Jääpisara 2

Lumihiutale taulun talvimaisemassa

Muistin, että minulla oli pari pienempää jääpisaroihin sopivaa helmeä ja löysinkin ne pienen etsimisen jälkeen. Samalla käsiin osui tuo vanha ohut puuvillalanka. Tein jääpisaran keskustan ja sitten etsin vähän saman sävyisiä helmiä ympärille. Malli muotoutui samaan tahtiin työn edistymisen kanssa, joten ohjeeseen en nyt voi laittaa linkkiä. Lanka on oikeasti tummempi kuin kuvassa, mutta en tänään saanut otettua kuvaa päivänvalossa. Lanka on ohut ja jääpisaran halkaisija n. 3,5 cm.

Marja

Jääpisara

Sateet hellittivät ja vaihtuivat talven pakkaseksi, joten tein lopulta jääpisaran minäkin. Olen viime aikoina ihaillut  Dianen , Ninettan ja monen muun jääpisaroita, Carollyn käytti persoonallisia helmiä ja Jane meni askeleen eteenpäin ja teki neliön muotoisena. Minä halusin aluksi jotain ihan perinteisemäpää ja hain ohjeen Elena lace mallistosta.

Etsin varastoistani sopivaa helmeä, mutta en löytäyt. Otin sitten tuon vähän epämääräisen muotoisen Swarovski helmen ja pieniä helmiä samaa väriä. Isossa helmessä muodon lisäksi myös paksuus vaihteli ja tämä epätasaisuus toi haastetta ja pientä epätasaisuutta lopputulokseen. Kaikesta huolimatta sain jääpisarani lopulta valmiiksi ja pysymään koossa. Pienet metallihelmet ovat oikeasti vähän kuparin sävyisiä, mutta kännykän kamera ei tätä halunnut näyttää kuvassa.

Kiinnitin taakse neulan, kuten ohjeessakin. Jos haluan tätä käyttää, niin kovetan vielä vähän, että pysyy varmasti tähden muotoisena eivätkä yksittäiset sakarat taipuile. Kiva pieni työ. Ohjeessa luki, että valmistus kestää neljä tuntia. En mitannut aikaa, mutta minusta neljä tuntia tuntuu aika paljolta. ja siihen nähden myyntihinta 13,92€ tuntuu suomalaisittain ajatellen aika pieneltä. Käsityön hintaa on vaikea määritellä. Minä en kyllä tätäkään tuohon hintaan myisi, tosin tässä minun työssäni kristalleille tulee jo hintaa melkoisesti.

Marja

Sadepisaraliina

Liina lampun valossa

Otin kuvan sisällä tummalla taustalla lampunvalossa ja liina erottuu hyvin. Mutta harmittaa, kun langan väri häviää sisällä otetuissa kuvissa. Nyt talvella valoisa aika on vielä niin lyhyt, että työpäivän ohella ei oikein ehdi kuvaamaan valoisan päivän aikaan. Alla on toinen kuva otettu luonnonvalossa lasipöydällä, eikä väriä tarvitse arvailla. (lankakerässä luki, että vedenvihreä)

On mennyt niin pitkä tovi lumihiutaleiden kanssa, että halusin välillä tehdä muita kuvioita. Olen ihaillut tätä Erika Tashiron Sadepisarakuviota ja nyt sain sen tehtyä. 

Mallihan on ajankohtainen, sillä sadepisaroita on viime aikoina riittänyt. Talvikelit ovat poikkeuksellisen liukkaat, kun vuorotellen sataa vettä ja pakastaa. Ei siis ihme, että sadepisarat tulevat myös pitseihin. Viime vuonna näihin aikoihin oli 18 astetta pakkasta, tänään oli kai aste, ennekuin päiväksi lämpeni taas. Tämä pohjoinen ilmasto on vähän liian vaihteleva ja ennakoimaton 

Vedenvihreä on yksi suosikkiväreistäni. Sillä saa tehtyä hillittyjä kauniita pitsejä, mutta vesipisaraan se ei ole paras väri. Tulin juuri ajatelleeksi, että vesipisarasta heijastuu kaikki spektrin värit, joten langan valinta oli täysin väärä. Toivottavasti joskus tulee vastaan sateenkaarilanka, josta saa värikkäämpiä vesipisaroita.

Liina luonnonvalossa

Marja

Hyvää Uutta Vuotta 2018 !

Vuodenvaihteen lumihiutaleet

Vähän ennen joulua tyttäreni toi minulle parittoman korvakorun, jonka pari oli hävinnyt. En ole etsinyt vieläkään oikeaa lankaa tehdäkseni uuden parin. Täytyi ensin tyhjentää valkoisia sukkuloita lumihiutaleiden tekemisen jäljiltä.

Pariton koru

Tein valkoisista ensin samanlaiset korut, joita aion tarjota kadonneen tilalle. Minusta koru on kauniimpi valkoisena. Tyttö tulee huomenna reissusta kummitädin luota ja katsotaan kelpaako nämä.

Korvaavat korut

Tyhjensin loputkin sukkulat pieniin hiutaleisiin. Nyt on vanhan vuoden sukkulat tyhjennetty ja tehty tilaa uuden vuoden uusille kuvioille. Jos nuo ensimmäiset korut eivät kelpaa, niin toivottavasti näistä muista jotkut kelpaavat. Teen kyllä vielä tarvittaessa parin tuohon vanhaankin, jos on ihan välttämätöntä. Tässä siis vuoden viimeiset korut.

Katsoin muuten, mikä oli vuoden 2017 katsotuin pitsi ja täytyy myöntää, että yllätyin. Kiinnostavimmaksi osoittautui elokuussa julkaistu  kukkarokassi . Toisaalta ei pitäisi ihmetellä, koska nuo ruusut on kauniita ja olen itsekin miettinyt minne tuota kuviota vielä soveltaisin. Lisäksi tiedän, etten ole ainoa tätä kuviota tänä vuonna käpyillyt ja olisikin mielenkiintoista nähdä muiden versioita kuviosta.

Kiitos kuluneesta vuodesta !

Marja

Jouluenkeli

Etsiskelin jouluenkelin mallia, mutta en oikein löytänyt sopivaa. Sitten alkuviikolla osallistuin kirkossa kauneimpiin joululauluihin. Siellä käsiohjelman kannessa oli viivaenkeli, joka houkutteli kokeilemaan käpypitsiversiota kotona.

Enkeli syntyikin sitten lopuksi yksinkertaisesti neljästä renkaasta ja kahdesta kaaresta.Kokeilin paksummasta virkkauslangasta, koska pelkäsin katkaisevani langan noin pitkissä ja haastavissa renkaissa. Haastetta oli myös saman renkaan kahdensuuntaisissa solmuissa. Sain kuitenkin enkelin aikaiseksi, vaikka se ei ihan samalta mallin kanssa näytäänytkään. Tekisi mieli kokeilla vielä ohuemmastakin langasta. Nyt en ehtinyt tehdä näitä enempää, kun jouluvalmistelut ovat vielä pahasti kesken.  Onneksi joulu kuitenkin tulee ajallaan ja valmistelut väistämättä loppuvat, kun ei aattoa voi keskeneräisten valmisteluiden takia siirtää.

Rauhallista Joulua ja Enkelin siipien havinaa !

t. Marja

Lumihiutale josefiinan solmuilla

Hiutaleita luonnonvärisellä villakaulaliinalla.

En malttanut vielä lopettaa lumihiutaleiden tekemistä. Tämä Robin Perfettin malli on siro ja koristeellinen, Ohje kuitenkin on hyvin yksinkertainen ja selkeä. Näitä teen vielä joskus joulukuuseen enemmänkin. Tänä vuonna kuusi on vielä kirjava, kun lapsilla on itsetehtyjä koristeita ja koristelevat kuusen. Lapset kasvavat ja luulen, että kuusesta löytyy tulevina vuosina paremmin tilaa myös minun lumihiutaleilleni.

Mallissa nuo josephinen solmut oli tehty tiukemmiksi kuin minun hiutaleessani. Tein omat renkaat löysemmillä solmuilla ajatellen, että lumihiutaleeseen sopisi paremmin löysempi ja lumipallomaisempi rengas. Ehkä alkuperäistä mallia noudattamalla lopputulos olisi ollut sirompi, mutta olen tyytyväinen omaan ratkaisuuni ja koristeellisiin hiutaleisiini

.

Löysiä solmuja lähempää

16 päivän lumihiutale

Lumisadetta vanhan valokuvan jokimaisemassa

Suomi täytti keskiviikkona 6.12 sata vuotta kauniissa ja lumisessa talvimaisemassa. Ilma oli tyyni, mutta tuulenpuuska avasi lipun kuvattavaksi. Ensimmäinen vuosisata itsenäisenä valtiona on ollut aika uskomaton tarina. Vuosisataan on sisältynyt sotaa ja jälleenrakennusta, asutusta ja pellonraivausta, kovalla työllä raivattuja peltoja on laitettu pakettiin ja metsitetty, Teollisuus on kehittynyt huimin harppauksin ja kaupungit kasvaneet. Hyvinvointi ja vauraus ovat lisääntyneet. Demokraattisessa yhteiskunnassa kaikilla on ollut hyvät lähtökohdat elämään ilmaisen koulun ja terveydenhuollon myötä. Tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivässä puolueettomassa valtiossa on ollut hyvä elää. Toivottavasti seuraavan vuosisadan aikana ei unohdeta niitä arvoja ja kokemuksia, jotka ovat hyvinvointiyhteiskunnan taustalla ja joiden avulla turvallinen yhteiskunta on luotu.

Suomi 100 vuotta 

Minun itsenäisyyspäivän perinteisiini ovat kuuluneet joulutortut ja piparkakkutalon kokoaminen. Näistä pidin kiinni tänäkin vuonna, ja totesin lapsille, että nyt on taas päivä, jolloin äiti polttaa jonkun sormen sulassa sokerissa. Piparitalo on pystyssä, asukkaat vielä puuttuvat. Taas heräsi ajatus, josko ensi vuonna käyttäisi kokoamiseen pikeeriä ja säästäisi sormet kuumalta pannulta. Piparitalo on nyt valmis ja tuo joulun tunnelmaa valkoisen piirongin päällä olohuoneessa. Mökki on seisonut koristeena yleensä kuukauden ja lopulta loppiaisena sen on saanut syödä. Tämä aikataulu yleensä toimii, koska joulupipareita syötäväksi riittää loppiaiseen asti ja sitten on piparitalon vuoro.

Tämän lumihiutaleen malli on Lene Bjönin kirjasta  Snowlakes in Tatting, vuodelta 2002. Malli on kuudennentoista päivän lumihiutale. Lankana on edelleen Lizbeth 40 ja värinä lumivalkoinen ja jäänsininen. Katselin vanhoja valokuvia ja otin lumihiutaleiden taustaksi vanhan talvisen valokuvan.  Käpypitsitöiden koko on niin pieni, että valokuva riittää hyvin taustaksi

Tein tähän kuvaan muutaman pienemmän lumihiutaleen saadakseni aikaan lumisadevaikutelmaa. Tuon suuren hiutaleen kanssa nämä yksinkertaiset pienet kuviot näyttävät sirommalta lumihiutaleilta kuin oikeasti ovatkaan.

Lene Björnin lumihiutale

 Otin vielä lähikuvan lumihiutaleesta vaikka hyvinhän se erottuu myös mustavalkovalokuvan päältä.

Marja

Lumikide oksalla

Lumihiutaleet kuusen oksalla

Tänään oli vihdoin oikeasti luminen päivä ja talvinen maisema. Aamulla puut olivat huurteessa ja maisema utuisen valkoinen. Ajelin pientä tietä, jonka reunoilla lumiset puut taipuivat tielle. Yritin painaa tunnelmaa mieleen joulua varten siltä varalta, että joulusta tulee lumeton.

Jatkoin vielä omien lumihiutalekoristeiden tekemistä, jos vaikka oikeat lumihiutaleet sulavat. Tällä kerralla valitsin kuvion, jota ei ilmeisesti ole suunniteltu lumihiutaleeksi, mutta minusta se näytti siltä. Kuviossa hahmottuu lumikiteen kuusisakarainen muoto ja joskus lumikiteet ovat hyvin monimutkaisia kuvioita, siksi mielsin tämän kuvion lumihiutaleeksi. Kuvion suunnittelija voi olla eri mieltä, koska mallissa on värinä pinkki ja valkoinen.

 Lankana lumihiutaleessa edelleen Lizbeth 40  lumivalkoinen ja jään sininen. Tässä vielä linkki ohjeeseen

Lumihiutale

Lumihiutale

Robina Melvillen lumihiutale

Muutaman päivän ajan tuntui jo talvelta, kun lunta oli reilusti maassa ja puiden oksillakin. Lumi valaisi maiseman piristävästi. Olihan se kirkasta ja tyttäreni käytti oikein aurinkolaseja lumen heijastuksen takia lyhyenä valoisana päivänä. Nyt talvea odotetaan taas, kun lumi suli pois ja maisema on synkkä. Toivottavasti jouluksi sataisi lunta.

Talven toivossa tein lumihiutaleen. Ohje on Ring of Tattersin syksyn jäsenlehdestä, ja ohjeen on laatinut Robina Melville. Lankana lumihiutaleessa on Lizbeth 40 ja värit ovat lumivalkoinen ja jäänsininen.

Kuvan tausta on lapsen joulukonserttilipun taustana oleva lumisadekuva. Alkuviikosta on perinteiset musiikkiluokkien joulukonsertit. Tämä on jo kahdeksas vuosi, kun meidän perheessä on ollut musiikkiluokkalaisia esiintymässä. Konsertissa käyminen alkaa olla jo perinne, joka jatkuu varmaan vielä sitten kun omat lapset eivät siellä enää esiinny. 

Kaunis myös toiselta puolelta.

Syksykukkaliina valmistui

Syksykukka Ø 18 cm

Sain syksykukaksi muuttuneen tattinweedin ”pilvien puutarha”- liinan valmiiksi. Ohjeen liinaan löysin Instagramista. Nyt huomasin, että yksityiskohtaisempi ohje löytyy blogista .

Syksyn värien lisäksi liinassa on jäänsininen, ja ajattelin, että lopputulos olisi huurteinen kukka, mutta ehkä tämä sininen on huurretta sinisempi. Sukkulassa on yhä syksyn voimakkaita värejä, vaikka luonto on jo synkkä, ankea ja loskainen. Ruska on kuihtunut pois. Täytyy varmaan jo ihan tietoisesti piilottaa kaikki ruskanväriset langat, jotta pääsee eteenpäin. Loppusyksyn olisi jo aika kääntyä alkutalveksi, ja siihen yritän asennoitua.

Blogin päivitys siirtyi tähän iltaan, kun kävin Tampereen käsityömessuilla. Kello oli herättämässä jo viiden jälkeen, joten en eilen illalla tietokonetta avannut. Tänä vuonna tyttäreni 11v oli houkutellut kaverin messuille mukaan. Tytöillä oli kiinnostuksen kohteet hieman toiset kuin minulla, joten mentiin eri reittejä. Se oli ihan mukavaa. Ei eksytty toisistamme lopullisesti, vaikka siinä hälinässä ei puhelimen ääntä aina kuullutkaan.

Suomenlampaan villan esittelyseinä.

Messuilla ilahduin erityisesti suomenlampaan villan esillä olosta, onhan suomalainen villa ollut aina lähellä sydäntäni. Sanna Vatasen kokoama lankalaboratorio oli hieno. Siinä oli villa eri muodoissa ja eri hienouksissa. Pitkän kuitunsa ja pehmeytensä ansiosta suomalaisen alkuperäisrodun villa taipuu moneen muotoon, mikä tuosta esittelyseinästä kävi hyvin ilmi. Sanna Vatanen on myös ollut tekemässä uutuuskirjaa nimeltä ” BÄÄ! Neulo & virkkaa suomenlampaan villasta”.

Sanna Vatasen villatöitä

Messureissu sujui mukavasti. Kuuntelin autossa kotiin tullessa kuinka tytöt miettivät Käsityömessujen nimeä. Nimi oli heidän mielestään harhaanjohtava; se kuulostaa sille, että siellä on vain vanhoja mummoja opastamassa nuoremmille ihmisille miten käsitöitä tehdään.  Nyt messut on suuret ja siellä on esillä paljon kaikkea, eikä sitä voi nimestä päätellä ja tietää, jos ei käy messuilla. Tämä oli siis 11v nuorison näkemys asiasta.