Sukkulapitsikirjan selailua

 

Pitsirannekoru sukkulapitsikirjasta.

Näin museovierailun jälkeen selailin kotimaista frivoliteettipitsin historiaa. 1920- luvulla julkaistiin frivoliteettipitsiopastusta kolmessa kirjassa, mikä taisi olla tälle tekniiklle Suomen mittakaavassa ihan huippuvuosikymmen. Jokaisella alueella on oma historiansa ja olisi mielenkiintoista tietää, miten pitsi on levinnyt ympäri maailman ja milloin ja minkälaisia ohjeita on painettu eri mantereilla ennen maailmansotia.

Valitsin korumallin Emmy Liebertin kirjasta Sukkulapitsitöitä, vuodelta 1923. Rannekorun kuvio on ohje 30, kulmikas tähti. Näitä tähtiä  liitin rannekoruun 5 peräkkäin ja kiinnitin koruun magneettilukon. Kuvion koko oli sopiva Lizbeth 40 langalle. Korun pituudeksi tuli 17,5 cm ja leveydeksi 3,5 cm. Lisätyt siemenhelmet ovat kullan värisiä. Koru on sopiva vähän paksummalle ranteelle tai sitten nilkkakoruksi.

Korun mallikerta ja yksityiskohdat esillä.

Sukkulapitsikaulus vihdoinkin valmiina

 

Vintagepitsikaulus valmiina

Kesä kääntyy syksyksi, sienet ja marjat metsässä odottavat poimijaa. Koulut ja harrastukset käynnistyvät ja lomakausi alkaa olla takana. Riihimäen taidemuseossa on ollut kesän ajan laaja pitsinäyttely, jossa on upeita pitsejä lukemattomilla eri tekniikoilla toteutettuina ja useilta vuosisadoilta. Näyttelyn kokoelmaan kuuluiu myös pitsisukkula, jonka käyttötapa oli taidemuseon ystäville tuntematon. Sain siis kutsun tulla pitämään työnäytöstä. Tein päivämatkan Riihimäelle, jossa sain työnäytöksen lisäksi tutustua näyttelyyn, päivä oli mukava poikkeus arkeen.

Vintagepitsikaulus

Sain pitsikauluksen valmiiksi ja täytyy myöntää, että sisempien kerrosten lisääminen toi näyttävyyttä ja muotoili kauluksen valmiiksi. Valmis kaulus on kaunis ja olen lopulta kuitenkin tyytyväinen. Ohje on vanhasta kirjasta, josta on kuva alla. Nyt jätän tämän ohjeen toistaiseksi ja siirryn muihin töihin.

Krysanteemikauluksen kerrokset

 

Frivoliteettikaulus etenee.

Ennätyslämpimän kesän säät alkavat kääntyä syksyä kohti ja ovat taas pohjoisen ihmiselle sopivampia. Olen näperrellyt pitsikauluksen kanssa ja toteaan, että kuvio on tiivis. Kuvassa lasisella pihapöydällä otetussa kuvassa kuviota on vaikeaa havaita. Laitoin kuvatekstiin termiksi frivoliteettikaulus, koska ohje on 1900- luvun alusta, jolloin ainoa suomalainen kirjallisessa käytössä oleva termi oli frivoliteetti.

Frivoliteettipitsikuvio lähempää kuvattuna.

Kuvio erottuu jotenkin nyt, kun kaksi ensimmäistä kerrosta on valmiina, sisäreunuksen kuvion jälkeen tilanne voi olla kokonaan toinen. Ajattelin kuvion erottuvan selvemmin paksummalla langalla, mutta täytyy todeta, ettei langan vaihdolla juuri ollut vaikutusta, useamman värin käyttö on ehkä ainoa keino korostaa kuvioita. Sitä versiota en tosin ole nyt ihan heti suunnitellut työlistalleni.

Uusi yritys frivoliteettikauluksesta

 

Krysanteemi - sukkulapitsikauluri

Täytin sukkulat virkkauslangalla ja aloitin uudelleen Krysanteemikauluksen aiempaa versiota paksummalla ja pehmeämmällä langalla. Pidän kuviosta, mutta ohuella langalla käpyilty versio on jäykähkö. Haluan nähdä kuvion suurempana ja kauniimmin laskeutuvana. Toivottavasti tämä versio on parempi. 

Sen sijaan, että olisin jäänyt miettimään oliko langan valinta virhe, teen nyt uuden. Jos onnistun niin kauluksesta tulee vihdoinkin mukava, ja irtokauluksena käyttöön sopiva. Huomasin tosin juuri mahdollisuuden, että kaulus valmistuttuaan on väärää väriä. En tiedä tekisinkö vielä kolmannen vai luovuttaisinko. Edellinen yritys ohuemmalla langalla kesäkuun postauksessa.

Käsitöitä haittaa tällä hetkellä myös tarve mennä metsään poimimaan marjat ensi talven vitamiininsaannin varmistamiseksi.

Mustikkametsä

Sukkulapitsinappi ja rintaneula

Viimeisin nappipitsikäpyily.

Helle on vähän helpottanut ja nappikokoelman tarkastelu jatkuu. Tällä kerralla työhön osui vähän erikoisempi nappi. Pyöreän metallinhohtoisen napin halkaisija on 4 cm ja nappi on kupera. Sain pitsin valmiiksi, mutta täytyy ottaa napin takaa vielä kiinnityslenkki pois ja korvata se kiinnitysneulamekanismilla. Sitten nappihaaste saa taas jatkua.

Nappi ennen pitsiä.

Pitsirintaneula joka muotoutui hiussoljeksi

Miettiessäni metallinappihaastetta tein ensin yksinkertaisen sukkulapitsirintasoljen Jeanne Lugert'sin ohjeella. Ajattelin, että vihreästä taustalehdestä olisi voinut jättää pitsiä kiertävän kerroksen pois, jolloin vihreä tausta olisi ehkä muistuttanut enemmän lehvästöä. Tein kuitenkin ohjeen mukaan.

Keskuskukka on saman suunnittelijan ohjeesta jaettujen renkaiden ketjusta kiertämällä muodostettu 3D ruusu. tämä oli mukava välityö ennen tuon metallinapin kanssa askartelua.

Pitsiviikon tapaaminen Raumalla

 

Pitsisolmujen harjoittelua työpajassa

Taas vietettiin kaksi kesäistä ja aurinkoista hellepäivää Raumalla. Päiviin mahtui työpaja, alkeiskurssi ja jatkokurssi. Kurssit toteutuivat ja yleisöä oli kuumasta säästä huolimatta liikkeellä mukavasti.

Pitsiviikko on yhdistyksen ainoa säännöllinen livetapahtuma. Muita tapahtumia ovat toistaiseksi olleet kädentaitomessut. Toivottavasti yhdistys kasvaa ja saadaan tulevaisuudessa lisää tapahtumia.

Teemakurssi

Edistyneemmille suunnatulla kurssilla suunniteltiin omia koruja ja mietittiin, miten korusuunnittelussa pääsee alkuuun. Jatkossa tullaan siis näkemään lisää uniikkeja frivoliteettikoruja.

Lisään vielä kuvan korusta, joka oli esimerkkinä kaulakoruun. Korussa on kiinnitys kahdesta pisteestä ja koru pysyy halutussa asennossa toisin kuin koru, jossa kuvio-osien välissä on vain yksi kiinnitys tai helmi, jolloin koru kiertyy käytössä helposti. Korussa on myös vakiokokoiset renkaat ja kaikissa saman kerroksen kaarissa on sama määrä solmuja, mikä on turvallinen valinta ensimmäisiä koruja suunniteltaessa.

Esimerkki helposta ja toimivasta korusta

Vanhasta napista käpypitsikoru

 

Rintaneula vanhasta napista

Heinäkuun helle saapui tänäkin vuonna ja mieleen muistui Kalle Väänäsen runo "Päeväsyömmellä". En ole savolainen enkä savonmurretta juurikaan ymmärrä, mutta tässä 100 vuotta vanhassa runossa on loistava kesähellekuvaus. Pieni katkelma: "Heinäkuinen päevän, helle uuvuttaa ja raakasoo. Karjapihan pientarelle syvä raaha tuluvailoo. Voisko tuassa väittee kuka mua on murheen laakso muka" 

Kun ei oikein ole lämpimiin tottunut niin hellekausi väsyttää. TIedän, että meidän lämpimät ovat vielä alle 30 Celsiusastetta ja melko maltillisia, mutta poihjoisessa ilmastossa tämäkin on riittävä ja jopa liikaa monelle suomalaiselle.

Nappikorukäpyily

Jatkoin käpyilyä nappivarastoa selaillen. Tällä kerralla otin soikion napin ( leveys 2 cm ja pituus 3 cm) Lankana Lizbeth 40. Metallisen ompelulenkin otin pois ja kiinnitin rintaneulan. Tein ensiksi käpypitsiruusun  ja sitten käpyilin reunuksen, johon ruusun kiinnitin. Kiinnitysmekanismin liimaamisen yhteydessö liimasin myös pitsiä osittain nappiin kiinni. Jätin napin tasaista mustaa pintaa näkyviin, koska se on mielestäni tämän napin kaunein ominaisuus.

Nappeja on vielä paljon  jäljellä, mutta ensi viikko vierähtää Rauman pitsiviikkomatkan merkeissä, joten napit saavat taas odottaa.

VIllasta käpyilty pannunalunen

 

Luonnon värejä: sipulinkuoria-savikkaa ja nokkosta

Kesäpäivät vievät mennessään ja käpyilylle on ollut vain vähän aikaa. Sateita on riittänyt ja maa on märkää. Herkuttelin eilen rouskukastikkeella. En muista milloin viimeksi sieniä on kypsynyt ennen mustikoita, onkohan tällaista vuotta aiemmin ollutkaan.

Olen pistäytynyt käpypitsinäyttelyssäni aina kun olen ehtinyt ja lisäksi ajatuksiin nousee jo Rauman kesätapaaminen  matkoineen. Raumalla käpyillään jo 10 päivän kuluttua; pidetään työpajaa pienen näyttelyn kanssa, opetellaan alkeita ja korujen suunnittelua. Tiedossa on siis mukava käpyilijöiden kohtaaminen.

Pannunalunen

Muistin Muskaanin sivulla,  tipsaroundthehome nähneeni pannunalusen, jonka halusin käpyillä villasta. Nyt suuret sukkulat ovat näyttelyssä ja tartuinkin pitkästä aikaa neulaan. Paksusta villalangasta käpyillyn pannunalusen halkaisijaksi tuli 15 cm. Pannunalunen on sen verran paksu erityisesti tuon savikkavärikerroksen ansiosta, että se eristää lämpöä ja sitä voi käyttää oikeasti vaikkapa kahvipannun alla. Materiaalina alkuperäisrodun; suomenlampaan villa Koivukorven tilalta.

Käpypitsinäyttely

 

Pieni kuvakollaasi näyttelystä

Olen pitänyt pientä käpyilytaukoa ja keskittynyt pitsi-inventaarioon. Sain mahdollisuuden tehdä pienen käpypitsinäyttelyn, mikä on työllistänyt minua viime viikkoina. Keräsin töitä näyttelyyn ja lopulta näyttelytöitä kertyikin yli 300. Sekä pieniä että suuria. ( Käpypitsinäyttely Kouvolassa )

Nyt minulla on hyvä mahdollisuus järjestellä kotiin jääneet pitsit, jos vihdoinkin saisin jotain järjestystä pitsien varastointiin. Näyttely on auki ainakin 4.8. asti. Olen luvannut olla paikalla 7.7. ja muulloin aina kun ehdin. Töitä on kertynyt  niin paljon, että uskon näyttelyn olevan kattava ja käpypitsiteemalla poikkeuksellisen laaja. Hyvä lomamatkakohde matkan varrella silloin kun  matkakohde on itäisessä Suomessa.

Käpyily jatkuu taas, kun näyttelytyöt on valittu ja galleriassa. 

Käpypitsikirjanmerkki

 

Kirjanmerkki vieraskirjaan

Keskeneräinen kaulus valmistui. Käpyilin myös kirjanmerkkinauhan vieraskirjaan. Ostin tyhjillä sivuilla varustetun muistikirjan, katkaisin siinä kiinni olevan nauhan ja liimasin uuden käpypitsinauhan. Aika oli rajallinen, joten en ehtinyt enempään persoonallisuuteen. Menin siis siitä, mistä aita on matalin ja tuunasin ostokirjaa. Olen kuitenkin tyytyväinen, edes tähän pieneen pitsiyksityiskohtaan.

Kaulus

Kauluksen kanssa en ollut ihan tyytyväinen. Kauluksen kuviosta tuli ohuen langan ansiosta kovin tiivis, josta syystä tulin siihen tulokseen, että kaulus täytyy ommella paikalleen, jotta se asettuu kauniisti. Toimii kuitenkin juuri ja juuri. Koska kuvio on kaunis, haaveilen uudesta kaulurista paksummalla langalla ja pienemmällä kuviomäärällä, jolloin kaulus laskeutuu paremmin. Tämä on siis varoittava esimerkki siitä, että ensin kannattaa miettiä langan paksuus ja sitten vasta aloittaa työ.

Krysanteemikuvioinen vintagekaulus