Risti

Pitkäperjantain ristin tein tällä kertaa viimeksi ostamastani kirjasta: Tatted Treasures, Jan Strawasz.
Lanka on kullanvärinen, Päivän väri on musta, mutta kultainen sopii kuitenkin korostamaan surumielistä kirkkautta, joka hohtaa Kristuksen vapaaehtoisesta kärsimyksestä.

Pääsiäisen sää muistuttaa tänä vuonna enemmän joulua. Toissailtana kävin lähikaupassa ja kotimatkan kävelin sakeassa lumipyryssä. Seuraavana aamuna maisema oli kuin suoraan joulukortista. Kevät on todella myöhässä. Onneksi aurinko sentään sulattaa lunta ja antaa toivoa kesästä tänäkin vuonna.

Palmusunnuntain kukkia

Pajunoksa

Kuluneella viikolla en ole ehtinyt juurikaan sukkulaan tarttua ja aika on mennyt lähes ilman käpyilyä. Palmusunnuntain koristeeksi tein kuitenkin pieniä kukkia pajunoksiin. Kukista tuli jopa liian pieniä, vaikka käytin virkkauslankaa. Kiireisen kukantekijän malli oli niin yksinkertainen, että tässä olisi varmaan ollut taas villalanka paikallaan, jotta kukat olisivat olleet riittävän näyttäviä. Ehkä lisään pääsiäiseksi oksiin muitakin koristeita, ettei tarvitse mennä niin läheltä katsomaan. 

Oksan valintakin tuli tehtyä auringon laskun jälkeen ja siksi oksa on puukupissa. Maljakkoa ajattelin, mutta käyrää oksaa ei saanut mitenkään asettumaan maljakkoon. Toivottavasti muistan tämän ensi vuonna ja valitsen oksan ajoissa päivänvalossa.

Palmusunnuntainene pajunoksa 

Solmukirjanmerkki

Kirjanmerkki "vihreitä solmuja"

Käteen osui kelttisukkula ja huomasin, että on kulunut aikaa kun olen sitä viimeksi käyttänyt. Olen joskus katsellut Yvonne Reypan kirjanmerkkiohjetta ”Green Knots”. Nyt päätin kokeilla. Muuten kaikki meni hyvin, mutta tein tätä samalla kun katsoin televisiosta jotain dekkaria. Tuli välillä kiristettyä liikaa ja toisinaan renkaat jäivät liiankin löysälle, joten jälki ei ole niin tasainen kuin voisi olla paremmalla keskittymisellä.

Kapea kelttisukkula pienen kirjanmerkin mittakaavana

Eilen ajoin autolla yli 400 km ja ihailin auringon valoa, joka hiljalleen sulatta lunta ja tuo kevättä. 

Auringossa kimaltavia ja kasvavia jääpuikkoja

Pakkasaurinkomaisema oli paikoin hyvin kirkas, kun hanget vielä taittavat valoa ja häikäisevät. Syvänsininen taivas oli täysin pilvetön, en oikein muista, milloin olisin tällaisessa kevättalvisäässä viimeksi ajellut.

Luminen järvimaisema Parikkalassa

Kevätterveisin,

Marja

punaiset korvakorut neulalla

Pitkästä aikaa halusin tehdä jotain neulalla.

Huomaan jäljestä, että neulan valinta on tärkeää. Ohuemmalla neulalla jälki on lähes yhtä siroa kuin sukkulallakin. Toisaalta paksummalla neulalla voi korostaa jotain yksityiskohtaa. Näissä koruissa viimeinen, uloin kerros on tehty nukkeneulalla, joka on langalle hieman liian paksu. Kokeilin tässä siis runsaampaa reunusta.  Eihän tuo kovin siisti ole, mutta paksumpi uloin kerros tuo koruihin näyttävyyttä. Tätä teniikkaa saatan kokeilla toistekin, kunhan sopiva malli tulee vastaan.

Mallin hain netistä, valitettavasti nauhalla puhutaan venäjää, eikä mallikuvaa solmumäärineen valitettavasti videolla edes vilahda.

t. Marja

Pakkaskukka

Kukka päivänvalossa.

Pakkanen ei vain hellitä. Eihän sen kanssa mitään varsinaista ongelmaa ole, mutta kevät saisi jo tulla. Villalangat tuntuvat vieläkin luontevammilta materiaaleilta näin pakkasilla.

Tein villakukan verihelttaseitikillä värjätystä langasta vaaleanpunaisen puuvillaisen virkkauslangan kanssa.  Kukan halkaisijaksi tuli kuitenkin vain muutama sentti. Näitä pitäisi olla todella paljon, että saisin näyttävän kukkaoksan. Ajattelin että olisi mukava saada kuihtumattomia kukkia maljakkoon, mutta täytyy kehitellä suurempi kukka.

Lehdissä lankana on nokkosella värjätty lanka, kuten monesti aiemminkin. Nyt mietin pietaryrtillä värjättyä lankaa, mutta se oli mielestäni liian vaalean vihreä.

Päivitys on lyhyt, huomenna on tarkoitus lähteä käsityömessuille hakemaan uusia ideoita tai vain ihmettelemään muiden käsityöläisten ahkeruutta.

Tunnelmia yhdistyksen osastolta.

Olin mukana messuosastolla lauantaina. Kiinnostuneita riitti kokeilemaan tekniikkaa. Harmi vain, ettei kukaan näytteilleasettajista myynyt käpyilysukkuloita. Päivä oli mielenkiintoinen, vaikka muihin osastoihin tutustumiseen jäikin melko vähän aikaa. Uusi rollup toi hyvin osastoa esille.

Mon Bijou

Varastoihin on kertynyt kaikenlaisia helmiä. Useimman eivät sovi ollenkaan keskenään samaan työhön. Niitä on jäänyt tähteeksi, niitä on ostettu kun on kauniita vastaan tullut. Osa on omia ostamiani, osa lapsen hankkimia. Päätettiin joskus, että pidetään osa helmistä yhteisinä. joita voidaan käyttää tarvittaessa toiselta kyselemättä.

Nyt otin esille vihreitä helmiä. Suuremmat helmet ovat tässä Swarovski-helmiä ja pienemmät helmet
ovat lasihelmiä. Langaksi valitsin ohuehkon virkkauslangan. Aloitin ensin ohuemmalla, mutta huomasin pian, että nuo pienet vihreät helmet vaativat paksumman langan. Malli on Mon Bijoux , jonka ohje löytyy linkistä kahteen pdf-tiedostoon jaettuna.

Värien valinnassa yllätin taas itseni. Luulin ottavani vaalean kullanvärisen langan vihreän seuraksi, mutta nyt valokuvista huomasin, miten punainen tuo lanka lopulta olikin. Lanka on punertava myös luonnon valossa. Lampun alla väri näytti erilaiselta. Tein tätä korua pääasiassa iltaisin, joten luonnon valon vaikutuksen näin vasta valmiin työn kanssa. Nyt kun väritys on selvillä, niin seuraava vaihe on löytää asu, minkä kanssa tämä käy.
Taakse kiinnitin pitkän neulasoljen ohjeen mukaisesti. Tämän korun halkaisijaksi tuli n. 5 cm.

Ikkunakoriste

Selailin uutta kirjaani ” Jan Stawasz, Tatted Treasures” Valitsin ikkunakoriste 1 -mallin Kirjassa tämä oli pujotettu metallikehykseen. Näin meinasin itsekin tehdä, mutta huomasin, että minun alumiinilankani oli tähän tarkoitukseen liian paksu. Metallikehys kirjassa oli kaunis, ja laitankin ohuemman metallilangan ostoslistalle, mutta nyt toistaiseksi oli kuvattava ilman kehystä. Kevyesti kovetettuna tämä jääkin toistaiseksi roikkumaan kukkatelineeseen.

Marja

Sydämet

Ystävänpäivän sydämiä

Pakkaskausi jatkuu vielä. Välillä sormetkin tuntuvat olevan kohmeessa ja tulee mielessä luokitelluksi käpypitsi kesäkäsityöksi. 

Ystävänpäivää ajatellen tein pari pientä pastillinsävyistä sydäntä. Sydämistä suuremman ohje löytyy täältä ja pienemmän sydämen täältä. Pienempää sydäntä muokkasin. halusin tehdä kaikki renkaat saman kokoisina. Sydämen nimikin oli joulusydän, mutta nyt talvella ja kirjavalla langalla tehtynä kuvio on selkeämpi näin.

Huomenna on laskiaissunnuntai. Jos ei ihan pulkkamäkeen lähdetä, niin ajattelin viedä lapset Kuusankoskitalon pihalle ihailemaan lumiveistoksia. Tänään on ohjelmassa vielä laskiaispullien tekeminen.

Hyvää Laskiaista ja Ystävänpäivää!

toivotellen Marja


Lisäys 12.2.2018
Veistokset ovat olleet pystyssä jo tovin, ei vaan olla ehditty katsomaan ennen laskiaista. Sää oli hyvä, vain pientä lumisadetta. Lumisade ei haitannut ulkona liikkumista, mutta uusi lumi peitti ikävästi veistoksia. Onneksi ei kuitenkaan liikaa.

Lumiveistoksia 2018 Kuusankoskella

Suurimpana kuvassa on yleisön suosikki; Timo Koiviston teos nimeltä Ei riidellä enää.
Veisto vesseleiden "häävalssi" oli kauttaaltaan niin valkoinen, että kuvaaminen oli hyvin vaikeaa, enkä meinannut kännykkäkameralla saada tanssiparia erottumaan ollenkaan.
Lilli Salon veistos "surun pyyhit silmistäni" oli myös selkeä ja vaikuttava. Tässä päänpäälle satanut lumi ehkä häiritsi.
Alakulmassa on Icemen teamin "Liisa pien" (Lili Marleen), joka on hieno ja pikkutarkka teos.
Västilän veiston teoksessa ; "Marssii norsujen kanssa" voi lapset kiivetä ja laskea liukumäkeä.
Vossikka talli; "vain vanha riimu" huokuu historiaa, mietin mikä eläin seisoo katolla. Arvelin sitä lampaaksi, vaikka onkin peittynyt lumesta vaikeasti tunnistettavaksi.

Kuvassa se osa veistoksista, joista sain parhaiten erottuvat kuvat.

kukkia katveessa

Pitsikukkia polun reunalla

Ostin Tampereen käsityömessuilta Jatan aitan osastolta Jan Stawaszin kirjan ja halusin nyt ottaa sieltä ohjeen. Kokeilin paria kukkaa, kun en osannut varsinaista mallia valita.

Sitten en löytänyt sopivaa korttipohjaa luonnonvärisille kukille ja laitoin ne lopulta taulukehykseen. Taustakuva taulussa on vanha valokuva, jonka olen ottanut joskus 90- luvulla vanhassa Valamossa. Olin sukuseuran mukana kokeilemassa mahdollisia patikointireittejä turisteille. Valamon saaren luonto on ainutlaatuinen ja kuvia tuli otettua ihan vain matkan varrelta. Läheskään kaikki kuvat eivät päätyneet mihinkään albumiin ja tässä löysin käyttötarkoituksen yhdelle valokuvalle. Lopputulos ei ole hassumpi, vaikka kukkien lanka olisikin voinut olla luonnonvärisen sijaan värikkäämpi.

Minulla on ollut suunnitelmissa karsia turhia tavaroita ja nostaa kaapin kätköistä esille merkittäviä ja positiivisia esineitä. Tämänkin kaappiin hautautuneen valokuvan esille nostaminen tukee tätä tavoitetta ja on hyvä alku kaappisaneeraukselle 

uusi käpypitsikirja

Villakukkia ja - sukkia

Villaruusut

Kävin läpi villalankoja ja innostuin tekemään villasta pieniä kukkia. Tein ruusuja, joihin laitoin keskelle kierrätyslasihelmen. Sitten laitoin ruusut kippoon ja yritin kuvata. Auringon asento on vielä sellainen, etten onnistunut saamaan kippoon valonsäteitä kukkien kanssa. Kyllästyin ja laitoin kipon alassuin lasipöydälle ja sitten kokosin kukat kipon pohjan päälle. Nyt ruusut suorastaan kylpivät auringon säteissä ja ruusut kuvassa eivät näytä niin synkän ankeilta kuin siellä kipon sisäpuolella ilman valoa.

Ruusuissa käytin luonnonväristä valkoista ja mustaa villalankaa sekä verihelttaseitikillä värjättyä punaista ja savikalla värjättyä keltaista lankaa. Minulla on vielä nokkosella värjättyä vihreää Eestiläistä lankaa, josta ajattelin tehdä ruusunlehtiä näihin kukkiin. Sitten voisin kiinnittää vielä hakaneulan taakse, jolloin näitä kukkia voisi käyttää somisteena. tai rintaneulana. Värjätyt langat olen ostanut Koivukorven tilalta Haminasta Haminasta. Valkoisesta kerästä on vyöte hävinnyt, en muista, mistä se on ja musta on Seppälän lammastilalta Miehikkälästä. Musta oli kyllä virhe, noille kukille en tee mitään. Mietin voiko niitä käyttää ollenkaan, vai kuuluvako ne epäonnistuneisiin ideoihin. Musta vain on liian synkkä ruusuksi.

Joulun aikaan tein inventaariota villalangoista ja neuloin kotisukat sisäkäyttöön. Nämä sukat eivät kestä kovaa kulutusta, koska ovat 100% villaa. Nykyisin monet lampurit kehräyttävät osaan langoista nailonvahvisteen, jotta saadaan kestävämpiä sukkia. Olen sellaista ostanut kerran, mutta neuloin siitä lapaset, kun lapasten tarve oli suurempi. Seuraaviin sukkiin kyllä aion ostaa lammastilalta vahvistettua sukkalankaa.

Neuloin myös kahdesta 100g vyyhdistä kaulaliinan, jonka reunat koristelin vaalealla kainuunharmas  – rotuisen lampaan villalangalla, joka on peräisin Rintalan tilalta Yläneeltä.

Villasukat

Olen neulonut sukkia vuosittain sen verran, että perhe on pysynyt sukissa. Kantapää on aina ollut se perinteinen vahvistettu kantapää. Nyt törmäsin Arnen ja Carlosin sivustoon ja halusin kokeilla heidän versiotaan kantapäästä. Tämä ohje oli hauska ja erilainen. Ajattelin, että ei voi olla mukava jalassa, mutta kun sovitin sukkaa, niin en edes huomannut eroa perinteiseen kantapäähän.

Kaulaliina

Kaulaliinaan tein käpypitsikukkia somisteeksi. Kovetin niitä kyllä, mutta jos eivät kestä käytössä hyvänä, niin otan ne sitten pois. Kukat on vain pujotettu neuleeseen ja helppo vaihtaa sitten kestävämpään koristekuvioon. Pidän näistä kukista ja toivon, että ne kestävät

Liikuin Kaakonkulmalla ja ostin taas uuden värisiä vyyhtejä uusiin inspiraatioihin Koivukorven tilalta Haminasta.  Langoissa oli väriaineina kaksi erilaista sipulia, tummempi oli ollut pitkään värjäysvedesä, jauhosavikka, verihelttaseitikki ja Marja aronia.

Ksvivärjättyjä lankoja

Marja