Pitsiviikon käpypitsitapaaminen

 

Käpypitsiyhdistyksen tapaaminen Raumalla

Pitsiviikolla järjestettiin taas käpyilijöiden tapaaminen Kontion kahvilassa sekä kaksi pitsikurssia yhdessä Rauman kansalaisopiston kanssa, sekä . Tänä vuonna toteutuivat sekä peruskurssi, että jatkokurssi.  Jatkokurssin teemana olivat helmet käpypitsissä. Tapaamiseen sisältyi pieni pitsinäyttely, johon harrastajat toivat omia töitään nähtäväksi sekä käpypitsityöpaja, jossa satunnaiset vierailijat voivat kokeilla kaksoissolmun muodostamista sukkuloilla.

Jatkokurssilla helmiharjoituksia

Rauma

Kurssipaikkana oli Kansalaisopiston vanha opistorakennus, jossa on kursseja pidetty jo 99 vuoden ajan. Rauma on rannikkokaupunki ja rakennuksen vieressä virtasi pieni vesikasvien reunustama kanaali. Kivisilta kanaalin yli johti vanhalle kirkolle, jonka pihapiirissä Marttajärjestön kojulla myytiin Rauman perinneruokaa, lapskoussia. Tänä vuonna ensi kerran kävin tätä merimiesruokaa maistamassa, vaikka olen Raumalla vieraillut useita kertoja ennenkin.

Kaunis pieni kanaali, jossa tyyneen veteen
 kuvastui reunojen kasveja ja rakennuksia.

Käpypitsejä mukana näyttelyssä

Vihreää käpypitsinauhaa

 

Käpypitsiä vihreän sävyissä

Kesä etenee ja tulevalla viikolla on käpypitsiyhdistyksen vuosittainen tapaaminen Rauman pitsiviikoilla. Käpypitsikahvila on viime vuoden tapaan Kontion Kahvilan piharakennuksessa torstaina.

Odotan näkeväni muita käpypitsiyhdistyksen jäseniä ja toivon, että joku käpykahvilassa kävijä saa sieltä kipinän uuteen harrastukseen. 

Käpypitsinauha

Tämän viikon kukka vaihtui tarpeen vaatiessa nauhan käpyilyyn. Nauhasta olisi voinut kiertää kukan ja kaunis kukka olisi tullut tästäkin yksinkertaisesta nauhasta, mutta tarvitsen sen nauhana.

Nauhassa lankana käytin Lizbeth 20, väriä 138. Vaihteleva väri langassa antoi nauhalle ilmettä, vaikka kuvioon olisi ehkä sopinut yksivärinen paremmin. Ohjeeseen sain aiheen selailemalla kirjaa: " Beeton's Book of Needlework", joka liittyy Gutenberg-projektiin ja on Isabella Beetonin kokoama. Kirjassa on kivoja kuvioaiheita erilaisiin nauhoihin ja pieniin pitseihin. Juuri sopivia pieniä kesäkäsitöitä. 

 

Käpypitsiruusu Mary Koniorin ohjeella

 

Käpypitsiruusu Mary Koniorin kirjasta.

Luin lehdestä, että pohjolan viileys houkuttelee tänne turisteja, minusta lämpötila tuntuu kuitenkin tukahduttavalta helteeltä. Lämpöasteet ovat pysytelleet alle 30 °C, silti on mukavaa hakeutua Kymijoen virtaavan veden, puiden ja tuulen lähelle päivän lämpimimpänä hetkenä. Talvella kylmä pakkanen saa muistelemaan kesää ja kesällä lämpö saa etsimään tuulta. Neljä selkeästi erilaista vuodenaikaa on kuitenkin  rikkaus elämässä, vaikka vaatiikin lähes jatkuvaa sopeutumista.

Kesäkukkien käpyily jatkuu edelleen. Pilvisenä päivänä on mukavaa istua sisällä ja käpyillä. Ohje löytyi kirjahyllystä, ja tarkemmin Mary Koniorin kirjasta "Tatting with Visual Pattern" vuodelta 1992.

Kukassa käytetty lanka on Lizbeth 20. Kukka kaipaa kovetusta. Käpyptsiruusu on mielestäni melko korkea vaikka laitoinkin kukkapohjasta langan läpi ja kiristin napakasti, ehkä kovetettuna saan muotoiltua paremmin. Tässä vaiheessa ruusussa ei ole kovetusta eikä vartta. Toivon tämänkin päätyvän asetelmaan, jonka kukat ovat varrettomia.

Joen kuohuja ja metsää joen rannoilla.

Kiireetöntä kesäpäivän viettoa tyynessä poukamassa

Käpypitsikurjenmiekka

 

Käpypitsi-iiris

Nyt kävi niin, että jäin pyörittelemään viime viikon ruusuohjetta ja sovelsin sitä iirikseen, jonka perinteinen suomalainen nimi on kurjenmiekka.

Joskus käy näin, että kun tarpeeksi käpyilee jotain ohjetta, niin kuvioissa alkaa nähdä muunnosmahdollisuuksia.

Otin siis pienimmän korurenkaan, minkä lokerikostani löysin ja tein samaa kuviota kuin viime viikolla. Ensimmäisessä kerroksessa vähensin solmulukua ja lisäsin kuviota. Toinen kerros on samalla kuviomäärällä ja solmuluvulla kuin viime viikolla, mutta kerroksessa vain kolme terälehteä. Uloimpaan, kolmanteen kerrokseen lisäsin toisen värin, solmumäärään käytin kerrointa 1,5 ja käpyilin neljä terälehteä.

En halunnut tehdä vielä vartta, joten laitoin kukan kuvausta varten Aloe-veraan, jotta iiriksen muoto tulee esille ilman varsinaista kukkavartta.

Käpypitsiruusu keltaisesta langasta

 

käpypitsiruusu Lizbeth 40 - langasta

Käpyilin lisää kuuman kesän kukkia syksyn asetelmaa varten. Kesäloma on vielä edessäpäin ja toivottavasti silloin on aikaa käyttää joskus myös päiväaikaa käpyilyyn. Nyt pitsit ovat lähinnä iltojen harrastus. Tällä kerralla ruusu on Jennifer Williamsin ohjeella käpyilty. Ohjeessa lanka oli Lizbeth 20, kun minulla oli käytössä Lizbeth 40.

Keskustan helmet olivat lankaan suhteutettuina ehkä hiukan liian suuret ja kukka avautuu enemmän. Itse asiassa ajattelin laittaa kevyen Fabric-decoupagelakan ja avata uloimpia terälehtiä vielä lisää, mutta katson tilanteen vasta kun asettelen käyttökohteeseen.

Minä en halunnut kukkaan vartta, toisin kuin ohjeessa, jossa kukka oli varrellinen ja lehti liitetty kukkateipillä teipattuun varteen.

Juhannusruusut käpypitsillä

 

Käpyptisiruusut

Yöttömän yön juhla, juhannus juhlittiin lämpimässä kesäsäässä ja juuri sopivan tuulenvireen kanssa. Talviturkki tuli heitettyä eli kesän ensimmäinen uinti suoritettua vaikka uiminen on jäänytkin viimevuosina vähemmälle.

Kukat lakastuvat nopeasti lämpimässä alkukesässä, joten tein pitsikukkia, jotka eivät lakastu. Ruusun ohje on jo aiemmin hyväksi havaittu. Olen käyttänyt tätä ohjetta keltaisiin ruusuihin, joista käpyilin kimpun pieneen maljakkoon. Ensimmäisen kerran käytin tätä ohjetta käpyillessäni rintaneulan lahjaksi kummitädilleni v 2016. Rintaneula on monivärisestä langasta, myöhemmissä versioissa on hillitympi värivalinta.

Tänä kesänä ajattelin jättää perhoskokoelman kartuttamisen vähemmälle ja keskittyä käpypitsikukka-asetelmaan, johon liitän kesän aikana käpyiltyjä kukkia. 

Vaikutteita Riston sydämistä

 

kukkia käpypitsisydämistä.

Lämmin ja aurinkoinen kesä on saapunut. Jopa niin lämmin, että kukatkin ovat kukkineet normaalia aiemmin ja juhannuksen perinteisetet juhlakukat on ehkä korvattava vaihtoehtoisilla koristeilla. Koivun oksia kuitenkin löytyy. Kesän eteneminen on joka vuosi erilainen, mutta onneksi se ei haittaa käpyilyä, mikä onnistuu säässä kuin säässä ja sisällä ja ulkona. Yhdistyksen kesäohjelma on jo hyvin selvillä ja odotettavissa on livetapaamisia Raumalla.

Käpyilykesä 2024

Suomen käpypitsiyhdistyksen kesätoiminta keskittyy taas Rauman pitsiviikoille, jossa keskiviikkona Rauman Kansalaisopiston kanssa yhdessä järjestetään kurssit aloittelijoille ja edistyneille ja torstaina tavataan Kontion kahvilassa. Livetapahtumien lisäksi pidetään etätapaamiset jokaisen kuukauden toisena maanantaina. Lisäksi jäsenille lähetettiin Riston käsialaa oleva kesäinen pitsiohje, josta tein omana muunnoksenani pieniä helmisydänkukkia myöhemmin suunniteltua käyttöä varten.

Juhannusruusu jo kaksi viikkoa sitten.

Käpypitsiä 1800 - luvun miljöössä

 

Käpypitsityönäytös ruiskumestarin talon kesätapahtumassa.

Erilaiset kesätapahtumat ovat selvä merkki kesän alkamisesta ja tuovat toivottua vaihtelua arkeen.

Eilen oli Helsingissä Ruiskumestarin talomuseossa kesätapahtuma, johon tänä vuonna pyydettiin Käpypitsiyhdistykseltä käpypitsityönäytös, mikä sopikin hyvin 1800-luvun teemaan.

Museo henkii vanhan ajan rauhallista tunnelmaa ja on mukava paikka viettää kesäpäivää. Kesätapahtumavieraiden joukossa käpypitsitekniikka oli jokseenkin tuntematon ja ihmettelijöitä riitti. Tekniikka on niin harvinainen, että on hienoa päästä kertomaan, esittelemään ja lisäämään tunnettavuutta. Kiitos hienosta päivästä museotapahtuman järjestäjille!

Mukana oli kuvassa olevia pitsejä niin villasta, kuin puuvillastakin ja teemat ja väritykset oli ainakin yritetty täsmätä keskimääräistä klassisempaan tyyliin. Ikkunan takana pihalla pelimannit soittivat aikaan sopivaa musiikkia ja Martta-järjestö myi kahvia sekä vanhoilla resepteillä leivottuja leivonnaisia. Mukava päivä ja kesän aloitus. Nyt käpyily jatkuu taas kotona ilman yleisöä ja ehkä enemmän keskittymistä vaativilla pitseillä.

Vedenvärinen käpypitsihaaste

 

Korutarvikkeita käpypitsihaasteeseen

Korutarvikkeiden järjestelmällisessä säilytyksessä on edelleen toivomisen varaa. Kaappia kaivellessani huomasin seuraavat toisiinsa sointuvat helmet ja päätin tehdä näistä korut. Korukoukut ovat ruostumatonta terästä ja sopivat hyvin tähän vedenvihreään sävyyn. 

Swarovski-kristallien pussissa luki värinä Pacific Opal, epämääräisestä laatikosta löytyi kaksi suurempaa lasihelmeä ja Miyuki-siemenhelmien harmaa sävy sointui edellisiin. Miten kertyykin epämääräisiä laatikoita, joihin pientä hyödyllistä on hyvä tallettaa. Ajan myötä laatikot muuttuvat aarrelaatikoiksi, joista löytyy unohtuneita ihania ja hyödyllisiä tavaroita, jotka ovat säilyneet vuosikausia odottamassa käyttöä.

Korvakorut

Korvakorut syntyivät siis veden sävyisistä helmistä, joiden seuraksi laitoin hopeanharmaan langan, Lizbeth 20.

Keskushelmi oli aika suuri, joten korulle tuli kokoa. En ajatellut tätä aloittaessani pienemmistä kuvioista, joilla korut kiinnittyvät koukkuun. Lopulta korun pituus oli ilman koukkua 5 cm, jonka koen pitkäksi. Lasihelmi tuo myös painoa koruun, joten koru pysyy suorana korvassa.

Viimeistelin korut Fabric-decoupage-lakalla, vaikka tämä ei olisi ollut mitenkään välttämätön toimenpide, mutta halusin korun pintaan pienen suojakerroksen, mikäli tulee tarvetta puhdistamiseen, niin imeytymätön lakkapinta on parempi kuin huokoinen puuvillalanka

Valmiit korut odottamassa käyttöä

Käpypitskukkarokassi

 

Kukkarokassi Teiko Fujiton käpyilyohjeella.

Nyt meillekin tuli kesä ja helle. Toukokuussa vähempikin lämpö vielä riittäisi, mutta pitkän viileän jakson jälkeen ei voi valittaa. Viime yönä satoikin sopivasti, joten luonto ja kasvit ottavat nyt lämpimässä ja kosteassa kasvupyrähdyksen. Ennen sanottiin, että hallanvaara on ohi 10.6. toivottavasti ei kuitenkaan mitään takatalvea ole odotettavissa.

Kehyskassi

Ompelin kukkarokassin kehykseen. Kehys oli leveä ja olisi tarvinnut vähän väljemmän kukkaron. Ompelin kuitenkin kassin kokoon tällä pitsillä. Eihän tämä ole arkikäyttöön tarkoitettu, kassiin mahtuu kuitenkin reilusti puhelin tai kaksi ja lisäksi vielä hyödyllisiä pikkutavaroita, joita juhlakassissa on tarve pitää mukana. Kukkaron koko on n 17x17 cm.

Siemenhelmet muodostavat omaa kuviota samalla kun korostavat pitsikuviota. Ohjekuvio on hyvin onnistunut ja mietin, voisiko tätä käyttää jossain muuallakin.

Viimeistely

Olen miettinyt jonkunlaista kädensijaa, joka  nyt vielä puuttuu. Ehkä yritän löytää sopivan ketjun tai sitten punon vihreästä langasta, jota jäi juuri sen verran tähteeksi. Jotenkin asia on ratkaistava, kahvan tämä kassi tarvitsee eikä paikallisissa kaupoissa ole tullut vastaan sopivaa, joten täytyy tilata tai tehdä itse.