Rintaneula korusettiin

Mustien helmien korusetti.

Mustikat

Vielä on kesää, mutta sade ja kypsyneet mustikat tuovat syksyisen tunnelman. Sade on oikeastaan ihan hyödyllinen, kun huuhtelee mustikat päivän aikana. Sitten illalla voi pistäytyä metsässä hakemassa ämpärillisen puhtaita mustikoita. Olen tullut laiskaksi, enkä kuitenkaan poimi montaa ämpärillistä samalla reissulla. 

Nyt on tullut mieleen lapsuuden mustikkametsät, kun on saanut poimia koskematonta mätästä. Ei tarvitse kilpailla thaimaalaisten poimijoiden kanssa. Muutkin taitavat nauttia marjastuksesta tänä vuonna, sillä huomasin marjanpuhdistajat loppuneen monesta kaupasta. Onneksi ehdin uusia omani ajoissa, etten joutunut teippaamaan vanhaa kokoon.

 

Mustikkasatoa

Rintaneula

Viimeviikolla tein rannekorun, jonka halusin osaksi korusettiä. Nyt mietin siihen sopivaa rintaneulaa. Ksenja Svedenkon youtubekanavalla on malli, jossa on rannekorun tapaan paljon pieniä renkaita ja ajattelin sen sopivan tähän pariksi. Ohje on kahdella videolla; ensin käpyilyosuus ja sitten helmien ompelu.

 Tein samalla langalla ja mustilla helmillä, kuten rannekorunkin. Lopputulos näytti kirjavan langan takia vähän sekavalta ja mietin, olisiko sittenkin parempi ottaa rinnalle toinen lanka. Kokeilin vihreää lankaa kaariin ja kirjavaa lankaa renkaisiin. Lopputuloksessa renkaat ja korun kuvio erottuivat selkeämmin.

Kaksi vaihtoehtoa.

Korusetti

Kaksivärisen korun kuviot erottuivat toki selvemmin, mutta yhteensopivuus rannekorun kanssa ei ollut enää niin hyvä. Otin kuvan molempien korujen kanssa. Joku voi olla toista mieltä, mutta minusta ensimmäinen koru sointuu paremmin rannekoruun. Kaksi pientä korua muodostavat setin, mutta tunnistaako ne setiksi, kun ovat melko vaatimattomia ja rannekoru etäällä rintakorusta. Mustat helmet sopivat tähän moniväriseen lankaan ja korut jäävät esille, jos tulisi käytettyä.

 

Kahdella vaiko yhdellä langalla parempi?

Käyttö

Koru on pieni, halkaisijaltaan n. 3 cm. Kokeilen aluksi sen käyttämistä huivin sitomiseen huivisoljen tapaan, jolloin pieni koko ei haittaa. Tämä voisi toimia pienen huivin kanssa ja minulla on tapana käyttää suurempia huiveja, joten jää nähtäväksi onnistunko niiden kanssa.

Lopputuloksena siis korusetin lisäksi yksi erikoisen värinen pieni rintakoru, jolle tuskin löytyy käyttöä. Välillä tulee näitä vähän outoja töitä ja olenkin kerännyt niitä ns. epäonnistuneiden korujen laatikkoon. Joskus otan laatikosta jotain pientä, mutta suurin osa laatikkoon laitetuista pitseistä on saanut olla siellä jo pitkään.

Yhden sukkulan rannekoru

Kuvauspaikaksi korulle valikoitui viuhka,
joka on ollut hellepäivinä ahkerassa käytössä.

Siivousprojekti

Kesälomalla on hyvä keskittyä tekemään asioita, joita ei muulloin tee ja näin irrottautua arjesta. Olen nyt yrittänyt saada aikaan kotiin järjestystä ja käpyily on jäänyt vähemmälle.

•  Lankoja kertyy aina välillä varastoksi asti ja sitten niitä ajelehtii eri puolilla asuntoa.
• Nyt halusin keskittää villalangat yhteen paikkaan ja ostin lankavarastoksi istumista kestävän monikäyttöisen puulaatikon. 
• Ostin laatikon puuvalmiina, jotta voin maalata sen itse.  Maalasin aluksi kukkia eteen ja jatkan vielä sivut  ennen kuin lakkaan laatikon.

Maalina käytin kotoa löytyneitä Inka Gold – maaleja, jotka eivät olleet helpoimmat mahdolliset kukkamaalaukseen. Värejäkin oli käytettävissä vain viisi. Näillä maaleilla olisi ehkä parempi maalata tasaisia kiiltäviä pintoja, mutta yritin nyt maalata pensselin sijaan siveltimillä. Kaikesta tuherruksesta huolimatta kuva on itse maalattu ja oman käden jälki saa näkyä sisustuksessa. 

Ehkä pääasia on kuitenkin, että tästedes langat löytyvät helpommin kaikki samasta paikasta.

Lankalaatikko

Rannekoru

Mustia helmiä on ollut varastossa pidempään, enkä ole oikein keksinyt niille käyttöä, nyt päätin valita langan helmien väriin sopivaksi. Deborah Stricklandin ohjeen otin Georgia Seitz – sivustolta.  Lanka on vähän paksumpi, Lizbeth 20, jotta helmet eivät näyttäisi suhteettoman suurilta. Oikeastaan korusta tuli juuri sopivan tällä lanka – ja helmiyhdistelmällä. 

Ainoa harmi on tuo lukko, joka olisi saanut olla tummempi, mutta löysin vain tuon hopeanvärisen, joten sillä täytyy mennä ainakin aluksi. Ehkä vaihdan lukon, kun täydennän seuraavan kerran korutarvikevarastoani.

Keskihelmet väljästi langassa

 

Ohje kannattaisi lukea huolella, jos aikoo sitä noudattaa

Luulin muistavani näin yksinkertaisen ohjeen kertalukemisella, mutta luin ohjeen vähän liian nopeasti. Huomasin kesken työn, että minulle oli käynyt ajatusvirhe ja olin tehnyt renkaiden keskelle 6 solmua ohjeessa olevan neljän sijaan. Kuviosta tuli väljempi ja suurempi helmi jäi vähän liian pieneksi, verrattuna ohjeeseen. Oikeastaan helmi väljässä langassa tekee korusta kevyemmän, mikä on mustille helmille ihan hyvä asia. 

Harmittaa, että olen vähän huono käyttämään rannekoruja. Tästä korusta tuli minulle täydellisen sopiva. Ehkä on aika opetella rannekorun käyttämistä tämän korun kanssa. Näillä langoilla voisi tehdä rannekoruun yhteensopivan rintaneulan tai korvakorut, koska helmiäkin jäi vielä runsaasti jäljelle.

Heinäkuun perhonen

Perhonen kukkakimpussa

Täydensin kesäperhoskokoelmaa Darlene Polachickin perhoskuviolla kirjasta ”Big book of tatting”.

Tämä pieni perhonen on aina jäänyt tekemättä ja joku muu perhonen on lentänyt sen edelle toteutuslistalla. Nyt oli vihdoin tämän perhosen vuoro. Pienensin hiukan solmumääriä, koska halusin perhosesta siromman. Sukkulassa oli sininen ja kerällä valkoinen, jossa oli harmaata mukana. Valkoinen ei siis ole täysin valkoinen, eikä perhonen likainen, jos siitä heijastuu vähän harmaata.

Ohjeeseen ei ole linkkiä, vaikka luulen tämänkin netistä löytyvän. Kuitenkin ohje on kirjasta ja haluan kunnioittaa kirjan tekijän oikeuksia, enkä lähde ohjetta googlettamaan.

Nyt on heinäkuu, josta pitäisi jotenkin selvitä ilman Rauman pitsiviikkoja poikkeuksellisen vuoden takia. Toivottavasti käpypitsiyhdistyksen tapaaminen pitsiviikoilla onnistuu taas ensi vuonna. Kuvamuistoja edellisten vuosien tapaamisista;  2017 ,  2018 ja 2019

Mansikoita

Pitsimansikoita

Kesä etenee. Nyt kypsyvät jo mansikat ja syksy lähenee vääjäämättömästi. Kesän mansikkakakku tuli siis tehtyä ja mansikat säilöttyä. En käynyt keräämässä itse, vaikka sitäkin lasten kanssa harkittiin. Lopulta tarve on niin vähäinen ja hintaero olisi olematon, kun huomioidaan matkakustannukset. Selailin mansikkatilojen tietoja ja löysin yhden tilan, joka myy suosikkilajikettani Bountya. Ehkä ensi vuonna käyn ostamassa mansikat sieltä, nyt tyydyin Polkaan, jota sai lähempää.

Kuvan mansikat ovat kotimaisia ja maistuvat Suomen kesälle, pitsimansikatkin ovat kotimaista tuotantoa, vaikka malli onkin Venäjältä. Ksenja Svedenkon youtube-kanava on aivan loistava pitsimallien lähde, nämäkin mansikat näyttävät suorastaan herkullisilta. 

Marjat ja luonnon värit ovat toisinaan haastavia. Afrikkalaisista kierrätyslasihelmistä tein mustikka ja puolukkahiussolkia n. viisi vuotta sitten. Mustikkasolkea olen toisinaan käyttänytkin. Silloin helmet muistuttivat marjoja ja riitti, että valitsi lehden värin. kierrätyslasihelmiä on vielä varastossa. Suuri helmikoko rajoittaa käyttöä ainakin käpypitsissä. 

Minulla oli varastossa pieniä punaisia Swarowski – kristallihelmiä ja laitoin niitä mansikoihin.

•       Pienet helmet ovat aivan heleän punaisia, mutta tuon tummanpunaisen langan vieressä niiden sävy näyttää todellista tummemmalta.
•        Suuremmat helmet ovat punaruskeita, ehkä väri vivahtaa vähän oranssiin. Nämä tummat helmet ovat mansikassa sen värisiä kuin kuvittelinkin, eli langan väri ei vaikuta paljon
•     Helmien sijoittelussa sovelsin jonkin verran. Minulla ei ollut kärkeen pisarahelmeä, kuten ohjeessa, mutta laitoin kaksi eri kokoista helmeä.

Swarovski - helmet

Mansikan pituus on n.3 cm. Ohjeen mukaan kyseessä on rintaneula, mutta koska tein niitä kaksi, ajattelin, että toiseen voisin kiinnittää sen neulan ja toisesta tehdä riipuksen. Ehkä korut ovat silti erilliset eikä ajatuksena ole korusetti, mutta minusta tämä mansikka voisi toimia myös riipuksena. 

Neulaa en ole vielä kiinnittänyt, koska en ole löytänyt kaapeistani riittävän lyhyttä neulaa. Hakaneula olisi, mutta se ei tässä oikein toimi. Kaivan vielä kaappeja tai sitten menen ostamaan neulan.

Jäin miettimään tuota vaalean vihreää mansikan kantaa. Alkuun ajattelin, että vihreä lanka olisi voinut olla vähän tummempi, mutta nyt kun katson näitä aitoja mansikoita, niin vaalean vihreä oli oikea valinta. 

Kannan olisi voinut tehdä myös paksummalla langalla, joka olisi sopinut tähän työhön. Minulla on tapana tehdä koko työ aina alusta loppuun saman paksuisella langalla. Joskus näissä pienissä koruissa ja voisi olla hyvinkin perusteltua käyttää efektinä eri paksuisia lankoja, jolloin lopputulos olisi elävämpi.

 

Pieni kukkakuvio

Kukkakuvio vanhasta vihkosesta

Liinaurakan jälkeen teki mieli ottaa vaihteeksi pienempi kuvio. Muutenkin viikko on ollut kiireinen ja helteet rasittavia. 

 Olen muutaman kerran katsellut kirjasesta piirroskuvaa kukkakuviosta ja miettinyt, mihin sen voisin laittaa. Nyt sitten kokeilin miltä kuvio näyttää pitsinä. Kukat ovat kivoja, mutta kuvion muoto on vaativa, ja sille on vähän hankala löytää sijoituspaikkaa. Ehkä voisin kiinnittää johonkin kassiin tai pussukkaan, mutta sitten pitäisi tehdä paksummalla langalla isompi, että olisi näyttävä. Tai mietittävä värit tarkasti, että erottuisi.

 Ehkä kukat näyttäisivät kivalta köynnöksessä, irrotettuna vihkosen mallikuviosta. Tämä jää vielä mietintään ja yritän muistaa nämä kukat, kun sopiva paikka löytyy.

Kukkakuvio on vuodelta 1992 olevasta pienestä kirjasesta nimeltä ”Frivolite”. Se on siinä vain piirroksena viimeisellä sivulla ja siksi oli vaikea hahmottaa, miltä kuvio näyttää pitsinä.

Käytiin valokuvausta harrastavan lapseni kanssa kuvaamassa aamuruskoa (joka täällä Etelä-Suomessa oli klo 3.40) Yöaikaan aamuvalossa koettiin luonnon elämyksiä, nähtiin mm. karhu, jota kumpikaan ei ole aiemmin nähnyt luonnossa. Harmi vain, ettei onnistuttu kuvaamaan.

Kesäyön auringon nousua ja aamuyön valoa

Kevätliina 2020

Liina juhannusruusujen kanssa valkoisella taustalla

Koko kevään kestänyt liinaprojekti on vihdoin valmis. Renulekin tämä vuoden liina alkoi kukkamaisella keskustalla. Ajattelin sitä aurinkona, jonka ympärille laitoin kesäisiä sinitaivaan värejä. Aloitin siis auringosta ja lisäsin keltaisia päivänsäteitä koko liinan alueelle. Vähän kauemmaksi keskustasta lisäsin valkoisia poutapilviä ja pilvenhattaroita.

Aluksi pelkäsin, että taivaansinistä tuli liinaan liian vähän. Nyt valmista liina katsoessa huomaan, että tumman sininen olisi voinut olla pienemmässä roolissa ja vaalean sinistä on riittävästi. Ehkä keltainen on se väri, jota olisi voinut olla runsaammin. Liina on kuitenkin valmis ja värit jonkunlaisessa tasapainossa.

Sain liinan valmiiksi juhannukseksi, vaikka ei nyt mitään suurempia juhlia ollutkaan, johon olisin halunnut laittaa sen esille. Meillä lasten lapsuusjuhannuksiin kuuluu merituuli ja sitä käytiin haistelemassa tänäkin vuonna. Syötiin lounas rantakalliolla. Samalla pistäydyttiin tervehtimässä ukkia vanhalla hylkeenpyyntivajalla, mistä ukin kesäisin parhaiten löytää.

Merimaisema hyljevajan ikkunasta

 Juhannusiltaa sitten mentiin viettämään uimarannalle. Toivomus oli, että uidaan järvessä eikä meressä, joten jouduttiin vaihtamaan paikkakuntaa kesken päivän. Halusin esitellä lapsille uimarannan, jossa olen lapsena käynyt oman isoisäni kanssa uimassa. Ranta ylitti tyytöjen odotukset, joten voin huokaista helpotuksesta ja yrittää samaistua muumipeikon juhannusmietteisiin.

Tässä runossa on mielestäni kaikki oleellinen ja muistutus, että aina ei tarvitse hössöttää, suunnitella ja järjestää mitään erikoista. Juhannus tulee joka vuosi järjestämättäkin ihan itsestään ja löytyy kesästä ja valoisasta yöstä luonnostaan ihan valmiina nautittavaksi.

 

Muumipeikon juhannusruno

 

Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

 

Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut

ja luonnon loiston nään.

 

Voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa jättää paikoilleen

tai olla niin kuin luonnostaan

ja maata vaan.

 

Mä peikko siihen uskoon jään,

on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

 

– Tove Jansson –

 

Liinasta vielä toinen kuva lasipöydällä otettuna. Värisävyt vaihtuvat taustan mukaan, tässä tummalla taustalla väritkin ovat paljon tummemmat ja tulevat paremmin esiin. Ehkä ajatus auringonpaisteesta tuli selkeämmin esiin valkoisella taustalla. 

Vaikea sanoa, kumpi on parempi tausta.Täytyy varmaan vaihtaa liinan paikkaa tunnelman mukaan; onko tarpeen lisätä voimakkaampia värejä vaiko keveyttä sisustukseen. 

Melkein unohdin mainita, että liinan lopullinen halkaisija on n. 50 cm.

Liina tummalla taustalla lasipöydällä.

Kesäperhonen

Perhosen kuvioita Renulekin liinasta 2020

Tein kesän ensimmäisen perhosen. käytin siinä samoja lankoja, joita olen käyttänyt tämän kevään liinassa. Myös kuvioita otin samasta Renulekin liinasta. Tämän perhosen voisi vaikka kehystää tauluun ja laittaa esille liinan kanssa. Tai sitten vain lisätä pitsiperhoskokoelmaan.

Perhoset ovat olleet minulle jokakesäinen harrastus ja tavoitteena on niitä muutama tänäkin vuonna tehdä. Toivon löytäväni itsestäni energiaa sen verran, että saan pitsiperhoskokoelmani järjestettyä syksyyn mennessä. Onneksi perhoset ovat blogissa jonkunlaisessa järjestyksessä ja onkin mielenkiintoista katsoa, kuinka monta niistä on lentänyt teille tietymättömille vai löydänkö kaikki kesän aikana.

Tänään oli hellepäivä ja lämmintä vähintään 26  ͦ C. Päivä tuntui todella lämpimältä, etenkin kun vietettiin sunnuntai lapseni kanssa kävellen. Tehtiin lenkki Mustilan Arboretumissa, jossa alppiruusut ja atsaleat olivat kukassa. Atsaleoiden kukinta tosin alkoi osittain olla ohi.

atsalea ja alppiruusumetsää

Valkoinen korkea alppiruusu kukki monessa paikassa keskellä metsää. Tämä lajike sopiikin parhaiten juuri metsään, pihapensaiksi löytyy paljon sievempiä ja säännöllisiä pensaita. Tämä valkokukkainen jättiläinen  kurkottaa kohti taivasta ja kätkee kukkansa harvojen oksien ja lehtien hankoihin, joista ne  erottuvat polulla kulkevalle katsojalle kauniina sinistä taivasta vasten, jos huomaa kohottaa katseensa ylöspäin

Puistossa on kyllä paljon muutakin kuvattavaa kuin vaihtelevia lajikkeita alppiruusuista. Onhan kyseessä oikeasti puulajipuisto ja sieltä löytyy satoja puulajeja ympäri maailmaa tuoduista siemenistä ja metsä on todella monimuotoinen ja katsottavaa riittää. Päivä oli vain niin lämmin, ettei jaksettu kaikkia reittejä kiertää.

 

metsää ja kirkko metsässä

Suomalaisista kasveista löydettiin kukkiva pihlaja ja metsäkurjenpolvia, oravanmarjoja, maitikkaa ym. kesäkukkia. Puistossa oli myös metsäkirkko ja erilaisia metsäneläinveistoksia. Onneksi puistossa on paljon suuria puita ja siksi myös varjoisia paikkoja polulla. Toista tuntia jaksettiin kävellä, ennen kuin poikettiin kahvilaan.

Kahvila toimi vastuullisesti, sisällä kävi vain yksi asiakas kerrallaan ja pöydät olivat ulkona. Järjestely toimi hyvin näin helteellä, pilvisenä päivänä tai epävakaisella säällä voisi olla vaikeampi saada yleisöä noudattamaan järjestelyä.

Retki otti voimille ja tultiinkin kotiin pienen uimarannan kautta. Ensimmäiset uimarannat, joita katsottiin, olivat liian ruuhkaisia. Virusta on kuitenkin vielä liikkeellä, eikä tee mieli ottaa turhia riskejä.

 

Hyrräkorut

Hyrräkoruja apilakulhossa

Hyrrät

Alkukesä tuoksuu voimakkaasti ja kukkii valkoisena puissa, metsissä ja puutarhassa; tuomet, sireenit, pihlajat, omenat, rikot, vuokot, kielot, metsätähdet, käenkaalit ja monet muut

Alkukesä on huumaavan monimuotoinen ja hyrrä on sopiva kuvio kevään koruihin. Hyrrä pyörii vinhaa vauhtia ja hakee hyrrävoimalla tasapainoa pyöriessään. Kaiken kesän, juhannuksen ja loman suunnittelussa on hyvä tavoitella hyrrävoimaa ja hakea tasapainoa. Kesän tavoitteena olisi nauttia luonnosta, kesästä ja lomasta turvallisesti ruuhkapaikkoja vältellen sekä rentoutuen, eikä sinne-tänne hosuen.  

Korvakorut

Valitsin koruihin sinivalkoisen raikkaan langan (Lizbeth 40) ja pienet valkoiset helmet. Hyrrän halkaisijaksi tuli n. 1,5 cm.  Laitoin hyrriin pikaliimalla tapit askartelutarvikkeena nikkelivapaana myytäviä korun osia. Käytän aika harvoin nappikorviksia ja minusta tuntuu, että tämä on maksimikoko hyrräkorvakorulle. Ajatus voi johtua siitäkin, että en ole tottunut käyttämään tämän tyyppisiä koruja, vaan laitan yleensä koukut.

Linkkiä ohjeeseen ei ole, kuvio kuitenkin on yksinkertainen, helmi kiinnittyy kahden renkaan välille, siten, että väliin jää aina yksi rengas, jonka keskelle helmi jää näkyviin.

Lähikuvaa korusta

Korunosia

Tilasin kerran korutilauksessa kokeeksi korunosia, joita en ole juurikaan käyttänyt. Nyt oli sopiva kohde kokeilla. Yhteen hyrrään menee melko vähän lankaa, joten yhdestä sukkulasta tuli monta hyrrää. Kiinnitin yhden hyrrän säädettävään sormuksen pohjaan ja kaksi hyrrää klipsipohjiin. Lopputuloksena minulla oli kolme sormusta, kahdet tappikorvakorut ja yhdet klipsikorut, yhteensä kolme korusettiä sormuksineen. Sukkulan sain kuitenkin ihan tyhjäksi asti.

Sormus klipsit ja tappikorut

Apilakulho

Kuvissa mukana on pieni Nuutajärven apilakulho, jossa nämä korut ovat odottaneet kuvausta ja käyttöä. Kulho tarttui alkuvuonna mukaan kirpputorilta viidellä eurolla. Apilakuvio oli minulle lapsuudesta tuttu kakkulautasissa, joten en voinut vastustaa tätä pientä esinettä, vaikka karsinkin koko ajan kotoa tarpeetonta tavaraa pois.

Rentukka villasta

Käpypitsirentukka

Villakukka

Taas on mennyt tovi, etten ole koskenut villalankoihini. Nyt kevään rentukoita ihaillessa ajattelin kokeilla tehdä rentukoita villalangoista. 

Kävin läpi keriä ja vyyhtejä ja totesin, ettei minulla sitten kuitenkaan ollut täsmälleen oikeaa keltaista. Käytän suomalaista kasvivärjättyä villalankaa, jota ostan tapahtumista ja tiloilta aina tilaisuuden tullen. Näin ollen värien suhteen täytyy välillä joustaa. Nyt valitsin

-         jauhosavikan vaaleankeltaisen ja

-        terästykseksi tummempaa sipulinkeltaista kukan keskelle.  

-        Lehdissä käytin nokkosella värjättyä lankaa, jonka olen ostanut pienestä kehräämöstä Saarenmaalta, joka on siis poikkeuksellisesti eestiläisen maatiaisrodun villaa.

Kukan muodostamiseen käytin Lizbeth 20 moniväristä keltaista, josta sain kukkaan myös vähän lisää tummemman keltaista sävyä. Lehdessä käytin sydänlankana Lizbeth 20 – lankaa saadakseni solmut vähän ohuemmiksi. 

Lehtiä oli vähän hankalaa tehdä noin eripaksuisilla langoilla, mutta onnistuin kuitenkin. Myös lehden muoto oli haastava munuaisen muoto, jota en sitten lopulta paksulla langalla lähtenyt tavoittelemaan. Mikäli olisin tehnyt ohuet reunat lehtiin kuten kukkiinkin, olisi tuo lehdenmuoto varmaan onnistunut.

kukka lähikuvassa

Rentukka

Rentukka on ollut minulle lapsuudessa kiehtova kukka ehkä siksi, kun sitä kiellettiin poimimasta, vaikka kukka oli kaunis ja kasvoi runsaana ojan varsilla. Ymmärrän toki, että

-        kukka on myrkyllinen,

-        eikä kestä maljakossa ja

-        on kaikin puolin parempi pitää lapset kaukana siitä ja vesistön reunoista.

Rentukka siis oli kukka, jota voi käydä ihailemassa, mutta ei voinut ottaa kimppuun. Kukkakimppuja luonnonkukista sai maalaiskylässä muuten kerätä melko vapaasti. Rentukka oli myös kevään ensimmäisiä kukkia, jolloin poimittavia kukkia ei vielä luonnossa juuri ollut vuokkoja lukuun ottamatta.

 

Villalanka

Haluan käyttää suomenlampaan villasta kehrättyä lankaa sen ekologisuuden vuoksi sekä alkuperäisrotua kasvattavien lampureiden työn tukemiseksi.

Koivukorpi

Kasvivärjätyt keltaiset olen ostanut Koivukorven tilalta, joka on viime aikoina avannut myös verkkokaupan Verkkokaupasta puuttui vielä tieto lankojen värjäyskasveista ja värivalikoima oli suppeampi mihin olen tottunut. Toivottavasti tietoa värjäyskasveista ja kasvivärjäyksestä on tulossa lammastilan kauppaan. Tätä jäin kaipaamaan, kun nyt ensimmäisen kerran katsoin verkkokauppasivustoa.  Olen maatilalla ja messuilla tottunut näkemään laajan värikirjon ja kuulemaan värjäykseen käytettävät kasvit. Kuvia eri väreistä ja kasveista löytyy tilan Facebookista. Koivukorven tilan langoissa näkyy huolellisen työn jälki värien tasaisuutena.

Valintana suomenlammas

Suomenlampaan villa on hyvälaatuista ja pitkäkuituista, siksi olisi toivottavaa, että tämä alkuperäisrotu saataisiin säilymään. Villan käytön historia on ollut teollisessa yhteiskunnassa vaihtelevaa ja välillä sisältänyt voimakkaita näkemyksiä. Villaa on välillä arvostettu ja välillä väheksytty. Kotimainen langantuottaja Novita luopui kotimaisesta villasta pari vuotta sitten kokonaan ja myöhemmin kuluttajien toivomuksesta alkoi käyttää sitä. Nyt Novita taas käyttää jonkin verran kotimaista ulkomaisen villan ohella. Kuitenkin tuottajalle villan saaminen markkinoille on haaste, koska lajittelu ja huolellinen kerintä vaativat työtä ja aiheuttavat kustannuksia, joita on vaikea kattaa villan myyntituloilla. Itse olenkin ratkaissut asian niin, että ostan villan tuottajailta, jotka ovat kehruuttaneet itse tuottamansa villan. Villalangasta jää silloin katetta lampurille ja langat ovat myös lähituotteita ja siten ekologinen valinta.

Neliapila

Neliapilakorusetti

kelttikuvio

Ajattelin jo mennä eteenpäin, mutta vielä yksi kelttikuvio tänä keväänä. Tein keväisen vireällä langalla korusetin. Settiin kuuluu rannekoru, korvakorut ja riipus. Riipukseen laitoin lenkin. En oikein usko, että minulta olisivat kullanväriset riipuspidikkeet päässeet loppumaan, mutta kun en löytänyt, piti tyytyä lenkkiin.

Neliapila

Neliapila tuo kelttisymboliikassa rakkautta, uskoa, toivoa ja onnea. Jokaiselle lehdelle on oma merkityksensä. Onnea kesällä tarvitaan, kun yritetään väistellä väkijoukkoja ja muita ihmisiä. Toivoa on vielä tulevasta ja siihen on uskottava. Rakkaus on sitten tutkimattomampi juttu, mutta ehkä siihenkin on parasta vain uskoa. Näillä elementeillä kesän pitäisi onnistua.

On muuten aika hassua, että neliapila tuo onnea. Tarvitaan onnea, jotta löytyy neliapila 10 000 kolmiapilan joukosta. Kukaan ei kai oikein tiedä aiheuttaako nelilehtisyyden geeni vai ympäristötekijät ja maaperä. En näe onnea neliapilassa, jos sen onkin aikaansaanut ilmansaasteet. Toivottavasti ei.

Lähikuvaa kuviosta kivellä

Korusetti

Korusetti on kiva ja neliapila kaunis, mutta tuo rannekorun lukko oli arveluttava valinta. Laitoin sen kuitenkin kiinni nirkkoihin, joten sitä ei voi vaihtaa. Minusta mekanismi oli vaikea kiinnittää yhdellä kädellä toisen käden ranteeseen. Minä ainakin värkkäsin tovin, jotta sain lukon kiinnitettyä ja korun pysymään ranteessa. Olen usein käyttänyt juuri rannekoruissa magneettilukkoa, joka napsahtaa kiinni ihan itsestään, mutta tähän tuli mekaaninen. Taidan jatkossa pysyä magneettilukoissa ihan helpon kiinnityksen takia.

Lankana käytin paksua lankaa Lizbeth 20, jolloin kuviot asettuivat hyvin ja viidellä neliapilalla tuli juuri sopivan pituinen rannekoru. Kultaiset korun osat valitsin paremmin vihreään sopivina. Hetken harkitsin hopeisia, mutta minusta kulta on tähän parempi. Neliapilan halkaisija on n. 3 cm ja on vähän venytettynä tässä korussa, mutta kuudes kuvio olisi tehnyt korusta liian pitkän.  Ruth Perryn kauniin mallin löysin vanhalta kalenterisivulta.

Huiman lenkki Valkealassa

Kevät

Kevät etenee kohisten kohti alkukesää. Puihin ilmestyvät lehdet ja luonto herää. Tätä on viime päivinä käyty ihmettelemässä 13 vuotiaan valokuvausta harrastavan tyttäreni kanssa. Alla olevat kuvat olen kyllä itse ottanut. Eihän sitä voi kulkea mukana ottamatta yhtään valokuvaa, kun toinen löytää koko ajan kuvauskohteita. Luontopolulla ei ole ollut ruuhkaa ja turvavälit on ollut helppo pitää. Liikkuminen keväisessä luonnossa on virkistävää. Taas vaihtui korun väri taustan mukaan. Tuo puunrungolla kuvattu on oikea väri.