Frivoliteettijoulukello

 

Sukkulapitsikello kuusenoksalla

Lunta ei ole vieläkään mainittavasti ja säätiedotus lupaa taas lämpenevää. Ilmastonmuutos tuntuu kohtuuttomalta joulun lähestyessä. Minulla on hyvä varasto pitsilumihiutaleita joulukuuseen, tänä vuonna ne ovat hyvinkin tarpeellisia piristämään lumetonta talvea.

Äidin pihalla kasvaa suuri siperian kuusi. Toin oksan koristelua varten. Oksan kärjestä sain pienen joulukuusen lasipurkkiin parvekkeelle. Yhdestä suuren kuusen alaoksasta on tähteenä vielä paljon minun parvekkeen koristeluni jälkeen. Pieneen parvekehavuuni tein joulukellon Jennifer Williamsin ohjeen  mukaan. 

Jouluksi laitan sisälle vanhan muovikuusen. Luin, että muovikuusta täytyy käyttää 20 vuotta, ennenkuin sitä voi pitää yhtä ekologisena kuin aitoa kuusta. Minun kuuseni on jo melkein ekologinen, viimeistään muutaman vuoden kuluttua. Toivottavasti muovikuusi kestää vielä vuosia. Suuren kuusen alaoksa on myös ok, koska oksa olisi karsittu joka tapauksessa ja kuusessa on vielä  jäljellä toinenkin alaoksa, joka tulee leikattavaksi, jotta kuusen muoto on symmetrinen ja tasainen.

frivoliteettilumipallo joulukuuseen

 

Käpypitsilumipallo

Palasin taas joulukuusenkoristeiden pariin. Näyttää siltä, että käpyilyteema on siirtynyt lumihiutaleista lumipalloihin. Tämä pyöreä kuvio löytyi Facebookista Marzena Birusin sivulta Sploteczki . Kuvio ei välttämättä ole suunniteltu lumipalloksi, mutta minusta nuo pienet renkaat tekevät siitä koristeellisen jäätyneen lumipallon ja haluan näitä frivoliteettipitsikoristeita muutaman joulukuuseeni. 

Huomasin, että joku muukin on pitänyt ohjeesta, koska on ladannut kuvan Pinterestiin. Tein oman kuvioni virkkauslangalla Pro Lana Häkelstar 100. ( 100g = n. 566m), jolloin kuvion halkaisijaksi tuli 6 cm.

Frivoliteettisydänharjoituksia

 

Pienet pitsisydämet

Joulu lähestyy ja sydän on hyvin jouluinen kuvio. Muistin vanhan käpypitsisydämeni ja halusin kokeilla sitä Lizbeth 40 langalla. Alunperin tein sydämeni paksummalla virkkauslangalla. Nyt halusin kokeilla, minkä kokoisen kynän avulla solmuista tulisi sopivan kokoisia ohuemmalla langalla.

Kuvassa olevista tuotoksistani näkyy heti, että kynän koolla on väliä, eikä tälle langalle sopivaa ole vielä löytynyt. Lisäksi havaitsin, että kyniä pitäisi olla kolme eri kokoista, jotta sydän olisi tasapainoinen ja solmut kauniita ja sydämen muotoon sopivia. Haastetta on siis vielä jäljellä. Alkuperäinen sydän löytyy vanhasta postauksestani.

E32 frivoliteettikoriste tuikkukynttilään

 

Endrucks 32 tuikkukoristeena

Pakoilin lumihiutaletavoitettani miettimällä tuikkukynttilän syvempää olemusta ja kaikkia aiemmin tekemiäni tuikkukynttiläkuppeja. 

Asian tarkempi tarkastelu osoitti, että myös koristereunus on toimiva ratkaisu: 

    - En yleensä siirtele tuikkukynttilöitä paikasta toiseen ja ne yleensä ovat alustan päällä. 

    - Led-kynttilöissä on yleensä kytkin pohjassa, joten halutessani valoa joudun yleensä                   ottamaan kynttilän pois kiposta, eli pohjan tulisi olla helposti tavoitettavissa.

    - Kukaan ei yleensä tarkastele kipon pohjaa, joka on alustaa vasten

Edellämainituilla perusteilla päädyin koristereunukseen, jossa on värinä punainen ja ecru, lankana Lizbeth 40. Reunus saa olla paikallaan kyntttilässä silloinkin, kun haluan sammuttaa valon. Kuvassa kynttilä on harmahtava, ei ihan valkoinen ja siksi ecru erottuu hyvin. Malli on kirjasta ‘Die Schiffchen-Spitszen’, 1920, by Frau Eleonore Endrucks Leichtenstern ja ohjeen on nykyaikaistanut Carin Jansen

Ratkaisu on toimiva ja kuvio kaunis, tulen tekemään näitä vielä lisää. 

Kynttiläkuva tuli otettua sellaisesta kulmasta, että se ainoa virhe näkyy selvästi. Päivän tehtävä voi olla siis: etsi kuvasta se virhe, joka osoittaa työn käsityöksi :-)

Vielä kuva pitsistä ilman kynttilää.

Pitsilumipalloja joulukuuseen

 

Siemenhelmin kimaltelevia frivoliteettilumipalloja joulukuuseen

Joulukuuseen sopisi vielä lisää lumihiutaleita, mutta toivon, että hiutaleiden sekaan mahtuu myös muutama lummipallo. Pyöreä kuvio tuntui välillä mukavalta vaihtelulta. Lumipallot ovat halkaisijoiltaan 5,5 - 10 cm. Laitoin kevyen tekstiilidecoupagepinnan ja toivon sen riittävän, vaikka mahdollisesti suurin tarvitsee vielä ihan kovetuksen. Nyt vielä uskon, että voin ripustaa suurimmankin pallon ilman kovetusta.

Lumipalloa en suunnitellut itse. Katselin Ewa Wasyliszyn värikkäitä pikkuliinoja ja kuvittelin huhtikuun ensimmäisen liinan valkoiseksi lumipalloksi. Kokeilin käpyillä valkoisella ja minusta kuvio toimii hyvin myös lumipallona.

frivoliteettikoristeltuja rintaneuloja

 

joulukoruja sukkulapitsistä

Marraskuu on alussa joten joulu on jo ensi kuussa. Tein muutaman korun myytäväksi. Joulukukat; punainen ja valkoinen sekä joulukuusi. Joulukuusen helmet olen saanut joskus kaupan päälle korutilauksessa, en muista helmien materiaalia, mutta ne ovat sopivan jouluisia pieneen joulukuuseen.

Ostin 5,5 cm pituisia messinkineuloja, joista tein nyt joulukoruja. Kiinnitin pitsit neuloihin vahvalla pikaliimalla ja liima tuntuu pitävän hyvin, joten uskalsin viedä korut kauppaan. Nämä korut ovat mukavan pieniä töitä, kun aikaa ei ole niin paljon.

 Aikaa on mennyt töiden lisäksi pitkästä aikaa käpypitsin alkeiskurssin järjestelyihin. Kurssi oli lyhyt, mutta solmujen tekeminen lähti silti vauhtiin ja toivonkin nyt, että saadaan alueelle uusia käpyilijöitä ja aktiivista toimintaa. 

Korunosaneulat.

Ruusupitsisormuksia

 

Värikokeiluja pienissä frivoliteettiruusuissa.

Kokeilin pienten ruusujen käpyilyä ja erilaisia värivaihtoehtoja. Itse lopulta pidin eniten tuosta sinisestä, jossa kullankeltaista lankaa on vain yhdessä kerroksessa. Muissa ruusuissa on kaksi tai kolme ulointa kerrosta samaa väriä, jolloin sisempi väri jää lähes piiloon kukan keskustaan. Väriyhdistelmiä olisi niin paljon, aina kun kukka valmistui oli mielessä jo "parempi" väriyhdistelmä. Näin kai värileikeissä helposti tapahtuu.

Värikokeiluja voisi vielä jatkaa, mutta tein nyt ruusuihin sopivia pieniä lehtiä ja liimasin pitsit pikaliimalla terässormuksen päälle. Sormus ei ole säädettävä, mutta keskikokoinen ja kestää pientä vääntämistä pienemmäksi tai suuremmaksi. Halusin näyttäviä, mutta pieniä kukkia, Sormuksen päällä ruusut vaikuttavat kuitenkin yllättävän suurilta, eikö niin.

Sormukset esillä tuohiastiassa tuettuina käpyihin,
jotta ruusun koko sormuksessa hahmottuu.

Pitsilumihiutaleita

Frivoliteettilumihiutaleita seinää vasten

 

Syksy etenee ja ajatukset ja aiheet vaihtelevat vailla johdonmukaisuutta. Oli hyvä aloittaa lumihiutalemallien etsiskely jo lokakuun alussa, kun näyttää siltä, että hypin työstä toiseen, eikä valmiita pitsilumihiutaleita tunnu syntyvän suunniteltuun tahtiin. Keskittymisessä tuntuu olevan haasteita tänä syksynä erityisesti frivoliteettitöiden suhteen, onkohan muilla samoja haasteita?

Lumihiutaleet ovat antiikkimalleja ja osa on edelleen Anna Valeiren kirjasta. Lankana näissä on Lizbeth 40, joten eivät välttämättä päädy joulukuuseen. Kuusenkoristeissa on jo paljon pieniä lumihiutaleita ja tavoitteeni onkin saada joulukuuseen suurempia lumihiutaleita virkkauslangasta. Näiden hiutaleiden halkaisja on suurimmillaankin vain 5 cm. Anna Valeiren kirjan lisäksi loput lumihiutalemalleista löytyy kirjasta The Tatting Book 111.

Lumihiutaleiden käpyily siis jatkuu virkkauslangoilla, ehkäpä näillä malleilla. Ainakin kaksi suurinta sopivat joulukuuseen.

Frivoliteettihuivi valmistui

 

Pitsiliina päivänvalossa pianon päällä.

Villahuivi valmistui ennen talvea ja on toivottavasti sopiva asuste lämmittämään kun lämpötila pian putoaa pakkasen puolelle. Olen haaveillut tämän valmistuvan jo paria talvea aiemmin, mutta hyvä kun edes nyt. Tämä on ollut ikuinen välikäsityö. Luulen, että jokaisella käsityöläisellä on jemmassa käsityö tehtäväksi silloin kun mikään muu työ ei ole kesken - tämä oli minulle sellainen työ. Otin tämän esille ja tein jonkun kuvion aina käpypitsiyhdistyksen kuukausittaisen etäpalaverin aikaana. 

Pitsiliina

Liina on tehty suomenlampaan kampalankavillasta, joka pitkäkuituisena kesti solmujen solmimisen ja renkaiden kiristämisen hyvin. Huivi valmistui langan loppuessa. Kun alkoi näyttää siltä, että lanka ei riitä enää yhteen kokonaiseen kuviokerrokseen päätin reunustaa huivin ylimääräisellä kerroksella. Suoraan reunaan tein renkaita tasoittamaan pyöreiden kuvioiden välit, muuten annoin reunojen olla piparkakkumaisia.

Lähikuvaa suoran reunan pitsikuviosta
(mustavalkoinen erottui paremmin tietokoneen päällä).

Huivi on siis typistetty kolmiohuivi, toisin sanoen takaa puuttuu kolmio. Mittasin valmiin huivin ja pidempi reuna on 152 cm ja lyhempi reuna 102 cm. Leveyttä huivissa on 53 cm. Huivi ei ole suuri,  mutta sitä voi käyttää keeppinä. Mietin, että siihen voisi ommella puunapin tai tehdä frivoliteettikukan, jolla kiinnittää halutessaan edestä yhteen. Kuvasin henkarissa roikkuvan mekon päällä, koska minulla ei ollut kuvausapua.

Frivoliteettihuivi henkarissa.

käpypitsilumihiutalemallien etsimistä

 

Frivoliteettilumihiutaleita vintagepitsiohjeesta.

Syksy etenee ja pian on ensimmäisten lumihiutaleiden aika. Etsiskelin vintagemalleja, joita en ole vielä kokeillut. Tein suuremmat sukkulapitsit virkkauslangasta (Pro Lana Häkelstar 100), jotta saan kuusenkoristeeksi erikokoisia lumihiutaleita. Pieniä lumihiutaleita Lizbeth langoista käpyiltynä minulla on jo melko paljon ja tämän vuoden hiutaleilla haluan kuusenkoristeisiin vaihtelua.

Nämä lumihiutaleet ovat mielestäni sellaisia, jotka ovat tuulen mukana leijuen ja pyörien putoamassa melko vauhdikkaasti maata kohti. Tunnelmaa lisää toisen hiutaleen vinot silmut ja toisessa hiutaleessa uloin kerros vaikuttaa kevyeltä lankajuoksujen ansiosta.

Ylimmän lumihiutaleen tein ensin, siihen kokeilin kahta väriä. Vähän punertava lanka ei ole ihan lumihiutaleeseen tyypillinen. Valkeilla sävyillä ja sopivalla langalla tämäkin malli sopisi lumihiutaleeseen. Ohjeet löytyivät 1910-luvun ohjekirjasta Tatting Craft - My Book 3 - Anna Valeire lumihiutaleet ovat sivulta 12. Kirjasta löytyy muitakin kivoja ohjeita, erityisesti monta kaunista reunapitsiä.

Vielä ei ole lumihiutaleiden aika. Nyt ihaillaan lehtipuiden ruskaa kunnes lehdet putoavat puista. Otin kuvan Kaakkois-suomen oman virran - Kymijoen syksystä. Joki on keskeinen elementti ympäristössäni vaikka ruskakuvana kuva ei ole paras mahdollinen.

Syksyilta Kymijoella

Lankakeräpurkki

 

Peltipurkki lankakerän hallintaan.

En sittenkään jaksanut keskittyä villahuiviin. Välillä on päästettävä luovuus valloilleen. Kävin kesällä pitsinäyttelyssä ja näin vanhan pahvisen purkin, jonka kannen keskellä oli reikä. Käsitin, että purkin avulla oli tarkoitus hallita pitsilankaa ja estää lankakerää pyörimästä pitkin lattiaa. Innostuin sitten kokeilemaan tämän paivän versiota teemasta.

Ostin kirpputorilta neljä erilaista peltipurkkia ja koristelin purkit pienillä pitseillä.Ennen koristelua tein reiän kanteen ja hioin reiän reunat sileäksi. Purkit kyllä toimivat, mutta minusta vaikuttaa siltä, että pitsikoristelu sulautuu purkin monivärisiin kuvioihin. Ehkä näin käy, mutta sille ei voi mitään, olisi pitänyt valita pitsien värit viisaammin. 

Tulipa tämäkin kokeiltua, Minulla on nyt neljä toimivaa langanhallintapurkkia ja yritän  muistaa käyttää niitä frivoliteettipitsejä tehdessäni.

Kaikki kierrätyspurkit käpypitsikoristeineen.

Villahuivi

 

Keskeneräinen frivoliteettivillahuivi

Olen pyrkinyt pitämään keskeneräisten käsitöiden määrän pienenä ja järkevästi aloittamaan uuden vasta kun edellinen on valmis. Tämä villahuivi on kuitenkin ollut kesken jo vuosia. Olen selittänyt itselleni, että se on jonkunlainen välityö, jota voi tehdä silloin, kun ei ole muuta kesken. Huivi oli kesän ajan näyttelyssä keskeneräisenä ja nyt olen taas ottanut sen esille toivoen, että saisin sen käpyiltyä valmiiksi.

En tiedä milloin huivi valmistuu, mutta lankaa alkaa olla sen verran rajallisesti, ettei huiviakaan voi loputtomasti jatkaa. Lanka on suomenlammas-rodun pitkäkuituista tummanharmaata kampalankaa, jota olen joskus ostanut muutaman vyyhdin, joten huivi on valmis, kun lanka loppuu.

Huivi on tehty paloista ja mallin valitsin historiaasta. Muistan, että mummolla oli näistä kuvioista pöytäliina pyöreällä pöydällä. Liinan väri oli ruskea, tosin ei villalankaa, muttaa frivoliteettia kuitenkin. En tiedä mistä kuvio on alunperin, mutta ajattelin näin ykdinkertaisen peruskuvion löytyvän antiikkikirjastosta. Hetken selailin ja kirjassa Tatting and Netting oli hyvin samantapainen kuvio sivulla 44 kauluksessa (nro 17) En vertaillut solmulukuja, mutta periaaate pyöreässä kuviossa on sama. 

Nyt haaveilen käyttäväni tätä huivia jo ensi talvena, mutta aika näyttää valmistuuko huivi ajoissa.

Värihaasteita frivoliteetissa

 

Kitararintaneula

Tavoittelin kitarateemaista rintakorua, joka ei aivan onnistunut. Otin lasten vanhan puuhelmen, joka oli sopivan kokoinen kitaran ääniaukoksi. Ei tullut mieleeni, että helmen väri leviää. Nyt tiedän, että jos jatkossa käytän kyseisiä helmiä, niin ne on lakattava ennen käyttöä. Tämä oli opiskelua kantapään kautta. Kitarassa olisi  vielä kehiteltävää ja kaula on vähän hidasta tehdä blokkikäpyilynä.

Viime viikon markkinoilla olleita pitsejä.

Viime viikon markkinoilla satoi vettä, lähdin kesken kotiin ja levitin pitsit kuivumaan. Myöhemmin huomasin, että punainen kaulus oli värjännyt valkoista kaulusta. Kokeilin värin poistoa soodavedessä keittämällä. Tämä oli oma kokeilu, ajattelin, että puuvillalanka kestää keittämisen ja soodasta voi olla apua. Keitin jonkin aikaa ja ylimääräinen väri lähti valkoisesta, joten kokeilu onnistui. Pesin vielä lopuksi kauluksen mäntysuovalla.

Punaisen kauluksen tilanne on myös huolestuttava. Keitin punaista kaulusta vedessä, jotta ylimääräinen väri irtoaisi ja vesi värjäytyikin punaiseksi. Sitten laiton puoli litraa vettä kiehumaan ja lisäsin pari teelusikallista alunaa ja pitsin. Keitin hetken, sitten käänsin hellasta virran pois ja jätin liemen jäähtymään. Pesin myöhemmin pitsin mäntysuovalla, eikä ainakaan siinä vaiheessa väriä irronnut, joten olettaisin alunapuretuksen onnistuneen. Varmuuden vuoksi punaisesta pitsistä tulee minulle oma joulukaulus, jotta voin seurata värin pysymistä.

Punaisen pitsin lanka oli Aida, merseroitu virkkauslanka, josta olen pitänyt, mutta kokemus tekee varmaan varovaisemmaksi tämän langan käytössä. Valkoisen pitsin lanka on ProLana-puuvillalanka, joka vaikutti hyvältä.

Aida-virkkauslanka, johon olen tähän asti luottanut

Syysmarkkinnat

 

Rannekoru ja korvakorut settinä.

Syksyn käsityömarkkinaat olivat edessä ja tein muutamia frivoliteettikoruja ihan perusohjeella, jotta myyntipöydällä  olisi enemmän myytävää. Tämän sinisen ranekorun muutin korusetiksi pienten korvakorujen avulla. Malli on yksinnkertainen, mutta siitäkin voi irrottaa erilaisiaa korukuvioita. Pidin tästä piennestä rengaspainotteisesta kuviosta, jonka sain rannekorukuviosta muutaman jaetun renkaan avulla.

Markkinat

Perinnteiset museokorttelin käsityömarkkinat syyskuussa vietetään 1930- luvun hengessä ja varasin niinsanotun penkkipaikan. Säätiedotus lupasi aluksi pari tuntia sadetta ja sitten neljä tuntia poutaa. Harmittelin sadetta, mutta mennin kuitenkin. Korujen pahvitaustat eivät kestä sadetta, joten paljon oli  peiteltävä muovilla. Onneksi muovistani näkyi läpi ja pari tuntia ei ollut ajatuksena niin paha.

Myyntipöytä suojattuna sateelta.

Säätiedotus tarkentui ja sateen luvattiin kestävän koko päivän ja sateen vain voimistuvan lähitunteina.

Olin jo peittävyt rannekorutelineenkin ja pitsikaulukset olivat aivan märkiä. Vaikutti siltä, että kaupankäynti 1930 - luvun penkkipaikalla oli mahdotonta. 

En ole koskaan aiemmin lähtenyt kotiin kesken markkinoiden, mutta nyt en jaksanut ajatella seisovani sateessa tunti tolkulla. Kävin ostamassa markkinarinkelin ja lähdin kotiin kuivattelemaan kauluksia ja kaikkea muutakin mukana ollutta. Lähtiessäni kuulin juuri alkaneen musiikkiesityksen sanat; "On ihanaa kun aurinkoinen paistaa..." Tällaiset tunnelmat tänä vuonna, toivottavasti ensi syksynä on parempi sää.

Kävijöitä oli markkinoilla melko vähän ja muovipeitteisiä pöytiä paljon

Sukkuloitua korin koristelua

 

Reunapitsi vanhassa pärekorissa.

Marjat odottavat metsässä edelleen poimimista. Koska aikaa ei ole liikaa, pitsi syntyi nopeammin paksusta langasta  ( Cotton Crochet, Novita 50g=330m) ja yksinkertaisella kaavalla; kolme kaksoissolmua ja silmu. 

Yksinkertaista, mutta on hauskaa välillä toistaa helppoa kuviota, joka ei vaadi tarkkaa keskittymistä. Joskus on tarpeen ihan vain pitsisukkulalla aikaan saatu tasaisen liikkeen meditaatio.

Kirpputorilöytönä ostettu vanha pärekori on odottanut kaapin päällä tuunausta. Nyt otin sen käseittelyyn ja kiinnitin kannen reunaan frivoliteettipitsin muutamalla liimatipalla.

Pärekori, jota oli vahvistettu vielä suurella nitojalla.

Korin reunoissa on suuria rumia nitojannastoja, mikä ei ole ihan perinteen mukaista ja siksi frivoliteettipitsi sopii reunustamaan huomion vangitsijana. Koska ajattelin, että tässä voisi säilyttää joko pitsejä tai käsityötarvikkeita katsoin järkeväksi vuorata korin kankaalla, jonka ompelin ensin korin muotoon ja sitten kiinnitin reunaan liimalla.

Korin kannessa on saman pitsin ympyrän muotoinen muunnos.

Kanteen pitsi muotoutui ympyräksi liitoskohtia vaihtamalla. Voi olla, että pilasin perinteisen korin, mutta mielestäni käytettävyys parani ja tuunattavaksi olin korin aikanaan ostanutkin.

Sukkulapitsikirjan selailua

 

Pitsirannekoru sukkulapitsikirjasta.

Näin museovierailun jälkeen selailin kotimaista frivoliteettipitsin historiaa. 1920- luvulla julkaistiin frivoliteettipitsiopastusta kolmessa kirjassa, mikä taisi olla tälle tekniiklle Suomen mittakaavassa ihan huippuvuosikymmen. Jokaisella alueella on oma historiansa ja olisi mielenkiintoista tietää, miten pitsi on levinnyt ympäri maailman ja milloin ja minkälaisia ohjeita on painettu eri mantereilla ennen maailmansotia.

Valitsin korumallin Emmy Liebertin kirjasta Sukkulapitsitöitä, vuodelta 1923. Rannekorun kuvio on ohje 30, kulmikas tähti. Näitä tähtiä  liitin rannekoruun 5 peräkkäin ja kiinnitin koruun magneettilukon. Kuvion koko oli sopiva Lizbeth 40 langalle. Korun pituudeksi tuli 17,5 cm ja leveydeksi 3,5 cm. Lisätyt siemenhelmet ovat kullan värisiä. Koru on sopiva vähän paksummalle ranteelle tai sitten nilkkakoruksi.

Korun mallikerta ja yksityiskohdat esillä.

Sukkulapitsikaulus vihdoinkin valmiina

 

Vintagepitsikaulus valmiina

Kesä kääntyy syksyksi, sienet ja marjat metsässä odottavat poimijaa. Koulut ja harrastukset käynnistyvät ja lomakausi alkaa olla takana. Riihimäen taidemuseossa on ollut kesän ajan laaja pitsinäyttely, jossa on upeita pitsejä lukemattomilla eri tekniikoilla toteutettuina ja useilta vuosisadoilta. Näyttelyn kokoelmaan kuuluiu myös pitsisukkula, jonka käyttötapa oli taidemuseon ystäville tuntematon. Sain siis kutsun tulla pitämään työnäytöstä. Tein päivämatkan Riihimäelle, jossa sain työnäytöksen lisäksi tutustua näyttelyyn, päivä oli mukava poikkeus arkeen.

Vintagepitsikaulus

Sain pitsikauluksen valmiiksi ja täytyy myöntää, että sisempien kerrosten lisääminen toi näyttävyyttä ja muotoili kauluksen valmiiksi. Valmis kaulus on kaunis ja olen lopulta kuitenkin tyytyväinen. Ohje on vanhasta kirjasta, josta on kuva alla. Nyt jätän tämän ohjeen toistaiseksi ja siirryn muihin töihin.

Krysanteemikauluksen kerrokset

 

Frivoliteettikaulus etenee.

Ennätyslämpimän kesän säät alkavat kääntyä syksyä kohti ja ovat taas pohjoisen ihmiselle sopivampia. Olen näperrellyt pitsikauluksen kanssa ja toteaan, että kuvio on tiivis. Kuvassa lasisella pihapöydällä otetussa kuvassa kuviota on vaikeaa havaita. Laitoin kuvatekstiin termiksi frivoliteettikaulus, koska ohje on 1900- luvun alusta, jolloin ainoa suomalainen kirjallisessa käytössä oleva termi oli frivoliteetti.

Frivoliteettipitsikuvio lähempää kuvattuna.

Kuvio erottuu jotenkin nyt, kun kaksi ensimmäistä kerrosta on valmiina, sisäreunuksen kuvion jälkeen tilanne voi olla kokonaan toinen. Ajattelin kuvion erottuvan selvemmin paksummalla langalla, mutta täytyy todeta, ettei langan vaihdolla juuri ollut vaikutusta, useamman värin käyttö on ehkä ainoa keino korostaa kuvioita. Sitä versiota en tosin ole nyt ihan heti suunnitellut työlistalleni.

Uusi yritys frivoliteettikauluksesta

 

Krysanteemi - sukkulapitsikauluri

Täytin sukkulat virkkauslangalla ja aloitin uudelleen Krysanteemikauluksen aiempaa versiota paksummalla ja pehmeämmällä langalla. Pidän kuviosta, mutta ohuella langalla käpyilty versio on jäykähkö. Haluan nähdä kuvion suurempana ja kauniimmin laskeutuvana. Toivottavasti tämä versio on parempi. 

Sen sijaan, että olisin jäänyt miettimään oliko langan valinta virhe, teen nyt uuden. Jos onnistun niin kauluksesta tulee vihdoinkin mukava, ja irtokauluksena käyttöön sopiva. Huomasin tosin juuri mahdollisuuden, että kaulus valmistuttuaan on väärää väriä. En tiedä tekisinkö vielä kolmannen vai luovuttaisinko. Edellinen yritys ohuemmalla langalla kesäkuun postauksessa.

Käsitöitä haittaa tällä hetkellä myös tarve mennä metsään poimimaan marjat ensi talven vitamiininsaannin varmistamiseksi.

Mustikkametsä

Sukkulapitsinappi ja rintaneula

Viimeisin nappipitsikäpyily.

Helle on vähän helpottanut ja nappikokoelman tarkastelu jatkuu. Tällä kerralla työhön osui vähän erikoisempi nappi. Pyöreän metallinhohtoisen napin halkaisija on 4 cm ja nappi on kupera. Sain pitsin valmiiksi, mutta täytyy ottaa napin takaa vielä kiinnityslenkki pois ja korvata se kiinnitysneulamekanismilla. Sitten nappihaaste saa taas jatkua.

Nappi ennen pitsiä.

Pitsirintaneula joka muotoutui hiussoljeksi

Miettiessäni metallinappihaastetta tein ensin yksinkertaisen sukkulapitsirintasoljen Jeanne Lugert'sin ohjeella. Ajattelin, että vihreästä taustalehdestä olisi voinut jättää pitsiä kiertävän kerroksen pois, jolloin vihreä tausta olisi ehkä muistuttanut enemmän lehvästöä. Tein kuitenkin ohjeen mukaan.

Keskuskukka on saman suunnittelijan ohjeesta jaettujen renkaiden ketjusta kiertämällä muodostettu 3D ruusu. tämä oli mukava välityö ennen tuon metallinapin kanssa askartelua.

Pitsiviikon tapaaminen Raumalla

 

Pitsisolmujen harjoittelua työpajassa

Taas vietettiin kaksi kesäistä ja aurinkoista hellepäivää Raumalla. Päiviin mahtui työpaja, alkeiskurssi ja jatkokurssi. Kurssit toteutuivat ja yleisöä oli kuumasta säästä huolimatta liikkeellä mukavasti.

Pitsiviikko on yhdistyksen ainoa säännöllinen livetapahtuma. Muita tapahtumia ovat toistaiseksi olleet kädentaitomessut. Toivottavasti yhdistys kasvaa ja saadaan tulevaisuudessa lisää tapahtumia.

Teemakurssi

Edistyneemmille suunnatulla kurssilla suunniteltiin omia koruja ja mietittiin, miten korusuunnittelussa pääsee alkuuun. Jatkossa tullaan siis näkemään lisää uniikkeja frivoliteettikoruja.

Lisään vielä kuvan korusta, joka oli esimerkkinä kaulakoruun. Korussa on kiinnitys kahdesta pisteestä ja koru pysyy halutussa asennossa toisin kuin koru, jossa kuvio-osien välissä on vain yksi kiinnitys tai helmi, jolloin koru kiertyy käytössä helposti. Korussa on myös vakiokokoiset renkaat ja kaikissa saman kerroksen kaarissa on sama määrä solmuja, mikä on turvallinen valinta ensimmäisiä koruja suunniteltaessa.

Esimerkki helposta ja toimivasta korusta

Vanhasta napista käpypitsikoru

 

Rintaneula vanhasta napista

Heinäkuun helle saapui tänäkin vuonna ja mieleen muistui Kalle Väänäsen runo "Päeväsyömmellä". En ole savolainen enkä savonmurretta juurikaan ymmärrä, mutta tässä 100 vuotta vanhassa runossa on loistava kesähellekuvaus. Pieni katkelma: "Heinäkuinen päevän, helle uuvuttaa ja raakasoo. Karjapihan pientarelle syvä raaha tuluvailoo. Voisko tuassa väittee kuka mua on murheen laakso muka" 

Kun ei oikein ole lämpimiin tottunut niin hellekausi väsyttää. TIedän, että meidän lämpimät ovat vielä alle 30 Celsiusastetta ja melko maltillisia, mutta poihjoisessa ilmastossa tämäkin on riittävä ja jopa liikaa monelle suomalaiselle.

Nappikorukäpyily

Jatkoin käpyilyä nappivarastoa selaillen. Tällä kerralla otin soikion napin ( leveys 2 cm ja pituus 3 cm) Lankana Lizbeth 40. Metallisen ompelulenkin otin pois ja kiinnitin rintaneulan. Tein ensiksi käpypitsiruusun  ja sitten käpyilin reunuksen, johon ruusun kiinnitin. Kiinnitysmekanismin liimaamisen yhteydessö liimasin myös pitsiä osittain nappiin kiinni. Jätin napin tasaista mustaa pintaa näkyviin, koska se on mielestäni tämän napin kaunein ominaisuus.

Nappeja on vielä paljon  jäljellä, mutta ensi viikko vierähtää Rauman pitsiviikkomatkan merkeissä, joten napit saavat taas odottaa.

VIllasta käpyilty pannunalunen

 

Luonnon värejä: sipulinkuoria-savikkaa ja nokkosta

Kesäpäivät vievät mennessään ja käpyilylle on ollut vain vähän aikaa. Sateita on riittänyt ja maa on märkää. Herkuttelin eilen rouskukastikkeella. En muista milloin viimeksi sieniä on kypsynyt ennen mustikoita, onkohan tällaista vuotta aiemmin ollutkaan.

Olen pistäytynyt käpypitsinäyttelyssäni aina kun olen ehtinyt ja lisäksi ajatuksiin nousee jo Rauman kesätapaaminen  matkoineen. Raumalla käpyillään jo 10 päivän kuluttua; pidetään työpajaa pienen näyttelyn kanssa, opetellaan alkeita ja korujen suunnittelua. Tiedossa on siis mukava käpyilijöiden kohtaaminen.

Pannunalunen

Muistin Muskaanin sivulla,  tipsaroundthehome nähneeni pannunalusen, jonka halusin käpyillä villasta. Nyt suuret sukkulat ovat näyttelyssä ja tartuinkin pitkästä aikaa neulaan. Paksusta villalangasta käpyillyn pannunalusen halkaisijaksi tuli 15 cm. Pannunalunen on sen verran paksu erityisesti tuon savikkavärikerroksen ansiosta, että se eristää lämpöä ja sitä voi käyttää oikeasti vaikkapa kahvipannun alla. Materiaalina alkuperäisrodun; suomenlampaan villa Koivukorven tilalta.

Käpypitsinäyttely

 

Pieni kuvakollaasi näyttelystä

Olen pitänyt pientä käpyilytaukoa ja keskittynyt pitsi-inventaarioon. Sain mahdollisuuden tehdä pienen käpypitsinäyttelyn, mikä on työllistänyt minua viime viikkoina. Keräsin töitä näyttelyyn ja lopulta näyttelytöitä kertyikin yli 300. Sekä pieniä että suuria. ( Käpypitsinäyttely Kouvolassa )

Nyt minulla on hyvä mahdollisuus järjestellä kotiin jääneet pitsit, jos vihdoinkin saisin jotain järjestystä pitsien varastointiin. Näyttely on auki ainakin 4.8. asti. Olen luvannut olla paikalla 7.7. ja muulloin aina kun ehdin. Töitä on kertynyt  niin paljon, että uskon näyttelyn olevan kattava ja käpypitsiteemalla poikkeuksellisen laaja. Hyvä lomamatkakohde matkan varrella silloin kun  matkakohde on itäisessä Suomessa.

Käpyily jatkuu taas, kun näyttelytyöt on valittu ja galleriassa. 

Käpypitsikirjanmerkki

 

Kirjanmerkki vieraskirjaan

Keskeneräinen kaulus valmistui. Käpyilin myös kirjanmerkkinauhan vieraskirjaan. Ostin tyhjillä sivuilla varustetun muistikirjan, katkaisin siinä kiinni olevan nauhan ja liimasin uuden käpypitsinauhan. Aika oli rajallinen, joten en ehtinyt enempään persoonallisuuteen. Menin siis siitä, mistä aita on matalin ja tuunasin ostokirjaa. Olen kuitenkin tyytyväinen, edes tähän pieneen pitsiyksityiskohtaan.

Kaulus

Kauluksen kanssa en ollut ihan tyytyväinen. Kauluksen kuviosta tuli ohuen langan ansiosta kovin tiivis, josta syystä tulin siihen tulokseen, että kaulus täytyy ommella paikalleen, jotta se asettuu kauniisti. Toimii kuitenkin juuri ja juuri. Koska kuvio on kaunis, haaveilen uudesta kaulurista paksummalla langalla ja pienemmällä kuviomäärällä, jolloin kaulus laskeutuu paremmin. Tämä on siis varoittava esimerkki siitä, että ensin kannattaa miettiä langan paksuus ja sitten vasta aloittaa työ.

Krysanteemikuvioinen vintagekaulus

Haave käpypitsikauluksesta

 

Pitsikauluksen käpyilyn aloitus

Viime viikolla suunnittelin nappiprojektia, mutta ajatus kauluksesta tuli väliin. Olen ommellut kaulukseni kiinni vaatteisiin, eikä minulla ole yhtään irtokaulusta, joten päätin tehdä sellaisen ja jatkaa nappien kanssa myöhemmin. 

Hain mallin kirjasta, josta löytyy paljon vanhoja ohjeita, joista osa on julkaistu jopa v.1916. Vanhat mallit ovat tasapainoisia ja kauniita, joten ryhdyin tuumasta toimeen. 

Huomasin myöhemmin, että kuvan kaulus on tehty paljon paksummalla langalla kuin omani, joten täytyy vain toivoa, että osaan soveltaa solmuluvut oikein ja lopputulos on kaulus eikä spiraali. Tein jo niin pitkälle, että en halunnut enää aloittaa alusta. katsotaan onnistunko tämän kanssa. Käpyilen siis mukaillen ohjetta - ei ohjeesta suoraan.

Kuva kirjasta,  johon on koottu
vanhoja ohjeita.