Lumihiutale sinisillä helmillä

Syksyn lumihiutaleet ja puutarhasiili

Syksy on synkkää, eikä vielä lumihiutaleet ole valaisseet maisemaa. Pyhäinpäivän hautausmaakierroksella oli suorastaan pimeää. Kynttilämeri erottui haudoilla, mutta hautatekstien lukeminen tuotti haastetta. Automatka oli pitkä ja pimeä. Kaksi hautausmaakohdetta ja koko matkalle pituutta 150 km. Harvoin tulee lähdettyä, mutta tänä vuonna vietiin lasten kanssa kynttilät molemmille hautausmaille, joihin läheisiä on haudattu.

Tämä hiutale oli yllättävän hidas tehdä, vaikka vaikuttaa yksinkertaiselta. Jaetut renkaat hidastavat työn etenemistä. Tein kolme. Ensimmäinen on kirkkailla lasihelmillä, toiset sitten sinisillä. Pidin sinisistä enemmän. Sininen väri sopii pakkaseen ja antaa näyttävyyttä hiutaleeseen. Ohje on Saundra Hameedin ja löytyy tästä

Otin kuvan puutarhasiilin ja syksyn lehtien kanssa. On vuodenaikaa kuvaava otos ja valkoiset hiutaleet loistavat vielä päivänvalossa, vaikka valoisan päivän pituus alkaakin olla melko lyhyt.

Lumihiutale tasaisella alustalla

Kuurankukka

Kuuran kukkasia piirtyneen sun ikkunaasi näin....

Suomalaiselle ruusut lumihiutaleessa tuovat ensimmäisenä mieleen kuurankukat, joita pakkasella piirtyy huonosti tiivistettyyn ikkunaan.

 Tätä Muskaanin ihastuttavaa kukkahiutaleen mallia  oli kokeiltava ihan heti. Ihastuin tähän ensinäkemältä. Tätä tekstiä kirjoittaessani ulkona sataa lumiräntää ja talvi tuntuu olevan entistä lähempänä.

Syksyn lumihiutaleurakka etenee vähitellen. Haluaisin koristella kuusen lumihiutaleilla tänä vuonna. En tosin tiedä onko se mahdollista, sillä lapsilla voi olla toisenlainen näkemys kuusenkoristeista. Toiveikkaana teen kuitenkin lumihiutaleita valmiiksi. Joskus vielä tulee se joulu, kun on minun vuoroni päättää joulukuusen koristelusta.

Ne siellä kukkii, mihin varjo lankeaa...

Lokakuinen lumihiutale

Syksyillan kynttilä ja lumihiutaleita

Viikon lumihiutale on Vida Sundermanin kirjasta ”Tatted Snowflakes”. Minua viehättivät nuo pitkät sakarat. Ne kiinnittivät huomioni ehkä juuri vastakohtana viime viikon pyöreille hiutaleille. Nämä hiutaleet täydentävät kivasti hiutalekokoelmaani.

Eilen oli Käpypitsitapaaminen Kässäkamarilla Helsingissä. Oli mukava tavata muita käpyilijöitä ja saada uusia ideoita. Kässäkamarissa on viihtyisä tila työpajan pitämiseen ja paljon houkutuksia ostettavaksi kaikille käsityön harrastajille. En ottanut tapaamisesta yhtään kuvaa, mutta kuvia löytyy Kässäkamarin Facebook-sivulta.

Kotiin lähtiessäni kävelin Hakaniemestä rautatieasemalle ja otin ruskakuvan Pitkältäsillan kulmalta Kaisaniemenlahdelle päin. Jotenkin ruskan värit tasoittuvat loppua kohti kullan sävyihin ja muut värit katoavat syksyn edetessä. Silti maisema on kaunis aina kun pilvenraosta karkaa pienikin valonsäde syyspäivän piristykseksi.

Ruskaa Kaisaniemen lahdella

Lumihiutale seitsemän sakaraa

Jatkoin lumihiutaleteemalla oikeita hiutaleita yhä odotellessa, ulkona on vielä ruska parhaimmillaan. Suunnittelin näistä lumihiutaleista joulukuusen koristeita. Siihen tarkoitukseen haluan vaihtelevia muotoja, tuskin luonnostakaan löytyy kahta samanlaista hiutaletta. Teinkin tällä kerralla vähän pyöreämmän hiutaleen, jossa on seitsemän sakaraa. Ohje siihen löytyi täältä. Lankana käytin Lizbeth 40 luonnon valkoista. 

Lumihiutale

Ensimmäiset lumihiutaleet

Syksy on parhaimmillaan ja ruska syvenemässä. Käytiin lauantaina Hyvinkäällä nuorten nokkahuilistien katselmuksessa. Tyttäreni soitti alttonokkahuilua ryhmässä. Valitsin matkalle maisemareitin ja kuvattiin ruskaa mennessä sekä tullessa. Nyt on toinen erittäin värikäs ruskavuosi peräkkäin ja luonto on hämmästyttävän kaunis. Liitän alle pari ruskakuvaa lauantain matkalta.

Ensilunta odotellessa tein ensimmäiset lumihiutaleet. Ohje netistä. Ensimmäiseen lumihiutaleeseen tuli toiseen sukkulaan luonnonvalkoista ja toiseen puhtaanvalkoista. Ajattelin ensin, että lopputulos näyttää likaantuneelta lumelta, mutta onneksi eroa ei juuri näe tuossa vähän hämärässä otetussa kuvassa. Jatkossa täytyy olla tarkkaavaisempi lankojen värien kanssa.

Syksyn kultaa ja punaista

sukkulan tyhjennystä

kukkaahelmikoru

Viime viikolla sain liinan valmiiksi ja katsoin sukkularasiaan. Oli taas sukkuloissa niin monen värisiä lankoja ja kovin vähän tyhjiä sukkuloita, joten tyhjensin yhden. Huomasin myös, että minulla on pussillinen metallisia kukkahelmiä, joita en ole käyttänyt mihinkään. Yhdistin helmet jämälankaan ja lopputuloksena sain rannekorun. Luotin yksinkertaiseen perusmalliin. Ranteessa koru on kauniimpi kuin kuvassa. Omasta ranteesta on vain niin vaikea ottaa kuvaa. Kun ei muita ranteita juuri nyt ollut lähellä, niin laitoin korun mustan puhelimen kuoren päälle ja otin kuvan siinä.

Ruska on saapunut kunnolla myös Etelä-Suomeen ja siitä olen nautiskellut viime päivinä. Olen ihaillut hienoja värejä luonnossa, mutta tähän laitan otoksen kaupungista ja kadunvarren vaahteroista. Mielenkiintoista, miten saman puulajin eri yksilöt voivat loistaa syksyllä niin erilaisissa väreissä.

Liina Jan Stawaszin kirjasta

Käsilaukkukäsityö valmistui vuoden aikana

Tämä pitsi on kulkenut laukussa vuoden ajan ja vihdoin sain sen valmiiksi. Matka on ollut pitkä ja vaiheikas. Aina ei ole keskittyminen riittänyt ja olen paikkaillut virheitä, löytänyt virheitä ja ohittanut niitä tekemättä niille mitään. Kirjava lankakin loppui kesken kaiken, enkä sitten tilannut lisää vaan tein vaaleammat reunat, kuin olin alunperin suunnitellut.
Nyt kuitenkin liina on valmis ja halkaisijaksi tuli n. 44 cm Lizbeth 40 langalla.

Violetti väri käyttäytyy vähän jännästi erilaisissa valoissa. Luulen, että tämä keittiön pöydällä kuvattu on lähinnä oikeaa väriä. Sävy vaihteli todella paljon valon laadusta riippuen. Tähän kuvan otokseen paistoi aurinko ikkunan takana.
Mallin otin Jan Stawaszin kirjasta. Kirjan kuvassa liina oli tehty  yksivärisellä langalla ja on niin erilainen kuin tämä minun versio, että päätin ottaa valokuvan kirjansta tähän mukaan.

kirjan kansi ja liinan kuva.

Meillä on ollut jo kaksi halla-aamua ja siksi säilöin pihlajanmarjoja. Osan pakastin sellaisenaan. Osasta tein hilloa viinirypäleiden kanssa, osasta omenana kanssa. Viinirypäle - pihlajanmarjahilloon laitoin siirappia ja hiukan konjakkia. Purkkien määrä ei ole huima, mutta laatu sitäkin parempi. Tänä vuonna on niin paljon hyviä pihlajanmarjoja, ilman ainoatakaan toukkaa, että saatan kerätä vielä lisää.

Pihlajanmarjahillot omena- ja viinirypäle höysteellä

Oya kukka

Kukkaköynnös

Jatkoin siis turkkilaisten ohjeiden äärellä. Tämä kukka vaikutti kiehtovalta ja kokeilin. Tämänkin päättelin neulalla, enkä sytkärillä, kuten alkuperäisessä ohjeessa. 3D Kukka voisi olla käyttökelpoinen yhdistettynä moneen työhön. Nyt harjoittelin nämä kolme kukkaa, jotka yhdistin toisiinsa vihreillä lehdillä. Jätin lankoja leikkaamatta näkyviin, koska päätteleminen ei houkutellut ja mielestäni langat eivät haittaa lopputuloksessa. Tässä linkki ohjevideoon

Kukkaköynnös on tosi pieni ja pelkään, että hävitän sen helposti. Suunnittelen liittäväni kukat johonkin hakaneulaan, hiussolkeen tai mihin tahansa koruosaan, jossa tallella pysyminen on todennäköisempää. Jos hyvin käy, niin onnistun tekemään käyttökelpoisen korun, mutta pääasia on kukkien säilyminen tallella.

Lankajuoksuja ei välttämättä edes huomaa  valmiissa kukassa

sukkulalla täytetty kukka

Kukka villatakissa. Takki ja kukan reunat ovat sinertävät, mutta kuvaan en väriä saanut.

Äskettäin eksyin Turkin käpypitsisivulle ja tutustuin Marifetli Eller Youtube kanavaan. Tekniikka poikkeaa melko paljon siitä, mihin olen tottunut. Kunnianhimoisesti päätin kokeilla tätä kaunistaa sukkulalla täytettyä kukkaa. 

Eihän se ihan onnistunut. En osaa turkkia, enkä ymmärtänyt edes numeroita, joten solmumääriäkin jouduin arvailemaan. Tein ilmavasta kukasta vähemmän ilmavan kiristämällä lankoja liikaa ja tekemällä solmuja liian vähän. Lopuksi kiinnitin kukan taakse neulan, jonka liittäminen supisti kukkaa entisestään. Tämä oli ensimmäinen harjoitus ja sain kuitenkin jotakin aikaiseksi, joten pakko olla edes vähän tyytyväinen.

Ideana on tehdä valesolmuja eli ei käännetä solmua langalta toiselle. Oli aluksi haastavaa aloittaa kakkossolmulla ja olla siirtämättä solmua toiselle langalle, mutta vähitellen se alkoi sujua. Päättelemistä en tehnyt polttamalla vaan neulalla pujottamalla, koska käytin puuvillalankaa. Sen verran uskalsin poiketa ohjeesta.

Tekniikka on mielenkiintoinen, mutta päättelemisen osalta varmaan tulen jatkossakin soveltamaan ohjetta.

Syyskesän perhonen

Vielä viimeinen perhonen tälle kesälle. Valitsin malliksi Grace Tannin  perhosen Trefoil.

Perhonen on helppo ja yksinkertainen, mutta silti tavallaan näyttävä. Tein sen Lizbeth 20 langasta, jota nyt on kaapissa melko paljon. Otin kuvan lasipöydällä, jonka alta heijastuu lehtiä. Tätä lasipöytää olen käyttänyt taustana usein. Se on tavallaan helppo ja sen epätasaisessa pinnassa heijastuu alla olevat värit sopivana taustana monelle työlle.  Sopivan taustan löytäminen pitsikuvaan ei ole kotoa kovinkaan helppoa.

Kävin eilen avustamassa lasta muutossa opiskelija-asunnosta toiseen. Päivä venyi pitkäksi ja ajelin kotiin vasta myöhään illalla. Matkalle sattui värikäs auringonlasku, josta oli ihan pakko ottaa kuva.