Frivoliteliinojen sarjaan neljäs liina.

Sinivalkoisia sävyjä liinassa.

 

Käpypitsi alkaa taas sujua ja kevätaurinko sulattaa lunta, joten elämä hymyilee.

Nyt kun olen päässyt tekemään liinaa myöhemmin kuin muut, niin olen nähnyt somessa monta hienoa värivalintaa tähän liinaan. Ostin langat valmiiksi. Liinan kuviot vaikuttavat vain olemassa olevien lankojen sijoitteluun, ei värinvalintoihin. Tilanne on hyvin erilainen kuin aiempien liinojen kohdalla.

 

Liinasarjan värit

Aiemmat liinat edustavat eri vuodenaikoja; 

• v.2019 liinassa on kevään sinitaivasta ja kirkkaan keltaista auringonpaistetta, 
• 2020 Liinassa on kesän täyteläisiä vihreitä sävyjä sekä punaisia ja valkoisia kukkia. 
• 2021 liinassa hehkuvat syksyn oranssi, punainen ja keltainen kulta

Vuodenaikaliinat täydentyvät talvella.

Nyt ajattelin, että on valkoisen talven vuoro. Kuvittelin mielessäni jäälauttaa, jonka koloista näkyy syvä sininen kylmä vesi eri sävyissä. Valitsin vedenvihreän, joka jättää sävynsä vuoroin sulaneelle ja hyytyneelle lumensekaiselle jääkinokselle. Tarkoitus on pysyä kylmissä väreissä.

Voi olla, että lopputulos on hyvinkin sekava ja kaukana kauniista jäälautasta, suunnitelma värivalinnoille ei ole yhtä selkeä kuin aiemmin. Ehkä näillä väreillä voin jopa yllättää itseni. Toivottavasti yllätys ei ole negatiivinen.  Jokainen käpyilijä tietää odottavan jännityksen tunteen, kun suunnitelma on hatara ja työn lopputulos vielä hämärän peitossa.

Aika näyttää minkälainen tulee talviliinasta ja sopiiko se sarjaan.

Aika kevätliinan käpyilylle

Renulekin liinan ensimmäiset kerrokset

 

Kevät on pitkällä ja Renata Niemczyk on julkaissut blogissaan tämän kevään liinasta jo peräti 8 kerrosta, ennen kuin minä ehdin mukaan. Olen pitänyt käpyilystä pitkän tauon. Nyt kuitenkin aloitin frivoliteliinan ja totuttelen taas pitsisukkulaan.

Varasin liinaan vaaleita värejä jo hyvissä ajoin etukäteen ja näillä nyt täytän sukkuloita. Viikot ovat olleet pitkästyttäviä, kun olisin jo halunnut aloittaa. Tiedät tunteen, kun suunnitelma on valmis, mutta aloitus syystä tai toisesta viivästyy. Ehkä tilanne kasvattaa kärsivällisyyden hyvettä.

 

Tauko käpyilyssä

Jouduin pitämään tauon käpyilyssä ajettuani loppuvuodesta autolla mustaan jäähän ikävin seurauksin. Oikeasta kädestä katkesi kiertäjäkalvosimen jänne sekä hauiksen kiinnitysjänne.

En halunnut pitää täyttä hiljaisuutta blogin julkaisuissa ja leikkauksen viivästyminen tarjosi minulle mahdollisuuden tehdä pieniä töitä etukäteen valmiiksi tauon aikana julkaistavaksi. Valitsin Ruth Perryn sivujen kelttiohjeet, koska olen aina viehättynyt kelttimalleista.

Käpyilin siis leikkauksen jälkeisille viikoille pienet pitsikuviot valmiiksi ja aloitin kirjoittamisen. Tein tekstit sitten valmiiksi vasemmalla kädellä leikkauksen jälkeen, kun ei ollut kiire mihinkään ja kirjoittaminen oli mukavaa tekemistä.

 

Neuleet

Olkapään lisäksi myös hauis oli käyttökiellossa ja liikeradat olivat kovin rajoittuneet. Kevyt neulominen oli kirurgin mielestä kuitenkin pienenä liikkeenä hyvää harjoitusta, joten täysin ilman käsitöitä ei tarvinnut olla.

Kokeilin aluksi oikeita ja nurjia silmukoita ja jopa palmikkoa, mutta kivuttomasti sujuivat vain oikeat silmukat ja lyhyinä rupeamina. Neuloin villapaidan oikeilla silmukoilla. Langaksi valitsin alpakan, joka on villaa kevyempi ontomman kuidun ja rasvattomuuden takia. Alpakkapaidasta tuli pehmeä ja mukava.

Alpakkapaita loppukevään lämmikkeeksi

Kun ensimmäinen kuukausi oli mennyt, niin uskalsin tehdä myös nurjia silmukoita ja palmikoita. Neuloin kotoa löytyvistä villalangoista pieniä töitä, vaikka palmikon neulominen olikin raskasta.

Valokuvassa muutama pieni työ; mustat paksut ranteenlämmittimet ahvenanmaan lampaan villasta, keltaiset ranteenlämmittimet kasvivärjätystä eestinlampaan villasta, sekä pipo suomenlampaan villasta. Villaa on vielä jäljellä ja ainakin toinen hattu on suunnitelmissa.

 

Pieniä villaneuleita ajankuluksi.

Käden kuntoutus jatkuu vielä, nyt avataan liikeratoja ja aikanaan aloitetaan voimaharjoittelu. Toipuminen pitäisi olla ohi heinäkuussa. Silloin viimeistään tavoittelen normaalia käpyilyvauhtia. Talvi on ollut poikkeuksellisen haasteellinen jään ja lumen takia. Tuntuu, että olen nukkunut talviunta tammi- ja helmikuun hankien keskellä. Nyt on aika herätä kevääseen ja lähteä varovasti liikkeelle.

 

Kelttiristikäpyily

 

keväinen kelttiristi.

 

Ennätyslumissa pohrataan edelleen ja kevättä odotellaan. Suomen Käpypitsiyhdistys piti vuosikokouksen etäpalaverina. Kokouksessa päätettiin aloittaa jäsenistön etätapaamiset kuukausittain. Kannattaa käydä katsomassa facebookissa käpypitsiyhdistyksen sivuilta tapaamisajat ja linkki, sekä tulla mukaan tutustumaan ja keskustelemaan käpyilystä, keskeneräisistä töistä ja muusta ajankohtaisesta.

Risti

Ruth Perryn nettisivuilta tein tällä erää viimeiseksi kelttiharjoitukseksi ristin. Tämä risti oli hauska ja kevyt työ.  Valitsin sukkulaan yksivärisen langan, kerältä tuleva lanka oli kirjava. Näin rististä tuli keväisen värikäs ja kuitenkin samalla rauhallinen, kun keskustan solmu ja renkaat olivat samaa väriä.

Risti oli yksinkertainen ja helppo työ ajankuluksi. Pienen muutoksen ohjeeseen kuitenkin tein. Olen tottunut ristissä pidempään jalkaan ja lisäsin tähänkin jalkaan pituutta, jolloin rististä tuli kotoisemman muotoinen.

Käpypitsiyhdistyksellä on keskusteluryhmä facebookissa.

Käpypitsisolmuriipus

 

Ristiriipus pellavakankaalla.

Talvi jatkuu lumisena ja liukkaana. Valo houkuttelisi ulos, mutta jäisen kävelytiet tuntuvat pelottavilta ja on paljon turvavallisempi istua kotona ja tehdä käsitöitä kuin lähteä liukastelemaan lenkkipoluille.

Ystävänpäivän jälkeen palasin taas Ruth Perryn frivoliteohje-sivulle. Ehkä kelttisolmuissa on jotain, mikä houkuttelee tekemään niistä riipuksia. Joka tapauksessa huomaan taas tekeväni riipusta. Tämän kuvio on myös ohjeessa riipus, joten teen kerrankin aivan ohjeen mukaan.

Tämä solmukokonaisuus   on ihan reilun kokoinen riipus ja ajattelin, että toimisi myös kirjanmerkkinä. Koska solmu oli hauska, käpyilin niitä useampia eri väreissä ja yhteen lisäsin nauhan, jolloin käyttötarkoitus muuttui kirjanmerkiksi. Yritin kyllä pysyä riipuksissa, mutta laajensin käyttöä.

Riipus

Ohjeessa on selostettu riipuksen tekeminen. Kelttisolmu  keskelle tehdään pujottamalla kaarista. Käytin apuna klemmaria. Omassa solmussani 16 kaksoissolmua / kaari, jolloin solmut asettuivat kehykseensä sopivasti. Mallissa oli toinenkin vaihtoehto, mutta 16 oli sopiva. Oli hyvä, että ohjeessa oli esimerkki kahdesta solmumäärästä ja havainnollistettu myös huonompi solmumäärä. 

Varmaan kaikki pitsintekijät tuntevat tilanteen, jolloin pitsiä pingotetaan, höyrytetään ja yritetään saada toivottuun muotoon. Harvassa ohjeessa on vaihtoehtokuvia eri solmumääristä. Tässä ohjeessaa 20 kaksoissolmulla tehtiin 3D vaikutelmaa, kun keskusristi ei ihan istunut reunukseen.

 

Ristiriipus eri väreissä riipuksena ja kirjanmerkkinä.

Viimeistely

Tässä riipuksen halkaisijaksi tulee 4 cm. Mikä on mielestäni hyvin sopiva koko. En kovettanut riipuksia kovaksi vaan jäykistin hiukan tekstiili decoupase-lakalla, ehkä kovempi kovettaminen olisi ollut tarpeen.

Tein siis yhdestä kuviosta kirjanmerkin käpyilemällä siihen nauhan. Nauha jäi ohueksi koska jatkoin sukkulassa olevalla langalla. Olisi ollut järkevämpää laittaa paksumpi sydänlanka. Joskus hyvät ideat tulevat liian myöhään, silloin kun on jo ajattelemattomasti valittu huonompi vaihtoehto. 

Kirjanmerkin nauhassa on kierrevaikutelma, joka on saatu aikaan käpyilemällä vain yläsolmuja peräkkäin. Nauhan loppuun tein rengaskuvion. Tässä kirjanmerkissä on ohjeessa ollut lenkki ripustamista varten. Riipuksista jätin pitsilenkin pois ja käytin kiinnittämiseen metallilenkkiä, joka vaikutti tässä käytännöllisemmältä.

Ystävänpäivän sydän käpyiltynä solmuksi

Pieni solmusydän.

Lunta sataa edelleen, vaikka tuntuu jo että tälle talvelle riittäisi. Aurinko on kuitenkin ilmestynyt hetkeksi taivaalle ja lupaa kevään vielä koittavan. Hanget hohtavat auringossa jo niin, että kaivoin aurinkolasit esiin. Tosin taidan olla poikkeuksellisen herkkäsilmäinen ihminen.

 Kuulin jopa linnun viserrystä tänään kävelylenkillä. Linnuilla ei pitäisi olla kiirettä vielä. Ainakaan linnunpöntöt eivät ole vielä pesimiskunnossa ja kävellessä katselin, että moni pönttö olisi jopa uusimisen tarpeessa.

Ystävänpäivän lähestyessä mietin käpypitsiin sydänaiheita. Päätin poiketa linjasta enkä ottanut ohjetta Ruth Perryltä vaan päätin muotoilla solmun itse. Solmu ei sitoudu lopulta niin tiukasti ja säännöllisesti kuten kelttisolmut, mutta solmuni muodostaa kuitenkin selkeästi sydämen.

En halunnut solmusta tiukkaa, mieluimmin kevyen ja ilmavan, mikä on muuten frivoliteetin perimmäinen ajatuskin. Tässä tavoitteessa onnistuin.

 

Sydän

Tein solmun pujottamalla klemmarin avulla, koska solmu on niin pieni en tyhjentänyt kelttisukkulaa tätä työtä varten. Laitoin sydämeen keskelle pienen riipuslenkin, joka puristaa kaaret yhteen, jolloin sydän säilyttää muotonsa paremmin. Löysässä solmussa on aina pieni ongelma saada työ pysymään muodossaan, jos kuviot on sidottu yhteen silmuilla.

Minä halusin löysiä ja irtonaisia kaaria kevyen lopputuloksen aikaan saamiseksi ja liitin kaaria yhteen mahdollisimman vähän. Pari liitosta oli kuitenkin välttämättä tehtävä, jotta solmusta muodostui sydän.

Pandemia-aikaa eletään edelleen ja ystävänpäiväksi riittää yksi sydän, jonka kuvia voi jakaa puhelimella. Tein kuitenkin kaksi. Ensimmäisestä tuli harjoitus ja toisesta sitten tietoisempi pujotus.

Äkkiä katsoen sydämet näyttävät samanlaisilta, mutta ensimmäisessä tein virheen ja vasta toinen onnistui suunnitelman mukaan. Tämän luulen olevan tuttu ilmiö käpyilijöille, jotka lähtevät tavoittelemaan lopputulosta liikoja piirtelemättä, vain ajatuksen pohjalta.

 

Kaksi sydäntä, joista toisessa virhe.

Sydämistä tuli pienet (Lizbeth 40 langalla), korkeus 2 cm. Tässä koossa ketju toimisi paremmin kuin nauha. Sydän on itsessään hyvin kevyt ja ketju voisi pitää sitä paikallaan paremmin kuin nauha. Ketjuun voisi pujottaa sydämen seuraksi pienen helmen tai kristallin sopivan painon aikaansaamiseksi.

 Vaikka sydämessä on riipuslenkki, niin ripustuspaikan ja tavan voi valita mielikuvituksen mukaan muuallekin kuin riipukseksi.

Hyvää Ystävänpäivää!

Kelttiseppele käpypitsistä

Frivolitesolmuilla kelttiseppele

 

Pakkaslunta tupruttaa ulkona ja hanget kasvavat. Tulee mieleen lapsuuden talvet, kun mäkeä laskettiin lumipenkoista ja kivisistä töyräistä, jotka harvoin peittyvät niin paksuun lumeen, ettei pulkan pohja naarmutu. Ehkä ennen oli ihan oikeasti useammin lumisia talvia. Luonto ja lumi tuovat minulle positiivisia muistoja. Olisi kiva tietään onko se asuinseutu vai ikäluokkakysymys ja mitä muita elementtejä kuuluu muiden ympäristöjen lapsuuden positiivisiin muistoihin.

Pitsin käpyilyssä on ollut haasteita, mutta haasteethan on tehty voitettaviksi. Viipyilen siis edelleen Ruth Perryn kelttiteemassa ja päättymättömissä solmuissa. Tämän päivän ohje on otettu blogista ja löytyy linkin kautta.

 

Seppele

Tämä seppele näytti sopivasti ajattelua vaativalta ja lähdin reippaasti sitä käpyilemään. Jotenkin en saanut pidettyä ajatuksiani ja lankoja järjestyksessä ja tein virheen. Totesin, että on turvallisempaa aloittaa kahdella erivärisellä langalla ja otinkin sitten käyttöön hiukan paksumman langan. Langat ovat pehmeitä ja vähän löysäkierteisiä lankoja, joista tein syksyllä huivin.

Onnistuin lopulta keskittymään ja sain tämän käpypitsikranssin aikaiseksi. Ihmettelen yhä, miten työ oli niin vaikea, vaikka näytti ohjeessa hyvinkin selvältä ja yksinkertaiselta. Joskus paksummasta langasta on apua ja sen avulla saa paremmin kiinni pitsin olemuksesta ja kiemuroista, myös eri väreistä oli hyötyä tässä harjoituksessa.

Seuraava vaihe olisi ollut ohuempi lanka, mutta en sitten kuitenkaan jatkanut harjoittelua haastavammalla langalla, koska aika loppui, enkä ehtinyt käpyillä enempää. Tai oikeasti en malttanut, sillä mielessä pyörivät jo seuraavat haasteet.

Arkistointi

Nyt en oikein tiedä ompelisinko tuon seppeleen jonnekin. Lanka on häiritsevän pehmeä ja työn koko on halkaisijaltaan vain 3 cm. Tämä jää selvästi odottamaan sijoituspaikkaansa. Seppele on pieni ja joku sopiva paikka sille pitäisi löytyä, ettei pääse häviämään.

Ruusunnuppuja kelttikäpyilynä

 

Kelttisolmuja frivolite - riipuksissa.

Uusi frivolite-kevätliina on alkanut Renulek - blogissa. Harmittaa, etten pääse vielä aloittamaan. Teen sen sitten omaan tahtiin, kun aloitan. 

Vierailin Ruth Perryn sivuilla ja ajattelin muutaman käpypitsikuvion ajan keskittyä kelttisolmuihin saadakseni rutiinia solmujen pujottamiseen ja hahmottamiseen. Olen joskus ennenkin tehnyt samalla tekniikalla useamman työn peräkkäin luottaen toistojen syventävän oppimista.

Minulla on kirjahyllyssä kaksi hänen Rozella Linden nimimerkillä kirjoittamaansa kirjaansa, joista olen käpyillyt useita malleja. Tähän asti tehdyt käpypitsit löytyvät blogistani tunnisteella keltti.

Ruth Perry - kirjat

Ruusunnuppuja

Kelttilehtiä ja kukkia sisältävästä kirjasta tein joskus ruusunnuppusydämen.Nyt lähdin muistuttamaan mieleen tuota samaa yksinkertaiseen kelttisolmuun perustuvaa ruusunnuppua. Käpyilin muutaman ruusunnupun ja mietin mihin ne liittäisin. Löysin muutaman korurenkaan Ø 3cm ja tein käpypitsiruusuista riipuksia.

Renkaan päällystäminen ohuella käpyilylangalla tuntui niin työläältä, että vaihdoin tähän virkkauslangan. Virkkauslanka renkaassa ei ole kovin siro, mutta toisaalta korostaa pitsiruusun siroutta. Tähän ratkaisuun oikeasti ohjasi vain ja ainoastaan laiskuus. Luulen, että muillakin käsityöntekijöillä tulee vastaan hetkiä, jolloin tekee mieli mennä siitä missä aita on matalin eli mahdollisimman pienellä vaivalla.

Kiinnitin pitsiruusut renkaaseen ennen päällystämistä, mikä ei ehkä ollut paras vaihtoehto. Jäin miettimään, että paksuun virkkauslangan solmuista olisi ollut helppo kuljettaa lanka ohuella neulalla ja kiinnittää ruusut jälkikäteen. Tällä tavoin lopputulos olisi voinut olla napakampi kuin nyt, jolloin kiinnitin ruusut langalla silmuista ja sitten vasta päällystin renkaan. Virkkauslangalla lopputulos on muutenkin vähän rosoinen.

Riipukset

Valikoin ruusuja muodon mukaan, en ruusuja käpyillessäni miettinyt mitkä niistä tulee samaan työhön tms. Jos olisinkin ollut huolellinen ja suunnitelmallinen alusta asti, niin olisin ehkä tehnyt korvakorut. Nyt valitsin mielestäni sopivat käpypitsiruusut riipuksiin sillä seurauksella, että yksi ruusu jäi käyttämättä. Jäljellä on vain nauhan tai ketjun kiinnittäminen riipuksiin.

Ankars-rannekoru

Ankars-rannekoru

 

Talvi jatkuu, tosin aurinkokin on alkanut taas välillä näyttäytyä. Talvisina lankavalintoina tällä viikolla ovat taivaan sininen ja lumen valkoinen. Lisäksi jäisen kirkkaita vaaleita helmiä.

Tasaisen lumiukon jälkeen halusin tehdä pienen ankarsharjoituksen, muistuttaakseni tekniikkaa mieleen, ettei pääse unohtumaan. Huomaan, että keskittyminen on ollut poukkoilevaa. Tarvitsisin enemmän harjoitusta, päätellen siitä, että työstä ei tullut aivan tasainen. Onneksi tekniikasta löytyy videoita, joiden mukaan on helppo käpyillä.

 

Rannekoru

Ohje on Youtubesta käsityöyhteisön kanavasta. Kanavalla on virkattuja, neulottuja ja käpyiltyjä käsitöitä. Tämä rannekoru on kanavalla tehty karkinvärisenä ja vaikuttaa ilmavammalta ja tasaisemmalta kuin minun harjoitelmani. Helmet ovat läpivärjättyjä helmiä Helmikaupasta. Helmien hohto vääristää niiden väriä kuvissa. Rannekoru on kuitenkin kolmiulotteisena näyttävä ja koristeellinen, vaikka työn jälki voisi olla tasaisempi.

Lumiukkokäpyily

 

 

Luuta harjakset maata kohti, lakaisu kesken.

 

 Jatkoin käpyilyä edelleen lumi ja talvitunnelmissa. Ohje on vaihteeksi kirjasta, eikä internetistä haettu. Huomasin, että lähes kaikki lankakeräni ovat Lizbeth 40 - vahvuutta. Ihmettelin, mitä tapahtui niille 20 numeron langoille, joita tilasin vahingossa toissa vuonna. Taitaa olla aika tehdä lankainventaario. Käpyilin siis lumiukonkin 40 numeroisesta langasta, vaikka aluksi ajattelinkin paksumpaa lankaa.

Minun lapsuudessani tehtiin lumiukkoja useita talvessa, se oli normaalia lasten talvileikkiä. Nyt lumiukkoja ei ole enää jokaisen talon pihalla. Googlekin tietää lumiukosta lähinnä sen, että se on Raymond Briggsin tarinaan ja Howard Blaken musiikkiin perustuva animaatioelokuva. Lapsillekin oikea lumiukko taitaa olla jo enemmän piirretty kuin lumesta muotoiltu hahmo.

Puolustukseksi lapsille todettakoon, että viime viikkoina on ollut pääasiassa pakkaslunta ja lumiukkoon tarvittava nuoskalumi on ollut harvinaisempaa. Jäin kyllä miettimään onko muita lapsuuden arkisia elementtejä, jotka ovat muuttuneet vuosien saatossa ensisijaisesti sähköiseen muotoon.

 

Lumiukko

Ohjeen lumiukkoon otin Inga Madsenin kirjasta ”Tatting Fairy Tales”- kirjasta. 

Täytyy myöntää, että luuta oli haastava, eikä ehkä vastaa täysin ohjeen solmulukua. Myös hatun muutin kotoisemmaksi. Ohjeessa oli silinterihattu, mutta siltä osin sopeutin lumikukon kulttuuriin. En ole Suomessa nähnyt koskaan lumiukolla silinterihattua. 

Silmät, suu, nenä ja napit ovat pieniä kristalleja, joita on joskus jäänyt jäljelle aiemmista töistä.

Lumiukon korkeudeksi tuli n.11 cm. Kun otin kuvaa pellavaliinan päällä, niin luudan harjakset osoittivat alaspäin, toisin kuin ohjeen asettelussa, jossa luuta on lumiukon kainalossa harjakset ylöspäin. En osaa sanoa kumpi näistä asetteluista on oikein. Ehkä asettelu voi vaihdella ja virallisesti oikeaa vastausta ei ole olemassa.

Luuta kainalossa, lakaisu valmis.

Käpyily

Aloitan käpyilyn valmiista malleista, mutta toivon siirtyväni tänä vuonna tekemään enemmän omia malleja. Tietysti voi käydä niin, että löydän taas somen syöväreistä ja kirjoista niin paljon tekemättömiä kivoja malleja, etten malta keskittyä omien mallien suunnitteluun.

Minulla on tunnisteissa vain lumihiutaleet ja joulu, johon talvityöt jakautuvat. Ehkä olisi voinut lisätä tunnisteen ”talvi”. Olen ajatellut, että tunnisteita ei voi olla loputtomasti, jolloin lopulta on vaikea löytää yhtään mitään. On olemassa niin monta erilaista tapaa ajatella ja luokitella asioita teemoihin, joten yritän pitää asiat yksinkertaisempina ja erehtymisen mahdollisuudet pienenä.

Frivolite-enkelit kristalleilla

 

Enkelikorut juomalasin reunalla.

Vuosi alkoi kauniissa lumisissa maisemissa, en malttanut olla ottamatta muutamaa kuvaa puhelimen kameralla. Päivän pituus on vielä niin lyhyt, että useimmin olen ihaillut lumipuita katulamppujen valossa, auringonlaskun jälkeen iltapäivällä. Kevyen liikenteen väylästä on tullut huurrepuiden reunustama kuja.

 Joskus tulee kyseenalaistettua vanhan kansan viisauksia. Sanonnan mukaan pihlaja ei kanna kahta taakkaa; marjoja ja lunta. Kuvassa kuitenkin on molemmat taakat samaan aikaan. Eli marjavuosi voi olla myös ennen lumitalvea. Lumisena talvena puuhun jääneet pihlajanmarjat ovat linnuille tärkeä ravintolisä, kun kaikki muu syötävä on lumen peitossa.

Aaro Hellaakoski tiesi, että ”tietä käyden tien on vanki, vapaa vain on umpihanki”. Kuvan hangella on joku muukin ajatellut samalla tavalla, ainakin pohrausjäljistä päätellen.

 

Lumisia talvimaisemia kävelylenkin varrelta.

 

Enkelikorut

Totesin, että joulunaika jatkuu loppiaiseen asti, joten enkelisesonki on vasta loppumassa ja aihe on yhä ajankohtainen. Enkeleitä tarvitaan toki muulloinkin kuin jouluna.

Talvipakkanen tuo mukanaan myös liukkaat kelit ja enkeleillä on nyt erityisen paljon töitä täällä pohjolassa. Tietysti pandemiatilannekin työllistää suojelusenkeleitä jatkuvasti. Kun näin nämä kääpyptisienkelit Jelena Orlicin Cattwilld käyttäjän sivuilla instagramissa, en voinut ohittaa niitä. Käpypitsienkelit olivat sievät ja kristallit antoivat enkeleille arvokkuutta. Halusin käpyillä nämä kauniit enkelit itselleni. En vielä tiedä, missä niitä käytän, mutta laitoin ne toistaiseksi esille hyllyn päällä olevaan korupuuhuni.

Laitoin enkeliin pieniä siemenhelmiä, sinertävän Swarovski-kristallin ja pääksi valkoisen Swarovski helmen. Kokoa enkelikorulle tuli n. 3 cm ilman koukkua. Koko on sopiva ja helmet tuovat koruun sopivasti painoa, jolloin se pysyy hyvin suorana.