Käpypitsiporo

 

'

Käpypitsiporo puisella pöydällä

Jouluteemoissa liikuskellessa tuli mieleen poro. En ole juuri eläimiä käpyillyt ja muutenkin olen kokenut hahmot vaikeaksi teemaksi. En tiedä ketään, jolle eläinhahmot ovat helppoja. Kerro, jos eläinkuvat on vahvuutesi. 

Nyt kuitenkin rohkaistuin käpyilemään ääriviivoilla poron. Aloitin takimmaisesta jalasta ja mietin muodot ja solmuluvut työn edetessä. Lopputulos kyllä muistuttaa poroa, tai jotain muuta märehtijää. Olen siis tyytyväinen aikaansaannokseeni. Ohjetta en kirjannut muistiin.

Sarvet koin haastavaksi vaiheeksi työtä, mutta sitten päädyin yksinkertaiseen malliin ja toisesta sarvesta vielä unohdin tuon alemman ulokkeen, mutta ehkä tässä on yksilöiden välistä vaihtelua ja tämäkin poro saa olla oma yksilöllinen itsensä.

Koska poro on hauras, enkä täyttänyt vartaloa käpypitsillä edes osaksi kovetin työn lopulta liima-vesi-seoksella, jonka jälkeen muoto säilyy myös siirrellessä. Paras kai olisi kiinnittää kuvio taustaan, mutta nyt kovetettuna toimii näinkin. Lankana oli Lizbeth 20 ja pituus hännästä kuonoon on 14 cm.

Käpypitsikellot juuttirusettinauhassa

Joulukellokäpyily

Itsenäisyyspäivä katkaisi joulukäpyilyt, mutta nyt on aika palata ajankohtaiseen teemaan.

Valitsin joulukellot adventin ajan koristeeksi. Joulun kelloissa kaikuu ilon ääni ja joulujuhla. Kellojen kaiku pysäyttää juhlatunnelmaan ja joulurauhaan. Joulua odotellessa käpyilin kellot tavallisuudesta poikkeavin värein; punaruskealla ja Wedgewood sinisellä.

Joulukello

Kellon ohjeeksi valitsin Jennifer Williamsin joulukellon ja langaksi Lizbeth 40. Jouluiseksi rusetiksi ja ripustuslangaksi vaitsin ohuen juuttinarun. Valitsemallani langalla kellolle tuli korkeutta 4 cm. Kellon kieleksi laitoin korupiikin ja helmen, joka ei juurikaan valitettavasti kuvassa näy. Kellot käpyilin lopulta ihan perinteisesti yksi kerros kerrallaan. Päättelin siis langan jokaisen kerroksen jälkeen. Lopuksi kovetin kellot vesi-liimaseoksella, koska halusin kestävän kovetuksen.

Itsenäisyyspäivän käpypitsikoru

 

Itsenäisyyspäivän käpypitsiriipus

Ensi perjantaina juhlitaan Suomen 107 itsenäisyyspäivää sinivalkoisia kynttilöitä polttamalla ja muistelemalla itsenäisyyden alkua Venäjän valtakauden jälkeen. Sota ja varautuminen ovat olleet otsikoissa säännöllisin väliajoin, mutta 6.12. juhlitaan itsenäisyyttä edelleen vapaassa maassa kiitollisina yli sata vuotta kestäneestä itsenäisyyden ajasta.

Lippusydän

Käpyilin itsenäisyyspäiväkorun suomenlipun väreissä; sinisellä ja valkoisella sydämen muotoiseksi riipukseksi. Suomen lippu on vanhempi kuin Suomen itsenäisyys. Lipun värit tulevat luonnosta; sinisistä järvistä ja valkeista pilvistä sekä valkoisesta lumesta ja sinisestä taivaasta. Melko yleispätevä väritys joka sopii niin kesään kuin talveen ja aina kuvaa meidän maiseman peruselementtejä.

Riipuksen pohjana on korukuviosydän ja lankana Lizbeth 40. Jostain syystä käpyilin valkoiset renkaat yhtä kaksoissolmua suuremmiksi kuin siniset. Nyt jos käypyilisin toisen sydämen, niin kaikki renkaat olisivat samankokoisia. Sydämen korkeus on 3 cm.

Lumihiutaleita

 

Käpypitsilumihiutaleita laatikon kannella.

Vihdoin on satanut valkoinen lumi valaisemaan maisemaa ja talvi lähenee. Jospa tänä vuonna saataisiin valkoinen joulu. Kartutin kuusenkoristelumihiutalekokoelmaani kahdella uudella lumihiutaleella. Valitsin vaihteeksi pehmeän pyöreitä lumihiutalemuotoja. Oikeasti lumihiutaleet on yleensä särmikkäitä, mutta joskus on mukava pehmoilla.

Käpypitsilumihiutaleet

Käpyilin hiutaleet Lizbeth 40 -langalla. Ensimmäiseksi valmistui hiutale Jon Yusuffin kirjasta "Elegant Tatting Gems, A Collection of Snowflake Designs". Tässä lumihiutaleessa on kaikki renkaat käpyilty valkoisella langalla ja kaaret sinivalkoisella, kirjavalla langalla. Halkaisijaksi tälle lumihiutaleelle tuli 7 cm.

Toinen lumihiutale on Muskaanin blogista lumihiutalehaasteesta. Valitsin tämän Lella Loopsin variantin, joka oli mielenkiintoinen. Seuraava valinta olisi ollut Daniela Gallin lumihiutale, mutta sen käpyilemiseen en löytänyt nyt aikaa. Tässä lumihiutaleessa oli samat langat kuin edellisessä ja halkaisijaksi tuli 6 cm.

Joulunvihreä käpyily

 

Kuusenvihreä kaulakoru lampaan taljalla.

Pieni meditaatiopitsi arjen keskellä. 

On viikkoja, jolloin pysähtymiselle ei jää aikaa ja käpyily on vain kaukainen haave. Toivottavasti tilanne rauhoittuu viimeistään jouluksi. 

Kaulakorussa on riittävän yksinkertainen kuvio, solmuluvut ovat aina renkaassa 7 ja kaaressa 5. Valitsin kuvion, jota ei tarvinnut liikaa miettiä, jolloin pysyin mukana ilman suurempia virheitä ja purkamista.

Joulukranssien käpyilyä

 

Pieniä käpypitsikransseja jouluksi

Viikko kerrallaan kuljetaan kohti joulua ja käpyilyaiheet pyörivät teeman ympärillä. Viime viikon joulukoristeet saivat jatkoa pienissä kransseissa, jotka käpyilin Lizbeth 40 joulunvihreästä ja rusetiksi laitoin metallinhohtoisen kultalangan vahvuudeltaan 20. Pienet lasihelmet ovat mukana yhdistämässä kultarusettia kokonaisuuteen. 

Suuri rusetti suhteessa kranssiin pehmentää vaikutelmaa. Ohjelinkkiä ei ole, solmuluvut vaihtelevat vihreässä kranssissakin keskittymisen mukaan ja rusetissa onkin sitten enemmän solmuja kuin vihreissä renkaissa.

Kranssin halkaisija on 3 cm, joten nämä sopivat joko kortteihin tai koruihin. Muuta käyttöä en oikein keksi. Katson tilannetta, kun saan kranssit käsiteltyä decoupage-lakalla.

Joulukoristeiden käpyily jatkuu

 

Käpypitsikorvakorut ja kuusenkoristeita.

Tänä vuonna ajoitin renkaan vaihdon oikein, talvi ei päässyt yllättämään. Ajelin torstaina kotiin vielä vesisateessa, perjantaina vaihdoin talvirenkaat autoon ja sen jälkeen iltapäivällä jo satoikin lunta. Ajoitus on usein haastavaa. Valkoinen sade on ikkunan takana edelleen, vaikka taitaa olla vähän märkää lunta eli räntää. Pohjoisempana hallaa ja pientä pakkasta on kai ollut jo pidempään.

Jatkoin edelleen joulukoristeiden parissa ja vanhoissa malleissa. Jouluun sopivat vanhat kuviot, onhan kyseessä niin vanhalla teemalla juhlittava juhla. Käpyilin kasan kuusenkoristeita, joita ehkä vielä vähän tulen viimeistelemään.

Korut ja koristeet

Jatkoin antiikkikirjaston selailua ja valitsin tällä kerralla Isabella Beetonin kokoamasta kirjasta pienen timantin nro 59. Korvakoruihin jouduin jonkin verran muuttamaan solmulukuja tehdäkseni helmille tilaa.

Koristeisiin käytin Lizbethin kullanväristä metallilankaa sekä punaista heräteostoslankaa. Ostin Wetterhoffilta kerän joulunpunaista lankaa, joka oli jonkunlaista neulosta. Tein solmut langanpäihin aina kun katkaisin langan, ettei lanka lähtenyt purkautumaan. Sulattaminen ei toiminut, materiaalina on metallinen polyesteri ja polyamidi. Lanka on joustavaa ja koristeessa on huomattava kovetuksen tarve. 

Punainen heräteostoslanka.

Käsittelin Lizbeth langat tekstiilidecoupagelakalla kuten yleensä. Tähän punaiseen koristeeseen tein liima-vesikovetuksen, jonka joudun vielä toistamaan vähän tuhdimmalla liimaseoksella, Lopputuloksena totean, että ei ollut käpyilylanka, kokeilin.

Joulun käpypitsisydämiä

 

Käpypitsisydämiä joulun väreissä.

Vaikka on vasta lokakuu, niin minulla on jo joulukoristekausi hyvässä vauhdissa. Olen käpyillyt koristeeksi joulukuuseen valkoisia lumihiutaleita. Nyt valitsin jouluiset vihreän ja punaisen värit, lisäksi otin mukaan sadonkorjuukullan, kun ei Lizbeth 40 kokoelmassani parempaa kultaa ollut. 

Sydämet

Selailin antiikkikirjaston käpypitsikirjoja ja avasin Priscillan käpyilykirjan numero 3 vuodelta 1924. Kirjan sivun 10 figuuri 36 on pieni sievä sydän, joka houkutteli kokeilemaan erilaisia väriyhdistelmiä. Tein kahdeksan sydäntä näillä väreillä. Värien kirjoa voisi vielä lisätä ja kokonaan vihreä sydän vielä puuttuvat näistäkin. 

Jokainen sydän on erinäköinen. Väriyhdistelmissä on pari suosikkia, joita tekisin mielelläni lisää. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja oma käsitys kauneudesta, siksi jätän kertomatta mitkä kolme väritystä ovat minulle mieluisimpia. Voit siis katsoa kuvaa ilman minun ohjaavia kommenttejani.

Lumikuusi villasta ja käpypitsistä

 

Käpypitsikuusi ja villalumi

Jouluun on aikaa ja olen yleensä odottanut pitkälle marraskuuhun jouluvalmistelujen ja koristeiden kanssa, mutta nyt lumihiutaleet ovat vieneet ajatukset joulukoristeisiin. Törmäsin internetin syövereissä tähän pieneen kuuseen, joka oli niin sievä, etten voinut olla käpyilemättä. Aina ei voi suunnitella etukäteen kaikkea.

Kuusi

Aloitin kuusen kiltisti Edith Roesti-Holensteinin ohjeen mukaan. ja käpyilin pitsiosuuden valmiiksi. Kun tuli virkkauskerroksen vuoro, mietin voisiko sen vaihtaa villalankaan.

käpypitsiosuus valmiina

Villalankalumi oli ehkä hyvä ajatus, mutta valitsin väärän langan. Tiukkakierteinen lanka olisi ollut siisti ja helppo kiinnittää. Otin kuitenkin löyhäkierteisen kaksisäikeisen hahtuvalangan. Laitoin alimpaan kerrokseen hahtuvalangan kokonaisena , mutta ylempiin kerroksiin pujotin hahtuvalangasta vain yhden säikeen. Pujotin langan seuraten virkkausohjetta.

Villalanka reunustaa oksia.

Pörröisenä hahtuvalanka peittää pitsiä enemmän kuin tiukempikierteinen lanka olisi peittänyt. Valinta langan suhteen on kuitenkin tehty ja nyt minulla on pörröluminen pieni 5,5 cm pituinen roikkuva joulukuusi, jonka latvassa on tähden sijasta kukka, koska tarvikelaatikossani ei sattunut olemaan sopivaa tähteä. Joulukoristekausi on siis aloitettu.

Käpypitsilumihiutaleita talvea odotellessa

 

Syksyn lumihiutalekäpyily aloitettu

Syksy on synkkää ja sateista vaikka ruska on parhaimmillaan. Jossain alitajunnassa alkaa jo herätä kuva leijuvista lumihiutaleista ja puhtaan valkeasta maisemasta saaden aikaan lumihiutaleteemaa käpyilyyn.

Olen viikon aikana näperrellyt erilaisia hiutaleita ilman ohjeita. Oikeastaan kaikki sai alkunsa siitä kun luin Muskaanin blogia ja halusin kokeilla onnistuisiko Vapor silmun käpyily ja toimisiko se lumihiutaleessa. Siitä syntyi kuvan vasemman alakulman hiutaleet. Homma riistäytyi käsistä ja lopputuloksena oli myös muita hiutaleita. 

Luonnonvalkoinen ei ehkä ole lumihiutaleväri, ehkä näitä tähti/kukka-kuvioita voi käyttää muuhun. Nyt ne vain syntyivät lumihiutaleiden ohella.