Villakoru

Koru kasvivärjätystä suomenlampaan villasta

Villateema sopii hyvin tähän viikkoon, jolloin Suomen Lammasyhdistys vietti satavuotisjuhlia Lahdessa. Lammasyhdistys edistää lammastaloutta ja siihen liittyvää tiedotustoimintaa. Lisäksi yhdistys julkaisee Lammas-Ja Vuohilehteä sekä järjestää Lammaspäivät – tapahtuman kaksi kertaa vuodessa eri puolilla Suomea.

Lammastaloudella on Suomessa pitkä 4000 vuotinen historia, joka on juhlavuoden kunniaksi kerrottu Lammasyhdistyksen sivuilla.  Sivuilta aukeaa muutama pdf – tiedosto, joissa on kuvattu lampaan historia alkuhämärästä tähän päivään. Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyy osasta 3, jossa kerrotaan Kustaa Vaasan alulle panemasta lampaanjalostustoiminnasta ja verkatehtaiden perustamisesta. Aateliset toivat eksoottisia rotuja etelästä mm. merinoa Espanjasta. Etelän lampaat eivät pärjänneet pohjoisessa, mutta niitä risteytettiin paikallisten lampaiden kanssa. Tässä lienee selitys suomenlampaan hienolle ja pitkäkuituiselle villalle, joka on ainut laatuaan pohjoisissa roduissa. 1700 -luvulla perustettu lääninlampurijärjestelmä levitti lampaanhoito ja kasvatusohjeita sekä rotulampaita. Rotulampaiden ostajat saivat oikeuden ostaa lisämaata, jolloin rotulampaiden osto oli kiinnostavaa ja ne levisivät ja sekoittuivat paikalliseen lammasrotuun. Tämän toiminnan pohjalta olemme saaneet suomenlampaalle erittäin hienon, pitkäkuituisen ja hyvin huopuvan villan.

Tein villakorun pohjaksi verkon, johon pujottelin villan. Helmet ja pitsin korun päälle sijoittelin ilman etukäteissuunnittelua. Lähdin vain tekemään pitsiä reunasta toiseen reunaan, lopputulos olisi voinut olla tasaisempikin kuvio. Pidin korua illallisen ajan ja totesin sen toimivaksi. Oikeastaan oli hyvä, että niskan takana on helminauha, muuten villakoru olisi ollut turhan lämmin. Tosin talvi on tulossa ja on varmaan hyvä olla talveksi lämmittäviä koruja 😊

Villa on ostettu kasvivärein (verihelttaseitikki ja sipulinkuori) värjättynä Koivukorven tilalta Haminasta. Tila tuottaa villa ja lihaa suomenlammas-rotuisilla lampailla. Lampaat saavat laiduntaa kesäisin tilan ympärillä olevilla laitumilla, joilla on myös mahdollisuus suojautua paahtavalta auringolta puiden varjossa ja toteuttaa mahdollisimman hyvin lajityypillistä käyttäytymistä. Emäntä kerää itse värjäyskasvit lähiluonnosta ja värjää langat perinteisin menetelmin. Kuvia lampaista ja tilalta Koivukorven facebook-sivulla.

Vähän heilahtanut kuva korusta takaa

Toinen kuvio vanhasta kirjasta

perinteistä käpypitsiä

Kun minulla on vielä vihkonen lainassa, niin tein toisenkin kuvion, jossa aukot ovat yhtä oleellisia kuin pitsi. Kuviot eivät erotu niin selvästi kuin pari viikkoa sitten tekemässäni ensimmäisessä kuviossa, mutta erottuvat kuitenkin. Samalla sain käytettyä vadelmanvärisen langan pois sukkuloista.

Pitäisi kuvata tuon vihkosen ohjeet ja palautta vihko omistajalleen.  Mietin mihin näitä kuvioita käyttäisin ja ensimmäisenä nousee esille taulu. Ehkä ostan pieniä kehyksiä tai sitten teen vielä jotain lisää ja laitan nämä suurempaan kehykseen. Tässä on tärkeä juuri tausta, joen näitä ei kannata ripustaa roikkumaan tai liittää kirjavaan taustaan.

Negatiivitähtiä

Ensimmäinen enkeli ja lahjasukat

Pieni rengasenkeli

Tällä viikolla käpypitsi jäi vähemmälle ja puikot veivät voiton. Ostin lahjasukkiin ihan Novitan seitsemää veljestä, vaikka pyrinkin käyttämään suomalaista villaa. Harmi, että Novita käyttää suomalaista villaa vain satunnaisesti sesonkituotteisiin. Varmaan villaa saa maailmalta halvemmalla, mutta miten on laatu ja eettisyys, olisi mukava tietää. Nyt kuitenkin siis Novitaa vaihteeksi. 

 Ajatukset olivat joulussa, kun neuloin lapsen toivomat joululahjasukat hyvissä ajoin valmiiksi. Kantapää on sama kuin aiemmissa sukissa. Nyt on haasteena pitää sukat piilossa vielä kaksi kuukautta. Jouluvalmistelut on siis aloitettu.

Joulun teemalla tein tuon pikkuenkelin, malli superhelppoon enkeliin löytyy linkistä. Lankana oli Lizbeth 40, jolla enkelin korkeudeksi tuli 1,5 cm sädekehästä helmaan. Kokeilin mallia, joka joskus tuli vastaan internetissä. Jäin miettimään, miltä nämä enkelit näyttäisivät joulukorttiin liimattuna, ja mitä muuta kortissa olisi enkeleiden lisäksi. Onneksi on aikaa vielä miettiä.

Kirjoneulesukat joululahjaksi

Vanha kuvio

Virikkeitä vuosien takaa.

Lapsen koulukaverin äiti kertoi siivotessaan löytäneensä vanhan vihkosen, jossa epäili olevan sitä pitsiä, jota minä teen. Vihkonen oli tosiaan käpypitsiä, saksankielinen ja niin vanha, että siitä ei löytynyt vuosilukua. Pyysin vihkosen lainaksi ja ajattelin kopioida sen itselleni.

Vanha ohjevihko

Vanhat mallit ovat tasapainoisia ja kiehtovia. Näitä varmaan tulen tekemään muitakin. Joko sellaisenaan tai mallia soveltaen. Osa vihkosen malleista on niin kevyen ilmavia, että kokeilen varmaan vähän pienemmillä solmumäärillä, jotta esim. liinasta tulee vähän tiiviimpi.

 Kokeilin yhtä kuviota Lizbeth 40 vadelmanvärisellä langalla. Taas löysin valmiista työstä pienen virheen, mutta annan sen olla. Kuvio on kaunis, eikä virhe erotu selvästi.

Vadelmainen versioni pitsistä

Lumihiutale

Äitini pyysi jouluksi lumihiutaleita n. 10 kpl. Tein kokeeksi yhden tällaisen melko nopean mallin. Aion huomenna näyttää tätä, olisiko sopiva vai etsisinkö jonkun toisen.

 Lumihiutale on löytyi täältä

Kuluneella viikolla olen ollut niin paljon autossa, etten ole juuri ehtinyt sukkulaa käyttää. Tuon lumihiutaleen tein musiikkiopistolla puhallinmusiikin säestyksellä lapsen soittotunnin aikana.

Olen nauttinut syksyn ruskasta ja kauniista maisemista. Tämä on varmaan parasta valmistautumista pitkään pimeään talveen.

Heijastin

Heijastinnauhaa ja kristallia

Pimeänä iltana kävellessä mietin, että takin sininen on tumma väri ja liikenteessä jopa  vaarallinen.  Halusin kokeilla pitsiheijastimen tekemistä. Heijastinlankaa en löytänyt. mutta nauhaa löytyi Sinellistä.

Nauha on hyvin ohutta ja helposti katkeavaa. Litteä muoto lisää haastetta, sillä litteä nauha ei kulje solmuissa yhtä helposti kuin pyöreä

Litteää nauhaa sukkulassa

Aluksi suunnittelin suurempaa heijastinta, mutta sitten todellisuus palautti maan pinnalle. Yritin tehdä kukkia ja nauha katkeili. Meni yllättävän pitkään, että pääsin tämän nauhan kanssa vauhtiin. Sain ensimmäisen kukan valmiiksi ja totesin käsialan olevan niin epätasaista, ettei sitä kukkaa voinut käyttää. Samoin kävi toisellekin kukalle. Vasta kolmas ja neljäs kukka pääsivät heijastimeen, vaikka niissäkin on epätasaisia solmuja. Kukkien lisäksi laitoin kimallusta lisäämään kaksi Swarovski – kristallilehteä, jotka ostin viime kuussa Vantaalta Villi Helmi - korutarvikekaupasta

Koska kukista tuli noinkin pieniä, halkaisija vain 2,5 cm, päätin pujottaa heijastinnauhaa myös ketjuun. Nyt heijastavaa pintaa on enemmän ja heijastin erottuu varmasti auton valoissa hämärällä tiellä.

Heijastin loistaa hihaan kiinnitettynä.

Liina etenee

Tällä viikolla edistystä on tapahtunut vain käsilaukussa kulkevassa  liinassa. En ole aloittanut uusia pienempiä töitä väliin. 

Huomasin, että olen tehnyt virheen. Nyt mietin, pitäisikö tuo korjata vai antaisiko olla merkkinä käsityöstä. Virheen piilottaminen langan pätkällä olisi kyllä helppoa ja kävisi nopeastikin, mutta mietin vielä. Olisi rehellisempää antaa virheen näkyä. Ehkä voin tehdä päätöksen myöhemmin, liina ei ole vielä läheskään valmis ja käsilaukkutyönä tekeminen kestääkin vielä. Ehkä ratkaisen asian kun liina on valmis.

Lehtipunostossut

Harmaat tossut talven varalle

Huominen syyspäivän tasaus muistuttaa syksyn etenemisestä ja talven lähestymisestä. Päivä ja yö ovat yhtä pitkiä ja aurinko siirtyy eteläiselle pallonpuoliskolle. On aika hiljalleen alkaa varautua talven tuloon. Olen jo pari viikkoa haaveillut lämpimistä tossuista ja nyt tein ne. Toivottavasti pääsen näillä yhden talven yli

Pistäydyin viikolla Novitan tehtaanmyymälässä Korialla. Katselin mallistoja ja villalankoja. Suomalainen villa loisti poissaolollaan. Yhdessä 90v juhlavuoden langasta, 7 veljestä, Pohjola, oli sentään 30% suomalaista villaa. Lisäksi langassa on polyamidia, joka sopii tossuihin. Ostin siis pitkästä aikaa villalankaa muualta kuin suoraan tuottajalta. Langan väriksi valitsin harmaan, koristekuvion tein kuitenkin Koivukorven tilalta ostetusta valkoisesta värjäämättömästä suomenlampaan villasta.

Halusin kokeilla lehtipunosta halkaistuista renkaista. Oikeastaan törmäsin ensin malliin, johon oli lisätty kukkia lehtien joukkoon  janemactats-blogissa. Koska villalanka on paksua, niin valitsin yksinkertaisimman mahdollisen vaihtoehdon mallista. Ensin virkkasin tossut kaksinkertaisesta langasta, sitten tein koristekuvion neulakäpyilynä.

Neulakäpyilyä tossussa

Koruja kultalangasta

Vanhin tytär on kotona käymässä viikonloppuna ja halusi syntymäpäivänä teatteriin. Käytiin kahdestaan katsomassa My Fair Lady Kouvolan teatterissa. En edes muista milloin olen viimeksi käynyt teatterissa. Hyvin tehty musikaali oli kiva syntymäpäivälahja, etenkin kun pääsin mukaan. Kakkua en saanut leipoa. Päivänsankari halusi syödä kakkua jossain kahvilassa, jossa kakkua myydään pala kerrallaan, ettei tule syötyä liikaa. Käytiin lasten kanssa Valkealassa Kaarnasydän sisustuskahvilassa. Siellä oli kakuissa valinnanvaraa ja syntymäpäiväsankari löysi ostettavaa myös sisustustuotteistakin. Kerrassaan viihtyisä paikka, ei olla ennen poikettu vaikka monesti ollaan ohi ajettu.

 Sukkulassa oli vielä kultalankaa. Tyhjensin sitä yksinkertaisiin koruihin. Lisäsinkin lankaa vielä sukkulaan. Korvakorujen jälkeen tein kaksi pientä rintaneulaa ja lopuksi perhosen, jonka jälkeen sukkula oli tyhjä ja vapaa muihin töihin.

Käsilaukkukäsityö

Minulla on yleensä pitsi ja sukkulat mukana pienessä minigrip-pussissa käsilaukussa. Viime aikoina olen tehnyt pieniä kuvioita, joista on tarkoitus tulla liina. Malli on Jan Stawaszin kirjasta jonka ostin viime vuonna. Näin tulee rentouduttua pitkinä odotushetkinä. Näitä kuvioita olen tehnyt usein poliklinikalla lasta kuljettaessani. 14 vuotias tyttäreni sairastui alkuvuodesta syömishäiriöön, joka on laittanut perheen rutiinit uusiksi monelta osin. Pitsityö varmasti pienentää stressiä ja tekee odottelusta siedettävämpää.

Useimmiten käsilaukussa on kaksi pussia; toisessa on sukkulat ja pitsi sekä koukku, toisessa lisälankaa ja kokoontaitettavat sakset. Kuvasin sukkulat työmatkalla hotellin ikkunalaudalla, kun se oli näin illalla huoneen valoisin paikka. 

Kokoontaitettavat sakset ovat siitä kätevät, etteivät riko mitään käsilaukussa. Sakset on hyvä olla mukana, mutta neulat olen jättänyt kotiin, neulatyöt teen kotona.

Tuon koukkuketjun olen suunnitellut matkatyöskentelyyn soveltuvaksi.