Oya kukka

Kukkaköynnös

Jatkoin siis turkkilaisten ohjeiden äärellä. Tämä kukka vaikutti kiehtovalta ja kokeilin. Tämänkin päättelin neulalla, enkä sytkärillä, kuten alkuperäisessä ohjeessa. 3D Kukka voisi olla käyttökelpoinen yhdistettynä moneen työhön. Nyt harjoittelin nämä kolme kukkaa, jotka yhdistin toisiinsa vihreillä lehdillä. Jätin lankoja leikkaamatta näkyviin, koska päätteleminen ei houkutellut ja mielestäni langat eivät haittaa lopputuloksessa. Tässä linkki ohjevideoon

Kukkaköynnös on tosi pieni ja pelkään, että hävitän sen helposti. Suunnittelen liittäväni kukat johonkin hakaneulaan, hiussolkeen tai mihin tahansa koruosaan, jossa tallella pysyminen on todennäköisempää. Jos hyvin käy, niin onnistun tekemään käyttökelpoisen korun, mutta pääasia on kukkien säilyminen tallella.

Lankajuoksuja ei välttämättä edes huomaa  valmiissa kukassa

sukkulalla täytetty kukka

Kukka villatakissa. Takki ja kukan reunat ovat sinertävät, mutta kuvaan en väriä saanut.

Äskettäin eksyin Turkin käpypitsisivulle ja tutustuin Marifetli Eller Youtube kanavaan. Tekniikka poikkeaa melko paljon siitä, mihin olen tottunut. Kunnianhimoisesti päätin kokeilla tätä kaunistaa sukkulalla täytettyä kukkaa. 

Eihän se ihan onnistunut. En osaa turkkia, enkä ymmärtänyt edes numeroita, joten solmumääriäkin jouduin arvailemaan. Tein ilmavasta kukasta vähemmän ilmavan kiristämällä lankoja liikaa ja tekemällä solmuja liian vähän. Lopuksi kiinnitin kukan taakse neulan, jonka liittäminen supisti kukkaa entisestään. Tämä oli ensimmäinen harjoitus ja sain kuitenkin jotakin aikaiseksi, joten pakko olla edes vähän tyytyväinen.

Ideana on tehdä valesolmuja eli ei käännetä solmua langalta toiselle. Oli aluksi haastavaa aloittaa kakkossolmulla ja olla siirtämättä solmua toiselle langalle, mutta vähitellen se alkoi sujua. Päättelemistä en tehnyt polttamalla vaan neulalla pujottamalla, koska käytin puuvillalankaa. Sen verran uskalsin poiketa ohjeesta.

Tekniikka on mielenkiintoinen, mutta päättelemisen osalta varmaan tulen jatkossakin soveltamaan ohjetta.

Syyskesän perhonen

Vielä viimeinen perhonen tälle kesälle. Valitsin malliksi Grace Tannin  perhosen Trefoil.

Perhonen on helppo ja yksinkertainen, mutta silti tavallaan näyttävä. Tein sen Lizbeth 20 langasta, jota nyt on kaapissa melko paljon. Otin kuvan lasipöydällä, jonka alta heijastuu lehtiä. Tätä lasipöytää olen käyttänyt taustana usein. Se on tavallaan helppo ja sen epätasaisessa pinnassa heijastuu alla olevat värit sopivana taustana monelle työlle.  Sopivan taustan löytäminen pitsikuvaan ei ole kotoa kovinkaan helppoa.

Kävin eilen avustamassa lasta muutossa opiskelija-asunnosta toiseen. Päivä venyi pitkäksi ja ajelin kotiin vasta myöhään illalla. Matkalle sattui värikäs auringonlasku, josta oli ihan pakko ottaa kuva.

Pitsiliina

Liina edistyy taas

Tämä käsityö on kulkenut laukussa pitkään ja olen tehnyt sitä pieninä osina reissussa, junassa ja milloin mitäkin odotellessa. 

Keväällä jätin liinan pois laukusta, kun kirjava lanka loppui. En ole muistanut tilata lankaa lisää. Nyt päätin saattaa vähitellen työn päätökseen ja ottaa kirjavan langan sijasta vaalean. Vaalea lanka on kuitenkin kirjavan langan vaalein väri, joten ajattelen, että sekin käy.

Koska olen tehnyt tätä pitsiä erilaisissa ympäristöissä ja välillä keskittynyt hyvinkin huonosti, niin löysin pitsistä toistuvan virheen, yritän ohittaa sen ja mennä eteenpäin. Haluan saada jo tämän liinan valmiiksi, kun on niin kauan mukana kulkenut. Kun asioita ei tee ajallaan, niin mielenkiinto vähenee ja työ hidastuu entisestään. En ota tässä sitä riskiä, että puran paljon ja lopulta huomaan että liina jäi ikuisesti keskeneräiseksi. Minun luonteella niinkin voisi käydä. Tässä on alkanut toiseksi viimeinen kerros, joten toivoa valmistumisesta on, mutta virheet saavat jäädä.

Kultakala

"Minä kanssa kultakalan laulun uudelleen taas alan,
Onko sitten arvatkaas mulla monta kalaa taas"

Luonnossa on kuivan kesän jäljeltä jo syysväritystä ja syksyn väriset langat houkuttelevat. En kuitenkaan vielä kuitenkaan syksyn ruskaa halunnut ajatella. 

Kuvittelen, että kesää on vielä jäljellä. Tarkemmin katsoen hehkuvat luonnon värit voisivat olla myös kalan värejä. 

Meillä oli ennen akvaario, mutta lapset kasvoivat ja ison akvaarion hoito tuntui työläältä, joten akvaariosta luovuttiin muuton yhteydessä. Kultakalan malli on kotoisin Puolasta ja löytyy NamiArtin blogista

Kristallikorut

Swarovskihelmiä koruissa.

Katselin tilaamiani paksuhkoja lankoja. Halusin korut, joissa on kimallusta ja kaivoin esiin varastoon kertyneet kristallihelmet. Swarovski-helmien värit tuntuivat sopivan Simpukan väriksi nimettyyn lankaan. Lisäksi löysin pieniä lasihelmiä, joissa oli vähän samaa sävyä kuin kristalleissa. Näillä siis läksin liikkeelle Lizbet 20 langalla. Ohjeeksi valitsin pienen mallin, joka näyttäisi sievältä paksusta langasta huolimatta.

Videolla Natalija Gaiduk tekee korun neulalla, mutta koska tämä malli onnistuu molemmilla välineillä, niin minä tartuin helpommin sukkulaan. Tässä riitti jopa yksi sukkula ja lopputulos oli minusta kaunis. Näille koruille tulee varmasti käyttöä.

Korut tummalla taustalla

Kuolematon perhonen

Perhonen orvokeissa

Ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen kävin noukkimassa mustikoita. Ennen saalis mitattiin ämpäreissä, nyt noukin kaksi litraa ja olin tyytyväinen.  Syynä on huono vuosi sekä se, että thai-poimijat ovat jo liikkuneet alueella ja marjoja on vaikeampi löytää. Ensi vuonna yritän päästä vanhaan vauhtiin. Metsässä oli mukavaa liikkua ja löytää marjoja.

Päätin jatkaa perhoskokoelmaa, johon tänä kesänä ei ole perhosia juuri kertynyt.

 Tämä kuolematon perhonen on tehty paksummalla Lizbeth 20 langalla, jota vahingossa tilasin. Tein perhosen ilman helmiä, koska helmet eivät mielestäni sopineet tähän lankaan. Ohje ei ollut kovin tarkka, joten perhosessakin voi olla puutteita. Keskittyminen on kohdistunut tällä kerralla pian alkaviin kouluihin ja harrastuksiin.

Perhonen by Mary

Perhosia helteessä.

Helle jatkuu. Pohjoisen ihmisenä en jaksaisi näin pitkään hikoilla, on jo ikävä kesäsateita.

 Laitoin nyt sukkulaan Lizbeth 20 lankaa ja totuttelen taas paksumpaan vahvuuteen. Jatkan perhoskokoelmaani. Tämän kesän perhoset ovat suurempia ja paksumpisiipisiä edellisiin vuosiin verrattuna. Linkki ohjeeseen. Perhonen tehdään yhdellä sukkulalla ja pelkillä renkailla. Aloitin siis paksulla langalla helposta mallista. Tässä tuntosarvet tehdään pitkästä nirkosta, joka katkaistaan keskeltä, jolloin tuntosarvet ovat automaattisesti saman pituiset eikä tarvitse miettiä ja mittailla.

 Viime viikolla oli vuosittainen käpypitsikahvila Kontion kahvilassa Raumalla osana pitsiviikon ohjelmaa. Käpyilijöitä ja rohkeita käpyilyn kokeilijoita riitti kiitettävästi koko kaksituntisen ajan.

Kuvassa se kuuluisa näkymä Raumalta ja sitten otoksia käpyilykahvilasta.

Raumalla 2019

Pieni kukkakirjanmerkki

Pitsikukkakirjanmerkki 

Liinan jälkeen tyhjensin sukkuloita. Langanlopuista syntyi kirjanmerkki, jossa on liinan lankoja ja muokattuja liinan kuvioita. Ostin eilen kirjankin, jonka kanssa aion kirjanmerkkiä käyttää.

Tulevalla viikolla ohjelmassa on Rauman pitsiviikko ja käpyily jäänee vähemmälle. Toivottavasti kuitenkin jotain pientä saan aikaiseksi.

apilanlehti ja kukat lähempää

Liina valmistui

Urakoin viikolla liinan valmiiksi. haaveilin vaalean vihreästä reunaan, kun en sitä saanut päädyin tummaan vihreään ja valkoiseen.

Otin tumman vihreän reunukseen mukaan yhtenäisyyden vuoksi. Sitä oli jo liinan keskustassa ja ajattelin, että se tasapainottaisi värimaailmaa reunalla. päätös ei ollut helppo, koska tähän asti ajatuksena on ollut laittaa perusvärin vierelle aina murrettu väri, jolloin väreissä ei ole ollut jyrkkiä rajoja, vaan värit ovat vaihtuneet pehmeästi aina seuraavaan väriin. Nyt laitoin jyrkän tummanvihreän ja luonnonvalkoisen reunaan toivoen, että reunuksessa jyrkkä väriero ei niin haittaisi. Kompromissin tekeminen harmittaa aina ja siksi teinkin liinan nopeasti valmiiksi. Reunukseen tuli yksi pieni virhe, mutta mietin vielä, viitsinkö korjata vai annanko olla. En ainakaan heti sitä korjaa.

Kuvasin liinan lattialla, koska sen halkaisija on 63 cm ja minun pyöreä pöytäni on vain 59 cm. Toki liinaa voi pitää pienemmällä tai kulmikkaalla pöydällä, mutta lattialla ilta-auringon valossa kuvan kokonaisesta liinasta sai otetuksi helpommin.  Lattiaa vasten värit näyttävät voimakkaammilta. Vaaleammalla taustalla liina on paljon hennomman näköinen.