Villiruusuja ja yhdessä käpyilyä

VIlliruusuja lautasella

Selasin Mary Koniorin kirjaa; A Pattern Book of tatting ja pysähdyin villiruusumallin kohdalle. 

Voisi ajatella, että villiruusut eivät kuulu talveen, mutta huomasin, että kuuluu kuitenkin. Kun valo lisääntyy ja pakkasta on sopivasti, niin lumivalkoinen maisema alkaa hehkua väreissä. Välillä olen kuvitellut ajelevani mustavalkofilmissä, välillä on sinistä hämärää. Joskus aurinko saa puut kimaltamaan oranssina ja kultaisena, toisinaan taas auringon nousu ja lasku värjäävät maiseman ruusunpunaiseksi. On siis mitä oivallisin aika käpyillä ruusunkukkia. Melkein voisi sanoa, että kauniit maisemat lämmittävät kylmänä päivänä.

Lumimaiseman värejä

Mary Koniorin villiruusuja

Käpyilykahvila

Lauantaina Helsingissä Itäkeskuksessa Kässäkamarilla kokoontui käpypitsiyhdistyksen hallitus ja samalla pidettiin käpyilykahvila. Taas muutama kiinnostunut oppi solmun tekemisen ensimmäistä kertaa. Toivoisin, että yhdistyksen jäsenet kokoontuisivat yhdessä käpyilemään muuallakin kuin Helsingissä ja Raumalla. Yhdessä voi aina jakaa vinkkejä ja malleja ja oppia toisilta uutta. Haaveilen vielä, että kokoontumisista ja alueellisista yhteyshenkilöistä löytyisi tieto yhdistyksen nettisivuilta, jolloin kotimaassa kulkiessa voisi satunnaisesti osallistua eri alueiden tapaamisiin. 

Keskittynyttä käpyilyä

Oma suosikkiväritys ruusuissani on tuo vaaleanpunainen, jossa on metallihelmiä keskellä. 

Suosikkiruusu