Liinan aloitus

Mary Konior's doily "Dahlia"

Viimeajat olen purkanut muuttolaatikoita. Pitsikirjatkin ovat vielä vähän missä sattuu, koska pakkasin kirjoja ja papereita painon mukaan tasaisesti kaikkiin laatikoihin, ettei yksittäiset laatikot tulleet liian painaviksi. Kesken tavaroiden järjestelyn lapset halusivat uimarannalle, joten sain liinaa alulle. Lapsen kaveri valitsi virkkauslangan ja Koniorin kirjasta ohjeen Daalialiinaan todeten, että tämä on kaunis. Sain uimarannalla pitsin hyvälle alulle ja lapset saivat uida rauhassa lämpimänä päivänä. Sitten sää taas viileni.

Juhannusaatto oli viileä, silti haaveilin juhannuksesta meren rannalla. Ajettiin 60 kilometriä rannikolle, mutta meri oli harmillisen tyyni. Juuri raikas merituuli oli minun juhannushaaveena.

Sää selkeni rannikolle mennessä ja ilma oli raikas. Lokit tuppautuivat lähelle ja kerjäsivät leivänmuruja häiriten lapsia. Keskikesän luonto oli rauhallinen ja kaunis valkean yön valossa.

Juhannusyö Suomenlahdella

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Kännykän suojakuoret

Minulta putosi puhelin lattialle sellaisessa kulmassa, että näyttö hajosi. Puhelin on aina mukana ja siihen on niin tottunut, että on vaikea ajatella mitä kaikkea meni. Sain piuhan kanssa siirrettyä kuvat tietokoneelle, mutta muuten en puhelinta voinut käyttää. Vien vanhan puhelimen vielä korjattavaksi, mutta ostin uuden tilalle. Tämä puhelin on samanlainen kuin tyttärelläni, mutta aina on työlästä opetella uuden puhelimen kommervenkit. Ehkä ne vielä opin. Kameran kannalta tilanne on katastrofi; Vanhassa puhelimessa (samsung K Zoom) oli 20MB kamera ja hyvä zoomaus. Tässä mykyisessä on 13 MB, eikä zoomia juuri lainkaan. Ainakin siltä tuntuu, kun on luksukseen tottunut. Siksi haluan yrittää vanhan korjauttamista. Kuvaaminen oli niin helppoa, huokaus.

Kaupassa oli vain kaksi kuorivaihtoehtoa tähän uuteen puhelimeen, musta kalliimpi ja valkoinen halvempi. Olisin ottanut mustan, mutta myyjä vakuutti tämän valkoisen olevan paljon kestävämpi, joten otin valkoisen. Kotona mietin, että jos tuunaan kotelon omanlaiseksi, niin  siitä tulee siedettävämpi. Tein siis pitsin Mary Koniorin ohjeella ”Queen’s Garter”

Väriksi valitin langan, jossa on sekä jäänsinistä, että lumivalkoista. Se erottuu valkoisesta sopivasti, mutta ei liikaa. En halunnut kovin räikeää kontrastia valkoisen kotelon ja pitsin välillä. Nyt pitsi erottuu selkeästi, mutta ei räikeästi.

Kiinnitin pitsin teksfiksillä ja tekstiili decoupase lakalla. Mietin voisiko texfixiä sivellä laimennettuna koko kotelon yli, jos saisi helpommin puhdistettavan pinnan, valkoinen on niin arka väri. Tätä mahdollisesti kokeilen. Ainahan voin ostaa uuden kotelon, jos tämä nyt kertakaikkiaan menee näissä kokeiluissani pilalle.

Vähän jännittää, miten tuo pitsi kestää tuossa taitekohdassa. Olisi ollut varmaan järkevämpää kiinnittää pitsi pystysuuntaan etupuolelle, mutta halusin vinoon. Jos joudun vaihtamaan koteloa, niin kiinnitän sitten pitsiä vain taipumattomiin osiin. Toivottavasti tämä kuitenkin kestää.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Pannunaluset

kasvivärjättyä villaa

Vierailin lampolassa. Siellä karitsa paistatteli päivää lampolan ikkunasta ja laudanraoista siivilöityvässä auringon valossa runsaalla olkikuivikkeella. Mikä sen mukavampi tapa totutella alkavaan kesään, joka tulee tällekin karitsalle olemaan ensimmäinen kesä. Vaikka rotu ei ole suomenlammas vaan Texel, niin lampaat saavat ajattelemaan villalankoja. 

Keväinen karitsa

Kartutin pannunaluskoelmaani kahdella uudella pannunalusella. Ajattelin, että Tämä malli; English Tudor Rose,   sopisi villalankaan. Olen oppinut valitsemaan villalangalle yksinkertaisia malleja, nyt kävi kuitenkin niin, että villalanka oli liian ohut. Pannunalusista tuli liian pieniä, siksi jatkoin vielä  vaikka ohje loppuikin jo.

Keskellä English Tudor Rose

 Langat ovat Koivukorven tilalta Haminasta, lukuun ottamatta tuota nokkosella värjättyä vihreää Saarenmaalaista lankaa. Punainen lanka on verihelttaseitikillä värjättyä. Koivukorven tilalla värjätään lankoja kasviväreillä, jolloin lankojen värit luonnonväreinä sopivat aina toisiinsa. 

Verihelttaseitikkiruusu

Suomenlampaan villa on hyvin pitkäkuituista ja siksi sopii juuri käpypitsitöihin hyvin. Lisäksi siinä on sopivasti rasvaa, joka pitää kädet pehmeänä. On hienoa työskennellä tällaisen kansallisaarteen kanssa. Suomenlammas – suomalainen villa ja kotimaiset kasvit väreinä – melkein tulee isänmaallinen olo näin suomen 100 – vuotisjuhlavuonna.

Villapannunalusia olen tehnyt aiemmin Kelttiläisellä mallilla  ,  kuviolla; Tatting Daisy Motif ja Mustan lampaan villasta

Lämpimin terveisin,

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Korusetti

Muuttokiireissä on kirjoittaminen viivästynyt. 

Mietin ylioppilaslahjaa, en uskaltanut antaa keltaisen sävyisiä korvakoruja, jotka tein pari viikkoa sitten ja jotka tyttärni tyrmäsi saman tien. Tällä kerralla tein väristä, jonka nimi on muistaakseni Autumn spice. Tämän värin hyväksyi 10 vuotias kriitikkonikin.

Istuin tiistaina junassa aamulla neljä tuntia kestävän matkan ja tulin saman matkan illalla takaisin, joten oli aikaa tehdä tämä korusetti. Mallin löysin netistä. Monivärisellä langalla lopputulos oli hauska ja korusta tuli persoonallinen. Haluaisin tehdä itselleni korusetin samalla mallilla. Tämä koru meni lahjaksi, tein onnittelukorttiin pari reikää ja kiinnitin korut reikiin. Koru sopi väritykseltään hyvin kortin kukkakuviin.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Kaulus

Ompelin vuosia sitten vanhimmalle tyttärelleni mekon, johon kiinnitin tämän aiemmin tekemäni kauluksen. Mekko palveli vuosia kaikilla kolmella tytöllä. Nyt laitoin vanhoja vaatteita pois ja päätin ottaa tämän kauluksen talteen, vaikka mekko menikin kierrätykseen. Mekon klassinen malli ja violetti kuviollinen kangas ovat ajattomia ja kun tahrojakaan ei ollut, niin ajattelin sen vielä jollekin kelpaavan. Harmi, että en huomannut ottaa mekosta kuvaa, ennen kuin irrotin kauluksen.

Kaulus kuului mekkoon, mutta aikanaan tuohonkin pitsiin on tehty niin paljon solmuja ja käytetty aikaa, että en halunnut pitsistä luopua. Ei se enää uuden veroinen ole, mutta käyttökelpoinen kuitenkin. Pidin pitsintekemisessä kahdenkymmenenviiden vuoden tauon ja tämä kaulus on ajalta ennen taukoa. Minulla ei ole kovin paljon vanhempia pitsejä tallella, joten tämä täydentää kokoelmaa. Silloin tein pitsejä enimmäkseen lahjaksi ja tällä samalla mallilla tehty kaulus löytyy ainakin äidiltäni ja siskoltani. Mallivalikoima oli suppeampi ennen internet-aikaa. Minulla oli käytössä vain pari kirjaa ja sitten joku ehkä 80- luvun lopulla ilmestynyt Burdan frivolite-lehti. Mummon vanha sukkulakin oli kunnossa vielä silloin, se oli ihan huippulaatuinen, kun käsityöliikkeestä löytyi lisäksi vain niitä sinisiä ja valkoisia helposti halkeilevia kovasta muovista tehtyä sukkuloita. Onneksi tilanne on tämänkin asian suhteen parantunut vuosien myötä.

Irrotin, pingotin ja höyrytin kauluksen muotoonsa. En vielä kovettanut. Suunnittelin, että voisin tuohon laittaa kevyen kovetuksen vaikkapa tekstiilidocoupage-lakalla, jolloin kaulus kestäisi käytössä ryhdikkäämpänä. En tosin ole ollenkaan varma, että otan tätä kaulusta enää käyttöön. Sen voisi kehystää vaikkapa tauluksi.

 Lanka tuntui pehmeältä puuvillalta ja jäin miettimään, että olenko tässäkin taas käyttänyt kankaasta yli jäänyttä kudontalankaa. Kudontalangoissa oli ohuempia lankoja kuin virkkauslangoissa ja kankaan kudonnasta minulta oli jäänyt lankoja tähteeksi, varmaankin käytin niitä pitseihin.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

korvakorut

Vihdoinkin kevään lämpö saavutti pohjolan. Eilinen äkkihelle tuntui välillä jopa liian kuumalta, Joka tapauksessa kevät tuli konkreetisemmaksi ja luonto alkaa vihertää. Ajattelin tehdä lahjakorvakorut kevään juhlijalle.  Punavihreät helmet näyttivät pussissa tummanpunaisilta ja ajattelin kokeilla niitä. Värivalinta nyt valmiina valossa on erikoinen. Lisäksi huomasin, että yksi helmi on karannut väärään paikkaan. En tiedä onko se oikeasti huono juttu, eikö yksi pieni virhe ole merkki siitä että työ on aito käsityö. 

Mallin löysin Pinterestistä.  ”Malli on ihan ok, mutta ei noilla väreillä” sanoi lahjomaton 10 vuotias kriitikkoni, joten ei auta kuin jatkaa harjoituksia. Onneksi on vielä aikaa ja ellei ehdi, niin ainahan lahjan voi ostaa, vaikka olisikin mukava viedä itsetehty.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Pieni liina

Valkoisia kukkia ja kosken kuohuja; äitienpäivän elementit. Valkovuokot kukkivat äitienpäivän aikaan. Kosken kuohut ovat kuuluneet minun äitienpäiviin. Mummola oli kosken rannalla. Keväällä koski kuohui voimakkaimmillaan sulamisvesien ansiosta. Kosken partaalla pistäydyttiin äitienpäivinä vielä sen jälkeenkin, kun isovanhemmat olivat muuttaneet taajamaan ja kerrostaloon.  Tässä historia, miksi kuvasin liinan kosken kanssa. Kosken takana kuvassa on mylly, jossa isäni isä teki elämäntyönsä myllärinä. Enää ei koskella voi käydä, mutta kosken kohina on lämmin muisto.

Liinan malli tuli vastaan instagramissa ja se on niin sievä, että en malttanut olla tekemättä. Liinan koko on niin pieni, että juuri ja juuri voisi olla lasinalusena. Tämä liina ei kyllä siihen käyttöön siirry, mutta tällä mallilla voisi tehdä setin lasinalusia. Mietin sitäkin, että olisi nätti pannunalunen villalangalla tehtynä. En ihan vielä ehtinyt sitä kokeilemaan.

Äidille ajattelin viedä ihan oikeita kukkia, valkovuokkoja, jos eivät eilisessä lumisateessa paleltuneet. Kevätsäät ovat olleet todella oikulliset, mutta täytyy vain uskoa, että kesä vielä tulee. Alkuviikosta näin valkovuokkoja tien varrella ja skillat kukkivat pihalla, joten pieni toivo on kevään etenemisestä.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Punaiset korvakorut

Viime päivinä aika on kulunut enemmän siivoamiseen, kuin käsitöihin. Käsiin osui pussi punakeltaisia Swarovski-helmiä. Valitsin punaisen langan (Lizbeth 40) ajatellen sen varmasti sopivan helmien väriin. Noin punainen ympäristö tuntui vähän himmentävän kristallihelmen hehkua, mutta helmi kuitenkin erottuu korussa. Helmen reikä on vähän pieni, muuten kristalli on kyllä kaunista. Pusseja on enemmänkin ja niissä eri sävyisiä helmiä. Täytyy muistaa pussien olemassaolo, niin tulee niitäkin käytettyä.

Meillä on kotona melko monipuolinen helmivalikoima, koska minä en ole ainoa helmen hankkija. Meidän 10v. taiteilija tekee myös helmitöitä. Pääasiassa koruja, korurasioita ja muuta pientä. Pyydetään sitten toisiltamme helmiä tarvittaessa ja joitain pusseja on ostettu yhteisiksikin. Myös muita korutarvikkeita saadaan, vaihdetaan ja lainaillaan toisiltamme. Yhdessä ei kuitenkaan askarrella, neidillä on oma paja omassa huoneessa ja minä teen omat käsityöni yleensä olohuoneessa. On mukava nähdä, että näpertelytaipumus on periytynyt edes yhdelle kolmesta lapsesta.

Kuvassa toinen tytön pöydällä olevista korutelineistä. Minä olen oikeastaan ostanut tämän puisen telineen Saarenmaan matkalta Eestistä ihan omaan käyttööni, mutta tarpeen tullen se on vaihtanut huonetta. Nuo unisiepparikorut on ostettu muistaakseni värin takia kerran torilta ja tuon ylä-osassa olevan frivolite – kaulakorun olen tehnyt pyynnöstä joskus pari vuotta sitten, mutta muut korut ovat neidin omaa tuotantoa.

Toinen korupuu. Harrastus on siksikin kätevä, että kun menee kaverisynttäreille, voi tehdä lahjan itse, eikä välttämättä tarvitse lähteä ostamaan. Korurasiat ovat kauniita, mutta niistä en saanut laittaa kuvaa. Kaksi vuotta sitten toisen luokan todistusten jaossa huomasin yllätyksekseni opettajallakin tuollaiset tarkkaan valituista helmistä tehdyt korut, se oli hauska yllätys.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Hyrrät

Olin tyttären mukana askarteluliikkeessä ostamassa puuttuvia tarroja ja massoja. Huomasin puuhyrrät hyllyssä. Ostin kaksi hyrrää kokeeksi pitsikoristelua varten. Halusin hyrristä värikkäitä ja vaihdoin väriä jokaisella kerroksella. Sain tyhjennettyä viime viikon sinisen kirjanmerkin jäljiltä jääneen sukkulan tuohon siniseen hyrrään. Sininen, punainen ja keltainen yhdessä tuo jotenkin mieleen lapsuuden hyrrät. En tiedä oliko väriyhdistelmä tavallinen vai oliko muisto omasta lapsuudesta niin voimakas, että kuvittelen tuon väriyhdistelmän olevan ainoa oikea hyrrän väriyhdistelmä. Puuhyrrän viimeistelin Viva – askartelumaalin värillä ”Inka Gold”. Väri on hyvin lähellä puuta, kiilto kuitenkin viimeistelee hyrrän siistimmäksi.

Sää on kolea ja kevät antaa odottaa itseään. Eilen satoi isoja rakeita kotimatkalla ja alkuviikolla oli lunta maassa. Vapputunnelmaan virittäytyminen edellyttää vähintään munkin paistoa vielä. Puhalsin muutaman ilmapallon valmiiksi hyrrien kuvaamista varten. Näiden kuvien myötä toivotan Hauskaa Vappua kaikille lukijoille!

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Sininen kirjanmerkki

Kevätsää oli tänään todella oikullinen; aamulla oli auton katolla lumikerros ja ulkona suojasää, sitten satoi vettä samalla kun sää viileni. Puolen päivän jälkeen sade muuttui lumeksi ennen kuin sade lakkasi. Iltapäivällä oli kaunis auringon paiste ja pihat vesilammikoita täynnä. Nopeita ja arvaamattomia muutoksia, jotka vaikeuttivat tarkoituksenmukaista pukeutumista, mutta päivästä selvittiin. Lapset tosin kastuivat kotimatkalla koulusta, toivottavasti eivät vilustuneet.

Olen jo jonkin aikaa halunnut tehdä tämän kirjanmerkin kokoelmaani. Kirjanmerkkiä olen ihaillut tällä sivulla, jolta löytyy myös ohje.  Valitsin langaksi Lizbeth Twirlz 20. Valintaperusteena oli se, että tämä kerä on vain aina valinnassa jäänyt toiseksi.

Väri oli haastava kuvattava. Halusin, että väri on kuvassa luonnollinen ja kuvio erottuu selvästi. Vihdoin löysin tuon kirjankannen, jossa molemmat vaatimukset täyttyivät. Valkoinen säie haittasi vaaleilla taustoilla ja tummilla värisävy muuttui. Seuraavan kirjanmerkin tekisin yksivärisestä langasta, jolloin lopputulos olisi juhlavampi kuten mallissa. Nyt sitten mietin, mitä tekisin noilla sukkuloilla, joissa on tätä lankaa jäljellä. Kirjanmerkki on kaunis ja toivon, että tarttuisin siihen  taas joskus kun sukkulassa on joku toinen lanka.

 Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!