Käpyilijät tapasivat pitsiviikolla

 

Tasapainotettujen solmujen harjoitus renkaassa.

 

 

 

Visiitti Raumalla toi kesän helteeseen muutaman päivän tauon. Katsoin säätiekotuksesta, että kotona on koko ajan lähes hellelukemat, Kun Raumalla käytiin välillä 16 celssiusasteessa ja extrana oli raikas rannikon tuuli. 

Olen vähän aurinkoherkkä pohjoisen ihminen, enkä viihdy kuumassa helteessä pitkiä aikoja. Toki lämpö on pieninä annoksina mukavaa, mutta minut on tehty Suomen sateisia ja viileitä kesiä varten. Ilmaston muutos on pidentänyt kesän hellejaksoja, joihin sopeutuminen on vielä kesken.  

Pitsiviikko

Rauman pitsiviikoilla on perinteisesti pidetty Suomen Käpypitsiyhdistyksen tapaaminen ja käpyilykurssi. Tänä vuonna käpyilykurssin teemana oli kelttisolmut, joiden tekniikoita harjoiteltiin keskiviikkona. Torstaina pidettiin perinteinen yhdistyksen tapaaminen, jossa yleisöllä oli mahdollisuus tutustua pitseihin ja kokeilla kaksoissolmun solmimista.

Tapaaminen oli tarkoitus pitää Tammelan talon pihalla, mutta tuuli ajoi pitsinäyttelyn sisätiloihin, työpajaa pidettiin myös pihalla alkuperäisen suunnitelman mukaan.  

Harjoitustyö

Kuvan kuviossa ulompi kaari on tehty tasapainotetuilla kaksoissolmuilla. Se ei välttämättä ole mitenkään erityisesti kelttitekniikkaa, mutta kuvioita pujotettaessa tulee välillä tarve tehdä pitkiä kaaria tai suuria renkaita. Tasapainotetun solmun avulla suuremmat kuviot pysyvät paremmin ryhdissä. Siksi solmu sai paikkansa päivän ohjelmassa. 

Kuvio on muuten vain nauhan pujotusta, eikä sillä ole tarkoitus opettaa mitään muuta, tässä uuden asian harjoitusta oli vain tuo suurempi kaari .

 

 

Rauman käpypitsitapaamisen teemoja

 

Käpypitsiyhdistys

Pitsiviikko ja Rauma on muodostunut Käpypitsiyhdistyksen pääasialliseksi livetapaamiseksi. Pitsiviikolla pyritään järjestämään Rauman kansalaisopiston kanssa yhdessä käpyilyn alkeiskurssi ja mahdollisesti myös johonkin teemaan liittyvä jatkokurssi.

Muuten käpypitsiyhdistyksen tapaamiset, käpyilykahvilat ovat korona-aikana siirtyneet etätapaamisiksi. Tapaamiseen voi tulla vaikka vielä ei olisiskaan yhdistyksen jäsen. Tapaamisen linkki löytyy facebookin keskusteluryhmästä ja tapaaminen järjestetään jokaisen kuukauden toisen torstain iltana. Tapaamiset verkossa jatkuvat vaikka korona väistyy ja alueilla olisi livetapaamisia. Tervetuloa tapaamisiin ja tutustumaan toimintaan.

 

 

 

Käpypitsisydän kelttisilmuilla

 

Kelttisydän

Kesä etenee ja olen edelleen pitänyt lomaa myös käpyilystä . Tällä kerralla pienenä työnä kuvassa on valkoinen sydän valkoisella taustalla. Kelttisilmuille en ole juurikaan löytänyt valmiita ohjeita ja halusin kuitenkin käyttää niitä pitsissä. Lopputuloksena oli viiden kelttisilmun sydän. Tein sydämen kelttisilmuharjoitukseksi pitsiviikon kurssia varten. Ensi viikolla siis lisää kelttisydämiä kansalaisopiston järjestämällä kurssilla.

Rauman pitsiviikolla  toteutuu koronatauon jälkeen myös käpypitsiyhdistyksen perinteinen tapaaminen pienen näyttelyn ja työpajan muodossa torstaina. Se on oiva paikka tutustua käpypitsiin ja työvälineisiin. 

Sydämessä käytin virkkauslankaa Anchor Freccia Metallic ja sydämen leveydeksi leveimmästä kohdasta tuli 4 cm ja kokonaiskorkeudeksi 4,5 cm. Lanka oli vähän liian löyhäkierteinen, mutta virkkauslankana tavallista pitsilankaa paksumpi, joten toimi kuitenkin tässä työssä.

Pienet solmukorvakorut

 

Korukokeilu helmilangasta ja vanhoista napeista.

 

Kesälomalla kuuluu irrottautua arjesta ja olen siis harrastanut käpyilyäkin aika minimaalisesti. Kun tuli vastaan japanilainen lattianpesuohje, niin päätin kokeilla tätä vähän enemmän aikaa vievää siivoustapaa. 

Ymmärrän hyvin ajatuksen, että samalla tulee puhdistettua sielu, koska siivotessa on aikaa ajatella ja käydä läpi kaikki kertynyt törky.

Mielestä ja sielusta en ole niin varma, mutta lattioista tuli puhtaita ja ajattelin, että lattialistan reunat ja pistorasiat ym. lattiatason pienet kohteet eivät ole koskaan olleet näin puhtaita aiempien siivousten jäljiltä.
 

Ajattelen, että ero aiempaan on selvä, mutta en ole varma huomaavatko muut kuin minä.

 

Solmukorut

Ihan kokonaan en ole pitsisukkulasta irrottautunut. Kesän teemana ovat olleet pienet perhoset ja kukat. Nyt poikkesin teemasta, ja muistuttelin mieleen kelttisolmua käpyilemällä pienet korvakorut helmilangasta ( Finca 12). 

Solmu on mahdollisimman yksinkertainen ja nopeasti toteutettu. Usein tulee käytettyä neulaa pitsien päättelyyn, nyt pujotin apulangan viimeisten solmujen sisään ja päättelin sen avulla.
Näin pienessä työssä päättely jäi paremmin piiloon tällä tavalla. Lanka on melko paksu ja työssä vähän solmuja, se ei ole hyvä yhdistelmä neulalla päättelyä ajatellen

Löysin kaapista pari vanhaa nappia ( halkaisija 12 mm ), joista poistin takaa ompelulenkin ja hioin taustan tasaiseksi hiomapaperilla. Liimasin solmut nappeihin ja tapit taustaan. 

 

Vanha helmilanka

havaintoja pikaliimasta ja napeista

Vasta liimaamisen jälkeen muistin, että pikaliima ei ole hyvä, koska liimakohta jää tummemmaksi ja solmun väristä tulee epätasainen. Siistimpi olisi voinut olla, jos olisin ollut huolellinen liiman valinnassa. Valmiita koruja katosessa kuitenkin totesin, että helmilangalla huolellinen liimaus voisi  onnistuakin, sillä liiman täysin kyllästämiä kohtia oli yllättävän vähän.

Ennen liimausta olisi myös ollut hyvä hiukan ryhdistää solmua kangasdecoubage-lakalla. Nyt solmut liukuivat ja asettuivat nappeihin vähän eri tavalla ja korupari on kaikkea muuta kuin symmetrinen. Mutta tulipa tämäkin kokeilu tehtyä.

En ollut koruihin tyytyväinen, valkoinen nappi korostuu korvassa liikaa. Ehkä käytän jatkossa napit nappeina, enkä yritä soveltaa niitä korun valmistukseen.

 

 

Kolmoissolmujen käpyilyä pienissä perhosissa

 

Perhosia Vehkajoen maisemassa.

 

Kesäsää viileni mukavasti. Nyt taas jaksaa välillä olla ahkera, kun ei ole liian kuuma. Minulle sopiva lämpötila on alle 25 celsiusastetta ja kesästä nauttiminen onnistuu paremmin kuin helteillä, siksi pyrinkin tekemään vain pieniä nopeita käpypitsejä. 

Tämän kesän seuraava etappi on Rauman pitsiviikko, jossa on käpyilijöiden livetapaaminen 28.7. työpajan ja pienen pitsinäyttelyn merkeissä.

Liina valmistui ja on pienten perhosten vuoro. 

• Perhoskokoelmastani puuttui tämä pieni sitruunaperhonen, joka
• on käpyilty Ninetta Caruson ohjeella,
• perhonen sisältää kolmoissolmuharjoituksen. Ninetan sivulla on linkki kolmoissolmun käpyilyn ohjevideoon.
• Kolmoissolmua tarvitaan perhosen siivissä. 
• Edellisestä kolmoissolmuharjoituksestani on kulunut jo aikaa.

Perhonen oli mukavan yksinkertainen pieni työ, joka koostui vain viidestä renkaasta ja oli nopeasti tehty. Toki pienen työn kohdalla täytyy olla erityisen tarkkana, ettei solmuja tule enempää kuin ohjeeseen on kirjoitettu.

 Tässä perhosessa oli muistettava myös ylä- ja alasiiven yhteen kiinnityskohta. Kiinnitys ei varmaan ole kaikissa perhosissa ihan oikealla paikalla, mutta sitä ei kauempaa ja pienessä työssä kovin helposti huomaa, joten tässä sallin itselleni pienen hajamielisyyden. 

Perhosen siipien kärkiväli on n. 2 cm Lizbeth 40 langalla.

Kuvan tausta

Kuvasin pienet perhoset lentämään Vehkajoen maisemiin. Minulla on pieni akryylilasitaulu joelta, jossa isoisäni oli aikoinaan myllärinä, ja johon liittyy lämpimiä lapsuusmuistoja mummolasta. 

Huomasin, että taulun päälle asetetut perhoset saavat vähän kolmiulotteisen vaikutelman taustamaisemasta ja siksi valitsin välillä vähän erilaisen kuvauspaikan.

Kevätliina 2022 vihdoin valmiina

 

Talviliina kuvattuna lattialla

Viimeinen vuodenaikaliina valmistui vihdoin. Vuodenaikojen teeman mukaan tässä liinassa on mukana melkein kaikki vuodenajat. Käpypitsiliinan ohje on kevätliina, liinan teemana talven kylmät värit ja liina valmistui kesällä. Vain syksy puuttuu liinan valmistusprosessista. 

Pääsin aloittamaan liinaa poikkeuksellisen myöhään, joten ei ihme, että sen valmistuminen siirtyi hellekauteen. Viimeiset päivät ovat olleet minulle liian helteisiä. Lämpötila on vaihdellut 29 ja 31 celsiusasteen välillä, mikä on minulle liikaa. Onneksi yöt vaikuttavat viilenevän ja jatkossa saadaan välillä sateita.

Liinaurakan jälkeen olen ennenkin yrittänyt tehdä pieniä käpypitsitöitä ja nauttia kesästä, joten tavoitteena on nytkin vaihtaa liinan käpyily pieniin kukkiin ja perhosiin kesän ajaksi. Ajattelin viettää kesää myös keräten kasveja teehen ja jalkakylpyihin.

Lumen ja pakkasen värejä

Mietin viimeistä kerrosta pitkään ja valitsin lopulta keskustan värejä reunoille. 

• Minusta valinta oli onnistunut, vaikka näin liinasta ei tullutkaan selkeää jäälauttaa.
• Liinaa aloittaessani ajattelin luoda lumen ja jään rakeista tunnelmaa pitämällä sukkulassa koko ajan valkoista lankaa, jolloin renkaat ovat aina valkoisia rakeita. 
• Poikkesin tästä suunnitelmasta vasta viimeisellä kerroksella. 
• Tietysti kaarissa olevat renkaat ovat kaaren langasta ja näillä kerroksilla minulla oli kaksi sukkulaa, mutta 
• pääosin toinen lanka tuli koko ajan kerältä.

koko vuodenkierto samalla pöydällä

Liinat tulevat parhaiten esiin yksitellen. Kuvassa kevään valo ja kesän kukat vaikuttavat vaaleilta voimakkaan syksyn lähellä. Syksystä tuli ehkä turhan värikäs, siitä unohtui harmaus ja tummat värit. Talviliinan kerrokset ja liukuvat värit häviävät kuvassa rakeisen lumipeitteen alle, mutta niinhän saa talvella käydäkin.

Liinasarja

Kaikki vuodenaikaliinani on tehty Lizbeth 40 langalla. Liinan halkaisijaksi tuli n. 56 cm, mikä on lähellä kesä ja syksyliinojen kokoa, kevätliina on hiukan pienempi. Kuten jo aiemmin totesin, minulla ei ole pöytää kaikille liinoille, joten vaihdan varmaan liinaa vuodenaikojen vaihtuessa. Näin helteellä ajattelen, että talven kylmällä liinalla voi olla viilentävä vaikutus ja talvella kesän liina toisi lämpimiä ajatuksia. Ehkä syksyn ruska sopii syksyyn, kun on vielä harmaata lehtien putoamisen jälkeen ja kevään liina kevääseen. Aika näyttää mikä liina asettuu pöydälle milloinkin.

Pieni käpyilty juhannuskukka

 

Magnolian kukka juhannuksena, ehkä lumme olisi ollut kotoisampi

Kesä tuli vihdoin ja juhannusta juhlittiin hellesäässä. Keskimmäisen tyttärehi kanssa ajeltiin 60 km päähän meren rannalle, jossa nautittiin raikkaasta merituulesta.  Joskus olisi kiva asua, jos ei aivan rannikolla, niin ainakin lähempänä merta. Laskin äskettäin, että olen asunut nuorena 6 vuotta suuren veden äärellä. Ei siis ihme, että olisi houkuttelvaa muuttaa vielä joskus rannikolle. 

Hellepäivän viileä varjo ja merituuli

Juhannuskukka

Minulla on ollut tämä Magnoliankukka to tat listalla jo pidemmän ajan. En ole vain tullut sitä tehneeksi. Kukka on kaunis, olisi varmaan sievempi valkoisena. Valitsin keskustan värin ehkä väärin, violetti tai punainen olisi ollut sopivampi.

Ohje löytyy Nancy Tracyn blogista Be-stitched. Tein pienen kukan ohuesta langasta, mutta mietin, että tämä voisi olla näyttävä paksummasta langasta. Nyt kukka päätyi hiuspinniin juhannuskoristeeksi. Pieni, mutta kesäinen juhannuskoriste

Hiuspinni kukan vartena

Käpypitsiperhonen punasiipi

 

Punasiipinen frivolite-perhonen

Juhannus lähenee ja minulla on kevätliinan käpyily pahasti kesken. Onneksi liinassa on talviteema ja voisin kuvitella, että talveen mennessä saan viimeisen kerroksen lopulta valmiiksi. Tällä viikolla taas kartutin käpypitsistä perhoskokoelmaani.

Punasiipinen perhonen

Otin ohjeen perhoseen Ruth Perryltä, kirjasta jonka ostin viime talvena. Tässä on taas klassinen kirjanostotapahtuma; ostin kirjan kauniin kansikuvan houkuttelemana, kirja jäi hyllyyn, nyt käpyilin kansikuvaperhosen ja mietin tuleeko muita malleja tehtyä ollenkaan.

Kirja on siis Shabby chic tatting, julkaistu nimimerkillä Rozella Linden. Kirjan käpypitsiperhosessa oli ommeltu jälkikäteen renkaiden päälle helmet. Tämä toimii hyvin kun lanka ja helmet ovat samaa sävyä. Minulla oli varattuna punaiset kristallihelmet ommeltavaksi renkaiden päälle, mutta päätin jättää ne lopulta pois ja lisäsin vain vartaloon mokan väriset helmet.

perhonen kauempaa katsottuna

Tämä malli, jossa on vain paljon pieniä helmiä on mielestäni herkempi ilman suuria helmiä siivissä. Kauempaa, heikommassa valossa katsottuna lanka katoaa ja helmet tekevät vaikutelman läpikuultavista siivistä. Jos mieli muuttuu, niin voinhan ommella helmet myöhemmin. Tilanne olisi tietysti toinen, jos lanka olisi voimakas punainen kuten helmetkin.

Teknisiä tietoja:

        ⦁ lanka Lizbeth 40, hyvin vaalean punainen

        ⦁ pienet muoviset siemenhelmet

        ⦁ Swarovski-kristallit, joiden värisävynä on mocca

        ⦁ siipien kärkiväli n. 10 cm ja vartalon pituus n. 4 cm 

        ⦁ perhonen on varmaan parhaimmillaan ommeltuna koristeena

Oma perhoseni kirjankannella kansikuvaperhosen kanssa

Pienet mattapintaiset kierrätetyt muovihelmet yhdessä kristallihelmien kanssa on ajatuksena vähän outo yhdistelmä, mutta kaikkea kotoa löytyvää tulee yhdisteltyä.

Tyttäreni on vienyt ekologista ajattelua korujen tekemisessä helmien kierrätystä pidemmälle. Hän kulkee myös puistoissa ja rannalla keräten lasinpaloja, jotka sitten puhdistaa, hioo ja liittää metallilankakoruihin. Jätteiden kierrätys ja uusiokäyttö ovat nykyajan termejä ja nuorisolle  perusarvoja. Vaikka jätteen hyötykäyttöä kannatankin, niin en ole vielä itse yltänyt vastaavalle kierrätyksen tasolle. 

Kevään käpypitsiperhonen

 

 

Perhosen kukat on korvattu kristalleilla

 

Kesäkuu on jo pitkällä enkä ole vielä kartuttanut perhoskokoelmaani. Teri Dusenbury on lennokkaalla tyylillään yksi suosikkisuunnittelijani. En ole vielä ostanut hänen kirjojaan vaikka harmittaakin, että blogi on lopetettu. Tein hänen suunnittelemansa perhosen, jossa on samalla harmoniaa ja huumoria. Loistava ohje. Ehkäpä seuraavan kirjaostoksena harkitsen vaikkapa tätä.

Perhosessa lankana Lizbeth ja kukkien tilalla Swarovski kristallit.

 

 

 

 

Renulekin kevätliina jatkuu

 

Liinan värivalintana luminen jäälautta

 

Koulut ovat loppuneet ja kesä virallisesti alkanut. Minä teen edelleen kevätliinaa. Liina on nyt siinä vaiheessa, että vain yksi kerros puuttuu. Viimeinen kerros on pitkä ja kuvio vähän edellisiä kerroksia hitaampi, joten viimeinen värivalinta ja loppurutistus käpyilyssä, niin liina on valmis.