Joulukortteja

Vähän aikaista tehdä joulukortteja jo marraskuun alussa, mutta tein kuitenkin. Kun ulkona on hyytävä tuuli ja maassa lunta, niin joulukorttien teko tuntuu ajankohtaiselta. Viime vuonna oli vielä lämmintä syksyä marraskuun puoliväliin asti. Eikä sen jälkeenkään lunta tällä tavalla satanut. ”Vuodet eivät ole veljeksiä”. tänä vuonna talvi tuli aiemmin, mutta mahtaako lumista talvea riittää jouluun asti - aika näyttää.

Ostin kauppareissulla korttipohjia kotiin valmiiksi askartelurupeamaa varten. Meillä lapset ovat yleensä tehneet kortit kummeilleen ja sitten urakoineet kasan kortteja muille sukulaisille ja tuttaville lähetettäväksi. Ajatus joulukorttiaskartelusta oli niin houkutteleva, että tein etukäteen kaksi korttia.

Ohjeen lumisadekortin yhden sukkulan lumihiutaleeseen otin  kirjasta Tatting From Burda. Malli on Three stars, star A.  Hiutale olisi kannattanut kovettaa muotoonsa ennen liimaamista, niin olisi onnistunut paremmin. Nyt olin hätäinen ja laitoin liimalla suoraan korttiin

Yksinkertainen tähtikuvio sopii mielestäni oikein hyvin lumihiutaleeksi. Pienemmät hiutaleet tein lopulta piirtämällä. Kokeilin ensin silkkipaperihiutaleita ja kokeilin valkoisesta jäykemmästäkin paperista. Tarrojakin mietin, mutta loppujen lopuksi päädyin valkoiseen puuvärikynään. Sillä oli helppo tehdä pieniä ja erikokoisia valkoisia hiutaleita. Valkoinen tussi olisi ollut paras, mutta sellaista ei ollut kotona.

Toiseen korttiin käytin villaa. Langan värit ovat epäonnistunut punajuuri ja verihelttaseitikki . Valkoinen lanka on Lizbeth 40. Kynttilöiden runkona on villalangat, josta liekit on tehty. Otin liekkiin vain yhden säikeen kummastakin villalangasta, silti kynttilästä tuli riittävän paksu. Kynttilänjalka olisi voinut olla koristeellisempi, mutta koska tämä oli lähinnä kynttiläkokeilu, tein jalasta mahdollisimman yksinkertaisen. Kynttilänjalkaa kovetin etukäteen vähän, jotta sain sen liimattua edes melkein suoraksi tuohon korttiin. Kynttilän liekit eivät ole hullumpia, jatkan kokeiluja jos ehdin mukaan joulukorttitalkoisiin lasten kanssa.

26.11. käpypitsitapaaminen lähestyy. Kaikki pitsistä kiinnostuneet voivat tulla tutustumaan yhdistyksen toimintaan. Lisätietoa yhdistyksen nettisivulta  ja facebookin  kautta.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Ankarsriipus harjoitus

Olen pitkään ihaillut Angela Gambkan koristeellisia ja runsaita koruja instagramissa .   Tekniikka tuntui kiinnostavalta ja halusin kokeilla. Tarkoitus oli seurata hänen kuvasarjaansa farkkuihin sopivan riipuksen tekemisestä.

Alku sujuikin hyvin, mutta sitten solmujen lukumäärä ei ollutkaan riittävä ja kolmas kerros ei ollutkaan enää mallin mukainen. Annoin sen olla ja jatkoin lisäämällä uuden kerroksen ja helmiä tarpeen mukaan. Koska mietin mallia enkä keskittynyt riittävästi työhön, niin käsialastakin tuli vähän kireä. Lopputulos on kaukana mallista, mutta sain kuitenkin jotakin aikaiseksi ja pääsin vähän jyvälle Angelan tekniikasta, joka kiehtoo edelleen. Tulen jatkamaan harjoitusta vielä.

Tämä malli on taas loistava esimerkki siitä miten frivolite muuntuu moneksi kun luovuutta riittää. En ehkä laita tuota omaa kyhäelmää riipukseksi, rintaneula voisi olla parempi vaihtoehto, tai sitten jätän sen odottamaan, että keksin sille paikan ja käytön.  Työn halkaisija on n.3,5 cm. Sukkulaan tähteeksi jääneestä langasta tein nuo yksinkertaiset korvakorut. Koru on tehty yhdellä sukkulalla ja yhdellä langalla, joten siitä tuli melko tylsä. Laitoin piristykseksi pienen ruskean helmen keskelle ja ruskeat kuparikoukut. Helmet tosin olisivat saaneet olla isompia

Syksyisin terveisin,

        Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Lumihiutale

Tällä viikolla saatiin odotettu ensilumi. Lapset irrottautuivat tietokoneista ja älypuhelimista ja pinkaisivat pihalle. Lunta oli vähän, mutta se riitti lumipallon tekemiseen. Lumipallokausi on siis aloitettu. Tämän syksyisen tapahtuman kunniaksi tein lumihiutaleen.

Päätin laittaa lumihiutaleeseen helmiä. Helmen valinta meni tällä kertaa niin, että vanhempien luokse lähtiessäni otin mukaan purkin, jonka helmet sitten olivatkin ainoa vaihtoehto työtä aloittaessani . Olisi pitänyt ottaa pienempiä helmiä, mutta kun oli kiire mummolaan. Mummolassa lapset tapasivat serkkujaan, mikä oli päivän tärkein asia, eikä käsityötarvikkeiden valinnalle tullut järjestettyä aikaa. Lasten viettäessä aikaa keskenään juttelin äidin kanssa ja tein samalla tuon hiutaleen. Lanka oli Lizbeth 40. Malli oli tällä kerralla instagramista.  ( helmet ovat suurempia kuin mallissa, joten vähensin niiden lukumäärää omassa työssäni). 

Kovetin hiutaletta laimentamattomalla Texifixillä. Jos tekisin näitä enemmän, vaikka kuusenkoristeiksi, niin valitsisin kovetusaineeksi laimennetun liiman, jotta myös helmet kovettuisivat kunnolla yhteen ja koristeesta tulisi oikeasti kova. Nyt kun tein vain yhden kappaleen ja tietämättä lopullista käyttötarkoitusta, kovetin vain sen verran, että hiutale pysyy hyvin muodossa. Lankaan nähden isot helmet toivat haastetta. 

Tähti on oikeasti ihan säännöllisen muotoinen, kuvausalusta vain ei ole ihan suora. Tähdessä on myös aidon käsityön merkkinä yksi helmi liikaa. Toki yritin tehdä oikein, mutta vahinko kävi ja huomasin sen vasta kun lumihiutale oli valmis.

Täytyy tästä hiutaleesta todeta, että pidän kyllä enemmän viimevuotisista helmettömistä hiutaleista. Ne ovet herkempiä ja sirompia, vaikka hiutaleiden koko onkin sama.

Lumi suli pois ja lumipallojen tekemiseen tuli tauko. Ehkä seuraavalla lumisateella saadaan jo kokonainen lumiukko.

” Äiti kato mä tein lumipallon, se oli tosi vaikeeta kun on niin vähän lunta ”

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Ruskaliina

Syksyn mausteet

Olen jollain lailla aina ollut syksyihminen ja nauttinut ruskasta. Tänä vuonna punaista on ollut luonnossa hyvin vähän, mutta kelta-oranssi ruska on paikon ollut hyvin kaunis. Halusin herkutella vielä ruskan väreillä ja tein ovaalinmuotoisen pikkuliinan, jonka ohje löytyy Iris Niebachin kirjasta Tatted Doilies.  Liinan lanka on Lizbeth 40, värit Autumn Spise ja Falling Leaves.

Syksyllä ruskan innoittamana otin mallia lehtikasasta ja sekoittin kaksi erilaista kirjavaa lankaa keskenään. Lopulta värit asettuivat liinaan yllättävän selkeästi ja kuvio keskellä hahmottui kirkkaampana, kuitenkin molemmissa kerissä esiintyvä sama punainen väri kokosi liinan yhtenäiseksi ja häivytti lankojen rajaa. Olen tyytyväinen lopputulokseen.

Syksy tuntuu joka vuosi olevan kiireistä aikaa sekä minulle että perheelleni. Viikko sitten lauantaina vietin päivää pääkaupunkiseudulla, kun lapseni kävi soittamassa Lauttasaaren musiikkiopistolla nokkahuiluseuran katselmuksessa. Sitten tuli heti tiistaina meidän oman Suzuki-yhdistyksen kaksi juhlakonserttia. Kaikki konsertit tarkoittavat lisäharjoituksia ja minulle lasten kuljetuksia ja kotiharjoituksista huolehtimista. Se on ihan kivaa muuten, mutta pitsin tekemiselle ei oikein jää aikaa. Olenkin tehnyt viime aikoina vähän pienempiä pitsejä. Toivon, että talveksi meno rauhoittuu ja saan taas enemmän aikaan sukkuloinnille.

Syksyisen lehtikasan värejä

Marja


Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Syksyn värejä

Pari viikkoa sitten meillä vietettiin 10v kaverisynttäreitä. Unohdettiin ostaa palkintoja kilpailuihin, minkä seurauksena palkinnot otettiin äidin käsityövarastosta. Tällä kerralla palkinnot olivat pieniä korvakoruja., joiden varasto hupenikin huomattavasti. Ajattelin, että olisi hyvä varmuuden vuoksi tehdä pieniä töitä, joita voisi sitten käyttää jatkossa vastaavissa tilanteissa. Siitä lähti ajatus näiden hakaneulojen koristulusta. Minulla oli kotona pussillinen hakaneuloja, joiden pituus oli 2 cm. Koristelin koristehakaneuloja pitsillä. Langaksi valitsin Lizbeth 80, kaksi värisävyä; varisevat lehdet ja syksyn mausteet ihan vain vuodenajan mukaan. tarkoitus oli tehdä mahdollisimman yksinkertaisia ja kevyitä kuvioita. Mielenkiintoista seurata tuleeko näille syksyhakaneuloille minkäänlaista käyttöä.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Huovutettuja patalappuja

Järjestelin lankoja ja halusin välillä tehdä jotain villalangoilla. Pienkehräämöissä villan pesu ei ole niin tehokasta kuin suurissa kehräämöissä, joten langassa on vielä runsaasti villan rasvaa jäljellä. Langan käsittelyllä tulee samalla hoidettua kädet lanoliinilla pehmeiksi.

Harjoittelin jälleen huovutusta; neuloin pari patalappua ja patakintaan. Patalapuista tuli huovutuksen jälkeen sopivia, mutta laskin kai kutistuman väärin koska kintaasta tuli turhan leveä. Kinnas täytyy laittaa vielä pesukoneeseen ja yrittää huovuttaa lisää. Jos pituus ei pienene liikaa, niin siitä voi vielä tulla hyvä. Katson sitten kun olen huovuttanut. Keltaiset frivolite-kukat huopuivat hyvin kiinni, eivätkä haittaa patalappujen käyttöä

Patalaput ovat sopivan kokoisia, mutta ripustuslenkeistä tuli liian pitkät. Keittiössäni on patalappukoukut näille lapuille liian lähellä pöytää. Nyt täytyy joko kehittää tuohon lenkkiin solmu, tai lisätä koukkuja keittiöön. Patalappuja ei kannata kutistaa enempää, koska ne ovat juuri nyt sopivan tuntuiset käteen. Kun keksin niille paikan tai saan jotenkin ripustettua nykyiseen koukkuun, niin otan nämä käyttöön. Mustan lampaan villa on kasvanut Seppälän lammastilalla Miehikkälässä  ja keltainen lanka on Eestistä,

Pääsin viime kuussa Latviassa tutustumaan villan käsittelyyn karstaamossa ja kehräämössä. Vanhaan jauhomyllyyn oli tuotu vanhat saksalaiset karstaus ja kehruukoneet. Lisäksi yrityksessä oli ompelimo, jossa tehtiin tuotteita villasta, mm. täkkejä, joiden täytteenä oli karstattua villaa. Paikan nimi oli Konu Dzirnavas. Kuvia villankäsittelylaitoksesta löysin tästä linkistä . Toivottavasti meilläkin kehittyy villanjalostuslaitoksia ja saadaan nykyistä enemmän laadukasta suomenlampaan villaa käsityökäyttöön sen sijaan että menevät eristeeksi tai energiaksi.

Ennen huovutusta otettuun kuvaan jätin sukkulan mittakaavaksi. Pesun jälkeen en enää mittaillut. Valo valehtelee tuossa valmiista töistä otetussa kuvassa niin, että keltainen lanka näyttää lähes valkoiselta, vaikka lanka on ihan samaa, kuin mitä käytin.laukussa aiemmin.

Ennen huovutusta

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

rintasolkikukka

Rintaneula lasilautasella

Blogin päivittäminen viivästyi, koska olen tehnyt vähän pidempää työpäivää ja jättänyt kotitöitä rästiin. Niinpä pitikin eilen töiden jälkeen kiitää kauppaan ostamaan kaikkea välttämätöntä 10 v kaverisynttäreille viikonlopuksi. Kummallakin oli mukana kaupassa oma ostoslista ja viimehetken luovuuttakin kaupassa käytettiin. Touhusta huolimatta olen saanut kuin saanutkin muutaman solmun aikaan sukkulalla.

Jatkoin vielä sukkuloiden tyhjennystä. Vaaleanpunaisesta junakäsityöstä jäi lankaa ja tein siitä tämän pienen rintaneulan vihreän Aidan kanssa. Vihreä lanka on hiukan paksumpaa kuin vaaleanpunainen, mutta se ei tässä koristeessa haittaa. Helmet ovat askarteluliikkeen lasihelmiä, joissa on vain tuo pinta värjätty.  Soljen halkaisijaksi näillä langoilla tuli 3,5 cm.

Otin kuvan kristallilautasen päällä, tyttäreni mielestä kuva oli hieno, joten valitsin sen. Värit eivät ole aivan luonnolliset, koska kuva on otettu lampun valossa. Päivänvalon aika lyhenee taas. Aamulla ja illalla on jo hämärää, joten pitäisi ottaa varmaan kuvattavat töihin mukaan, että saisi kuvia luonnon valossa. 

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Japanilaisia kukkia

3D- kukkia

Syksy etenee, mutta viivyin vielä hetken kesän väreissä ja tein kukkasia.

Terachi Yuukon kukkatekniikka herätti uteliaisuuteni ja lopulta ostin hänen viime marraskuussa julkaisemansa kirjan ”3D Flower Tatting”. Valmiita malleja on kirjassa vain kuusi, mutta niistä saa hyvin selville mistä kukkatekniikassa on kysymys. Värivalinta lähti vihreästä langasta, koska sitä oli riittävästi sukkulassa jo valmiiksi. Kyseisen vihreän pariksi valikoitui tällä kerralla keltainen. Malliksi valitsin kirjan toisen mallin, nimeltä Cherrysage. Kirjan kukat oli tietysti tehty punaisella, mutta minun punaiset lankani olivat lähempänä joulunpunaista, joten valitsin toisin. Helmet ovat suurehkoja tuohon malliin, mutta pienemmät eivät sopineet väreihin.

Ajattelin ensin, että kukkanauha voisi toimia rannekoruna ja tekisin siihen vielä korvakorut pariksi, mutta kukista tuli melko painavia. Olen muutenkin huono käyttämään rannekoruja, joten luovuin ajatuksesta. Kukat koristavat jatkossa ehkä jotain kynttilänjalkaa, tai sitten keksin sille paremman käyttötarkoituksen myöhemmin. Kokeilu oli kuitenkin kiinnostava ja yritän uudestaan, kun olen löytänyt sopivan värisiä pienempiä helmiä tai sitten nykyisiin helmiini sopivampia lankoja.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

korvakoruja

Sukkuloihin on taas kertynyt erilaisia lankoja, joten tyhjentelin niitä. En oikein ymmärrä miksi laitan sukkulan täyteen, vaikka olisin tekemässä vain jotain pientä. Sitten kun tarvitsisin sukkulaa, niin se täytyy tyhjentää. Sukkulan tyhjentämisessä muuten kuin tekemällä pitsiä ei taas ole mitään järkeä, joten täytyy siirtää inspiraatiota ja tehdä ensin pieniä töitä. Tämä kysyy kärsivällisyyttä. Miten kärsivällinen minusta lopulta tuleekaan, ellen muuta sukkulantäyttöä harkitummaksi. Olisi ehkä olemassa järkevämpiäkin tapoja kehittää kärsivällisyyden hyvettä.

Tein sitten langan tähteistä taas korvakoruja kun ei mielikuvitus riittänyt pitemmälle. Tarvitsin kaksi sukkulaa, joten tyhjensin kaksi sukkulaa. Varastoon jäi vielä tyhjennettäviä sukkuloita.

 

Syysneulomus

Istuskelin pari päivää luennoilla, jonne otin mukaan villalankoja ja puikot, joten sukkulatöihin tuli pieni tauko. Löysin kaapista Novitan Nordic Wool lankaa ja hiukan liian suuret puikot, joilla sitten tein lapaset teinille. En muista onko lapasista pulaa, mutta nyt oli kevyen käsityön tekemiselle tarve. Neulominen luennolla lisää keskittymistä ja halusin oppia tehokkaasti, joten otin välineet mukaan. Voi olla että väritys ei ollut taas ihan teinille paras mahdollinen, mutta ei muitakaan lankoja mukaan löytynyt.

Tuo langan nimi on kyllä harhaanjohtava. Luin vyötteestä, että Nordic langassa on vähintään puolet pohjoismaista villaa. Se vaikutti pieneltä prosentilta, mutta kai heidän on pakko toimia näin saadakseen pienen villamäärän riittämään pidemmälle. Olisi kyllä mukava jos kotimainen yritys kehräisi myös suomalaista villaa. Meillä on olemassa alkuperäisrotu, jolla on pehmeä ja pitkäkuituinen villa, jota mielelläni käytän. Sen ostamiseksi täytyy vain nähdä vaivaa, kun ei sitä löydy marketeista vaan se on ostettava lampureilta tai hyvin varustetuista käsityöliikkeistä.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Neliapilanlehtikirjanmerkki

Apilakirjanmerkki

Syksy etenee ja ruska luonnossa syvenee. Katselin automatkalla puiden keltaisia sävyjä, punaista ei toistaiseksi juurikaan näkynyt. Vihreä kuitenkin on hyvää vauhtia väistymässä. Omenat, luumut, viinirypäleet ja karhunvatut pihalla ovat parasta tähän aikaan vuodesta. Syksyssä on paljon hyviä puolia, mutta valo vähenee ja se harmittaa. Kevään valoon on taas niin pitkä aika. Ei pitäisi pohtia keskitalven pimeitä päiviä vaan nauttia kuulaista, utuisista kauniista aamuista ja loppukesän sadosta. Jokaiselle vuodenajalle on omat aikansa, pitäisi vain oppia ajattelemaan että kuluva kausi on paras ja tuleva toiseksi paras. Silloin tulisi maksimoitua tyytyväisyys nyt ja edessä odottaisi aina ihana vuodenaika erityispiirteineen.

Ihastelin tätä pienen sydämen mallia ja mietin, miten sitä käyttäisin. Ensimmäisen sydämen jälkeen ajattelin, että siitä saisi sievän neliapilan yhdistämällä neljä kuviota yhteen. Neliapilasta tuli massiivinen, kolmiapilana olisi ollut sirompi. Sidoin työhön langan ja päätin nimittää sitä kirjanmerkiksi.  Yritin ottaa kuvaa avoimen kirjan päällä, mutta vaalea väri vähän hävisi vaalean tekstisivun päällä, joten suljin kirjan ja otin kuvan kannen päällä. Kirjanmerkin halkaisijaksi tuli 8 cm, joka toimii kyllä pienemmässäkin kirjassa vaikka kirjanmerkistä ei järin siroa tullutkaan. En lannistunut kokemuksesta täysin, vaan yritin vielä kerran.

Tein yhden sydämen ja laitoin siihen ripustinlenkin, jotta sitä voisi käyttää riipuksena. Malli on sievä ja kaunis, kuten japanilaiset mallit niin usein ovat. Näitä voisi tehdä lisää, kirjanmerkiksikin kävisi pieni sydän sellaisenaan nauhan kanssa.

Lanka on molemmissa sama ja oikeasti kuvan lankaa vihreämpi. Otin kuvan ulkona pilvisellä säällä pihakatoksen alla, siksi värisävy ei ole sama kuin luonnossa. Koska kuvaan tuli ihan kiva värisävy, niin en jatkanut kuvaamisharjoituksia, vaan tyydyin tähän.

Riipus

syysterveisin

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!