion kirjavan langan keskelle.
Pujotin renkaaseen myös palan ketjua. Yritin valita mahdollisimman vahvan ketjun. Siirsin tämän avaimenperän autonavaimeen ja nyt katson kuinka kauan tämä kestää. Tällä kerralla voin tarkistaa blogitekstistä keston sitten kun tästä uudesta avaimenperästä aika jättää.
Vanha avaimenperä tuli tiensä päähän. |
Mary Koniorin käpypitsiohjeella käpyillyt kuviot. |
käpypitsihyrriä liitetty ratasmaisesti yhteen. |
Kesä lähenee vauhdilla, kuten sanonta kuuluu; "puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään. " Peippoja ja västäräkkejä voi pongata päivittäin, pääskysiä ei ihan vielä.
Tänä keväänä olen huomannut taajamissa yleisesti sepelkyyhkyjä, jotka ennen asuivat pääasiassa metsässä. Katsoin, että Suomen sepelkyyhkyt talvehtivat Ranskassa ja Iberian niemimaalla. Ovat varmaan tuomassa meille kansainvälisiä tapoja, joita ovat oppineet muuttomatkalla. Tuntuu, että ovat uteliaita tarkkailijoita jotka seuraavat elämänmenoa jostain korkealta oksalta aamusta myöhäiseen iltaan. Ehkä me ihmiset ollaan jollakin lailla kiinnostavia tai kenties kummastelevat erilaista käyttäytymistä ranskalaisiin verrattuna.
Ehkä sittenkin seuraavat miten kevään poikaset pärjäävät pesän ulkopuolella. |
Huomasin Instagramissa lisää käpypitsillä toteutettuja hyrräkorumalleja täydentämään vappuhyrrävalikoimaa. Tämä ratasmalli nimeltä Centaurus sopii samalla tavalla kevätkäpyilyyn kuin hyrrätkin, jotenkin nämä tuovat minulle mieleen vesirataskoneiston.
Käpypitsimalli on hyvin yksinkertainen, pujotetaan vain hyrrät sisäkkäin ennen toisen hyrrän kiinni liittämistä.
Käpyilin korut vähän paksummalla langalla, Lizbeth 20 metallisävyllä. Metallisävy tekee langasta vähän jäykän, enkä kiristänyt renkaita ihan tiukoiksi. Harkitsen pientä kovetusta. Korusta tuli mukavan kokoinen; korkeus 4 cm + koukku. Vaihteeksi vähän suuremmat korut. Minulla taitaa olla jo hyvä alku hyrräkorukokoelmaan.
En ehkä kerää erillistä hyrräkorukokoelmaa, mutta olen yrittänyt kerätä kaikki pitsini yhteen paikkaan ja yritän lajitella ja järjestellä niitä, jotta löytäisin tarvittaessa ja olisi kaikki samassa säilytyspaikassa, Pientä inventaariota siis meneillään.