Pieni käpypitsiliina

 

Pieni liina blogista; Marmelo, tatting lace

 

 

Pikkuliina sai reunuksen.

Käpypitsiliinan nimi on rakkauslaulu, sitä en ihan tässä liinassa näe. Ehkä värivalinta ei osunut nyt ihan teemaan. Käpyilin vielä reunan vaalean vihreällä ajatellen keväistä ruohoa joten parempi nimi olisi varmaan ollut kevättä rinnassa, eli en ihan tavoittanut liinan alkuperäistä olemusta. Tunnelma on kuitenkin kevyt.

Linkki kaikki tietokoneet eivät avanneet linkkiä, joka ei ollut turvallinen. Laitan tässä linkin ohjesivuun, jos se olisi turvallisempi.

Kevättä luonnossa

Kevättunnelmissa otin vielä valokuva tulvivasta pellosta, jossa muuttolinnut pitivät taukoa matkalla. Lumi on täällä eteläisessä Suomessa jo todella vähissä ja sulamisvedetkin kuivuvat pian, mutta nyt on vielä peltoja veden alla.

Linnut levähtävät pellolla tulvavedessä. Huomaa kaksi aitaa vedessä..

Keväinen pitsikukka

Vielä keväinen kuva keväisestä käpypitsikukasta rautalankavarrella ja kierrätyslasihelmellä. Ostin näitä helmiä kauan sitten, mutta en ole oikein saanut näitä kulumaan, kun käpypitsissä tarvitaan yleensä pienempiä helmiä. Afrikkalaiset kierrätyslasihelmet ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja liitän tähän linkin valmistusprosessin kuvaukseen.

kevätkukkakäpyily

Pieni käpypitsikoriste

 

Pieni käpypitsi kukkarasian kannella kuvattuna.

Tänä vuonna jätin Renulekin Kevätliinan käpyilyn väliin, usein liina on vienyt koko kevään. Nyt on aikaa tarttua aiemmin ohitettuihin malleihin ja käpyillä pienempiä kauniita kuvioita, jotka ovat aina jääneet toteuttamatta muiden töiden tieltä. Internetistä löytyy toinen toistaan kauniimpia lahjakkaiden suunnittelijoiden käpypitsikuvioita, jotka ovat päätyneet odottamaan to-tat-listalleni.

Pieni liina

Aloitin pienen kauniin alusliinan, jota olen huomannut paljon käpyiltävän ja jonka koukeroisia kuvioita olen ihaillut. Liina löytyi nimimerkin tass_tat blogista Marmelo, tatting lace. Valinnassa taitaa näkyä taas mieltymykseni japanilaisiin herkkiin pitsimalleihin.

Jatkoin käpyilyä vielä kevään keltaisella ja valkoisella Lizbeth 40 numeroisella langalla.

Pääsiäismuna 2023

 

käpypitsipääsiäismuna kokoelma.

Pääsiäismunakokoelmani karttui taas uudella käpypitsimunalla. Muna oli kahdeksas koska viime vuonna tein kaksi. Munankäpyilyvuosi oli seitsämäs. Tarkoitus on kartuttaa kokoelmaa vähintään yhdellä munalla vuodessa. Haluaisin tietää onko muilla karttuvaa käpypitsikokoelmaa jossain teemassa.

Pitsimuna 2023

Tämän vuoden munan maalasin vaaleaksi ja harmittelin, että vaihteeksi olisi voinut olla tumma, Nyt väri on sama kuin viime vuoden käpypitsimunassa.

Tällä kerralla lakkasin maalatun munan, jotta väri kestäisi paremmin eikä sekoittuisi käpypitsilankoihin. Vihreät ruudut ja keltaiset pienet kukat olivat yritys saada aikaan tasainen pintakuvio. Tietysti kapenevat keskustat eivät voi olla samaa kuviota kuin reunat, mutta kuvio peittää munan.

Munan korkeus 6 cm ja lanka Lizbeth 40.

Ylin keltainen kukkarivi oli ehkä turhaa, keskuskukka olisi riittänyt. En osannut arvioida munan kapenemista oikein, mutta ehkä ensi vuonna.

Hyvää Pääsiäistä!

Käpypitsiristi

 

Pitkänperjantain käpypitsiristi

Pitkänperjantain käpypitsiristi on tänä vuonna kelttiristi Kirjasta " Celtic Tatting Knots & Patterns", Rozella Linden. Kirja löytyi kirjahyllystä ja risti sopi juuri pääsiäisen teemaan, joten valitettavasti ohjeeseen ei ole linkkiä, vain viittaus kirjaan.

Risti

Kelttiristiin kuuluu ympyrä, aurinko, joka kuvaa äärettömyyttä ja jatkuvuutta, kuten myös solmut, joilla ei ole alkua eikä loppua. Kaunis kristillinen tulkinta kertoo, että ympyrä on uskon aurinko; Jumalan valoa, jota ei voida peittää.

Värit

Tämän kuvauksen mukaan tein värivalinnan, jossa pitkänperjantain ristissäkään keltainen auringonvalo ei pysy täysin piilossa, vaan säteilee käpypitsiristin solmujen lomasta. Kelttiristit ovat yleensä rauhallisemman värisiä varmaan siksi, että käsitöissä jäljitellään metalli ja kiviristejä.

Ristin väreissä on keskellä hopeanharmaa ja reunalla sadonkorjuun oranssi, jonka sävy näytti mielestäni ristille sopivan hohtavalta ja voisi jäljitellä metalliristiä.

Koriste

 Lizbeth 40 langalla käpyiltynä ristille tuli korkeutta 4.5 cm. 

Tämä risti muuttuu kääntämällä pääsiäisristiksi, jossa aurinkoympyrä tulee esiin ja julistaa pääsiäisen valoa ja ylösnousemuksen riemua. Kätevä koriste siis koko pääsiäisen ajaksi. Sijoituspaikka täytyy miettiä tarkkaan; missä pieni käpypitsiristi pääsisi näkyvästi esille.

Pääsiäisen käpypitsiristi

Käpypitsinarsissi

 

Narsissi päääsiäiseksi

On palmusunnuntai. En ole ostanut narsisseja enkä hakenut pajunkissoja, virpojiakaan ei ole tulossa. 

Yritin taas käpyillä narsissin. Tänä vuonna siitä tuli hyvin pieni. Kukka olisi sopinuit hyvin pajunoksaan kiinnitettäväksi, mutta en hakenut oksia. 

Kieputtelin pitkän varren hakaneulan ympärille ja lisäsin toisesta rautalanganpätkästä pajunkissaoksia ympärille, jolloin sain hakaneulasta rintaneulan. 

Rintaneula

Narsissi on mielestäni onnistunut ja taidan kirjoittaa ohjeen muistiin. Solmulukua suurentamalla se voisi olla kaunis suurempanakin tai paksummalla langalla käpyiltynä. Muuten sanoisin kyhäelmästä, että se on hutera. Varsirautalanka ei ole pysynyt alkuperäisessä asennossa ja minun täytyy miettiä, miten taivuttaisin sen napakammin ja saisin tukevoitettua kokonaisuutta.

Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, että huolellisesta suunnittelusta voisi olla hyötyä. Näin kun lähtee liikkeelle rautalankaa taivuttamalla, niin kiinnityskohdat eivät ole parhaissa kohdissa. Luulen, että tämä hallitsematon kokeilu on tuttua suurimmalle osalle käsityöläisistä ja lukijoissa löytyy ymmärrystä.

 Nyt kokeilen kääntää rautalangan tukevammaksi muuttamatta asetelmaa ja ulkonököä. Ehkä kevyt decoupage-lakkakerros voisi myös olla hyvä, vaikka rautalanka pitääkin pitsit kuosissa.

Keväinen käpypitsikorusetti

 

Käpypitsikoru kevään iloisissa väreissä.

Olen nyt pari viikkoa julkaissut käpypitsejä, joihin ei ole ohjetta saatavana. Kuitenkin aikanaan ajatus blogin perustamisesta liittyi siihen, että suomalaisissa keskusteluryhmissä oleva käpypitsikeskustelu tuntui liittyvän ohjeiden löytämiseen. Otin yhdeksi blogini teemaksi tehdä pitsejä netistä löytyvistä ohjeista ja tuoda linkkien avulla lukijoiden ulottuville linkkisivustoja. 

Blogin alkuajoista suomalainen käpypitsimaailma on muuttunut. On perustettu käpypitsiyhdistys ja yhdistyksen Facebook sivulla on paljon lukijoita. Käpyilijät tapaavat vuosittain Rauman pitsiviikoille, jossa pyritään järjestämään kaksi kurssia; toinen aloittelijoille ja toinen edistyneille.

Lisäksi pitsiviikolla on avoin käpypitsitapaaminen, jossa on esillä pitsejä ja mahdollisuus kokeilla käpyilyä sekä keskustella käpypitsistä. Käpyilijöillä on myös kuukausittain etätapaaminen, jonka linkki löytyy Facebookista Käpypitsiyhdistyksen keskusteluryhmästä.

Korusetti

Palasin taas blogini juurille ja tein kevätkoruni netistä löytyvän ohjeen mukaan. Pitsi on yksinkertainen, mutta kaunis, erityisesti toteutettua monivärisellä langalla, jossa on mukana kevään keveitä ja iloisia värejä.

Ohjeessa on rannekoru, mutta tapani mukaan tein siihen sopivat korvakorut. Korvakorut syntyivät helposti lyhentämällä koru yhden kuvion mittaiseksi.

Ohjeesta poiketen minun korussani on lankana Lizbeth 40, väri 132 Tropical Punch, joka on ohjetta ohuempi. Minun koruuni tarvittiin kuusi kuviota ohjeen kolmen kuvion sijaan.

Korvakorujen kuvion korkeudeksi tuli 3,5 cm.  Ohjeen päätykaarissa oli 15 kaksoissolmua, lyhensin nämä kaaret 10 solmuun, joka oli mielestäni riittävä ja sopi muuhin kuvioon paremmin. Magneettilukon kanssa korun pituudeksi tuli 17 cm.

Keltainen käpypitsikukka

 

Kukka sivulta, jolloin verholehtikäpyilyt näkyvät

Täällä lumihankien keskellä kesästä ja kukista jo haaveilen. Tämä käpypitsikukka on tehty virkkauslangasta, siltikin halkaisijaksi tuli vain 4 cm. 

Linnut laulaa ja aurinko paistaa, joten lumikin alkaa sulaa ja kukkien aika koittaa pian.

Kukinto selvemmin kuvassa.

Käpypitsidonitsi

 

Pitsidonitsi hiuksissa.peilin kautta kuvattuna.

Käpypitsin liittäminen arkikäytössä oleviin tekstiileihin on mielenkiintoista ja Janen puseron pääntien reunuksesta sain ajatuksen laittaa oman pitsini esille hiusdonitsiin. Käpyilin siis viime viikolla reunapitsin, jonka otin käyttöön hiusdonitsissa. Auto-onnettomuuden jälkeen olen pitänyt hiuksia lyhyempinä, kun olen ollut kömpelö ja kuntouttanut kättä. Nyt kuitenkin hiukset ovat kasvaneet ja on kiva sitoa niitä välillä kiinni.

En ole juurikaan ommellut donitseja vaikka kotona on ollut materiaalit valmiina, eikä kauppaan tarvinut näiden takia lähteä.

Pitsidonitsi

Ajattelin, että pitsi on melko leveä ja ennen ompelua käpyilin vielä toisen, kapeamman käpypitsin ajatellen sen olevan parempi.

Löysin netistä sopivan koon kankaalle ja mitan kuminauhalle. Myöhemmiässä tarkastelussa  lopulta paljon erilaisia mittoja kumpaankin.  Mutta nyt siis otin ensimmäisen vastaan tulleen mitan, joka sattumalta oli varmaan lyhin kaikista. Ompelin ensin harjoitusversion ilman pitsiä. Sitten liitin pitsit kankaisiin

Seuraavalla kerralla pitsi ja kangas olisivat varmaan pidemmät kuin nyt. Kangas oli 40 x 9 cm ja kuminauha 20 - 22 cm.  Kokeilin molempia tekniikoita;  kuminauhan päiden liittämistä yhteen solmimalla ja ompelemalla. Käytössä ei juuri eroa, tosin tuo ommeltu on tietysti pitempi kuin solmittu, koska kuminauhat ovat saman mittaiset.

Ohuessa pitsissä kangas oli vähän pidempi ja pitsiin jäi parin sentin aukko, Muutenkin yllätyksekseni leveämpi pitsi oli parempi ja leveälle pitsille minun hiuksissani tämä 40 cm mitta oli juuri sopiva.

Kuvan värit ovat melko luonnolliset. langan värinä molemmissa pitseissä on ecru.

Donitsinompeluharjoituksia käpypitsin kanssa.

Reunapitsin käpyily

 

Loman meditaatiopitsi

Lomaviikolla käpyilyssäkin oli lomateema. Reunapitsi on saman kuvion loputonta toistoa. Käpypitsissä toisto on tasaisen liikkeen meditaatiota, mikä sopii oivallisesti lomapäiville. Rentouttavan meditaatiopitsin kuvion tulee olla helposti muistettava ja riittävän selkeä, jotta tasainen liike saa muovata ajatuksia, eikä keskittyminen vaadi liikaa energiaa.

Eräänä aamuna suunnattiin nuorimman tyttäreni kanssa auringon nousun aikaan metsätaipaleelle, jossa pysähdeltiin ihmettelemään valojen ja varjojen leikkiä lumisessa metsässä. Aina välillä noustiin ulos autosta kameroiden kanssa ihailemaan kaunista maisemaa. Luonnosta ja metsästä voi nauttia vaikka ei niin syvälle metsään menisikään ja vaikka sukset jäisivät kotiin.

Muutama metsämaisemakuva

Reunapitsi

Käpypitsin ohjeen otin nyt ihan omasta kirjahyllystä; Barbara Fosterin Old Fashioned Tatting pattern, book 1. Ohjelinkkejä on aina kiva liittää tekstiin, mutta nyt liitän siis vain kuvan kirjasta.

Vanhoja käpyilyohjeita.

Lankana on Lizbeth 40, echru. Pitsille ei vielä ole kohdetta, mutta jatkan sitä kuitenkin vielä vähintäänkin sukkulan tyhjäksi asti. Vanha pitsi näyttää kauniilta ja koukeroiselta, vaikka itse asiassa solmuluvut kaarissa ja renkaissa vaihtelevat yllättävän vähän.  Vanhoissa malleissa myös runsas silmu/nirkkomäärä rytmittää käpyilyä mukavasti

Lähikuvaa käpypitsikuviosta

Pienet käpypitsiruusut

Käpyiltyjä ruusuja napin päällä.

Tällä viikolla on vuorossa pienempi käpyily. Olen ajellut autolla Suomen halki idästä länteen ja takaisin. Auton ajo vuoroin kirkkaan valkoisten hankien keskellä ja vuoroin iltapimeällä ei ole minun silmilleni ihan paras juttu. Luonto on kaunis ja pienemmät matkat ihan sopivia, mutta sitten kun matkaa on satoja kilometrejä, niin silmät väsyvät. 

Käpyilin siis pieniä ruusuja, ja pieniä lehtiä. Vähän kumpiakin ja sovittelin niitä asetelmaksi.

Pieni ruusurossi

Asettelin pienet ruusut napin päälle, koska halusin tietää, minkälainen tausta napista tulisi. Kiinnitin pitsinosat nappiin päättelylankojen avulla. Käpyiltyjen kukkien ja lehtien rykelmä peitti napin lähes kokonaan.  

Napissa oli pieni syvennys ja leikkasin siihen palan nahkaa, jotta sain napista tasaisen, samalla peittyivät kiinnityssolmut. 

Löysin varastoistani pienen kiinnitysneulan, jonka ompelin ensimmäiseen nahkaan kiinni. Sitten ajattelin, että lopputulos voisi olla vähän siistimpi, jos liimaisin päälle vielä toisen nahkapalan.

Taustasta tuli kyllä siisti, mutta paksuhko nappi yhdessä kukkien ja nahkapalojen kanssa teki kokonaisuudesta suhteettoman paksun, kun ottaa huomioon, että napin halkaisija on vain  3,5 cm. Nyt yritän löytää tälle hienolle kukkasoljelleni sopivaa paikkaa. Ehkä paksuus ei haittaisi, jos sitä käyttäisi vaikkapa huivin kiinnitykseen.