Kolmoissolmujen käpyilyä pienissä perhosissa

 

Perhosia Vehkajoen maisemassa.

 

Kesäsää viileni mukavasti. Nyt taas jaksaa välillä olla ahkera, kun ei ole liian kuuma. Minulle sopiva lämpötila on alle 25 celsiusastetta ja kesästä nauttiminen onnistuu paremmin kuin helteillä, siksi pyrinkin tekemään vain pieniä nopeita käpypitsejä. 

Tämän kesän seuraava etappi on Rauman pitsiviikko, jossa on käpyilijöiden livetapaaminen 28.7. työpajan ja pienen pitsinäyttelyn merkeissä.

Liina valmistui ja on pienten perhosten vuoro. 

• Perhoskokoelmastani puuttui tämä pieni sitruunaperhonen, joka
• on käpyilty Ninetta Caruson ohjeella,
• perhonen sisältää kolmoissolmuharjoituksen. Ninetan sivulla on linkki kolmoissolmun käpyilyn ohjevideoon.
• Kolmoissolmua tarvitaan perhosen siivissä. 
• Edellisestä kolmoissolmuharjoituksestani on kulunut jo aikaa.

Perhonen oli mukavan yksinkertainen pieni työ, joka koostui vain viidestä renkaasta ja oli nopeasti tehty. Toki pienen työn kohdalla täytyy olla erityisen tarkkana, ettei solmuja tule enempää kuin ohjeeseen on kirjoitettu.

 Tässä perhosessa oli muistettava myös ylä- ja alasiiven yhteen kiinnityskohta. Kiinnitys ei varmaan ole kaikissa perhosissa ihan oikealla paikalla, mutta sitä ei kauempaa ja pienessä työssä kovin helposti huomaa, joten tässä sallin itselleni pienen hajamielisyyden. 

Perhosen siipien kärkiväli on n. 2 cm Lizbeth 40 langalla.

Kuvan tausta

Kuvasin pienet perhoset lentämään Vehkajoen maisemiin. Minulla on pieni akryylilasitaulu joelta, jossa isoisäni oli aikoinaan myllärinä, ja johon liittyy lämpimiä lapsuusmuistoja mummolasta. 

Huomasin, että taulun päälle asetetut perhoset saavat vähän kolmiulotteisen vaikutelman taustamaisemasta ja siksi valitsin välillä vähän erilaisen kuvauspaikan.

Kevätliina 2022 vihdoin valmiina

 

Talviliina kuvattuna lattialla

Viimeinen vuodenaikaliina valmistui vihdoin. Vuodenaikojen teeman mukaan tässä liinassa on mukana melkein kaikki vuodenajat. Käpypitsiliinan ohje on kevätliina, liinan teemana talven kylmät värit ja liina valmistui kesällä. Vain syksy puuttuu liinan valmistusprosessista. 

Pääsin aloittamaan liinaa poikkeuksellisen myöhään, joten ei ihme, että sen valmistuminen siirtyi hellekauteen. Viimeiset päivät ovat olleet minulle liian helteisiä. Lämpötila on vaihdellut 29 ja 31 celsiusasteen välillä, mikä on minulle liikaa. Onneksi yöt vaikuttavat viilenevän ja jatkossa saadaan välillä sateita.

Liinaurakan jälkeen olen ennenkin yrittänyt tehdä pieniä käpypitsitöitä ja nauttia kesästä, joten tavoitteena on nytkin vaihtaa liinan käpyily pieniin kukkiin ja perhosiin kesän ajaksi. Ajattelin viettää kesää myös keräten kasveja teehen ja jalkakylpyihin.

Lumen ja pakkasen värejä

Mietin viimeistä kerrosta pitkään ja valitsin lopulta keskustan värejä reunoille. 

• Minusta valinta oli onnistunut, vaikka näin liinasta ei tullutkaan selkeää jäälauttaa.
• Liinaa aloittaessani ajattelin luoda lumen ja jään rakeista tunnelmaa pitämällä sukkulassa koko ajan valkoista lankaa, jolloin renkaat ovat aina valkoisia rakeita. 
• Poikkesin tästä suunnitelmasta vasta viimeisellä kerroksella. 
• Tietysti kaarissa olevat renkaat ovat kaaren langasta ja näillä kerroksilla minulla oli kaksi sukkulaa, mutta 
• pääosin toinen lanka tuli koko ajan kerältä.

koko vuodenkierto samalla pöydällä

Liinat tulevat parhaiten esiin yksitellen. Kuvassa kevään valo ja kesän kukat vaikuttavat vaaleilta voimakkaan syksyn lähellä. Syksystä tuli ehkä turhan värikäs, siitä unohtui harmaus ja tummat värit. Talviliinan kerrokset ja liukuvat värit häviävät kuvassa rakeisen lumipeitteen alle, mutta niinhän saa talvella käydäkin.

Liinasarja

Kaikki vuodenaikaliinani on tehty Lizbeth 40 langalla. Liinan halkaisijaksi tuli n. 56 cm, mikä on lähellä kesä ja syksyliinojen kokoa, kevätliina on hiukan pienempi. Kuten jo aiemmin totesin, minulla ei ole pöytää kaikille liinoille, joten vaihdan varmaan liinaa vuodenaikojen vaihtuessa. Näin helteellä ajattelen, että talven kylmällä liinalla voi olla viilentävä vaikutus ja talvella kesän liina toisi lämpimiä ajatuksia. Ehkä syksyn ruska sopii syksyyn, kun on vielä harmaata lehtien putoamisen jälkeen ja kevään liina kevääseen. Aika näyttää mikä liina asettuu pöydälle milloinkin.

Pieni käpyilty juhannuskukka

 

Magnolian kukka juhannuksena, ehkä lumme olisi ollut kotoisampi

Kesä tuli vihdoin ja juhannusta juhlittiin hellesäässä. Keskimmäisen tyttärehi kanssa ajeltiin 60 km päähän meren rannalle, jossa nautittiin raikkaasta merituulesta.  Joskus olisi kiva asua, jos ei aivan rannikolla, niin ainakin lähempänä merta. Laskin äskettäin, että olen asunut nuorena 6 vuotta suuren veden äärellä. Ei siis ihme, että olisi houkuttelvaa muuttaa vielä joskus rannikolle. 

Hellepäivän viileä varjo ja merituuli

Juhannuskukka

Minulla on ollut tämä Magnoliankukka to tat listalla jo pidemmän ajan. En ole vain tullut sitä tehneeksi. Kukka on kaunis, olisi varmaan sievempi valkoisena. Valitsin keskustan värin ehkä väärin, violetti tai punainen olisi ollut sopivampi.

Ohje löytyy Nancy Tracyn blogista Be-stitched. Tein pienen kukan ohuesta langasta, mutta mietin, että tämä voisi olla näyttävä paksummasta langasta. Nyt kukka päätyi hiuspinniin juhannuskoristeeksi. Pieni, mutta kesäinen juhannuskoriste

Hiuspinni kukan vartena

Käpypitsiperhonen punasiipi

 

Punasiipinen frivolite-perhonen

Juhannus lähenee ja minulla on kevätliinan käpyily pahasti kesken. Onneksi liinassa on talviteema ja voisin kuvitella, että talveen mennessä saan viimeisen kerroksen lopulta valmiiksi. Tällä viikolla taas kartutin käpypitsistä perhoskokoelmaani.

Punasiipinen perhonen

Otin ohjeen perhoseen Ruth Perryltä, kirjasta jonka ostin viime talvena. Tässä on taas klassinen kirjanostotapahtuma; ostin kirjan kauniin kansikuvan houkuttelemana, kirja jäi hyllyyn, nyt käpyilin kansikuvaperhosen ja mietin tuleeko muita malleja tehtyä ollenkaan.

Kirja on siis Shabby chic tatting, julkaistu nimimerkillä Rozella Linden. Kirjan käpypitsiperhosessa oli ommeltu jälkikäteen renkaiden päälle helmet. Tämä toimii hyvin kun lanka ja helmet ovat samaa sävyä. Minulla oli varattuna punaiset kristallihelmet ommeltavaksi renkaiden päälle, mutta päätin jättää ne lopulta pois ja lisäsin vain vartaloon mokan väriset helmet.

perhonen kauempaa katsottuna

Tämä malli, jossa on vain paljon pieniä helmiä on mielestäni herkempi ilman suuria helmiä siivissä. Kauempaa, heikommassa valossa katsottuna lanka katoaa ja helmet tekevät vaikutelman läpikuultavista siivistä. Jos mieli muuttuu, niin voinhan ommella helmet myöhemmin. Tilanne olisi tietysti toinen, jos lanka olisi voimakas punainen kuten helmetkin.

Teknisiä tietoja:

        ⦁ lanka Lizbeth 40, hyvin vaalean punainen

        ⦁ pienet muoviset siemenhelmet

        ⦁ Swarovski-kristallit, joiden värisävynä on mocca

        ⦁ siipien kärkiväli n. 10 cm ja vartalon pituus n. 4 cm 

        ⦁ perhonen on varmaan parhaimmillaan ommeltuna koristeena

Oma perhoseni kirjankannella kansikuvaperhosen kanssa

Pienet mattapintaiset kierrätetyt muovihelmet yhdessä kristallihelmien kanssa on ajatuksena vähän outo yhdistelmä, mutta kaikkea kotoa löytyvää tulee yhdisteltyä.

Tyttäreni on vienyt ekologista ajattelua korujen tekemisessä helmien kierrätystä pidemmälle. Hän kulkee myös puistoissa ja rannalla keräten lasinpaloja, jotka sitten puhdistaa, hioo ja liittää metallilankakoruihin. Jätteiden kierrätys ja uusiokäyttö ovat nykyajan termejä ja nuorisolle  perusarvoja. Vaikka jätteen hyötykäyttöä kannatankin, niin en ole vielä itse yltänyt vastaavalle kierrätyksen tasolle. 

Kevään käpypitsiperhonen

 

 

Perhosen kukat on korvattu kristalleilla

 

Kesäkuu on jo pitkällä enkä ole vielä kartuttanut perhoskokoelmaani. Teri Dusenbury on lennokkaalla tyylillään yksi suosikkisuunnittelijani. En ole vielä ostanut hänen kirjojaan vaikka harmittaakin, että blogi on lopetettu. Tein hänen suunnittelemansa perhosen, jossa on samalla harmoniaa ja huumoria. Loistava ohje. Ehkäpä seuraavan kirjaostoksena harkitsen vaikkapa tätä.

Perhosessa lankana Lizbeth ja kukkien tilalla Swarovski kristallit.

 

 

 

 

Renulekin kevätliina jatkuu

 

Liinan värivalintana luminen jäälautta

 

Koulut ovat loppuneet ja kesä virallisesti alkanut. Minä teen edelleen kevätliinaa. Liina on nyt siinä vaiheessa, että vain yksi kerros puuttuu. Viimeinen kerros on pitkä ja kuvio vähän edellisiä kerroksia hitaampi, joten viimeinen värivalinta ja loppurutistus käpyilyssä, niin liina on valmis.

  

Punainen käpypitsiruusu helmilangasta

 

Kuihtumaton kukkalahja.

Käsitöitä kevätkukkien aikaan. Liina jatkuu edelleen, mutta tein taas pienen välityön.

Harjoittelin 3D-ruusuja keltaisella langalla kolme viikkoa sitten. Tein vielä samalla teemalla punaisen pitsiruusun, jonka aion antaa lahjaksi. Tässä kohdassa mukaan tuli käsityöläisen ylpeys; vaikka omaan maljakkoon voin laittaa pitsiruusut kukkapaperivarrella, niin tähän lahjaan tein lankavarren. Lankavarsi tarvitsee selvästi vielä harjoitusta, koska lopputulos oli kaikkea muuta kuin tasainen.

Kukka 

Kukassa käytin kaapista löytynyttä punavalkoista helmilankaa, varressa ja lehdissä edelleen Lizbeth 40 - lankaa. Kukan keskellä on pieni punainen puuhelmi pujotettuna rautalankaan, jolloin varren rautalanka ja kukka pysyvät lujasti yhdessä. Kukan ohje on sama kuin kolme viikkoa/postausta sitten keltaisissa ruusuissa. 

Puuhelmi kukan keskellä

Tein kukan varteen solmut kaksoissolmun toista solmua käyttäen, mutta en kiertänyt kukkavartta työn aikana riittävästi, jotta kierrevaikutus olisi tullut näkyviin. Ehkä muistan olla huolellisempi seuraavalla kerralla. Varren loppuun laitoin tipan koruliimaa liittämään rautalankavarren ja langan. Toivottavasti liima pitää, vähän huolestuttaa, sillä yleensä käytän pikaliimaa koruihin. Pitseihin en yleensä laita liimaa, mutta nyt varren pään liimaaminen tuntui siistiltä ratkaisulta.