Syysmarkkinnat

 

Rannekoru ja korvakorut settinä.

Syksyn käsityömarkkinaat olivat edessä ja tein muutamia frivoliteettikoruja ihan perusohjeella, jotta myyntipöydällä  olisi enemmän myytävää. Tämän sinisen ranekorun muutin korusetiksi pienten korvakorujen avulla. Malli on yksinnkertainen, mutta siitäkin voi irrottaa erilaisiaa korukuvioita. Pidin tästä piennestä rengaspainotteisesta kuviosta, jonka sain rannekorukuviosta muutaman jaetun renkaan avulla.

Markkinat

Perinnteiset museokorttelin käsityömarkkinat syyskuussa vietetään 1930- luvun hengessä ja varasin niinsanotun penkkipaikan. Säätiedotus lupasi aluksi pari tuntia sadetta ja sitten neljä tuntia poutaa. Harmittelin sadetta, mutta mennin kuitenkin. Korujen pahvitaustat eivät kestä sadetta, joten paljon oli  peiteltävä muovilla. Onneksi muovistani näkyi läpi ja pari tuntia ei ollut ajatuksena niin paha.

Myyntipöytä suojattuna sateelta.

Säätiedotus tarkentui ja sateen luvattiin kestävän koko päivän ja sateen vain voimistuvan lähitunteina.

Olin jo peittävyt rannekorutelineenkin ja pitsikaulukset olivat aivan märkiä. Vaikutti siltä, että kaupankäynti 1930 - luvun penkkipaikalla oli mahdotonta. 

En ole koskaan aiemmin lähtenyt kotiin kesken markkinoiden, mutta nyt en jaksanut ajatella seisovani sateessa tunti tolkulla. Kävin ostamassa markkinarinkelin ja lähdin kotiin kuivattelemaan kauluksia ja kaikkea muutakin mukana ollutta. Lähtiessäni kuulin juuri alkaneen musiikkiesityksen sanat; "On ihanaa kun aurinkoinen paistaa..." Tällaiset tunnelmat tänä vuonna, toivottavasti ensi syksynä on parempi sää.

Kävijöitä oli markkinoilla melko vähän ja muovipeitteisiä pöytiä paljon

Sukkuloitua korin koristelua

 

Reunapitsi vanhassa pärekorissa.

Marjat odottavat metsässä edelleen poimimista. Koska aikaa ei ole liikaa, pitsi syntyi nopeammin paksusta langasta  ( Cotton Crochet, Novita 50g=330m) ja yksinkertaisella kaavalla; kolme kaksoissolmua ja silmu. 

Yksinkertaista, mutta on hauskaa välillä toistaa helppoa kuviota, joka ei vaadi tarkkaa keskittymistä. Joskus on tarpeen ihan vain pitsisukkulalla aikaan saatu tasaisen liikkeen meditaatio.

Kirpputorilöytönä ostettu vanha pärekori on odottanut kaapin päällä tuunausta. Nyt otin sen käseittelyyn ja kiinnitin kannen reunaan frivoliteettipitsin muutamalla liimatipalla.

Pärekori, jota oli vahvistettu vielä suurella nitojalla.

Korin reunoissa on suuria rumia nitojannastoja, mikä ei ole ihan perinteen mukaista ja siksi frivoliteettipitsi sopii reunustamaan huomion vangitsijana. Koska ajattelin, että tässä voisi säilyttää joko pitsejä tai käsityötarvikkeita katsoin järkeväksi vuorata korin kankaalla, jonka ompelin ensin korin muotoon ja sitten kiinnitin reunaan liimalla.

Korin kannessa on saman pitsin ympyrän muotoinen muunnos.

Kanteen pitsi muotoutui ympyräksi liitoskohtia vaihtamalla. Voi olla, että pilasin perinteisen korin, mutta mielestäni käytettävyys parani ja tuunattavaksi olin korin aikanaan ostanutkin.

Sukkulapitsikirjan selailua

 

Pitsirannekoru sukkulapitsikirjasta.

Näin museovierailun jälkeen selailin kotimaista frivoliteettipitsin historiaa. 1920- luvulla julkaistiin frivoliteettipitsiopastusta kolmessa kirjassa, mikä taisi olla tälle tekniiklle Suomen mittakaavassa ihan huippuvuosikymmen. Jokaisella alueella on oma historiansa ja olisi mielenkiintoista tietää, miten pitsi on levinnyt ympäri maailman ja milloin ja minkälaisia ohjeita on painettu eri mantereilla ennen maailmansotia.

Valitsin korumallin Emmy Liebertin kirjasta Sukkulapitsitöitä, vuodelta 1923. Rannekorun kuvio on ohje 30, kulmikas tähti. Näitä tähtiä  liitin rannekoruun 5 peräkkäin ja kiinnitin koruun magneettilukon. Kuvion koko oli sopiva Lizbeth 40 langalle. Korun pituudeksi tuli 17,5 cm ja leveydeksi 3,5 cm. Lisätyt siemenhelmet ovat kullan värisiä. Koru on sopiva vähän paksummalle ranteelle tai sitten nilkkakoruksi.

Korun mallikerta ja yksityiskohdat esillä.

Sukkulapitsikaulus vihdoinkin valmiina

 

Vintagepitsikaulus valmiina

Kesä kääntyy syksyksi, sienet ja marjat metsässä odottavat poimijaa. Koulut ja harrastukset käynnistyvät ja lomakausi alkaa olla takana. Riihimäen taidemuseossa on ollut kesän ajan laaja pitsinäyttely, jossa on upeita pitsejä lukemattomilla eri tekniikoilla toteutettuina ja useilta vuosisadoilta. Näyttelyn kokoelmaan kuuluiu myös pitsisukkula, jonka käyttötapa oli taidemuseon ystäville tuntematon. Sain siis kutsun tulla pitämään työnäytöstä. Tein päivämatkan Riihimäelle, jossa sain työnäytöksen lisäksi tutustua näyttelyyn, päivä oli mukava poikkeus arkeen.

Vintagepitsikaulus

Sain pitsikauluksen valmiiksi ja täytyy myöntää, että sisempien kerrosten lisääminen toi näyttävyyttä ja muotoili kauluksen valmiiksi. Valmis kaulus on kaunis ja olen lopulta kuitenkin tyytyväinen. Ohje on vanhasta kirjasta, josta on kuva alla. Nyt jätän tämän ohjeen toistaiseksi ja siirryn muihin töihin.

Krysanteemikauluksen kerrokset

 

Frivoliteettikaulus etenee.

Ennätyslämpimän kesän säät alkavat kääntyä syksyä kohti ja ovat taas pohjoisen ihmiselle sopivampia. Olen näperrellyt pitsikauluksen kanssa ja toteaan, että kuvio on tiivis. Kuvassa lasisella pihapöydällä otetussa kuvassa kuviota on vaikeaa havaita. Laitoin kuvatekstiin termiksi frivoliteettikaulus, koska ohje on 1900- luvun alusta, jolloin ainoa suomalainen kirjallisessa käytössä oleva termi oli frivoliteetti.

Frivoliteettipitsikuvio lähempää kuvattuna.

Kuvio erottuu jotenkin nyt, kun kaksi ensimmäistä kerrosta on valmiina, sisäreunuksen kuvion jälkeen tilanne voi olla kokonaan toinen. Ajattelin kuvion erottuvan selvemmin paksummalla langalla, mutta täytyy todeta, ettei langan vaihdolla juuri ollut vaikutusta, useamman värin käyttö on ehkä ainoa keino korostaa kuvioita. Sitä versiota en tosin ole nyt ihan heti suunnitellut työlistalleni.

Uusi yritys frivoliteettikauluksesta

 

Krysanteemi - sukkulapitsikauluri

Täytin sukkulat virkkauslangalla ja aloitin uudelleen Krysanteemikauluksen aiempaa versiota paksummalla ja pehmeämmällä langalla. Pidän kuviosta, mutta ohuella langalla käpyilty versio on jäykähkö. Haluan nähdä kuvion suurempana ja kauniimmin laskeutuvana. Toivottavasti tämä versio on parempi. 

Sen sijaan, että olisin jäänyt miettimään oliko langan valinta virhe, teen nyt uuden. Jos onnistun niin kauluksesta tulee vihdoinkin mukava, ja irtokauluksena käyttöön sopiva. Huomasin tosin juuri mahdollisuuden, että kaulus valmistuttuaan on väärää väriä. En tiedä tekisinkö vielä kolmannen vai luovuttaisinko. Edellinen yritys ohuemmalla langalla kesäkuun postauksessa.

Käsitöitä haittaa tällä hetkellä myös tarve mennä metsään poimimaan marjat ensi talven vitamiininsaannin varmistamiseksi.

Mustikkametsä

Sukkulapitsinappi ja rintaneula

Viimeisin nappipitsikäpyily.

Helle on vähän helpottanut ja nappikokoelman tarkastelu jatkuu. Tällä kerralla työhön osui vähän erikoisempi nappi. Pyöreän metallinhohtoisen napin halkaisija on 4 cm ja nappi on kupera. Sain pitsin valmiiksi, mutta täytyy ottaa napin takaa vielä kiinnityslenkki pois ja korvata se kiinnitysneulamekanismilla. Sitten nappihaaste saa taas jatkua.

Nappi ennen pitsiä.

Pitsirintaneula joka muotoutui hiussoljeksi

Miettiessäni metallinappihaastetta tein ensin yksinkertaisen sukkulapitsirintasoljen Jeanne Lugert'sin ohjeella. Ajattelin, että vihreästä taustalehdestä olisi voinut jättää pitsiä kiertävän kerroksen pois, jolloin vihreä tausta olisi ehkä muistuttanut enemmän lehvästöä. Tein kuitenkin ohjeen mukaan.

Keskuskukka on saman suunnittelijan ohjeesta jaettujen renkaiden ketjusta kiertämällä muodostettu 3D ruusu. tämä oli mukava välityö ennen tuon metallinapin kanssa askartelua.

Pitsiviikon tapaaminen Raumalla

 

Pitsisolmujen harjoittelua työpajassa

Taas vietettiin kaksi kesäistä ja aurinkoista hellepäivää Raumalla. Päiviin mahtui työpaja, alkeiskurssi ja jatkokurssi. Kurssit toteutuivat ja yleisöä oli kuumasta säästä huolimatta liikkeellä mukavasti.

Pitsiviikko on yhdistyksen ainoa säännöllinen livetapahtuma. Muita tapahtumia ovat toistaiseksi olleet kädentaitomessut. Toivottavasti yhdistys kasvaa ja saadaan tulevaisuudessa lisää tapahtumia.

Teemakurssi

Edistyneemmille suunnatulla kurssilla suunniteltiin omia koruja ja mietittiin, miten korusuunnittelussa pääsee alkuuun. Jatkossa tullaan siis näkemään lisää uniikkeja frivoliteettikoruja.

Lisään vielä kuvan korusta, joka oli esimerkkinä kaulakoruun. Korussa on kiinnitys kahdesta pisteestä ja koru pysyy halutussa asennossa toisin kuin koru, jossa kuvio-osien välissä on vain yksi kiinnitys tai helmi, jolloin koru kiertyy käytössä helposti. Korussa on myös vakiokokoiset renkaat ja kaikissa saman kerroksen kaarissa on sama määrä solmuja, mikä on turvallinen valinta ensimmäisiä koruja suunniteltaessa.

Esimerkki helposta ja toimivasta korusta

Vanhasta napista käpypitsikoru

 

Rintaneula vanhasta napista

Heinäkuun helle saapui tänäkin vuonna ja mieleen muistui Kalle Väänäsen runo "Päeväsyömmellä". En ole savolainen enkä savonmurretta juurikaan ymmärrä, mutta tässä 100 vuotta vanhassa runossa on loistava kesähellekuvaus. Pieni katkelma: "Heinäkuinen päevän, helle uuvuttaa ja raakasoo. Karjapihan pientarelle syvä raaha tuluvailoo. Voisko tuassa väittee kuka mua on murheen laakso muka" 

Kun ei oikein ole lämpimiin tottunut niin hellekausi väsyttää. TIedän, että meidän lämpimät ovat vielä alle 30 Celsiusastetta ja melko maltillisia, mutta poihjoisessa ilmastossa tämäkin on riittävä ja jopa liikaa monelle suomalaiselle.

Nappikorukäpyily

Jatkoin käpyilyä nappivarastoa selaillen. Tällä kerralla otin soikion napin ( leveys 2 cm ja pituus 3 cm) Lankana Lizbeth 40. Metallisen ompelulenkin otin pois ja kiinnitin rintaneulan. Tein ensiksi käpypitsiruusun  ja sitten käpyilin reunuksen, johon ruusun kiinnitin. Kiinnitysmekanismin liimaamisen yhteydessö liimasin myös pitsiä osittain nappiin kiinni. Jätin napin tasaista mustaa pintaa näkyviin, koska se on mielestäni tämän napin kaunein ominaisuus.

Nappeja on vielä paljon  jäljellä, mutta ensi viikko vierähtää Rauman pitsiviikkomatkan merkeissä, joten napit saavat taas odottaa.

VIllasta käpyilty pannunalunen

 

Luonnon värejä: sipulinkuoria-savikkaa ja nokkosta

Kesäpäivät vievät mennessään ja käpyilylle on ollut vain vähän aikaa. Sateita on riittänyt ja maa on märkää. Herkuttelin eilen rouskukastikkeella. En muista milloin viimeksi sieniä on kypsynyt ennen mustikoita, onkohan tällaista vuotta aiemmin ollutkaan.

Olen pistäytynyt käpypitsinäyttelyssäni aina kun olen ehtinyt ja lisäksi ajatuksiin nousee jo Rauman kesätapaaminen  matkoineen. Raumalla käpyillään jo 10 päivän kuluttua; pidetään työpajaa pienen näyttelyn kanssa, opetellaan alkeita ja korujen suunnittelua. Tiedossa on siis mukava käpyilijöiden kohtaaminen.

Pannunalunen

Muistin Muskaanin sivulla,  tipsaroundthehome nähneeni pannunalusen, jonka halusin käpyillä villasta. Nyt suuret sukkulat ovat näyttelyssä ja tartuinkin pitkästä aikaa neulaan. Paksusta villalangasta käpyillyn pannunalusen halkaisijaksi tuli 15 cm. Pannunalunen on sen verran paksu erityisesti tuon savikkavärikerroksen ansiosta, että se eristää lämpöä ja sitä voi käyttää oikeasti vaikkapa kahvipannun alla. Materiaalina alkuperäisrodun; suomenlampaan villa Koivukorven tilalta.

Käpypitsinäyttely

 

Pieni kuvakollaasi näyttelystä

Olen pitänyt pientä käpyilytaukoa ja keskittynyt pitsi-inventaarioon. Sain mahdollisuuden tehdä pienen käpypitsinäyttelyn, mikä on työllistänyt minua viime viikkoina. Keräsin töitä näyttelyyn ja lopulta näyttelytöitä kertyikin yli 300. Sekä pieniä että suuria. ( Käpypitsinäyttely Kouvolassa )

Nyt minulla on hyvä mahdollisuus järjestellä kotiin jääneet pitsit, jos vihdoinkin saisin jotain järjestystä pitsien varastointiin. Näyttely on auki ainakin 4.8. asti. Olen luvannut olla paikalla 7.7. ja muulloin aina kun ehdin. Töitä on kertynyt  niin paljon, että uskon näyttelyn olevan kattava ja käpypitsiteemalla poikkeuksellisen laaja. Hyvä lomamatkakohde matkan varrella silloin kun  matkakohde on itäisessä Suomessa.

Käpyily jatkuu taas, kun näyttelytyöt on valittu ja galleriassa. 

Käpypitsikirjanmerkki

 

Kirjanmerkki vieraskirjaan

Keskeneräinen kaulus valmistui. Käpyilin myös kirjanmerkkinauhan vieraskirjaan. Ostin tyhjillä sivuilla varustetun muistikirjan, katkaisin siinä kiinni olevan nauhan ja liimasin uuden käpypitsinauhan. Aika oli rajallinen, joten en ehtinyt enempään persoonallisuuteen. Menin siis siitä, mistä aita on matalin ja tuunasin ostokirjaa. Olen kuitenkin tyytyväinen, edes tähän pieneen pitsiyksityiskohtaan.

Kaulus

Kauluksen kanssa en ollut ihan tyytyväinen. Kauluksen kuviosta tuli ohuen langan ansiosta kovin tiivis, josta syystä tulin siihen tulokseen, että kaulus täytyy ommella paikalleen, jotta se asettuu kauniisti. Toimii kuitenkin juuri ja juuri. Koska kuvio on kaunis, haaveilen uudesta kaulurista paksummalla langalla ja pienemmällä kuviomäärällä, jolloin kaulus laskeutuu paremmin. Tämä on siis varoittava esimerkki siitä, että ensin kannattaa miettiä langan paksuus ja sitten vasta aloittaa työ.

Krysanteemikuvioinen vintagekaulus

Haave käpypitsikauluksesta

 

Pitsikauluksen käpyilyn aloitus

Viime viikolla suunnittelin nappiprojektia, mutta ajatus kauluksesta tuli väliin. Olen ommellut kaulukseni kiinni vaatteisiin, eikä minulla ole yhtään irtokaulusta, joten päätin tehdä sellaisen ja jatkaa nappien kanssa myöhemmin. 

Hain mallin kirjasta, josta löytyy paljon vanhoja ohjeita, joista osa on julkaistu jopa v.1916. Vanhat mallit ovat tasapainoisia ja kauniita, joten ryhdyin tuumasta toimeen. 

Huomasin myöhemmin, että kuvan kaulus on tehty paljon paksummalla langalla kuin omani, joten täytyy vain toivoa, että osaan soveltaa solmuluvut oikein ja lopputulos on kaulus eikä spiraali. Tein jo niin pitkälle, että en halunnut enää aloittaa alusta. katsotaan onnistunko tämän kanssa. Käpyilen siis mukaillen ohjetta - ei ohjeesta suoraan.

Kuva kirjasta,  johon on koottu
vanhoja ohjeita.

Käpypitsikoru nappipohjalla

 

Käpypitsinappi villatakissa

Tänään on helteinen kesäpäivä +27 °C eikä villatakkia tarvita, toisin kuin viime viikkojen viileinä päivinä. Katselin nappikokoelmaani ja ajattelin, että niistä saisi rintaneulojen pohjia käpypitsitöihin. Huomaan omistavani yllättävän monta villatakkia, joissa ei ole nappeja, ja joissa rintasolki olisi hyvin hyödyllinen kapistus.

Nappikokoelmani sisältää joitain suuria nappeja, jotka ovat tulleet aiemmilta sukupolvilta käsityötarvikkeiden mukana. Käpityöläisyys kulkee usein suvussa, joten arvokas perintö voi olla vaikka vanhoja nappeja. Luulen monen käsityöläisen jakavan havaintoni ja olisikin mielenkiintoista tietää, mitä kaikkea käsityöhön liittyvää mielenkiintoista tarviketta käsityöharrastajat ovat jäämistöistä pelastaneet.

Valitsin yhden napin jolla kokeilen liimani kestävyyttä. En ole ihan varma pitääkö liima, jota minulla on kuitenkin kokonainen pullollinen, joten tein ensin yhden napin kokeeksi. Ompelin kiinnitysneulan ja käpypitsin askarteluhuopaan, jonka sitten liimasin napin taustalle. Liimasin nappiin myös keskuskuvion.

Ensimmäisenä kokeiluun päässyt nappi.

Olen käyttänyt rintaneulaa nyt parina päivänä ja näyttää siltä, että liima pitää, joten suunnitelmissa on rintaneulat muistakin napeista, 

Suvituulet puhaltavat käpypitsissä

 

Suvituulen puuska polyesterilangasta käppyiltynä

Kevätliina on valmistunut ja kevään  juhlat on juhlittu, nyt on aika rentoutua ja nauttia lempeistä kesätuulista. Lilliantatlace nimimerkki on julkaissut kivan kuvion Summer Breeze, joka todella tuo mieleen tuulepuuskan.

Valitsin langaksi kevyen polyesterilangan, joka oli niin ohutta, että päädyin käyttämään sitä kaksinkertaisena. Langan luvattiin olevan jonkin verran hohtavaa. 

Käpyilyyn käytetty ohut kirjontalanka

Langan hohtavuutta yritin tarkkailla ripustamalla muutaman erikokokoisen tuulenpuuskan seinää vasten ja odotin pimeää, jotta näkisin hohtaako lanka. Odottaminen oli haastavaa ja luovutin lopulta kesken. Ei täällä kesäkuun valkeissa öissä ole pimeää. Vain vähän hämärää yöllä. En juurikaan havainnut hohdetta hämärässä, joten menin nukkumaan.

Tuulenpuuskat seinää vasten iltahämärässä.

Vaikka kuviot eivät hohtaisi hämärässä tai eivät hohtaisi ollenkaan. Ohut polyesterilanka tekee pilvistä nimensä mukaisest pehmeitä ja kevyitä, hentoja tuulenpuuskia.

Käpypitsiperhosia ja onnittelukortteja

 

Koruperhonen

Pieni kevätperhonen

Perhosessa on koristeenaa siemenhelmiä. Näin jälkeenpäin ajatellen tuohon keskelle olisi voinut lisätä helmen. Näinhän siinä yleensä käy, että ideat tulevat vasta sitten, kun pitsi on valmis.

Käppyilin erivärisiä perhoskoruja saadakseni korutelineeseen keväisiä pastellisävyjä ja hentoja kevätkoruja. Tein koruille tilaa siirtämällä lumihiutaleita varastoon odottamaan ensi talvea.

Perhoskoruja

Onnittelukortteja

Eilen, toukokuun viimeisenä päivänä juhlittiin valmistuneita ja ylioppilaita. Askartelin ruusukortteja ylioppilaille. Aika ei ole suotuisa, mutta toivon valmistuneille työpaikkoja ja ylioppilaille opiskelupaikkoja. 

Ruusut eivät ole identtisiä, vaikka minulla on kirjattuna kokonainen paperiarkki erilaisia solmumääriä, joita kirjasin ylös aina seuraavaa ruusua varten. Ehkä virhe ei ole suuri, sillä luonnossakaan ei ole kahta täysin samanlaista ruusua. Korttipahvi on luonnonvärinen, koska minulla sattui olemaan luonnonvärisiä kaksiosaisia kortteja ja kirjekuoria.

Ruusukortteja ylioppilaille

Minulla oli eilen kiireinen päivä, kun kävin sekä juhlimassa kummityttöni lakkiaisia että juhlin kuopukseni lakkiaisia. Molempiin juhliin osallistuminen, sekä äitini kuljetus tarkoitti n. 200 ajokilometriä päivän mittaan. Päivä onnistui kuitenkin tiukassa aikataulussa sekä  kauniissa auringonpaisteessa. 

Kevätliinan viimeiset kerrokset

 

Pitsiliinan viimeinen kerros käpyiltävänä

Liina valmistuu sittenkin toukokuun aikana, vaikka olin jo varma, että menee kesäkuun puolelle. Aina työtä aloittaessa on mielikuva lopputuloksesta, mutta työ muokkaa ajatusta matkalla ja muutos voi olla jopa positiivinen. Tässäkin liina on kovin erilainen, kuin aloittaessani ajattelin; olen silti tyytyväinen lopputulokseen.

Kun tarkastelen pitsiliinaa alkuperäisen ajatuksen pohjalta,  voin   todeta, että tummansinistä on enemmän kuin ajattelin. Lisäksi suunnittelin laittavani tummansinisen vain pieniä pisteitä muodostavina renkaina. Käpyilin kuitenkin kaikki samanlaiset kuvio-osat tummansinisellä, joten en voinut vähentää värin määrää.

  

tummansiniset kuviot

Tummansininen antoi liinalle rytmin ja ryhdin, joten sen suuri määrä on perusteltua.

Vaaleansinisen ajattelin olevan pohjaväri, mutta en osannut vähentää valkoisia kuviota saadakseni yhtenäisempiä vaalensinisiä alueita. Vaaleansinistä on juuri ja juuri riittävästi.

Ulkoreunaan laitoin tumman raidan säilyttääkseni liinassa yhtenäisen rytmin loppuun asti, lisäksi huomasin, että keskellä on myös kerros tummansinisiä kaaria, joten kaarista tuli kolmas tummansininen kuvio-osa ja ajattelinkin reunuksen toistavan keskustan raitaa.

Reunan tumma kerros toistaa keskuskukan tummia kaaria.

Lopputuloksena voin todeta, että liinassani Renulekin ohjeen kuviot määrittelivät väritystä todella paljon. Kuviot myös nousevat esille erivärisiksi käpyityinä, lisäksi olin hyvin uskollinen ohjeelle kuvioita toistaessani. Tämän vuoden liina on todella kaunis  ja monipuolinen. Olen käpyillyt aiemmin neljä eri kevätliinaa, mutta tästä taitaa tulla suosikkini kun vain saan viimeisen kerroksen valmiiksi.

Kevätkäpypitsiliinan kerros 15

 

Käpypitsiliinaan käpyilty15 kerrosta.

Liina etenee vähitellen ja edelleen ajattelen, että jokainen kerros tuo niin paljon uutta ilmettä, että käpypitsi ansaitsee tulla kuvatuksi. Liina voisi olla näinkin valmis, mutta jatkuu edelleen....

Kuvatessani tulin ottaneeksi yhden kuvan kameran taidekuva-asetuksella ja ajattelin, että se on oikeastaan aika hauska. En rajannut kuvaa liinaan, vaan kuvassa näkyy huonetta pöydän ulkopuolellakin. Lisään tähän siis toisenkin kuvavaihtoehdon.

Liinakuvan taiteellisempi versio.

Käpypitsikukkia äitienpäiväksi

 

Keväisiä käpypitsikukkia

Tänään juhlitaan kevään juhlaa, äitienpäivää. Valkovuokot kukkivat huolimatta koleasta keväästä. En kuitenkaan poiminut perinteiseen tapaan valkovuokkoja vaan käpyilin omat kevätkukat. Juhlan kunniaksi poimin kukkaruukusta aidon kukan pitsikukkien keskelle.

Pitsikukat ovat Lizbeth 40 lankaa ja terälehtien keskellä olevat silmut on tehty käyttäen apuna 10 mm nirkkomittaa. Kukkien keskellä on pieniä siemenhelmiä. Löysin kaapin kätköistä kauan sitten virkatun kaulaliinan ohuestaa villasta, ajattelin sen olevan sopiva tausta kukille. Oikeastaan en tiedä mitä villa kaulaliinalla tekisin tai mihin sen ripustaisin. Ihme juttu, että ikivanhat villat eivät vielä ole hajonneet.

Pyörylät ovat vanhaa ohutta kankaankudotavillalankaa. Olisiko tuo paras hajottaa ja pelastaa joitain kuvioita liittämällä niitä vaikkapa ompelutöihin vai mitä ihmettä tekisin?

vuosikymmeniä vanha jämälankavirkkaus

Käpypitsiliina etenee

 

Liinaan on käpyilty uusi kerros

Kevätliina sai taas uuden kerroksen. Tämän vuoden käpypitsiiinaohje Renatalta on siitä erikoinen, että liinan käpyilyn olisi voinut lopettaa minkä tahansa kerroksen jälkeen, koska liina näyttää aina valmiilta ja täydelliseltä. Jokainen kerros tuo lisää kuvioita esiin täydentäen edellisiä, vaikka kauniin kerroksen jälkeen tuntuukin, että se on mahdotonta.

Olen saanut valmiiksi kerroksen 14 ja tässä vaiheessa on mukava katsoa kuinka toisen kerroksen pienet kuviot toistuvat liinassa kolmannen kerran. Oikeastaan tämä pikkukuvio hahmottuu selvemmin vasta nyt kun kuviot tanssivat liinan ympäri tässä laajemmassa kaaressa. Tämä kerros nostaa esiin myös keskustan samanlaiset kuviot.

On jännittävää katsoa, mitä uutta seuraava kerros tuo tullessaan, 

 

Kevätliinan kerros 13 käpyilty

 

Käpypitsiliinassa 13 kerrosta.

Pääsiäinen on juhlittu ja kevät etenee, samoin liina. Olen taas paneutunut kevätliinan uusiin kerroksiin, joita on vielä rästissäkin. Liina jatkuu omaa tahtiaan ja valmistuu kesäksi. 

Olen katsellut muiden värivalintoja samaan liinaan Instagramista haulla #springdoily2025. On hämmästyttävää kuinka erilaisia liinoja samasta ohjeesta saa värejä vaihtamalla. 

Kevät on ollut aurinkoinen vaikka kylmä. Eilen katseltiin isäni hautajaisissa toisenlaisia kevätkukkia kuin yleensä luonnossa liikkuessa löytyy. Sää oli kaunis ja otin vähän lähikuvaa hautakummun kukista. Kauniita kukkia nämäkin, vaikka lakastuvat viileässä kevätsäässä harmittavan nopeasti.

Kukkia haudalla

Pääsiäinen on ohi ja on aika palata pitsiliinan pariin. Kerroksia on kertynyt 13. Liina alkaa hahmottua vaikka vielä on kerroksia jäljellä.

Pääsiäiskorujen käpyilyä

  

Pääsiäisen käpypitsikorut

Kristus nousi kuolleista! Tänä vuonna pääsiäinen koitti pilvisenä aamuna. Käpyilin muutaman  korun pääsiäiseksi. Korut ovat myynnissä paikallisessa kaupassa. 

Pääsiäisenä juhlitaan uutta elämää ja kevättä. Pääsiäisen korvakorut ovat käpyilty iloisenvärisistä helmistä. Oliivinvihreät käpypitsirenkaat koruissa ovat tummat, mutta toisaalta eivät vie huomiota helmien hohteesta. Renkaissa on käytetty virkkauslankaa. Pyöreissä pitsikoruissa on ohuempi Lizbeth 40.

Uteliaisuus voitti ja kokeilin muös munankuoren kaiverrusta. Näin aloittelijalta kuori murtui yllättäin ja reikien reunoista ei tullut tasaisia ja siistejä. Täytyy vielä tutustua tekniikkaan, joka tuntui mielenkiintoiselta kuten kaikki käsityö, johon uppoutuu. Ehkä ensi vuonna saan jo jotain järkevää aikaan. Kokeilu oli kyllä mielenkiintoinen, mutta ehkä on syytä perehtyä asiaan tarkemmin.

Pääsiäisen oraat, kukko ja kana sekä munankuorikaiverruskokeilu.

Pitkänperjantain käpypitsiristi

 

"Vieraalla maalla kaukana on kumpu kivinen.
Sen koloon kerran iskettiin puu ristin muotoinen"

Pitkäperjantai eli suuri  perjantai keskittyy kärsimykseen ja sitä on vietetty hiljaisesti ja  hartaudella. Monet meistä muistavat, että kylään tai naapurin lasten kanssa leikkimään ei saanut  mennä ja kotonakin pyrittiin välttämään työntekoa. Suomessa perinteinen ruoka jota ei tarvinut valmistaa tarjoilupäivänä oli mämmi, joka sopi päivän teemaan. Nykyisin mämmi taitaa olla enemmän juhlaruoka ja kuuluu pääsiäisen jälkiruokiin.

Risti

Pitkänperjantain ristissä on tällä kerralla kukka, jossa on manteliharjoitus. Kukan keskellä on ryhmä kierrettyjä silmuja. Ristiin ei ole ohjetta, risti on vapaasti käpyilty. Ristin kultareunus korostaa juhlateemaa ja keltainen lilja muistuttaa kärsimyksen kautta saadusta uudesta toivosta, elämästä ja keväästä.

Olen vuosittain käpyillyt ristin ja nyt haaveilen sekaisin olevien pitsieni järjestämistä  teemoittain; ristit yhteen rasiaan, kukat toiseen jne, Kehitin siis taas itselleni uuden haasteen.

Palmusunnuntain käpypitsimunat

 

Pitsimunia palmusunnuntaina

Palmusunnuntai on tänä vuonna myös vaalipäivä. Eilinen pakkanen ja lumi on poissa ja aurinko paistaa. Lämpötilakin ulkona nousi yli 10 Celsiusasteeseen ja päivä on keväinen. En ollut kotona, jotta olisin tiennyt kävikö virpojia, mutta kotiinpalatessani lippu liehuu vielä ilta-auringossa.

Puumunat

Maalaisin varastostani löytämäni puumunat Inka-Cold maalilla ja lakkasin saman sarjan lakalla. Puumunan korkeus on 7 cm, joten pitsille oli  hyvin tilaa. Käpypitsit on käpyilty Lizbeth 40 langalla ja solmuluvut sovitettu munan kokoon. Tänä vuonna munia tuli neljä, vaikka tavallisesti olen kartuttanut munakokoelmaa vuosittain yhdellä munalla.

Siniristilippu

Hidasta elämää käpyillen

 

Uuden kerroksen käpyily aloitettu

Aina käpypitsityöt eivät edisty suunnitellulla tavalla. Kevätsäät ovat petollisia ja podin kevätflunssaa sängyn pohjalla melkein koko viikon, joten liina edistyi vain sen verran että sain kerroksen aloitettua.

Lohdullista on, että tauti on todennäköisesti sairastettu pääsiäiseksi. Käpyily jatkuu aikanaan.