Vedenvärinen käpypitsihaaste

 

Korutarvikkeita käpypitsihaasteeseen

Korutarvikkeiden järjestelmällisessä säilytyksessä on edelleen toivomisen varaa. Kaappia kaivellessani huomasin seuraavat toisiinsa sointuvat helmet ja päätin tehdä näistä korut. Korukoukut ovat ruostumatonta terästä ja sopivat hyvin tähän vedenvihreään sävyyn. 

Swarovski-kristallien pussissa luki värinä Pacific Opal, epämääräisestä laatikosta löytyi kaksi suurempaa lasihelmeä ja Miyuki-siemenhelmien harmaa sävy sointui edellisiin. Miten kertyykin epämääräisiä laatikoita, joihin pientä hyödyllistä on hyvä tallettaa. Ajan myötä laatikot muuttuvat aarrelaatikoiksi, joista löytyy unohtuneita ihania ja hyödyllisiä tavaroita, jotka ovat säilyneet vuosikausia odottamassa käyttöä.

Korvakorut

Korvakorut syntyivät siis veden sävyisistä helmistä, joiden seuraksi laitoin hopeanharmaan langan, Lizbeth 20.

Keskushelmi oli aika suuri, joten korulle tuli kokoa. En ajatellut tätä aloittaessani pienemmistä kuvioista, joilla korut kiinnittyvät koukkuun. Lopulta korun pituus oli ilman koukkua 5 cm, jonka koen pitkäksi. Lasihelmi tuo myös painoa koruun, joten koru pysyy suorana korvassa.

Viimeistelin korut Fabric-decoupage-lakalla, vaikka tämä ei olisi ollut mitenkään välttämätön toimenpide, mutta halusin korun pintaan pienen suojakerroksen, mikäli tulee tarvetta puhdistamiseen, niin imeytymätön lakkapinta on parempi kuin huokoinen puuvillalanka

Valmiit korut odottamassa käyttöä

Käpypitskukkarokassi

 

Kukkarokassi Teiko Fujiton käpyilyohjeella.

Nyt meillekin tuli kesä ja helle. Toukokuussa vähempikin lämpö vielä riittäisi, mutta pitkän viileän jakson jälkeen ei voi valittaa. Viime yönä satoikin sopivasti, joten luonto ja kasvit ottavat nyt lämpimässä ja kosteassa kasvupyrähdyksen. Ennen sanottiin, että hallanvaara on ohi 10.6. toivottavasti ei kuitenkaan mitään takatalvea ole odotettavissa.

Kehyskassi

Ompelin kukkarokassin kehykseen. Kehys oli leveä ja olisi tarvinnut vähän väljemmän kukkaron. Ompelin kuitenkin kassin kokoon tällä pitsillä. Eihän tämä ole arkikäyttöön tarkoitettu, kassiin mahtuu kuitenkin reilusti puhelin tai kaksi ja lisäksi vielä hyödyllisiä pikkutavaroita, joita juhlakassissa on tarve pitää mukana. Kukkaron koko on n 17x17 cm.

Siemenhelmet muodostavat omaa kuviota samalla kun korostavat pitsikuviota. Ohjekuvio on hyvin onnistunut ja mietin, voisiko tätä käyttää jossain muuallakin.

Viimeistely

Olen miettinyt jonkunlaista kädensijaa, joka  nyt vielä puuttuu. Ehkä yritän löytää sopivan ketjun tai sitten punon vihreästä langasta, jota jäi juuri sen verran tähteeksi. Jotenkin asia on ratkaistava, kahvan tämä kassi tarvitsee eikä paikallisissa kaupoissa ole tullut vastaan sopivaa, joten täytyy tilata tai tehdä itse.

Siemenhelmiä käpypitsissä

 

siemenhelmikuvioita

Aurinko paistaa ja keväinen luonto herää. Vihreä väri valtaa alaa ja käpyptisissäkin olisi voinut olla joku muu väri kuin ruohonvihreä, mutta sillä tulin aloittaneeksi, ja pitsistä tulee keväinen.

Löysin ohjeen, jonka kuvio muodostuu sekä pitsistä, että siemenhelmistä. Pienistä osista koottu kuvio on edistynyt vähitellen muiden töiden ohella. Haaveilen tästä syntyvän kassin kukkarokehykseen kuten ohjeessa.

Varastoistani löytyi käyttämättä jäänyt kukkarokehys. Kehys on jäänyt käyttämättä koska se on liimattava tai kiinnipuristettava malli. Olen aiemmin tehnyt vain kehykseen kiinni ommeltavia kukkaroita, nyt täytyy saada käpyiltyä pitsi valmiiksi ja hankkia sopiva liima.

Lanka on Novitan Cotton Crochet - virkkauslanka, vähän paksu käpypitsiin, mutta mielestäni sopiva pussukkaani. Siemenhelmet sai juuri ja juuri pujotettua paksuun lankaan, minkä vuoksi helmet pysyvät paremmin asennossa ja sulautuvat hyvin pitsikuvion osaksi. Oikeastaan on kiva käyttää pois varastoon kertyneitä lankoja, jotta tulee tilaa uusille ostoksille.

Ohjeen löysin Teiko Fujiton kirjasta Tatted Fashion (ISBN 1-891656-40-6).

kuva käpypitsiohjekirjasta

Kevätkukkia äitienpäivänä

 

käpyiltyjä kevätkukkia ja perhosia

Kevät on saapunut, kukat ja lehdet puhkeavat ja loistavat keväistä herkkää kauneuttaan. Käpyilin äitienpäiväkukat turkkilaisittain oyan pitsitekniikalla. Se oli minulle hyvää aivojumppaa perinteisen käpypitsin välillä. Ohjeet kukkiin löysin Youtubesta. 

Solmumäärissä ja varren pituudessa sovelsin. Käpyilin pitkillä silmuilla ruohikkoa kukkien juurelle ja sain samalla liitettyä kukat yhteen. Lankana on Lizbeth 40 ja pitkissä nirkoissa käytin 13 mm nirkkomittaa. Päättelyssä puuvillalanka ei ollut niin helppo kuin ohjeen keinokuitulanka, joka pääteltiin sulattamalla langan päät sytkärin avulla.

Ensimmäisen perhosen käpyilin oyaohjeen mukaan, mutta toissa käytin käpypitsitekniikkaa. Ehkä ensimmäinen tuli renkaan käpyilyn kautta napakammaksi, vaikea sanoa, kun en ole kehittänyt rutiinia oyatekniikkaan, jossa on vielä hapuilua.

Kesäkukkien myötä toivotan kuitenkin kaunista kevättä ja hyvää äitienpäivää! Tiedän myös että jossain on syksy parhaimmillaan, ehkä kukat silloin ovat menneen kesän muistoa tai toivetta talven jälkeen tulevasta keväästä.

Pieniä keltaisia koivunlehtiä, joissa kasvussa
yhteyttäminen ei pysy mukana
 ja vihreys syvenee kesän mittaan

Käpypitsin keltainen sävy

 

Violetinsävyt korostamassa keltaisia kuvioita

Vihdoinkin lumi on väistynyt ja aurinko paistaa. Kevät on kauneimmillaan, puihin on juuri puhkeamassa pieniä lehtiä vihreän kaikissa sävyissä. Keväinen maisema on kaunis ja eri puulajien ryhmät erottuvat uusien lehtien eri väreinä maisemassa. Kun lehdet kasvavat täyteen kokoonsa ja kevät vaihtuu kesään, lehtien värierot tasoittuvat lehtien täyttyessä lehtivihreällä.

Tyhjensin violetinsävyistä lankaa täynnä olevan sukkulan. Violetti sai tällä kerralla seurakseen keltaisen  värin. Ehkä valkoinen väri olisi ollut käpypitsissä herkempi. Mallissa kuvio oli käpyilty yksivärisenä, mutta tänään näin. Käpyilyohje on Instagramissa  nimimerkin do_tori - sivulla, kuten oli myös seppele, jota yritin tehdä eri paksuisilla langoilla pari viikkoa sitten.

En ole vieläkään keksinyt, miten saisin pieniä kuvioita kivasti esille, katson varmaan seuraavaksi taulunkehysvarastoni, jos siellä olisi sopivia kehyksiä.

do_torin  kiehtovia kuvioita Instagramissa

Käpypitsikorut

Käpypitsikorut nimeltä perhosen lento

Instagramia selaillessa huomasin viime viikon ohjeen lisäksi useita mielenkiintoisia käpypitsiohjeita, joten jatkan edelleen sieltä löytämieni ohjeiden parissa. Viime viikon käpypitsissä lankavalinta ei osunut ihan kohdalleen, tällä kerralla lanka oli sopivampi.

Seuraava koruohje on edelleen siis instagramista, Jelena Shaboltasin käsialaa. Tässä on taas pieniä siemenhelmiä, jotka tällä kerralla saavat vaikuttaakin suurilta. Näiden korujen lanka on ohut konekirjontalanka ,jonka laitoin kaksinkertaisena. Lanka tuli kahdelta kerältä; vaaleansiniseltä ja hopeanharmaalta. Valkoiset helmet vielä lisäävät perhosen siipien keveyttä. 

Väri on hento ja korut ovat kevyet, nämä päätyvät käyttöön saman tien. Täytyy vain miettiä missä näitä käyttää, lankakerässä luki, että se hohtaa pimeässä ja testasin asian pimeässä huoneessa. Hetken seisottuani peiliin alkoi ilmestyä valotäplät korvakorujen kohdalle. Mielenkiintoista. Ehkä käytän näitä aluksi päivänvalossa. 

Vaikka löysin käpypitsikorun ohjeen Instagramista, niin huomasin sen olevan myös Pinterestissä. Ohje on venäjäksi, mutta onneksi piirroskuvat toimivat kaikilla kielillä ja ohje on monivaiheinen ja selkeä.

Kaksinkertaisella ohuella polyesterilangalla korun pituudeksi tuli 3,5 cm. Koru on mukavan ilmava ja hohdetta siihen tuovat helmet, siemenhelmet ja nyt siis myös lanka tietyissä olosuhteissa.

 

Polyesterilanka kaksinkertaisena oli
 yllättävän miellyttävä käpyilykokemus

Viime viikon käpypitsissä ohut lanka jäi harmittamaan, käpyilin saman ohjeen nyt paksummalla langalla, joka osoittautui liian paksuksi, joten en vieläkään täysin onnistunut tämän ohjeen kanssa.

toinen kokeilu paksummalla langalla

Käpyilyä Instagramin idealla

 

Siemenhelmiä käpyilty pitsikranssiin

Luminen ja kylmä talvi tuli takaisin. Maa on taas valkoinen ja lämpötila pakkasen puolella. Vaikka pakkasta on vain 4 astetta, niin yhdessä pienen tuulen kanssa se tuntuu kovin kylmältä. Ehkä kylmän tunnetta lisää vielä se, että ajatuksen tasolla oli jo siirrytty kevääseen ja oli ihasteltu ensimmäisiä kukkia, perhosia ja muuttolintuja. 

Nyt on vasta huhtikuu, en tiedä voiko edes puhua takatalvesta, tämä taitaa olla ihan normaalia säiden vaihtelua tähän aikaan vuodesta. Nyt on kuitenkin ihan mukava pysyä sisällä ja viettää aikaa vaikka puhelimen kanssa. Sukelsin vähän normaalia pidemmäksi hetkeksi Instagramin ihmeelliseen maailmaan, johon ei usein malta syventyä, kun yleensä on joku mielenkiintoinen käsityö kesken.

Kranssi

Instagramissa törmää toisinaan kiinnostaviin käpypitsitöihin ja ohjeisiin. Nyt pysähdyin Do-Torin kranssin kohdalle. Kuvassa pitsi näytti niin hienolta. Olisinpa ottanut vähän paksumman langan. Minun pienet siemenhelmeni näyttävät kuvassa järkyttävän suurilta. Helmen reuna taitaa olla n. 1mm vaikka halkaisija onkin n. 1,7mm.

Luultavasti en ole ainoa käpyilijä, jolla on vaikeuksia sovittaa langan paksuus ja helmen koko toisiinsa sopivaksi. Tämän ongelman voisi ratkaista yksinkertaisesti tekemällä vaikka koerenkaan, jos ei suoraan osaa hahmottaa helmen kokoa. Tähän tietysti tarvitaan malttia, jota ei minultakaan ihan joka kerta löydy.

Helmet olivat siis suuria, mistä seurasi ongelma pitsin mitoituksessa. Alkuperäisessä ohjeessa on 10 mallikertaa, minun oli lopetettava 9 mallikertaan. Itseasiassa 8 olisi ollut jo riittävä ja työ olisi asettunut kauniimmin. Nyt kehälle muodostui hiukan jännitystä ja käytin Fabric - decoupagelakkaa työn saamiseksi oikeaan muotoonsa. Mikäli vielä teen tämän työn uudestaan, niin näille helmille otan Lizbeth 20 langan,

Instagramin ohjesivu Do_torin sivulta

Pikkuliina valmistui

 

Käpypitsiaurinko

Sain aurinkoliinani käpyiltyä valmiiksi. Meillä on ollut viikolla aurinkoisia päiviä. Nyt taas säätiedotukset lupaavat pilviä, jäisiä kelejä aamuksi ja jopa loppuviikoksi lunta. Kevät etenee kuitenkin ja pilvistä ei ole haittaa, kun sain tämän kotiaurinkoni valmiiksi, se saa hyvälle mielelle, vaikka pirteää vaalean keltaista onkin vähemmän kuin etukäteen kuvittelin. Syvä keltainen keskustassa hallitsee ja oranssi erottuu selvästi siksi vaalea väri jää varjoon.

Sugarplum

Katsoin tarkemmin Wikipediasta mikä on sokeriluumu. Merkityksiä sanalle löytyi useita ja vanhin viittaus 1400 luvulle. Olkoonkin sokerissa keitetty luumu, kuivattu luumu tai kuorrutettu kova sokeripala. Värit vaikuttavat lopputulokseen ja minun liinassani loistaa aurinko.

Lisää värivaihtoehtoja löytyy käpypitsiliinan ohjesivulta. Ohje on yhteistyön tulos nimimerkeiltä Lilliantatlace&Forgetmeknot ja mielenkiintoinen jo alkuperänsä vuoksi. Itse en ole koskaan yrittänyt luoda käpypitsimallia yhdessä kenenkään toisen ihmisen kanssa.

Liinani halkaisija on 18 cm Lizbeth 40 langalla. Liina on pieni, mutta löytää varmasti paikkansa eikä päädy laatikon perälle. Siellä on jo tarpeeksi pikkuliinoja. Haluaisinkin tietää, miten saatte lukuisat pienet pitsit esille ja arvoisilleen paikoille. 

Aurinkoinen käpypitsiliina

 

Käpypitsiliinan uudet kerrokset

Pääsiäinen juhlittiin aurinkoisessa keväisessä säässä. Nyt taas on ollut havaittavissa pohjoistuulta, pakkasta ja lumisadetta. Piti ihan ottaa uudestaan käyttöön lämpimiä vaatteita, joiden kuvittelin jo olevan odottamassa ensi talvea. Kevät on arvaamaton.

Käpyilin pääsiäistauon jälkeen aurinkoiseen käpypitsiliinaan uusia kerroksia. Vielä näen liinassa auringon. Viimeinen kerros on merkittävä; säilyykö ilme samana loppuun asti vai muuttuuko liinan luonne.

Kevätkukkia äitini pihalla pääsiäisen aikaan.

Käpypitsimuna 2024

Mummon virkkaaman kukkaliinan päällä käpypitsimunassa helmikieloja.

Kielojen kukinta alkaa vasta toukokuussa, mutta halusin kieloja pääsiäismunaan. Olen haaveillut tästä jo useamman vuoden. Idea on lähtöisin Venäjän keisarillisen perheen pääsiäismunista, mutta toteutus käpypitsillä on hyvin kaukana alkuperäisestä ideasta. 

Muna

Olen aina ihaillut Faberge - munia, jotka tosin ovat kovin kaukana minun pienestä maailmastani. Erityisesti v. 1898 kielomuna on kiehtova ja olen ajatuksissani muuntanut sitä käpypitsiksi jo pitkään. 

Väri tässä käpypitsimunassa on aniliininpunainen, toisin kuin alkuperäisessä, jossa on pinkki. Lisäsin keltaista lankaa ja kullanvärisiä siemenhelmiä. Faberge-munassa ei ollut keltaista ja kulta oli kielon varsissa. No tämä ei olekaan kopio, vain idea kieloista on sama.

 Ajatus muuttuu ja elää materiaalien ja käsityöläisten mukaan. Tässäkin puumuna puuvilla- ja pellavalangan kanssa tuntuu kovin rahvaanomaiselta verrattuna keisarilliseen esineeseen.

Työjärjestys:

• Ensin käpyilin vihreän kukkakuvion munan alle
• seuraava urakka oli lehtimantelit, jotka kiinnitin alaosan kuvioon.
• kolmantena työvaiheena tein keskustan auringon.
• neljäs työvaihe oli kiinnittää kultahelmiketjut (7 kpl) auringon ja pohjan välille
• Viimeiseksi käpyilin kielot ja kiinnitin ne munaan, pohjakuvioon ja lehtiin, jonka jälkeen pitsi pysyi koossa.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelman mukaan, vaan pitsi jäi löysähköksi. Jouduin kiristämään pohjakukkaa, jotta munasta tuli kaunis. Tämän toimenpiteen jälkeen munan pystyssä pysyminen oli vaikeaa. 

Jalusta

Ratkaisin munan pystyssäpysymisongelman leikkaamalla 25 g Lizbeth 40 langan pohjarullasta kolmasosan ja päällystin tämän renkaan paksuhkolla pellavalangalla. Ompelin vielä jalustaan 4mm helmiä, jotka yhdistävät pellavajalustan pääsiäismunaan. 

Lopputulos on käpypitsikielomuna jalustalla. Käsittelin vielä varmuuden vuoksi alaosan lehdet ja kielot Tekstiili-decoupage-lakalla toivoen kuvioiden pysyvän paremmin lähempänä munan pintaa.

Jos tekisin munan uudestaan, niin lehdet olisivat kapeampia ja sirompia ja ehkä vähän pidempiä. Nyt pohjakukassa on 7 terälehteä ja munassa siis 7 sektoria; 6 olisi aivan riittävä, koska nyt jouduin vähän kiristämään.

Materiaalit;

• 6,5 cm korkea puumuna
• Inka Gold maali ja lakka
• Lizbeth 40 keltainen ja vihreä lanka
• helmet kieloihin 1,5 mm + siemenhelmi (n.35 kukkaa)
• Siemenhelmet nauhoihin
• jalustaan 4mm helmet 24 kpl, pellavalanka ja pahvirengas

 Minulle tämä oli manteliharjoitus ilman ohjetta. On hyvä toisinaan kerrata joskus aiemmin opittuja tekniikoita.