Neliapila

Neliapilakorusetti

kelttikuvio

Ajattelin jo mennä eteenpäin, mutta vielä yksi kelttikuvio tänä keväänä. Tein keväisen vireällä langalla korusetin. Settiin kuuluu rannekoru, korvakorut ja riipus. Riipukseen laitoin lenkin. En oikein usko, että minulta olisivat kullanväriset riipuspidikkeet päässeet loppumaan, mutta kun en löytänyt, piti tyytyä lenkkiin.

Neliapila

Neliapila tuo kelttisymboliikassa rakkautta, uskoa, toivoa ja onnea. Jokaiselle lehdelle on oma merkityksensä. Onnea kesällä tarvitaan, kun yritetään väistellä väkijoukkoja ja muita ihmisiä. Toivoa on vielä tulevasta ja siihen on uskottava. Rakkaus on sitten tutkimattomampi juttu, mutta ehkä siihenkin on parasta vain uskoa. Näillä elementeillä kesän pitäisi onnistua.

On muuten aika hassua, että neliapila tuo onnea. Tarvitaan onnea, jotta löytyy neliapila 10 000 kolmiapilan joukosta. Kukaan ei kai oikein tiedä aiheuttaako nelilehtisyyden geeni vai ympäristötekijät ja maaperä. En näe onnea neliapilassa, jos sen onkin aikaansaanut ilmansaasteet. Toivottavasti ei.

Lähikuvaa kuviosta kivellä

Korusetti

Korusetti on kiva ja neliapila kaunis, mutta tuo rannekorun lukko oli arveluttava valinta. Laitoin sen kuitenkin kiinni nirkkoihin, joten sitä ei voi vaihtaa. Minusta mekanismi oli vaikea kiinnittää yhdellä kädellä toisen käden ranteeseen. Minä ainakin värkkäsin tovin, jotta sain lukon kiinnitettyä ja korun pysymään ranteessa. Olen usein käyttänyt juuri rannekoruissa magneettilukkoa, joka napsahtaa kiinni ihan itsestään, mutta tähän tuli mekaaninen. Taidan jatkossa pysyä magneettilukoissa ihan helpon kiinnityksen takia.

Lankana käytin paksua lankaa Lizbeth 20, jolloin kuviot asettuivat hyvin ja viidellä neliapilalla tuli juuri sopivan pituinen rannekoru. Kultaiset korun osat valitsin paremmin vihreään sopivina. Hetken harkitsin hopeisia, mutta minusta kulta on tähän parempi. Neliapilan halkaisija on n. 3 cm ja on vähän venytettynä tässä korussa, mutta kuudes kuvio olisi tehnyt korusta liian pitkän.  Ruth Perryn kauniin mallin löysin vanhalta kalenterisivulta.

Huiman lenkki Valkealassa

Kevät

Kevät etenee kohisten kohti alkukesää. Puihin ilmestyvät lehdet ja luonto herää. Tätä on viime päivinä käyty ihmettelemässä 13 vuotiaan valokuvausta harrastavan tyttäreni kanssa. Alla olevat kuvat olen kyllä itse ottanut. Eihän sitä voi kulkea mukana ottamatta yhtään valokuvaa, kun toinen löytää koko ajan kuvauskohteita. Luontopolulla ei ole ollut ruuhkaa ja turvavälit on ollut helppo pitää. Liikkuminen keväisessä luonnossa on virkistävää. Taas vaihtui korun väri taustan mukaan. Tuo puunrungolla kuvattu on oikea väri.

Päivänpaisteliinan uudet kerrokset

                                           

Aurinkotaivaan poutapilvikerrokset

Aurinkoliina

Aloitin aurinkoliinan, kun valoa oli vähemmän ja kesä vasta tulossa. Nyt aurinko paistaa ulkonakin ja liina edistyy. Toivottavasti tämä liina löytää pysyvän paikan kodin sisustuksessa. Jos tämän näkeminen toisi iloisen ja piristävän ajatuksen auringosta vielä syksyllä ja talvella, jolloin valoa on vähemmän. Kesäpäivä on liinassa aina lämmin ja valoisa.

 Kesän lämpöä saa vielä odotella, sillä tänään toukokuun todellisuudessa päivät ovat koleita, vaikka aurinko paistaakin korkealla taivaalla. Keväässä vielä vahvasti mennään vaikka koivujen pienet hiirenkorvat alkavat kasvaa lehdiksi ja lupaavat kesää. Aurinkoliinan aiempia vaiheita löytyy postauksista liinan aloitus ja Päivänpaisteliina.

Poutapilvet

Kesäinen aurinkotaivas tarvitsee poutapilvensä, jotka kulkevat hattaroina pitkin taivaanrantaa, lipuvat tuhansissa muodoissa eteenpäin. Poutapilvien katselu rentouttaa ja antaa ajatusten virrata. Välillä poutapilvien välistä näkyy sinitaivas ja toisinaan yksittäinen häikäisevä auringonsäde katkaisee kesässä rentoutujan uneksimisen. 

Tällaista mielikuvaa ajatellen tein poutapilvikerroksen liinaan. Poutapilviä on runsaasti, osa suurempia ja osa pienempiä. Pieniä valkoisia pilvenhattaroita olen laittanut liinan raitoihin jo aiemmin. Nyt aiempien kerrosten pienet valkoiset pallot nousevat näiden uusien pilvenhattaroiden mukana paremmin liinassa esille.

Poutapilvikerrokset

 

Pitsiliinan syvempi olemus

Mummo virkkasi pitsiliinoja ja pitsiliinat tuovat kotoisen tuulahduksen lapsuudesta. Mummon liinat olivat myös esillä, kaikilla mahdollisilla pöydillä ja tasoilla. Mietin, että täytyy laittaa liinoja ja pitsejä enemmän näkyville Silloin pitsin olemus säilyy omille lapsillenikin kotoisena tuulahduksena, etteivät koristeelliset pitsiliinat katoa seuraavan sukupolven kodeista.

Havahduin todella siihen, että minulla on vain yksi pitsiliina esillä. Liina on Jan Stawazin malli toteutettuna violetilla langalla. Violetin liinan pitkää valmistumishistoriaa linkistä. Aloitin liinan matkakäsityönä, se sopi hyvin matkalle, koska aluksi tein pyöreitä osia ennen liinan kokoamista.

 Liina on rahapuun ruukun alla kukkapöydällä, jonka nyt jo edesmennyt kummitätini on nikkaroinut nuorena vuosikymmeniä sitten. Kukkapöytä on kaksitasoinen, alapuolelle olen virittänyt muutaman valkoisen langan ja taso toimii nyt pienenä nuottihyllynä pianon vieressä. 

Liina sointuu pianon päällä olevaan violetin sävyiseen juoruun, jonka alun sain äidiltäni viime vuonna. Ymmärrän, että liina on asettunut tähän, väriympäristöön, mutta sittenkin se on ainut pitsiliina esillä ja  kaapista löytyy niin omia, kun mummonkin tekemiä liinoja.

Pitsiliina kukkapöydällä

Äitienpäivän kuvio

Keväinen kuvio

Vuokkoja

Äitienpäivän aikaan kevätkukat olisivat luonnollinen valinta käsityön teemaksi, mutta valitsin toisin. Jo vuosikaudet meillä on ollut tapana lasten kanssa noukkia mummille valkovuokkoja äitienpäiväksi. Niin tehtiin tänäkin vuonna. Vaikka ei käyty mummolassa sisällä, niin vietiin mummille kukat ja juotiin kahvit pihalla noudattaen yli kahden metrin turvaetäisyyttä. 

Mummin pihalla kasvaa sinivuokkoja kukkapenkissä ja keltavuokkoja kuusen alla sekä tontin kulmassa muutama valkovuokko, joiden toivotaan leviävän. Valkovuokot kestävät kuljetusta ja niitä kasvaa äitienpäivän aikaan runsaasti metsissä, joten valkovuokko on helppo äitienpäiväkukka. 

Sinivuokkoa on meilläpäin melko vähän, joten sitä ei tee mieli luonnosta kerätä, vaikka se ei enää ole kokonaan rauhoitettu ja maljakkoon kerääminen olisi sallittua. Lisäksi sinivuokko lakastuu valkovuokkoa nopeammin maljakossa, joten sitä on parempi ihailla kukkapenkissä.

Kuvio

Valitsin   Kukutailin   mielenkiintoisen kuvion, jota halusin kokeilla.  Päätin tehdä oman versioni äitienpäivän teeman väreissä; valkovuokoista valkoista, sinivuokoista sinistä. Keltavuokkojen keltaisen vaihdoin kultaisen sävyyn ajatellen, että juhlapäivän kunniaksi kultareuna on paikallaan.

Kevään vuokot pihalla ja metsässä

Aloitin valkoisella ja tein sillä kaksi ensimmäistä kerrosta. Kahden kerroksen jälkeen olisin ollut valmis lopettamaan, koska minulla oli jo silloin käsissäni kaunis koru. Erityisesti kultalangalla toteutettuna ja kovetettuna tämä olisi ollut todella kaunis nauhakoru ja sopiva mihin tahansa asuun kaulakoruna tai rintaneulana. Päätin kuitenkin jatkaa kuvion loppuun.

kaksi ensimmäistä kerrosta

lanka ja koko

Olen huomannut kuvion suosituksi ja ihaillut eri värivalintoja instagramissa viime päivinä. Oman versioni tein Lizbeth 40 langalla, jolloin kuvion halkaisijaksi tuli 5 cm. Olisin halunnut heti jatkaa samalla kuviolla värikokeiluita, mutta aika meni taas kangasmaskien ompeluun. 

Nipsutin

Nipsutinkoru villaviitassa.

Kevät ja villaviitat

Pari kuukautta sitten tiedostin kevään olevan tulossa ja takkikauden loppumassa. Minulla on tapana käyttää keväisin olkapäiltä valuvia viittoja ja villatakkeja. Ostin nipsuttimia ratkaistakseni tämän ongelman. Olen käsityömessuilla nähnyt metallisia kiiltäviä nipsuttimia somistettavan tähän tarkoitukseen.

Pidin nipsutinideaa hyvänä, mutta en halunnut ihan niin kiiltävää ja päätin tehdä ja päällystää tuon hilavitkuttimen pitsillä. Mielestäni pitsikoru sopii pehmeisiin vaatekankaisiin paremmin kuin kokonaan kiiltävä metalli. Metallia jää ihan riittävästi näkyviin pitsin reunoille. Metalliteemaa jatkoin, kun valitsin mukaan pari korunosaa pitsin taitekohtaan.

Haastava mekanismi

Seuraava haaste oli saada koru kestäväksi. Muistelen historiasta, että ennen lasten lapaset kiinnitettiin talvipukuun pienillä nipsutinnauhoilla. Sittemmin nipsuttimet ovat vakiintuneet vauvojen tuttinauhoihin ja pyyhkeiden ripustimiin. Näissä kaikissa nipsuttimelta vaaditaan paljon enemmän kuin villatakkikorussa. Vauvan nauha ei saa irrota turvallisuussyistä, mutta ohuessa villatakissa kevyempi versio voisi olla mukavampi.

Nipsuttimen mekanismi on jäykkä, ja sen avaaminen vaatii oikeasti voimaa. Valitsin ankars-tyyppisen pitsi, ajattelin, että pitsin rakenne on tiiviimpi ja koru jo valmiiksi tukevampi. Kun sain korunosat valmiiksi laitoin EriKeeper-liimaa keskiosan taustaan kovetusaineeksi. Tämä toimi hyvin ja lisään ehkä vielä keskiosan reunoihinkin korun tukevoittamiseksi. Etupuolelle en ole vielä laittanut mitään tukevaa tai suojaavaa ainetta, harkitsen vielä.

Kiinnitin korun osat nipsuttimiin Loctite Super Glue- liimalla. Nipsutin on niin haastava kohde, etten uskaltanut luottaa koruliimoihin. Lisäksi kiinnitin taustaan tueksi paksuinta ketjua, jota kotoa löysin. Ketjun lenkkejä olisi mahtunut neljä, mutta halusin taas suojella pitsiä liialta venytykseltä ja laitoin varmuuden vuoksi vain kolme lenkkiä.

Pitsi

Pitsin suunnittelussa halusin huomioida taittuvan mutkan ja laitoin siihen kukkahelmet. Ankars-pitsissä on helmiä, joiden ehjänä pysyminen on haaste, toivon liimataustan auttavan tässäkin. Kiinnitin päätyosan keskiosaan kahdella nirkolla, toivottavasti se on riittävä ja kestää. Yhden nirkon varaan en uskaltanut jättää. Lankana on Lizbeth 20. Nyt täytyy testailla kuinka pitsinipsutin kestää käyttöä.

Havainto

Huomasin, että pukeminen on tehtävä peilin edessä, koska koru on hyvä saada kerralla oikeaan paikkaa. Korun siirtäminen on työlästä, jäykän mekanismin vuoksi. Jäinkin miettimään olisiko mekanismille vaihtoehtoja ja missä käytetään pienempiä nipsuttimia, joita voisi kokeilla korutarkoitukseen. Ovatko verhon nipsuttimet liian pieniä. Ehkä yritän katsella kaikenlaisia nipsuttimia uusin silmin ja löytää vielä siromman vaihtoehdon.

Vaaleanpunainen kirjanmerkki

 Kirjanmaerkissä TattingDotori-pitsimalli

Ohjelinkki

Näin taas kauniin kirjanmerkin ja tein sen instagramista löytyneen ohjeen mukaan mukaan. Mietin, että jos jättäisin nauhan tekemättä ja keksisin kuviolle jonkun muun käyttökohteen. Olisihan sen voinut ommella johonkin koristeeksi, mutta juuri nyt ei sopivaa kohdetta ollut. 

Miksikö olisin halunnut muuta käyttöä? No siksi, että minulla on pian nimikkokirjanmerkki jokaiselle omistamalleni kirjalle (keittokirjat mukaan lukien), kun haluan tehdä kaikki kauniit pitsikirjanmerkkimallit, joita satun näkemään.

Kirjanmerkin tarve

Kysyin 13 vuotiaalta lapseltanikin, että saisiko tästä jotain muuta, eikö kirjanmerkki ole jo vähän vanhanaikainenkin, kun kirjat luetaan sähköisesti tai kuunnellaan äänikirjoina. Tietokoneessa on käytössä jo ihan toisenlaiset kirjanmerkit. Vastaus oli hyvin nopea ja närkästynyt: ” äiti, miten sitten kirjoista löytyy paikka, jota on lukemassa. Jos mulla ei ole kirjanmerkkiä, niin mä ainakin taittelen sitten sivujen kulmia”

Ymmärsin kyllä, että kirjanmerkit eivät vielä ole siirtymässä historiaan, ainakaan niin kauan, kun kirjoja luetaan. Pitää olla tyytyväinen tuohon vastaukseen, sillä lukeminen yläasteiässä ei ole enää itsestäänselvyys,  erot lasten lukutaidossa kasvavat. Minun lapsellani taitaa olla etuna sukupuoli, sillä Suomessa tytöt lukevat enemmän kuin pojat. Ehkä saan olla kiitollinen myös J.K. Rowlingille joka on edesauttanut nuorison lukutaitoa Harry Potterin avulla.

Kirjat

 Ehkä minun täytyy käydä kirjanmerkkikokoelmaani läpi ja poimia sieltä kauneimmat rasiaan, jonka kanteen kirjoitan: ” lukutoukille lahjaksi, käytännöllisiä ja kauniita kirjanmerkkejä”.

Tein myös havainnon, että olen vähentänyt kotoani kirjoja huomattavasti. Se tapahtui varmaan silloin, kun luin KonMarista siivouksen elämänmullistavaa taikaa. Kun tarkemmin katson, niin hyllystä erottuu yhä vaaleanpunaisena KonMari, joka on luettu ja kuuluisi jo kierrätykseen.

Lanka

Kirjanmerkissä käytin Lizbeth 20 lankaa, jota minulla on lankakorissa yhä runsaasti jäljellä yhden virheostoksen jäljiltä. Paksumpi lanka yleensä vähentää pitsin siroutta, mutta tämän kuvion kanssa ei välttämättä ole käynyt niin, tämä on kaunis paksumpanakin. Nauhan tein kokonaan yhden sukkulan renkailla, kun ajattelin, että saan sukkulan tyhjäksi yhdessä nauhassa.

Päivänpaisteliina ja kasvomaskeja

Auringon säteitä ja pilvenhattaroita kevätliinassa

Liinan uudet kerrokset.

Auringonpaisteliina on edennyt 11 kerrokseen. Olen lisännyt vähän vaaleita pieniä pilvenhattaroita ja keltaisia auringonsäteitä. Yhä edelleen harmittelen sitä, että otin mukaan liian tumman sinisen. Toivottavasti en onnistu tumman sinisellä pilaamaan liinaa, vaan auringonpaiste ja sinitaivas vievät lopulta voiton.

Lopputulosta täytyy vielä odottaa. Mielestäni tässä on vielä säilynyt sama tunnelma kuin edellisen postauksen aikaan viidennen kerroksen jälkeen ja auringonpaiste on yhä voitolla. On aina yhtä jännittävää odottaa, mitkä värit liinassa on seuraavaksi vuorossa.

Kasvomaski

Ohjeet ja suositukset ovat viime aikoina olleet vähän hukassa ja ristiriitaisia. Vaaditaanko pandemian voittamisessa vielä kasvomaskeja kaikille vai ei. Suomessa luultavasti pakollisuus edellyttää mahdollisuuttta ostaa maskit valmiina. Ompelu taitaa  olla jo aika harvinainen harrastus.

 - Olen kuunnellut ompelusuunnitelmista ja monista kangaskerroksista.
 - Itse ajattelin panostaa materiaaleihin mieluimmin kuin kerroksiin,
      sillä jokainen kangaskerros maskissa lisää hengitysvastusta. 

 - Luin vertailua Diy kasvomaskeista  ja niiden materiaaleista.

 HEPA pölypussi vaikutti kiinnostavalta ja päätin kokeilla. Valitsi Miele FJM mikrokuitupölypussin, joka vaikutti luotettavalta ja suodattavalta.

testailua

Ennen kuin ompelin mitään päätin tehdä pienen testin:

 - leikkasin pölypussin palan ja laitoin tuubihuivin sisään.
 - Työmatkalla kokeilin hengitellä sen läpi.
- Kokeilu osoitti oikeaksi vanhan totuuden, että ilma tulee sieltä, mistä sen on helpointa tulla.
Tässä tapauksess hengitysilma kierteli suodatinkangasta ja pyrki tulemaan huivikankaan läpi.
 - Koska kappale oli suuri, keskityin kehittämään oikeaa hengitystekniikkaa. Sisäänhengitys nenän kautta suodattimen kohdalta ja uloshengitys suun kautta alaspäin. Näin luulen onnistuneeni hengittämään myös suodattimen läpi. Homma vaikutti monimutkaiselta

Tuubihuivitesti

Huomasin, että pussimateriaalin läpi voi hengittää, eikä se tunnu epämiellyttävältä. Tajusin, että jos haluan hengittää suodattimen läpi, niin koko suodatin on oltava samaa materiaalia. Ilma kiertää helposti maskiin lisätyt suodatinpalat, Allergisia oireita en havainnut. Niiden mahdollisuutta mietin, kun kyseessä oli keinokuitu kasvoilla.

Maski

Päätin laittaa sisäpuolelle puuvillakankaan, jonka löysin kaapista ja pesin vielä ennen ompelua.

Maskin malli YouTubesta. Tämä malli muistutti hengityssuojainta ja ajattelin sen asettuvan kasvoille hyvin.

Tein kaavan pahvista 25x18 cm. Kulman etäisuus leikkauksesta oli 5,5 cm ja kuminauha 22 – 25 cm riippuen kuminauhan paksuudesta.

Suodattimen jämäpalasta tein  maskin, jossa suodatin vain keskiosassa

Käytön jälkeen päätin muuttaa korvan taakse menevät kuminauhat kulkemaan pään takaa, Kuminauha olikin minulle suurempi haaste kuin pölypussi.

Käpypitsikukkia pitsintekijän maskissa

Tärkeää

 - Tämä ompelus ei ole suodatin, vaan maski, joka ehkä laskee hiukkasia läpi vähemmän kuin pelkkä     puuvillakangas. 

 - Tämä pysyy ryhdissä ja on siksi miellyttävä käyttää. 

 - Kasvomaskin tarkoitus on aina suojata muita ihmisiä. 

 - Omaan turvallisuuteen maski auttaa siten, ettei tule kosketeltua kasvoja. 

 - Käsien pesu ja käsidesin käyttö ovat keinoja suojautua virukselta.
 - THL

Pääsiäismuna 2020

HAPPY EASTER !

RIsti pitkäperjantaina

Solmuristi

Pitkäperjantai vietetään tänään pandemiarajoitusten myötä entisaikojen perinteitä noudattaen. Ei kyläillä, vaan vietetään rauhallista päivää kotona unohtamatta päivän surullista luonnetta. Ei ole vielä tänään valmistettu ruokaa; lounas oli eilisen lämmitystä ja välipalaksi syötiin mämmiä.  

Pitkäperjantai nimenä kuvaa Kristuksen kärsimykseen osallistumista ja on vielä meillä säilynyt perinne. Muualla nimi on jo vaihtunut hyväksi, pyhäksi tai suureksi perjantaiksi. Pitkä sopii tänne Pohjolaan, jossa juhlimisen aiheet ovat yleensä arvokkaita ja juhliminen hillittyä. Vaikka minun lapsuudessani ei kyläilty, niin kotoa poistuttiin silti illalla kyläkoululle ristinjuhlaan, joka oli pitkäperjantain hartaushetki. Ohjelman puheissa muisteltiin kärsimyshistoriaa, hiljennyttiin ja postitoimiston täti lausui runon. Kylistä väki vanhenee ja kylänraitit hiljenevät, nuoremmilla sukupolvilla on omat muistonsa. Olisi mielenkiintoista tietää mitkä asiat nousevat muistoiksi vaikkapa 2000 – luvun lapsille.

Olin jo aikeissa lopettaa kelttimallit tältä keväältä, kun sitten näin tuon mielenkiintoisen ristikuvion, tosin siihen ei ollut käpypitsiohjetta. Halusin kokeilla silti; tein nuo pidemmät suorat tasapainotetuilla solmuilla ja vain muutaman solmut lähellä mutkaa tavallisilla kaksoissolmuilla. Laitoin helmet käännöskohtiin hahmottamisen helpottamiseksi ja pujotin nauhaa kuvion mukaan samalla kun työ eteni. Kuitenkin lopussa kävi virhe. Ajattelin laittaa solmumäärät muistiin, jos yrittäisin vielä tehdä virheettömämmän version.

Tämä onnistui hyvin tavallisella sukkulalla. Löysin kelttisukkulat ja laitoin niihin lankaa, jolloin toinen muovinen sukkula lohkesi ja siirsin langan tavalliseen sukkulaan. Jos vielä tarvitsen kelttisukkulaa, niin harkitsen sen tekemistä jäätelötikusta, joka varmaan kestää saman kuin muovinen kapea sukkula. Lankana on Lizbeth 20, jota oli sukkulassa valmiina ja väreiksi sattuivat violetti ja lohenpunainen, 

Palmusunnuntain kukkaoksat

Maimai Kaiton kukkia oksissa

Aurinko paistaa ja eiliset lumet ovat sulaneet pois, kevät etenee vauhdilla. Virpominen on kielletty, mutta oksia voi aina koristella. En hakenut pajun (Salix) oksia, joita ei kasva ihan lähellä. Tästä perinteestä olen poikennut ennenkin ja ottanut oksat lähempää tuomipihlajasta (Amelanchier). Pajunkissamaiset silmut aukeavat lehdiksi pääsiäiseen mennessä ja ne voi laittaa koristeeksi kukkien sekaan maljakkoon tai ruukkuun. Mielestäni tuomipihlajan oksat kilpailevat tasavertaisena pajunoksien kanssa pääisäiskoristelussa.

Tein oksiin Maimai Kaiton ohjeella ihastuttavia pieniä kukkia hennon keväisin värein. Itse asiassa näin nämä kukat heti oksakoristeina kun katsoin julkaisun kaksi viikkoa sitten instagramista  

Näilläkin oksilla voisi jopa virtuaalisesti virpoa kuvaviestinä. Tekniikka pelastaa tilannetta paljon, vaikka nyt jokainen pysyykin tiiviisti kotona juhlapyhien ajan. "Virvon, varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks"  on erityisesti tänä vuonna vilpitön toivotus, joka lausutaan ajatuksen kanssa.

Kukat tasona kuvattuna keväisen kuvan päällä.

Kevätliinan aloitus

Kevätliina sinitaivasteemalla

Kelttikuvioihin tuli tauko, kun otin pöytäliinalangat esille ja jatkoin liinaa Renulekin ohjeen mukaan

Päätin tehdä keskusauringon ympärille sinisen taivaan. Väreiksi valitsin auringonkeltaisen lisäksi taivaansinisen, pilven vaalean ja vähän pilvenreunojen tummaa sinistä. Tämä viimeinen väri oli ehkä liian tumma, mutta ei nyt sopivaa tummanharmaata ollut lankakorissa, joten tällä mennään. Ehkä yksi kunnolla tumma väri myös rytmittää liinaa paremmin, eikä väritys ole niin tasapaksu. Edelleen eteneminen tapahtuu kuitenkin niin, että seuraavan kerroksen väri valitaan sitten kun edellinen kerros on valmis. Lopputulos on vielä arvoitus. 

Nyt kuvittelisin liinan etenevän nopeammin, kun tulee vietettyä aikaa tiiviisti kotona entistä enemmän. Olen aikataulusta jäljessä monta kerrosta, mutta kuitenkin toivon saavani liinan valmiiksi kevään aikana.