Uusi käpyily kesäperhoskokoelmaan

 

Käpypitsiperhonen lennähti tillin kukintoon.

 

Helteet ovat olleet väsyttäviä. Pohjoisen ihmiselle vähän viileämpi sää olisi sopivampi. Sain kuluneella viikolla jopa auringonpistoksen, jota podin sitten huolella ja vielä seuraavana päivänäkin. Nyt ennuste lupaa viileämpää ja toivon, että ennuste pitää paikkansa. Suomen vaihteleva kesä tuo onneksi jokaiselle sopivia kesäpäiviä.

Jatkoin kesäkuussa aloittamaani kirjaa ja käpyilin sieltä kolmannen perhosen. Kirja on Rebecca Jonesin  "The Complete Book of Tatting"  vuodelta 1985 (ISBN 978 0 916896 39 3).

Perhonen

Valitsin Lizbeth 40 sinisen langan kerältä kaariin ja sukkulaan renkaita varten laitoin kirjavaa lankaa. Näin sain siipiin vähän säännöllisyyttä ja perhoseen värikkyyttä. Tässäkin on tuntosarvien päissä josefiinan solmut, mikä on yllättävän siisti ja selkeä ratkaisu. Tämän yritän muistaa myös tuleviin perhosiin.

 

 

Perhosaiheiset Ankars-korut

 

Frivolite-Ankars korvakorut perhosteemalla.

Viime viikolla käpyily harhautui kesäperhosteemasta kukkiin, nyt selasin taas nettiä perhosohjeita etsiskellen. Aika monta perhosta olen jo tehnyt, joten ihan hetkessä ei ohjeen löytäminen onnistunut. 

Tässä huomaan taas ajattelevani, että kaikki on jo tehty ja ohjeet ovat olemassa, vaikka tosiasiassa pitsejä ja ohjeita tehdään koko ajan lisää. Aika ei pysähdy vaikka maailma tuntuisi jo valmiilta, kehitystä tapahtuu kaikkialla, myös pitseissä koko ajan.

Edellisestä ankars-käpyilystä on aikaa ja olin jo unohtanut tekniikan erityispiirteen; osien yhteen liittäminen ja helmien lisääminen jälkikäteen vievät lopulta yhtä paljon aikaa, kuin itse käpyily. Helmiä oli taas kaivettava varastoista ja korun värikin määräytyi lopulta helmien värin perusteella.

Perhoskorvakorut

Käpypitsikoru muodostuu kahdesta yhteenliitetystä osasta, joihin on ommeltu helmiä koristeeksi. Sinisiin siemenhelmiin yhdistetty turkoosi fasettihiottu lasihelmi toimii yllättävän hyvin kullanvärisen langan kanssa.

Käpyilyohje on Youtubessa venäjäksi, mutta kuvioiden solmuluvut näkuvät ruudussa ja yhteenliittäminen on kuvattu melko selkeästi, joten ohjetta voi seurata, vaikka ei kaikkea ymmärtäisikään.

Lankana koruissa on Lizbeth 40. Koristeena on lisäksi vaihteleva kokoelma kotoa löytyviä lasihelmiä sekä siemenhelmiä. Katselin korua ja mietin, että haluan tehdä samalla värityksellä myös muita koruja, koska tähän väritykseen sopivia vaatteita löytyy kaapista useita.

Valkoiset kesäkukat

Valkoisin kukin kukkiva juoru.

Illalla tein voileipäkakkuja nukkumaanmenoon asti. Postauksen kirjoittaminen jäi vähän viime hetkeen, jolloin huomasin, että unohdin ottaa kuvan käpypitsikukista, jotka laiton äidin syntymäpäiväjuorun ruukkuun ja vein äidille kukkivan kukan.

Pyysin siis äitiä ottamaan kuvan puhelimella ja lähettämään minulle viestinä. Äiti sai kukista hienon kuvan ja näin sain tämänkin viikon pitsit blogiin.

Äiti vietti 80 vuotissyntymäpäiväjuhlaa. Hänellä on vielä elossa 2 siskoa ja veli, mikä on hienoa äidin ollessa sisarusparvessa tytöistä nuorin. Lisäksi 13 lapsenlapsesta pääsi paikalle tänään 12. Sateisesta säästä huolimatta juhla oli onnistunut ja sadekin lakkasi niin, että saatiin otettua valokuvia pihalla.

Kukat

Käpyilin 3D kukkia valkoisella Lizbeth 40 langalla ( tämä kerä ei ollut se joka katkeilee koko ajan ). En ehtinyt käpyillä verholehtiä kiireisen viikkoaikataulun takia, mutta liimasin rautalangan päähän pienen vihertävän lasihelmen, ja samaan liimaan kiinnitin myös kukan. 

Kukkaa en käsitellyt decoupagelakalla kuten yleensä. Nyt ajattelin, terälehtien olevan riittävän napakat ilman lakkaa ja kukka aihe on armollinen, eivät kukat luonnossakaan aina niin säännöllisiä ole.

Käpypitsikukat tekivät juorusta vähän juhlavamman. Juoru ei ole varsinaisesti juhlakukka, mutta halusin kartuttaa äidin erilaisten juorujen kokoelmaa.  

 

Vaalea kesäperhonen

 

Käpypitsiperhonen Rebecca Jonsin ohjeen mukaan

Helteet jatkuvat, pitäisi nauttia, mutta tunnustan odottavani sadesäitä ja työskenteleväni ilta-öisin viileämpään aikaan, mikäli mahdollista. Pohjoiseen sopeutuminen näkyy minun kohdalla liiankin selkeästi, ehkä nuoret ovat altistuneet helteelle enemmän ja tulevat pärjäämään paremmin ilmaston lämpenemisessä. Nyt sataa ja salamoi! Pienikin ukkossade puhdistaa ja raikastaa ilmaa.

Käpypitsiperhonen

Jatkoin perhoslinjalla ja otin käpypitsiohjeen samasta kirjasta (Rebecca Jonesin kirjasta "The Complete Book of Tatting") kuin viimeviikolla. Nyt käpyilin hennon punavalkoisella langalla kevyen kesähelleperhosen, jonka siipien kärkiväliksi tuli 4.5 cm. Lankana edelleen Lizbeth 40. 

Perhoskokoelman kartuttaminen tänä kesänä oli suunnitelmani ja nyt siis sain käpyiltyä jo toisen perhosen, joten käpyilykesä etenee suunniteltuun suuntaan.

Kesäperhonen

 

Käpypitsiperhoset mansikanlehdellä.

Nyt on kesä ja helle, lämpötilat ovat pysyneet 25-30 °C jo useita päiviä,  joten nyt on viimeistään kesäperhosten aika. Käpypitsiperhosista tulee helposti pienikokoisia, valitsinkin varmuuden vuoksi paksumman langan; Lizbeth 20, jotta sain siipien väliksi edes 4 cm.

 Mielestäni perhonen ei ole vieläkään kovin suuri.  Pieniä käpypitsejä on vaikea saada näyttävästi esille, vaikka ne ansaitsisivatkin koristeellisina tulla nähdyksi.

Perhonen

Kesäkäpyilyperhonen löytyi Rebecca Jonesin kirjasta "The Complete Book of Tatting"  vuodelta 1985 (ISBN 978 0 916896 39 3). Perhosen, kuvio 213, kaavakuva käpyilyyn löytyy sivulta 72.

Kuvio on melko tiivis tai sitten tein liian suuret koristesilmut. Tässä ohjeessa silmu tulee aina kahden kaksoissolmun jälkeen, joka tekee kuviosta täyden tuntuisen. 

Vanhoissa käpypitsiohjeissa suhde on usein silmu kolmen kaksoissolmun jälkeen, mikä väljempänä vaikuttaa kevyemmältä. Tätä muutosta voisi kokeilla perhosen siipiin. Käpyilin molemmat perhoset ohjeen mukaan, joten kokeiluun tarvittaisiin vielä yksi perhonen.

Kesäkorvakorukäpyily

 

Kesäiset tappikorvakorukäpypitsit.

Kesäsuunnitelmani oli jatkaa perhosteemalla olevaa käpypitsikokoelmaa, mutta vielä en ole päässyt siinä alkuunkaan. Koruohjeita on niin paljon, että helposti osuu kohdalle kiinnostavia käpyilymalleja. Nyt minulla näyttääkin olevan menossa pieni korvakorukausi.

Korut

Käpyilin kesäkorut kaksivärisestä langasta, jotta vaikutelmasta tuli kevyempi. Ohje on yksinkertainen ja helppo; renkaita ei kiinnitetä toisiinsa, joten työ onnistuu ilman koukkua. Sukkuloita tarvitaan kaksi, koska keskusrengas käpyillään valerenkaana.

Lankana on Lizbeth 40, jolla korut ovat leveimmästä kohdasta n. 2 cm leveät. Laitoin vielä keskelle punaisen lasihelmen lisäämään kesän kukkateemaa.

Koruista tuli kesäiset kivat pienet arkikorut, jotka valmistuivat lopulta niin nopeasti, että ajattelin tehdä lisää eri asuihin sopivissa väreissä tarpeen mukaan pitkin kesää. Ohje löytyi Instagramista ivolite_tatter tililtä, jossa on monta muutakin pientä ja selkeää ohjetta kevyitä kesäkäpypitsejä suunnitteleville.

Käpypitsi avaimenperässä

 

Uusi avaimeperä käpyiltynä avainrenkaan ympärille.

Tuli akuutti tarve avaimenperälle. Minulla on auton avaimessa ollut käpyilty avaimenperä villasta ja kierrätyslasihelmistä. Yritin etsiä blogiteksteistä milloin olen tämän käpyillyt, mutta en löytänyt mainintaa. Luulen, että avaimenperä on ollut käytössä ainakin 4 - 5 vuotta.

Minulla oli siis vanhassa avaimenperässä paksuhkoa villalankaa käpyiltynä suurten helmien kanssa. Langan muistan ostaneeni lankamyyjältä, joka kertoi alkuperän Afrikkaan, olisiko ollut Keniaan. Lanka oli joka tapauksessa hyvin lyhytkuituista ja on suorastaan ihme, että on kestänyt näinkin kauan, ehkä taika on langan paksuudessa.

Joka tapauksessa nyt ylin kuvio petti ja tuli aika vaihtaa avaimenperää.

Uusi avaimenperä

Tällä kerralla valitsin puuvillalangan ( Lizbeth 40 ) ja otin pohjaksi avainrenkaan. Renkaan ympärille ja keskelle käpyilin kukan. Kukka on hiukan liian monivärinen, hillitympi väri olisi sopinut paremmin. Laitoin keskelle helmen ja helmen värisin renkain kiinnitin toisen käpypitsikerroksen avainrenkaaseen. Näin sain edes valkoisesta pienen säännöllisen kuvion kirjavan langan keskelle. 

Pujotin renkaaseen myös palan ketjua. Yritin valita mahdollisimman vahvan ketjun. Siirsin tämän avaimenperän autonavaimeen ja nyt katson kuinka kauan tämä kestää. Tällä kerralla voin tarkistaa blogitekstistä keston sitten kun tästä uudesta avaimenperästä aika jättää.

Vanha avaimenperä tuli tiensä päähän.

Käpypitsirenkaita korvakoruissa

 

Mary Koniorin käpypitsiohjeella käpyillyt kuviot.

En suunnitellut käpyileväni korvakoruja, mutta Mary Koniorin kirjassa oli mielenkiintoinen ohje. Ajattelin että on hyvä kerrata rullauskäpyily, jota en ole tehnyt pitkään aikaan. Myös yhden sukkulan käpyilykuvio oli houkutteleva.

Otin virkkauslangan, joka oli vähän pehmeä ja käpyilylankaa paksumpi. Näin kuvioista tuli hiukan suuremmat, mutta työn jälki voisi olla tasaisempi. Kovetin korut kevyesti, mutta en kiinnittänyt koukkuja, koska pehmeä virkkauslanka vaatii vielä lisää kovettamista.

Rengaskuvio on kiva ja ajattelin, että korujen sijaan siitä voisi tehdä jonkun sisustuskoristeen.  Nyt kuitenkin jätin tämän virkaauslankaversion kahteen kappaleeseen, joten laitan niihin korvakorukoukut. Mietin tiukkakierteisempiä lankavaihtoehtoja jatkoon.

Kirja, jossa rengaskuvion ohje.

Lisää käpypitsihyrriä korvakoruihin

 

käpypitsihyrriä liitetty ratasmaisesti yhteen.

Kesä lähenee vauhdilla, kuten sanonta kuuluu; "puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään. " Peippoja ja västäräkkejä voi pongata päivittäin, pääskysiä ei ihan vielä. 

Tänä keväänä olen huomannut taajamissa yleisesti sepelkyyhkyjä, jotka ennen asuivat pääasiassa metsässä. Katsoin, että Suomen sepelkyyhkyt talvehtivat Ranskassa ja Iberian niemimaalla. Ovat varmaan tuomassa meille kansainvälisiä tapoja, joita ovat oppineet muuttomatkalla. Tuntuu, että ovat uteliaita tarkkailijoita jotka seuraavat elämänmenoa jostain korkealta oksalta aamusta myöhäiseen iltaan. Ehkä me ihmiset ollaan jollakin lailla kiinnostavia tai kenties kummastelevat erilaista käyttäytymistä ranskalaisiin verrattuna.

Ehkä sittenkin seuraavat miten kevään poikaset pärjäävät pesän ulkopuolella.

Korvakorut

Huomasin Instagramissa lisää käpypitsillä toteutettuja hyrräkorumalleja täydentämään vappuhyrrävalikoimaa. Tämä ratasmalli nimeltä Centaurus sopii samalla tavalla kevätkäpyilyyn kuin hyrrätkin, jotenkin nämä tuovat minulle mieleen vesirataskoneiston.

Käpypitsimalli on hyvin yksinkertainen, pujotetaan vain hyrrät sisäkkäin ennen toisen hyrrän kiinni liittämistä.

Käpyilin korut vähän paksummalla langalla, Lizbeth 20 metallisävyllä. Metallisävy tekee langasta vähän jäykän, enkä kiristänyt renkaita ihan tiukoiksi.  Harkitsen pientä kovetusta. Korusta tuli mukavan kokoinen; korkeus 4 cm + koukku. Vaihteeksi vähän suuremmat korut. Minulla taitaa olla jo hyvä alku hyrräkorukokoelmaan.

En ehkä kerää erillistä hyrräkorukokoelmaa, mutta olen yrittänyt kerätä kaikki pitsini yhteen paikkaan ja yritän lajitella ja järjestellä niitä, jotta löytäisin tarvittaessa ja olisi kaikki samassa säilytyspaikassa, Pientä inventaariota siis meneillään.

Pieni käpypitsiliina äitienpäivänä

 

Tädykeliinan koristeena pitsiruusu.

Sää muuttui vauhdilla kesäiseksi ja lämpötila ylitti jopa 20 Celsiusastetta. Kasvu luonnossa lähti vauhdilla käyntiin ja puiden kellertävät hiirenkorvat muuttuvat kokonaisiksi lehdiksi ja alkavat vihertyä. Äitienpäiväksi saatiin kaunis ja lämmin keväinen päivä. Valkovuokot kukkivat parhaillaan valmiina äidille poimittavaksi.

Pitsiliina

Viimeviikolla aloitettu Marmelon Veronica-liina valmistui. Laitoin kuvaan liinalle pitsiruusun koristamaan juhlapäivää. Tädyketeema säilyi sinisessä hyvin, mutta nyt huomaan, että vihreä olisi voinut olla heleämpää värisävyä. Tummalla taustalla hyvässä valossa sininen voimistui verrattuna viime viikon pahvitaustaan. Liinan kokonaisuus on kuitenkin hyvä näin. 

Liina on kaunis, mutta harmittavan pieni. Lizbeth 40 - langalla liinan halkaisijaksi tuli 15 cm.   Paksummalla langalla koko olisi hiukan suurempi ja liinalla enemmän käyttökohteita

Keväiset valkovuokot kukassa.