sunnuntai 30. lokakuuta 2022

Lumihiutalekäpyily

 



Viime vuoden joulukuusessa oli paljon lumihiutaleita, mutta tilaa olisi vielä useammalle, joten lumihiutaleet ovat työlistalla edelleen. Ensilunta odotellessa käpyilin oman hiutaleen ilman valmista mallia. Kesää ja kelttiteemaa muistellessa laitoin solmuja lumihiutaleeseen.

 En tiedä voiko tätä oikein sanoa hiutaleeksi. Lumihiutaleessa ei ole paksumpia kohtia tai solmuja. Lumihiutaleet ovat ohuita ja kevyitä hiutaleita. Ehkä tässä juuri menee lumihiutaleen ja talvikoristeen raja. Kaikenlaista sitä pysähtyykin miettimään kuusenkoristetta käpyillessä. 

Lumihiutale


Lumihiutaletta katsoessa voisi helposti kuvitella, että työvälineenä on ollut neula tai kelttisukkula, mutta ei ollut. Kun minulla oli ihan perussukkulassa valkoista lankaa, niin sillä käpyilin. 

Solmussa pujotin sukkulan sijaan jo valmiina olevan työn uuden solmun läpi , jolloin sain tehtyä solmut työn edetessä miettimättä pujotuksia sen enempää. Ehkäpä itse kukin joskus menee yli siitä, mistä aita on matalin eli helpoimmasta kohdasta, kuten minä näissä solmuissa.

Toisella kerroksella sitten kokosin solmut vierekkäin ja tein tähden muodon. Lumihiutale ei ole suuri ja näyttävä, mutta luulen sen jouluna kuusesta paikkansa löytävän. Nyt laitoin kuvattavaksi viherkasvia vasten, jossa tausta on yllättävän hyvä valkoisen käpypitsin kuvaamiselle.



4 kommenttia: