Lumihiutale

Robina Melvillen lumihiutale

Muutaman päivän ajan tuntui jo talvelta, kun lunta oli reilusti maassa ja puiden oksillakin. Lumi valaisi maiseman piristävästi. Olihan se kirkasta ja tyttäreni käytti oikein aurinkolaseja lumen heijastuksen takia lyhyenä valoisana päivänä. Nyt talvea odotetaan taas, kun lumi suli pois ja maisema on synkkä. Toivottavasti jouluksi sataisi lunta.

Talven toivossa tein lumihiutaleen. Ohje on Ring of Tattersin syksyn jäsenlehdestä, ja ohjeen on laatinut Robina Melville. Lankana lumihiutaleessa on Lizbeth 40 ja värit ovat lumivalkoinen ja jäänsininen.

Kuvan tausta on lapsen joulukonserttilipun taustana oleva lumisadekuva. Alkuviikosta on perinteiset musiikkiluokkien joulukonsertit. Tämä on jo kahdeksas vuosi, kun meidän perheessä on ollut musiikkiluokkalaisia esiintymässä. Konsertissa käyminen alkaa olla jo perinne, joka jatkuu varmaan vielä sitten kun omat lapset eivät siellä enää esiinny. 

Kaunis myös toiselta puolelta.

Syksykukkaliina valmistui

Syksykukka Ø 18 cm

Sain syksykukaksi muuttuneen tattinweedin ”pilvien puutarha”- liinan valmiiksi. Ohjeen liinaan löysin Instagramista. Nyt huomasin, että yksityiskohtaisempi ohje löytyy blogista .

Syksyn värien lisäksi liinassa on jäänsininen, ja ajattelin, että lopputulos olisi huurteinen kukka, mutta ehkä tämä sininen on huurretta sinisempi. Sukkulassa on yhä syksyn voimakkaita värejä, vaikka luonto on jo synkkä, ankea ja loskainen. Ruska on kuihtunut pois. Täytyy varmaan jo ihan tietoisesti piilottaa kaikki ruskanväriset langat, jotta pääsee eteenpäin. Loppusyksyn olisi jo aika kääntyä alkutalveksi, ja siihen yritän asennoitua.

Blogin päivitys siirtyi tähän iltaan, kun kävin Tampereen käsityömessuilla. Kello oli herättämässä jo viiden jälkeen, joten en eilen illalla tietokonetta avannut. Tänä vuonna tyttäreni 11v oli houkutellut kaverin messuille mukaan. Tytöillä oli kiinnostuksen kohteet hieman toiset kuin minulla, joten mentiin eri reittejä. Se oli ihan mukavaa. Ei eksytty toisistamme lopullisesti, vaikka siinä hälinässä ei puhelimen ääntä aina kuullutkaan.

Suomenlampaan villan esittelyseinä.

Messuilla ilahduin erityisesti suomenlampaan villan esillä olosta, onhan suomalainen villa ollut aina lähellä sydäntäni. Sanna Vatasen kokoama lankalaboratorio oli hieno. Siinä oli villa eri muodoissa ja eri hienouksissa. Pitkän kuitunsa ja pehmeytensä ansiosta suomalaisen alkuperäisrodun villa taipuu moneen muotoon, mikä tuosta esittelyseinästä kävi hyvin ilmi. Sanna Vatanen on myös ollut tekemässä uutuuskirjaa nimeltä ” BÄÄ! Neulo & virkkaa suomenlampaan villasta”.

Sanna Vatasen villatöitä

Messureissu sujui mukavasti. Kuuntelin autossa kotiin tullessa kuinka tytöt miettivät Käsityömessujen nimeä. Nimi oli heidän mielestään harhaanjohtava; se kuulostaa sille, että siellä on vain vanhoja mummoja opastamassa nuoremmille ihmisille miten käsitöitä tehdään.  Nyt messut on suuret ja siellä on esillä paljon kaikkea, eikä sitä voi nimestä päätellä ja tietää, jos ei käy messuilla. Tämä oli siis 11v nuorison näkemys asiasta.

Syksyn kukka

Syksy etenee. Tälle viikolle sattui ensimmäinen aamu, jolloin pienemmät järvet ja lammet olivat ohuessa jääpeitteessä. Yritin ottaa kuvaa, mutta aamuauringon valossa ei jää oikein erotu. Tuon lammen ohi ajoin aamulla vähän ennen yhdeksää, eikä aamuaurinko vielä ollut sulattanut vedenpintaa. Hetken kuvittelin, että talvi olisi tulossa, mutta nyt taas sataa vettä. 

Pitsin tekemiseen on aika ollut rajallista. Aloitin reippaasti Tattingweedin ohjeella pikkuliinan nimeltä pilvien puutarha. Valmiiksi en sitä saanut, joten liina jatkuu vielä.

Pilven värejä tuli korvattua syksyn väreillä, joita oli edelleen sukkulassa. Lopputulos tulee varmaan olemaan enemmänkin huurteessa oleva syksykukka kuin pilvet.  

Pieni risti pyhäinpäivänä

Ensimmäinen kokeilu kullankeltaisella langalla.

On pyhäinpäivä. Vielä viime vuonna vietiin kynttilöitä hautausmaalle kävellen. Nyt on matkaa kaksi kilometriä enemmän. Voi olla, että mennään autolla, koska lapsia on vaikea saada kävelyretkelle koleaan syksyilmastoon.
Lähihautausmaalle ei ole haudattu yhtään läheisiä, mutta meillä on ollut tapana viedä kynttilöitä muualle haudattujen muistokivelle. Joulun aikana on sitten käyty kauempana hautausmailla. Lapsetkin ovat omaksuneet tavan. Nykyään kiireisessä maailmassa tulee siirrettyä niin vähän vanhoja perinteitä lapsille, että tämä retki kynttilöitä täynnä olevalle hautausmaalle on varmaan aikanaan arvokas lapsuusmuisto.

Pyhäinpäivän ristiin otin mallin Sutekina Komonon kirjasta Tatting lace Beautiful Items – 2012.  

Tein ensin tuon kullanvärisen vähän paksummalla langalla (Lizbeth 20) Mallissa ei ollut selvästi kiinnitetty ristin keskiosaa ja jätin sen avoimeksi, joten jouduin vähän kovettamaan ristiä saadakseni siitä tukevamman Kovetuksesta tein kevyen pienellä määrällä Texfixiä.

Halusin kokeilla tuleeko työstä napakampi, jos keskustan nirkot kiinnittää yhteen ja tulihan siitä. Samalla otin ohuemmat ja värilliset langat. Pidän tästä jälkimmäisestä kokeilusta enemmän ja väritkin sopivat jotenkuten yhteen. Tuo köynnöskuvio reunassa kehystää ristiä kivasti.

Mallissa risti oli kiinnitetty kankaalle, minä ajattelin kuitenkin kiinnittää kuvioon pitkiä lankoja ja nimittää pitsejä kirjanmerkeiksi. Siihen tuo jälkimmäinen risti sopii ilman kovetustakin.

Pienempi versio Lizbeth 40 langalla. koko 3x4 cm.

Koru oranssista langasta

Eebenpuuhelmiä ja kierrätyslasihelmiä

Jatkoin oranssilla langalla. Suunnittelin käyttäväni afrikkalaisia kierrätyslasihelmiä varastosta. 

Lasihelmet ovat kuitenkin painavia hennolle langalle, joten käytin vain pieniä sinisiä kierrätyslasihelmiä. 

Samalla kun aikoinaan ostin nuo lasihelmet, niin ostin muutamia mustia eebenpuuhelmiä. Puuhelmet ovat kevyempiä kuin lasihelmet ja toimivat tässä korussa paremmin.

 Korusta tuli erikoinen, enkä varmaan tee tällaisia enempää. Minulla on kuitenkin pari vaatetta, joihin tämä koru sopii. Luultavasti tulen jopa tätä käyttämään. Korvakorut tämän kanssa taidan tehdä pelkistä eebenpuuhelmistä. Jotenkin koru on vähän rauhaton, joten selkeät helmikorut ehkä sopivat tähän. Täyttyy miettiä laitanko korvakoruihin ollenkaan oranssia lankaa.

Helmien välissä Josephinen solmuja

Syysloma tuntui talvilomalta kun lunta satoi useita senttejä. Maisema tuli valoisammaksi. Kuitenkin käy sääliksi viimeisiä syyskukkia, jotka yrittävät vielä loistaa pienessä pakkasessa.

Syysasteri uhmaa pakkasta

Syyslomapäivänä mummolassa tehtiin kranssikoristeita pajunoksista, vanhoista koristeista ja askartelutarvikkeista, joita äidilleni on aikojen kuluessa kertynyt. On mukavaa, kun mummi jaksaa järjestää tekemistä lapsenlapsille ja saa lapset irti kännyköistä edes hetkeksi. Paikalla oli lasteni serkkuja ja oli mielenkiintoista nähdä kuinka erilaisia kransseja serkusjoukossa syntyi.

Yksinkertainen on kaunista

Lumihuurretta lisätty purkista

Korujen aihiot

Syksy etenee ja ilmat viilenevät. Jotenkin kylmä yllätti ja huomenna täytyy jo vaihtaa talvirenkaat.

Tämän viikon aikaansaannokset käpyilyn saralla ovat olleet kovin vaatimattomia. kaksi aihiota korvakoruihin, eikä niitäkään tehty koruiksi.

 Löysin pussillisen vanhoja virkkuulankoja, joita nyt ajattelin käyttää pois ja mietin mitä niistä tekisin. Näin kurpitsojen aikaan valitsin oranssin. Tässä on pieniä lasihelmiä, mutta haaveilen liittäväni afrikkalaisia helmiä tähän paksuhkoon lankaan. Tämän viikon väkerrys oli siis vain kokeilu ja lankaan tutustuminen.

Yhdistyksen yhtenä toimintamuotona on käpyilykahvilatoiminta, jonka ideana on kokoontua johonkin kahvilaan tai kirjastoon käpyilemään yhdessä. Samalla voi vaihtaa ohjeita ja oppia toisilta. Näin samalla tuodaan pitsintekemistä näkyväksi ja työtapaa tutuksi. Tavoitteena on harrastajajoukon laajeneminen ja tekniikan säilyttäminen. Käpypitsikahviloista voi etsiä tietoa käpypitsiyhdistyksen sivuilta ja Facebook - ryhmässä voi yrittää koota ryhmää omalle alueelle. Minullakin Kaakkois-Suomen ryhmä on vasta haaveissa.

Yhdessä käpyilyä Ison Omenan kirjastossa

Kukka vanhasta kirjasta

Kukka  langasta Lizbeth 40 falling leaves.

Lainasin kirjastosta Ilona Jalavan käpypitsikirjan. En ole koskaan yrittänyt ostaa itselle kirjoja, jotka löytyvät lähikirjastoista, nyt ajattelin, että ehkä sittenkin olisi pitänyt joskus ostaa. Kirjaston kirja oli tiensä päässä.

Käpyilykirja vuodelta 1924.

Kyseessä oli ensimmäinen suomeksi käännetty käpypitsikirja; Käpyily – ja solmeilutyöt, Ilona Jalavan saksankielestä kääntämä kirja. Kirjalla on ikää lähes sata vuotta, joten kunnon ymmärtää. 

Suomalainen tekstiilitaiteilija ja käsityövaikuttaja Ilona Jalava eli 1878-1960. Hän opiskeli Helsingin käsityöopistossa 1896 - 1904 ja suoritti myös taideopintoja akatemiassa. Myös hänen aikalaisensa, isoisäni äidin, Alfhildin kerrotaan olleen käsityöopissa Helsingissä ja olleen taitava ompelija. Hän tosin opiskeli ennen kuin käpypitsikirja ilmestyi, joten käpypitsiyhtymäkohtaa ei näissä historioissa ole.

Ajattelin tehdä pitsin tästä kirjasta, mutta en osannut valita malleista. Lopulta poimin kuvion seuraavasta reunusnauhasta. 

Tein kuvioista syksyn lehtien värisellä langalla kukkakoristeen, johon lisäsin Swarovski kristalleja. Ehkä tämän voisi kovettaa ja laittaa joulukuuseen koristeeksi. Kukan pitkät nirkot ovat liian pitkät, kun en niitä tarkemmin mitannut, joten lopputulos ei ole ihan noin säännöllinen kuin mallin kukka.

syksykorvakorut

Korut sateisen päivän valossa aronian oksalla.

Tänä vuonna syksy on kullankeltainen. Säät ovat olleet sateisia, ja lämpimiä, joten keltainen on vallitseva väri. Punaiseen ruskaan tarvittava pakkanen on vieläkin tulematta. Syksykoruihin valitsin väriksi vuoden teeman mukaan kullankeltaisen ja lisäväriksi syksyn mausteet. Mallin löysin instagramista aki_tatting nimimerkin galleriasta.

Korut kuvasin aroniapensaassa, jossa on jonkun verran punaisia lehtiä ja siksi hiukan enemmän ruskan tunnelmaa.  Lankana on  Lizbeth 40.

Vaatimaton keltainen ruska Iitissä.

Kun sain yhdet korut valmiiksi, niin mietin, miltä värit näyttäisivät toisin päin. Niinpä minun oli tehtävä vielä toiset korut. En osaa päättää kumpiko järjestys väreissä on parempi, molemmat sopivat kuvioon. Tämä malli on siitä mukava, että erilaisilla värityksillä siitä saa hyvin eri tyyppisiä koruja. Kokeilin ensin lisätä kristalliriipuksen korun alareunaan, mutta ruskakoru oli parempi ilman. Jossain muussa värityksessä helmillä voisi elävöittää korua.

Korut ikkunan vieressä sisällä kuvattuna.

Vihreä rannekoru

Eilisilta meni syntymäpäiväkakkua ym. leivonnaisia väkertäen, enkä ehtinyt tietokonetta avata blogin päivityksen vertaa. Teen sen nyt, ennen kuin aloitan kakun koristelun, onneksi vieraat on kutsuttu vasta iltapäiväksi.

 Katselin netissä  ohjetta , jonka päätin toteuttaa. Minulla oli sukkulassa ohuempi lanka, joten kuvioita tuli koruun enemmän kuin mallissa. Koru on myös kapeampi. Harmi, sillä isompana kuvio olisi ollut näyttävämpi, mutta onhan tämä kuitenkin siro, ja tuo kuvio on kaunis pienemmässäkin koossa.

 En sitten jaksanut tehdä korvakoruja mallin mukaan, koska niistäkin olisi tullut pienet. Jotenkin luulen, että korvakorutkin ovat paremmat isommassa koossa. Tein kuitenkin sukkulan lopusta yksinkertaiset korut rannekorulle kaveriksi, en tiedä tuleeko koskaan käytettyä. Olisivat olleet paremmat, jos olisin laittanut kaariin muutaman helmen enemmän ja tehnyt kaarista pidempiä. Jälkiviisaus on helppoa, pitäisi oppia ajattelemaan paremmin etukäteen.

Avaimenperiä afrikkalaisita helmistä

Afrikan helmien hehkua

Jäi taas iltaan tämä päivitys. Olen varmaan tullut laiskaksi tai sitten päivissä on vain niin paljon touhua, että koneen avaaminen jää iltaan. 

Tällä kerralla katselin kierrätyslasihelmiä, joita minulla on vielä melko paljon jäljellä. Ikivanhoissa sukkuloissa, joita löysin muuton yhteydessä, oli paksumpia puuvillalankoja. Nyt käytin noita lankoja näihin avaimenperiin.

 Muistin nähneeni netissä Angela Gambkan mallin. En sitä jaksanut etsiä, ennen kun aloin näitä värkkäämään. Muistin, että hänen kuviossaan on neljä sakaraa, mutta minun muunnoksessani niitä on kolme. Halusin, että lankaa on vähän vähemmän ja helmiä näkyy enemmän. Pelkäsin, että tässä versiossa helmet irtoilevat helpommin ja laitoin lopuksi langan kulkemaan helmien läpi, mikä tukevoittaa helmiketjua ja pitää helmet paikoillaan.

Afrikkalaisissa kierrätyslasihelmissä on kaunis himmeä hehku ja kuitenkin valo taittuu niistä kirkkaana. Pidän näistä helmistä erityisen paljon ja otankin heti yhden avaimenperistä käyttöön.

Nyt, kun aloin kirjoittaa tätä tekstiä, niin etsin mallin internetistä, ja huomasin, että olisi pitänyt etsiä aiemmin. Mallissa oli ehdottomasti fiksumpi tapa lopettaa työ heti helmen jälkeen. Jatkossa teen niin ja avaimenperistä tulee siistimmät. 

Muunnokseni Angela Gambkan ohjeesta