Musta vintagekaulakoru

 

Ilma on ollut liian kostea ulkoilulle, välillä ihan kaipaa pientä pakkasta. Tosin pakkasessa on taas riesana liukkaus. Säät houkuttelevat pysymään sisällä, joten käpypitsille on jäänyt enemmän aikaa.

Vaihtelevissa säissä on joku onnistunut tekemään lumiukon. Ohi kävellessä otin kuvan. Minusta lumiukko on hauska, niin huolella tehty ihan porkkananenää, lyhtyä ja kuihtuneiden lehtien muodostamia hiuksia myöten.

Lumiukko komeassa kampauksessaan.

Selailin samaa käpypitsiohjekirjaa kuin viime viikolla, jolloin tartuin kiinnostavimpaan ohjeeseen näkemättä muita ohjeita. Niinhän siinä helposti käy, että moni kaunis ohje jää huomaamatta kun sitä valitsee vain pikaisesti kuvan perusteella.  Näidenkin ohjeiden  joukossa oli myös kaunis kaulakoruohje Linkin kirjasta sivu 22, ohje 48. Päätin kokeilla sitä nyt.

Käpypitsikaulakoru

Käpyilin  tämänkin Lizbeth 40 langalla. Lanka oli yksinkertaisesti  liian paksu, kuten kuvasta näkee. Tässä olisi ohuempi lanka ehdottomasti parempi. Kuvio tuli turhan suureksi. Laitoin kevyen decoupage lakan, mutta joudun toistamaan käsittelyn vielä varmaan ainakin kaksi kertaa. 

Jätin kukkakuviot sitomatta toisiinsa, mikä tässä leveässä versiossa on hyvä, mutta ohuemmalla langalla kuvio-osien sitomimen yhteen olisi ollut kaunis ja antanut toivottavaa ryhtiä korulle. Ehkä sittenkin pitäisi hankkia ohuempaa lankaa  vaikka tuota paksua on vielä paljon jäljellä.

Tias

Kun päätin luopua liinasta, niin ajattelin kokeilla kevyempää urakkaa Jane Eboralin johdolla. Aiempina vuosina olen seurannut sivusta muiden kuvioita, mutta tänä vuonna ajattelin siis osallistua. Linkki esittelytekstiin, jossa linkki ohjeeseen.

"Tat It And See"- projekti on edennyt viidenteen päivään asti. Kuvassa kyhäelmäni, johon tulin valinneeksi vähän haaleankirjavaa lankaa. Katsotaan onko väri outo, vielä en osaa lähteä arvailemaan lopullista kuviota.

Aloitettu Tias - kuvio

Käpypitsikaulakoru vintageohjeella

 

Lintukoru, joka telineessä näyttää vielä todellista suuremmalta.

Käpyilyvuosi on alkanut, mutta olen vähän hämmentynyt miettiessäni kevään käpyilyjä. Olen tehnyt suuren liinan neljänä keväänä peräkkäin. Nyt ajattelin, että minulla on liinoja tarpeeksi ja voisin tehdä jotain muuta. En oikein saanut ajatuksiani järjestykseen asian suhteen. 

Miettiessäni selailin kirjoja ja surffailin netissä päätyen antiikkikirjastoon. Katselin Pricillan ohjeita ja ajattelin aloittaa käpyilyn sieltä.

Kaulakoru

Vyötärökoristeeksi suunniteltu malli näytti minusta mukavalta kaulakorulta ja päätin käpyillä sen. Nykyään pitsiset koristeet vyötäröllä ovat harvinainen näky katukuvassa, lisäksi minulta puuttuu pitsille sopiva mekko. Pitsikoristeiden käyttö on ehkä vuosien saatossa kaventunut ja siksi alkuperäisen mallin tekeminen olisi järkevää kapinaa aikaa vastaan. Päädyin kuitenkin kaulakoruun.

 Tein korun lyhyeksi Choker-mittaiseksi koruksi. Keskuskuvio tuo mieleen linnun. Tein havainnon, että lintuteemaa en ole juurikaan käpyillyt.  Koru on 32 cm pitkä ja laitoin vielä varmuuden vuoksi ketjun, jolla voi jatkaa pituutta. Lizbeth 40, oli tähän vähän liian paksu lanka, mutta toisaalta minulla on sitä kaapissa niin paljon, että käpyilen sitä pois ennen uusia ostoksia.

Pitsin ohje löytyy linkistä numerolla 64 sivulta 31.

Vanhaa ohjetta noudattaessa sai muuten hyvin päättelyharjoitusta. Kuvio koostui pienistä osista, joten jatkuva lankojen päättely tuntui hidastavan työtä koko ajan. Lopputulos oli kuitenkin mielestäni palkitseva jo voi olla, että teen tämän mallin vielä uudestaan johonkin hyvin valittuun vaatteeseen sopivammalla värillä. 

Kovetettuja käpypitsilumihiutaleita

 

Kuusenkoriste vahvalla kovetuksella.

Joulu on takana, mutta kuusi on vielä pystyssä. Huomasin kaapissa Paverpol- kovetusaineen ja halusin kokeilla sitä, en oikein muista milloin olisin näin vahvaa kovetetta viimeksi tarvinut. 

Ihastelin Jan Stawaszin lumihiutaletta Galinafrivolin  Instagramissa ja päätin tehdä muutaman ihan kovetettavaksi.

Kovettaminen

Laitoin kovetteen sellaisenaan ja hiutaleista tuli todella kovia kuusenkoristeita, mielestäni kovete vieläpä antoi hiutaleelle kiiltoa.

Nämä kuusenkoristeet ovat ihan hyviä, mutta ei käsityöihmiselle, joka näkee, että solmut eivät erotu selvästi, koska kovete ja kovetteen kanssa muotoilu on täyttänyt ja tasoittanut solmuja. Nirkot on oikaistu coctail-tikun terävää päätä apuna käyttäen ja sojottavat luonnottoman suorina ja asennossa. 

Kovetus toimi, mutta käsityön pehmeys katosi. Minulla on edelleen runsaasti kovetetta astiassa, mutta taidan taas palata täysin kovettamattomiin tai fabric-decoupage-lakalla käsiteltyihin pitseihin. Totesin taas kerran, että pidän enemmän luonnollisista pitseistä ja käsittelen niitä korkeintaan kevyesti lakalla.

Valkoisia kovia lumihiutaleita virkkauslangasta.

Lumihiutaleet on tehty virkkauslangalla Anchor Freccia 12 ja ovat halkaisijaltaan 8 cm kokoisia, mikä on hyvä koko kuusenkoristeeksi. Nämä vielä kuvasin kuusessa, loppiainen oli toissapäivänä ja tänään siivoan kuusen pois ja jätän joulun taakse ja keskityn uusiin asioihin.

Talven törröttäjiä

 

Talven törröttäjiä kaamoksessa hangella

Olen syksyisin ja talvisin ihaillut pakkasaamuina pientareille ja hangille ilmestyviä huurrekukkia. Ajattelin aloittaa uuden vuoden luovalla tavalla pakkasteemalla ja omilla talventörröttäjillä. Pakkanen laski  ja huurre katosi kasveista vuodenvaihteeksi. Luonnossa ei siis ole huurretta ja oksat ovat mustia.  

Vein omat käpypitsi talventörröttäjäni ulos hangelle. Kuvaaminen vain jäi taas auringon laskun jälkeen iltapäivään, jolloin puhelimen kamera ei riittänyt. Laitoin työt vielä kuusenoksalle, jossa kuvio erottuu selvemmin.

Vielä lampun valossa sisällä.

Käpyilin kukat nirkkomittaa apuna käyttäen saadakseni aikaan kevyemmän vaikutuksen. Varressa on sisällä rautalanka. Epätasaisuutta lisäsin muutamalla renkaalla. Pitkät nirkot vaatisivat kovetuksen, mutta toistaiseksi olen käsitellyt nämä vain kevyesti decoupage-lakalla.

Oikeita huurrekukkia ensimmäisillä pakkasilla.

Toivotan lukijoille Hyvää käpyilyvuotta 2023 !

Joulurauhaa!

 

Pieniä käpypitsejä kukkaruukussa

.

Saatiin sittenkin talvinen luminen perinteinen joulu. Jouluvalmistelut ovat laittaneet käsityöt tauolle, ainakin melkein; tyttäreni toivoi joululahjaksi villasukkia ja  neulominen jäi jouluviikolle, joten käpypitsi väistyi sukkien tieltä. Sukat menivät niin sujuvasti pakettiin, etten edes kuvaa huomannut ottaa.

Nyt nautitaan arjen katkaisseesta lomakaudesta, joulutunnelmasta ja jouluherkuista.

Rentouttavaa joulunaikaa toivotellen 

Marja

Punaisia käpypitsilumihiutaleita

 

 

Lumihiutaleita virkkauslangasta. Väri ei ole oikea ilman luonnonvaloa.

 

 

Kelit ja maisemat ovat olleet talvisia. Lumiset puut ja hanget ovat tuoneet talven tunnelmaa. Säätiedotuksissa luvataan jouluviikolle lämmintä ja on odotettavissa, että valkoiset puunoksat muuttuvat tummiksi ja hanget katoavat, toivottavasti jouluksi jää edes hiukan lunta. 

Nyt olen yrittänyt tallettaa muistiin ja puhelimen kameraan joulukorttimaisemia, jotta joulu tuntuisi perinteisemmältä. Mielikuvat pyörittävät maailmaa, meille mainostetaan tavaroita mielikuvilla, ajattelin  nyt siis myydä itselleni tulevan joulun lumisena ja kauniina vaikka lumi hetkeksi sulaisikin juuri joulun aikaan. 

Katsotaan sulaako lumi tai toimiiko mielikuvaan takertuminen. Oletko koskaan kokeillut voimakkaan mielikuvan tietoista sisäistämistä jossain asiassa?

Työmatkan joulukorttimaisemaa vähän ennen auringonlaskua.

Lumihiutaleet

käypyilin lumihiutaleen manteleista, siihen ei ole ohjetta. Manteleiden koko ja muoto olivat vaihtelevia, joten tämä oli taas harjoitus. Pitäisi joskus käpyillä suurempi pöytäliina tai huivi, jotta rutiini käpypitsimanteleihin syntyisi kunnolla.

Toisen lumihiutaleen käpyilyohje löytyy internetistä: Birgit's tatting. Käytin siis Anchor Metallic - virkkauslankaa, joka tuntuu vähän paksulta. Punaiset lumihiutaleet erottuvat lumesta. Valkoisia luonnon lumihiutaleita on nyt niin paljon, että käpyillyt hiutaleet on parempi tehdä jostain muusta väristä. 

Toivotan Jouluiloa kaikille teille, jotka juhlitte joulua!

 

 

Käpyilyä jouluisella havukranssiteemalla

 

Käpypitsikranssi punaisen reunusnauhan kera.

 

 

Viime viikonloppu meni markkinoilla ja nyt on tarkoitus palata pitsisukkuloiden pariin. Lunta on tupruttanut jo useiden päivien ajan ja maisema on nyt oikeasti luminen ja talvinen. Kävin tänään kävelylenkillä ja yritin kävellä huolellisesti, siitä huolimatta liukastuin ylittäessäni risteystä. Lumi kerros jäisen tien päällä tuo liikkumiseen omaa haastetta.

Etsin jouluista pitsikuviota netistä ja teeman mukaiset pitsit tuntuivat kaikki keskenään lähes samanlaisilta tai vähintäänkin sellaisilta, että olen ne joskus tehnyt. Uuden mallin etsiminen ei ollut helppoa, mutta onnistui kuitenkin. Valitsin mielenkiintoisen seppeleen  käpyilijältä nimimerkillä Lillian TatLace.

Seppeleen Voisi tehdä niin monella eri värillä ja erilaisilla helmillä. Olen varma, että tätä mallia ei voi värittää niin, että sen sirous kärsisi. Minusta malli on todella hyvin suunniteltu ja tasapainoinen, se on yhtä kaunis sekä kirkkaissa väreissä, että hillitympänä versiona.

Kranssi eli seppele

Lanka on Lizbeth 40 ja helmet metallisia pieniä siemenhelmiä. Halusin kokeilla punaista leveämpää nauhaa krannsin reunalle ja otin lopulta Anchor Frecciaa paksumpana lankana mukaan viimeiseen kerrokseen. Muistelin, että minulla olisi ollut punaista silkkilankaa. mutta en löytänyt ja  nyt sitten ihan puuvilla sai kelvata

Ohje löytyy siis YouTubesta kaksiosaisena videona ensimmäinen linkki. Nimimerkillä Lillian tat lace on usein hentoja ja herkkiä pitsejä; minusta kanava on seuraamisen arvoinen, koska ajoittain sieltä löytää aarteita. Ohjeen ensimmäisen kerran jälkeen pitsi on jo valmis, minun versioni oli silloin todella hento ja kaunis, harmi etten kuvannut ennen kuin tein reunuksen.

Ohjeen toisessa osassa on kierteisen reunuksen tekeminen, jonka liitän toisena linkkinä. Rusetin ohje taitaa myöa löytyä erillisenä videona, mutta tein omaan työhöni rusetin punaisen kuvion alkuun ja loppuun käpyillyistä nauhoista, mistä johtuen rusetti tuli nyt ihan seppeleen yläreunaan. 

Minun seppeleeni on havunvihreä ja kirkkaat helmet kimaltavat sopivassa valossa. Nyt ei ole aikaa tehdä vaaleampaa versiota tästä, mutta haaste olisi mielenkiintoinen. Ehkä sitten ensi jouluna. Kuvan taustan vaihtaminen muutti seppeleen ilmettä kovin toisenlaiseksi.

Käpypitsikranssi mustalla pohjalla.

Seppeleen halkaisija on7 cm. paikkaa seppeleelle ei vielä ole, mutta uskon, että jouluun mennessä vielä löydän sille paikan koristeiden joukossa.

 

Joulumarkkinoilla käpypitsiä, villaa ja kierrätyslasikoruja

 

'

Luonnonvärejä ja kasvivärejä alkuperäisrodun villassa

 Olen pitänyt pientä taukoa käpypitsistä ja valmistanut joulumarkkinoille suomenlammastuotteita myyntiin pääasiassa neulomalla. Koronatauon jälkeen odotettiin jo vilkkaampia markkinoita.

 Minulle ja tyttärelleni Taideruukin markkinat olivat ensimmäiset, koska aloitettiin markkinaharrastus vasta tänä vuonna. Pöydän täyttämisessä oli haastetta, kun osallistumispäätös tehtiin vasta syksyllä. Jatkossa suunnittelu vuositasolla on helpompaa, eikä ehkä tule niin kiirettä.

 

Markkinat

Myyntialue suhteessa myyntipaikan hintaan oli kallein markkinoista, joihin olemme osallistuneet, käviämäärä ei kuitenkaan ollut samassa suhteessa suurempi aiempiin verrattuna ja jatkossa mietitäänkin myös muita joulumarkkinavaihtoehtoja. Myynti toki ylitti myyntipaikan hinnan ja tulojakin tuli, tosin sen näen vasta kun saan yhteenvedon maksupäätteestä.

Tyttärelläni ja minulla on yhteinen markkinaharrastus vaikka tehdäänkin käsitöitä eri tekniikoilla. On mukavaa osallistua ja nauttia markkinatunnelmasta vaikka aika onkin haastava koronan jälkeen sekä yleisen taloustilanteen, että asiakkaiden maksukyvyn suhteen. Tavattiin joulupukki ja virittäydyttiin joulunajan tunnelmaan.

 

Käpypitsiä, villaa, kierrätyslasia ja korukiviä markkinoilla.

 

 

 

Pieni käpypitsikoru jouluksi

 

Pieni joulukäpyily riipuksessa

 

Ohut valkoinen lumipeite tuo vihdoin valoa kaamokseen. Päivät ovat tuntuneet niin pimeiltä, kun lyhyt valoisa aika menee ohi työpäivän aikana ja vapaa-aika vietetään auringon laskettua pimeässä. Toivottavasti myös jouluna on edes jonkin verran lunta, yksi lämmin päivä voi sulattaa lumet hetkessä pois.

Siirryin tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin joulukoristeisiin tekemällä lankaennkeleitä viime viikolla. Jatkan nyt samaa teemaa pienellä käpypitsikranssikorulla.

Kranssiriipus

käpyilin Lizbeth 40, joulun väreillä pienen riipuksen. Halkaisija jäi alle 3 cm, jolloin pienen pieni kristallihelmi kukan keskellä näyttää kovin suurelta. Laitoin käpypitsikranssiin teräksisen riipusketjun. Kiinnityslenkkiin ei ollut käytettävissä samaa materiaalia ja lenkki onkin korutarvike askartelukaupasta.
 

Riipukselle tein sopivat korvakorut korusetiksi, vaikka voi olla, että nämä eivät sovi niin korukokonaisuudeksi vaan paremminkin erillisiksi koruiksi. 

 

 

Korvakorut täydentämässä käpypitsikorusettiä

 

Käpypitsilankaenkeli

 

Kauden ensimmäiset käpypitsijoulukoristeet

Käpyptisilumihiutaleet ovat nyt tauolla, nyt on oikeiden lumihiutaleiden vuoro. Ensilumi satoi ja ehdin jo ajamaan pimeällä tiellä lumisateessa. Se oli jännittävää, minultahan jäi viime talven lumisateet väliin, kun en voinut ajaa autolla leikkauksen takia.

Toinen jännittävä ajomatka oli navigaattorin varassa, iltapimeällä, vieraalla tiellä Läntisessä Suomessa. Meillä täällä Kaakkoissuomessa on hirviä ja niitä osaan varoa, valkohäntäpeura on minulle tuntemattomampi eläin, joita tapasin useita pimeällä tuntemattomalla taipaleella. Luulen että ajomatkalla oli enkeleillä töitä.

Tämän viikon käsityö on enkeli, jonka siivet ovat virkkauslankaa. Villalangat sekä villalatapulihiukset ovat alkuperäisrodun; suomenlampaan kantakirjassa olevien lampaiden villaa. Olen ostanut villan suoraan lampureilta, joten olen samalla tukenut harvinaisen rodun säilytystä.

Enkeli

Enkeli sai alkunsa, kun katselin enkelinsiiven käpypitsiohjetta, jota en ole aiemmin vielä tehnyt. Siipi oli pieni, jopa virkkauslangasta, joten lisäsin jokaiseen kaareen ja renkaaseen neljäsosan kaksoissolmuja lisää. Nyt siivet ovat edelleen pienet, mutta mielestäni sopivat tälle pienelle lankaenkelille.

Enkelin kokoon vaikuttivat siivet, sekä puhelinkotelon koko. Kiersin langat puhelimen kotelon ympärille, mikä määräsi mekon pituuden. Ajattelin, että näitä enkeleitä voisi ripustaa lumihiutaleiden sekaan joulukuuseen.

Villatapulihiukset.