perjantai 9. syyskuuta 2016

Neliapilanlehtikirjanmerkki

Apilakirjanmerkki

Syksy etenee ja ruska luonnossa syvenee. Katselin automatkalla puiden keltaisia sävyjä, punaista ei toistaiseksi juurikaan näkynyt. Vihreä kuitenkin on hyvää vauhtia väistymässä. Omenat, luumut, viinirypäleet ja karhunvatut pihalla ovat parasta tähän aikaan vuodesta. Syksyssä on paljon hyviä puolia, mutta valo vähenee ja se harmittaa. Kevään valoon on taas niin pitkä aika. Ei pitäisi pohtia keskitalven pimeitä päiviä vaan nauttia kuulaista, utuisista kauniista aamuista ja loppukesän sadosta. Jokaiselle vuodenajalle on omat aikansa, pitäisi vain oppia ajattelemaan että kuluva kausi on paras ja tuleva toiseksi paras. Silloin tulisi maksimoitua tyytyväisyys nyt ja edessä odottaisi aina ihana vuodenaika erityispiirteineen.

Ihastelin tätä pienen sydämen mallia ja mietin, miten sitä käyttäisin. Ensimmäisen sydämen jälkeen ajattelin, että siitä saisi sievän neliapilan yhdistämällä neljä kuviota yhteen. Neliapilasta tuli massiivinen, kolmiapilana olisi ollut sirompi. Sidoin työhön langan ja päätin nimittää sitä kirjanmerkiksi.  Yritin ottaa kuvaa avoimen kirjan päällä, mutta vaalea väri vähän hävisi vaalean tekstisivun päällä, joten suljin kirjan ja otin kuvan kannen päällä. Kirjanmerkin halkaisijaksi tuli 8 cm, joka toimii kyllä pienemmässäkin kirjassa vaikka kirjanmerkistä ei järin siroa tullutkaan. En lannistunut kokemuksesta täysin, vaan yritin vielä kerran.

Tein yhden sydämen ja laitoin siihen ripustinlenkin, jotta sitä voisi käyttää riipuksena. Malli on sievä ja kaunis, kuten japanilaiset mallit niin usein ovat. Näitä voisi tehdä lisää, kirjanmerkiksikin kävisi pieni sydän sellaisenaan nauhan kanssa.
Lanka on molemmissa sama ja oikeasti kuvan lankaa vihreämpi. Otin kuvan ulkona pilvisellä säällä pihakatoksen alla, siksi värisävy ei ole sama kuin luonnossa. Koska kuvaan tuli ihan kiva värisävy, niin en jatkanut kuvaamisharjoituksia, vaan tyydyin tähän.



Riipus

syysterveisin

Marja


 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

6 kommenttia:

  1. Sydän on kaunis, toi virkkaus on hienoa, ihailen sitä joka kerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jos ihan tarkkoja ollaan niin tämä ei ole virkkausta. Tekniikan nimi on käpyily (käpypitsi), frivoliteetti tai frivolite. Näillä nimillä tekniikkaa on esitelty suomalaisissa käityökirjoissa. Tunnetuin kirja tekniikasta on varmaan Ilona Jalavan saksankielestä suomentama kirja "Käpyily - ja solmeilutyöt" Joka julkaistiin Otavan käsityökirjasarjassa 1930 luvulla. Viime vuosina käpypitsikirjoja on suomentanut Risto Lindholm ja niitä löytyy kirjastoista ja käsityöliikkeistä.

      Poista
  2. Very sweet hearts :) and keep the doily safe there will be a time to use it a a treatment for something :)

    VastaaPoista
  3. Wonderful heart and clover bookmark!!! :)

    VastaaPoista