Pitsikäpy-käpypitsi

 

Käpyharjoitus

Ulkona on lunta ja oikea talvi, mietin, pitäisikö kuvata joulumaisemia nyt, ihan siltä varalta, että lumi sulaa jouluksi pois. Ehkä täytyy luottaa pakkaspäiviin, kun ilmatieteen laitoskin lupaa valkeaa joulua.

Päätin kokeilla männynkävyn käpyilemistä, kun löysin netistä sopivan ohjeen.  Varasin kaksi eri lankaa ja ajattelin kahta käpyä, mutta ohje olikin yllättävän hidas koostuessaan osista, joita liiteltiin yhteen.

'Käpy oli sisältä ontto ja laitoin villaa täytteeksi (kotimaista Texcel-lampaan villaa, joka ei vanutu) Luulen, että tulin laittaneeksi vähän liikaa, koska kävyn suomut asettuvat pinnalle vähän pingottuneesti. Jos teen vielä toisen kävyn, niin villamäärä on sitten pienempi.

Käpy sopii kokonsa puolesta hyvin vanhojen lasikäpyjen joukkoon koristeeksi. Lanka on Aidaa ja kävyn pituus 5,5 cm. Ohje löytyy Anastasialta YouTubesta sivustolta Hobby Point. Työvälineenä tylsytetty nukkeneula.

Lasikäpyjä ja lankakäpy.

Liina valmistui

 

Liina kameralla kuvattuna

Viime viikolla olin ahkera ja käpyilin liinan valmiiksi. Reunakuviot ovat yhden sukkulan kuvioita, joten työ sujui melko nopeasti. Osan kuvioista käpyilin junamatkalla. Mahdollisesti juuri silloin sain jonkun viruksen mukaani ja nyt olen nukkunut koko päivän. Jaksoin ottaa liinastakin kuvan vain puhelimella kameran sijasta. Liitän kuvan postaukseen, vaikka kuva ei ole paras mahdollinen. Liinan kokonaisuus on kuitenkin näkyvissä ja työvaiheista on parempia kuvia aiemmissa postauksissa.

Liina on käpyilty Lizbeth 40 langalla ja liinan kooksi tuli n. 40 x15 cm. Tälle liinalle löydän paikan kotoa, jopa kaksi pöytää on mielessä. Nyt ajattelen liinan päätyvän rauhallisemmalle pöydälle, koska luulen harvan kuvion olevan vähän haastava käytössä. Viimeistelynä liinassa on vain höyrytys.

Liinan keskusosa käpyilty

 

Keskusta käpyilty yhdellä sukkulalla

Liina oli pienellä tauolla, mutta nyt taas jatkunut keskuskuviolla. Liina on siis muodoltaan pitkulainen ja ensimmäiset kuviot olivat päätyjä. En tiedä olisiko ollut parempi aloittaa reunasta vai toiminko oikein aloittamalla keskuskuviosta. Luulen, että onnistuu näiknkin vaikka mietinkin reunakuvioiden kiinnittymistä rengasriviin.

Mielenkiintoista tässä oli keskustan keveät renkaat. Kun keskustassa on yhden sukkulan kuvio, niin vieressä olevat käpyillyt kaaret vaikuttavat massiivisilta ja leveiltä keskusrenkaiden vieressä. 

Viimeinen vaihe on lisätä reunakuviot ja sitten liina onkin valmis.

Jouluisia käpypitsikukkia ja olkia

 

Käpypitsiyhdistyksen joulukoriste

Liinan käpyilyyn tuli tauko, kun uppouduin viikoksi joulutunnelmaan.  Tämä pieni joulukoriste oljesta ja käpypitsistä on Käpypitsiyhdistyksen jäsenohje. Yhdistyksen jäsenyyteen kuuluu 4 käpypitsohjetta vuodessa. Tämä jäsenohje on tämän vuoden viimeinen ja teemana joulu.

Himmelikoriste

Olki kuuluu suomalaiseen jouluun. Olen odottanut vuosia sitä joulua, jonka alla on rauhallista aikaa tehdä suuri sokkelohimmeli. Joskus kauan sitten tein mummolle sokkelohimmelin, johon tuli n.3500 oljen pätkää. Himmeli saa vielä odottaa, sitä ennen tämä pieni olkikoriste saa kantaa jouluperinnettä.

Käpypitsihimmelistä tein vielä samalla kuviolla kaksi versiota; kolmikulmaisen ja kuusikulmaisen.

Himmelikoristeessa väreihin sointuvia helmiä.

Katsellessani himmelikuvioita mietin sopisiko kukan keskelle helmi. Ehkä teen vielä sellaisen version. Helmi olisi varmaan hyvä olla sama kuin jo nyt koristeessa olevat helmet, jotta koristeessa säilyisi rauhallinen perinteinen tunnelma.

Sukat

Kuluneella viikolla matkustin pitkän matkan junalla ja tietysti otin käsityön mukaan. Nyt halusin jotain tasaista ja selkeää, joten vaihdoin pitsin neulepuikkoihin. Kaksi kerää joulunpunaista lankaa on jo jonkun aikaa odottanut sukkien neulomista. 

Lanka on Wetterhoffin Wanja, jota mainostetaan tiukkakierteisenä sukkalankana. Langan mukana oli ohje kantapäättömiin sukkiin. On mielenkiintoista nähdä kuinka kauan sukat kestävät, sillä tuo 100% villa ei lupaa kestävyyttä, enkä oikein jaksa luottaa tuohon todella tiukkaan kierteeseen, lisäksi tuo sukka ilman kantapäätä epäilyttää. Kestävyyttä langalle kuitenkin luvataan ja neuloin sukat ohjeen mukaan.

Wetterhoffin tiukkakierteinen villasukkalanka

Sukkakuva on vähän jännittävästä kuvakulmasta. Puin sukat jalkaan ja kumarruin ottamaan valokuvan. Toivottavasti sukista ja niiden spiraalikuvioista saa kuitenkin riittävästi selvää, eikä mattokaan ole liian kirjava.

Villasukat valmiina

Käpypitsiliina jatkuu

 

käpypitsikuviot yhdistyvät toisiinsa

Kellojen siirtäminen talviaikaan vei päivästä viimeisetkin valonsäteet. Pilviset sadepäivät vielä lisäsivät synkkää tunnelmaa. Viileä sää ja harmaat päivät eivät oikein lisää reippautta, vaan saavat pikemmin kääriytymään huopaan ja pysymään sisällä. 

Syysväsymyksestä huolimatta olen hiukan alkanut yhdistelemään liinan käpypitsikuvioita toisiinsa ja uskon, että tämäkin liina vielä valmistuu, vaikka vähän laiskasti edistyvätkin. Kuvan kappale on liinan toinen pääty, en halunnut kuvata nyt enempää, jotta sain tuosta osasta suuremman kuvan. Liina siis jatkuu yhä.

Käpypitsiliinan aloitus

 

Päivänvalo lyhenee vääjäämättä ja tuntuu, että aurinko on harvinainen ilmiö. Ulkona on yllättävän kylmä tuuli. Ensi viikolla alkaa marraskuu, joten pieni vilu kuuluu jo asiaan. Positiivista on, että joulu lähenee päivä päivältä. 

Jouluaiheiset käpypitsit saavat tosin vielä odottaa. Käpyilin ohjekirjasta korusetin viime viikolla. Samassa kirjassa oli mielenkiintoinen pikkuliinan ohje, jonka päätin käpyillä. Aloitin irrallisista kuvio-osista, jotka tulen liittämään liinaan. Toistaiseksi käpyily on tapahtunut yhdellä sukkulalla. Jatkossa lisäksi tulee toinen lanka kerältä, mutta aloitin nyt näistä.

Näin alussa olevasta työstä ei ole vielä paljon kirjoitettavaa, mutta liina etenee hiljalleen.

Käpypitsikorusetti

 

Käpypitsikorusetti pellavaa ja puuvillaa

Hyllyssä oli vielä ohjekirja, josta en ole  käpyillyt yhteään ohjetta. Nyt päätin korjata tämän virheen.

Olen ostanut tämän Sumi Fujishigen käpypitsiohjekirjan todennäköisesti pitsiviikoilla Jatan aitasta jonain vuonna. Kirja on kuitenkin jäänyt pölyttymään vailla käyttöä.

Valitsin korusetin. Vaikka lanka on ohut, Lizbeth 40, niin  halusin tehdä rusetista hiussoljen ohjeen rintaneulan sijaan. Tarvitsin siis rusettiin enemmän leveyttä, joka riittikin melko leveän soljen ompelemiseen rusetin taakse.

Pellavakangas oli turhan paksu, mutta sain siitä kuitenkin rusetin. Viimeistelin kankaan reunat decoupage-lakalla toivoen, että pysyisivät ehjänä eivätkä alkaisi purkautua. Nauhojen pyöristys vähän harmitti, mutta toimii tämä varmaan näin.

Tummempi metallin sävy tuntui sopivan käpypitsin ja rusetin pellavan ja ecrun väreihin, valitsinkin siemenhelmet ja koruosat tavallista rustiikkisempaa sävyä. Korvakoruille tuli pituutta yli 4,5 cm, joka tässä ketjuversiossa on ihan mukava. 

Otin kuva  kesällä ostetun pellavamekon kankaalla ja luulen, että ainakin tähän asuun voin uudet käpypitsikorut yhdistää.

Käpypitsimalli tästä kirjasta.

Syksyn käpypitsikukka valmistui

 

Kukkaliina vanhalla Arabian Pellervo-vadilla

Pikkuliina valmistui erivärisenä kuin mallinsa, mutta minusta tuo kukka korostuu kauniisti tässäkin vaihtoehdossa, jopa selvemmin tai ainakin erilailla kuin  siinä käpypitsimallissa, joka löytyy Instagramista ja jonka tiedot on edellisessä postauksessa.

Satuin laskemaan käpypitsin hetkeksi tarjoiluvadille, joka oli keittiön pöydällä. Huomasin, että astian kukkakuvio sopii hyvin asetelmaksi tämän uuden pitsikukan kanssa ja kuvasinkin sen siinä. Jännää, miten usein käpypitsin kuvauspaikka tulee suunnittelematta vastaan ja tuntuu olevan ainoa oikea paikka valokuvaukseen.

Pellervo-vati on ohutta fajanssia ja kuului vanhempieni häälahja-astiastoon. Muistan, kuinka lapsuudessani äiti teki tähän vatiin maitokiisselin ja pudotteli mansikkahillokasoja kiisselin koristeeksi. Hento astiasto on suurimmaksi osaksi hajonnut viimeisten kuuden vuosikymmenen aikana, mutta tämä vati jäi ehjäksi ja on lämmin lapsuusmuisto.

Kukka on kaunis, ja mietin, miten sen saisin koristeeksi. En ole vielä kovettanut, vähän höyrytin, mutta haluaisin sen esille jotenkin ja paikka määrittää viimeistelyn.

Meditaatiokäpypitsi

 

Syksyisen pienen käpypitsiliinan ensimmäiset kerrokset.

Elämässä ja töissä on ollut kiirettä ja pitsille on jäänyt vain vähän aikaa. Ajattelin ottaa tämän pitsin meditaatiokäsityöksi, jota aina vähän kerrallaan ehtisin käpyillä ja tulisin pysähtyneeksi välillä. Pienet tauot arjessa ovat arvokkaita.

 Löysin ohjeen Elzbieta Jurzystan Instagramtililtä:"frywolitka.tatting".Ajattelin, että työ on mukava ja pieni ja sopiva vähitellen tehtäväksi. Päätin ottaa värijärjestyksen alkuperäisestä työstä, mutta nyt kun sain ensimmäiset kerrokset valmiiksi, niin huomaan jo tehneeni väreissä virheen.

Valitsin tähän syksyn värejä ecrun lisäksi. Vasta nyt kun ensimmäiset kerrokset on valmiita, huomasin, että värit poikkeavat mallista, mikä tässä tapauksessa olisi ollut todella kaunis. Nyt syksyn väriä tulee enemmän, ehkä pitsin väri sopii kuitenkin vuodenaikaan. Katsoin ohjetta liian nopeasti ja huonosti keskittyen. Katsotaan mitä tästä syntyy. Ainakin alkuperäistä pienempi pitsi, koska Lankana on Lizbeth 40.

Syksy etenee

 

Mustan lampaan kynsikkät.

Syksy on siinä vaiheessa, että viileitä ilmoja ei voi paeta, joten neuloin ranteenlämmittimet.

Otin kuvan puhelimella, mikä tarkoittaa sitä, että värit valehtelevat. Oikeasti lanka on peräisin mustasta suomenlampaasta ja on väriltään aivan lamppumusta ja välillä on haastetta silmukoiden näkemisessä. Villaa ei vain tule neulottua helteillä kirkkaan auringon valossa, mikä olisi paras valo tälle langalle.

Käpyilin pienet kukat koristeeksi. lanka on alkuperäisrotua, mutta tässä on erivärisiä villoja kehrätty sekaisin ja siksi  lanka vaikuttaa vähän kirjavalta. Käytin kukan käpyilyyn ruusupuista neulaani, joka oli hiukan liian paksu tälle langalle, joten solmut ovat vähän suuria ja löysiä, mutta pienessä työssä ja villalangassa toimii kyllä..

Tällä kerralla siis villalanka ja kuvaustaustana vanha pahvi.

lankaa paksumpi neula