Frivoliteettipöllö

 

Pöllöt syksyoksalla

Pöllön oksalle äidin ompelemaan ristipistotauluun lennähti pieni frivoliteettipöllö. Minun pikkupöllölläni on pienet kellertävät lasihelmisilmät. Minusta keltainen silmienväri on oikeampi kuin suuren pöllön musta silmienväri. Google näytti minulle enemmän keltasilmäisiä pöllöjä kuin mustasilmäisiä pöllöjä. 

Ensimmäisellä pöllöversiollani oli myös siivet levällään, joten pöllö lensi. Nyt muutaman version jälkeen pöllö istuu oksalla ja siivet ovat vartaloa vasten piilossa. Luulen, että tämä on viimeinen versio, enkä kehittele tätä pöllöä pidemmälle.

Lähikuvaa pikkupöllöstä

Käpypitsiheijastin

 

Frivoliteettiheijastin

Aurinko kurkistelee toisinaan pilven takaa ja hanget heijastavat valoa. Vaikka vielä on talvi, niin kevättä kohti mennään päivä kerrallaan. Heijastimelle on yhä tarvetta, koska aurinko nousee vasta yhdeksän jälkeen ja laskee jo 15.45, joten ulkona liikkuminen tapahtuu edelleen pimeään aikaan ja ainakin liikenteessä on hyvä näkyä.

Heijastin

Yritin kovettaa heijastinta ja muotoilin sen neliön muotoon. Heijastinnauha on kovaa, eikä ime itseensä kovetusainetta, Tosin pelkäsin peittäväni heijastavaa ominaisuutta ja tein kevyen kovetuksen. En ole varma, että heijastin pysyisi neliön muotoisena, mutta silti heijastava ominaisuus on olemassa ja näkyy auton valokeilassa.

Toivon, että sydänlankana oleva puuvillainen virkkauslanka olisi kovettunut jonkin verran. Muoto ei ole pyöreän kaunis kuten tähdessä, jonka ohjeella heijastimen tein. 

Heijastinnauha on kovaa ja vähän vaikea taipumaan solmuihin, Pyöreä heijastinlankani oli liian ohut, siksi valitsin kaapista tämän nauhan kokeiltavaksi. Täytyy vielä miettiä tekniikkaa tai sitten käyttää nauhaa vain neuleessa mukana, kuten keräpakkauksen kuvassa.

Litteä heijastinnauha

Kaulakorusta korusetti korvakorujen avulla

 

Korvakorut kaulakorun teemaan.

Talvien pakkaskausi jatkuu edelleen ja kävin ostamassa toppahousut ulkoilua varten. Kaikista aiemmista termolegginseistä huolimatta toppahousujen lämpö on luksusta ja ihmettelen, etten ole aiempina talvina hoksannut tehdä tätä hankintaa.

Vuoden vaihteessa tein hiukan erikoisen kaulakorun, joka nyt sai jatkoa korvakoruilla. Koruissa on kaulakorun kuvio vähän suuremmalla siemenhelmimäärällä. Ajattelin, että korut ovat liian pitkät, mutta vaikka pituus on maksimi, niin näitä voi vielä käyttää, jopa yhdessä kaulakorun kanssa. 

Edelleen on ajateltava korusettiä kesäkoruina, koska korvakorut luultavasti tarttuisivat kaulahuiviini, jota nyt käytän. Kaulahuivi on angoraa ja pitsineuletta, joten on aina pientä haastetta korvakorujen kanssa. Neuloin pienen huivin pari vuotta sitten yhdestä kerästä. Huivi on juuri ja juuri riittävän suuri lämmittämään niskaa ja kaulaa. Harvassa neuleessa on varmasti ilmaa lämmittävänä eristeenä. Olen ihmetellyt angoran lämpövaikutusta.

Koru on kuvassa violetin sävyinen, viime viikon kuva on enemmän punainen. Viime viikolla kuvasin keinovalossa ja tämän viikon kuvan otin vielä vähän hämärässä luonnon valossa aamulla. Todellinen väri on jossain näiden kahden kuvan puolivälissä.

Frivoliteettikaulakoru

 

Helmiä ja siemenhelmiä frivoliteettikorussa.

Vuosi vaihtui ja pakkaset saapuivat viimein tänne eteläänkin. Nyt on tosiaan niin kylmä, että ulkona tarvitaan lämpimiä vaatteita. Minulla on yksi pipo, jota olen käyttänyt mielelläni kylmillä ilmoilla. Pipon ainoa ongelma on ollut ikävä logo, jota olen suunnitellut peittäväni jo pidempään. Nyt tein pitsin tekstin päälle, tekstistä ei enää saa selvää, vaikka se vähän näkyykin pitsin takaa. Peilistä katsoessani pitsi erottui hyvin.

Logo piilotettu merinovillapiposta.

Nyt on taas hyvä liikkua ja mainostaa pipolla vain käpypitsiä.

Koru

Joulun jälkeen aloitin korun, josta suunnittelin vähän kevyempää. Lopuksi lisäsin kuitenkin rivin siemenhelmiä pitämään kuvio-osat paikallaan, jotta korusta tuli hiukan käyttökelpoisempi. Siemenhelmiä on nyt paljon, mutta ei kuitenkaan liian paljon. Lisäksi korusta tuli sopivan kokoinen ja suuremmat helmet loistavat kauniisti, Tälle korulle löytyy varmasti käyttöä. Ellei ole sopivan väristä vaatetta niin täytyy hankkia. Mielessäni kävi kyllä jo yksi sopiva mekko, mutta onko kesään liian kauan, ehkä haluan käyttää korua jo aiemmin.

Katsaus kuluneeseen käpyilyvuoteen 2025

Uusia lumihiutaleita vanhojen lisäksi.

 Joulukuusi sai taas uusia pitsilumihiutaleita ja pitsilumipalloja oksilleen, mikä olikin tänä vuonna tärkeää, koska aitoja lumihiutaleita leijaili maahan aika niukasti. Käpyilyvuosi oli taas hyvin mielenkiintoinen. 

Renulekin kevätliina oli suorastaan vastustamaton tänä keväänä ja toteutin sen sinisävyisenä. Liina oli koko kevään ajan kestävä harrastus. Pidin lopputuloksesta paljon. Liinan välissä pääsiäisenä käpyilin pienen  frivoliteettiristin jossa oli mukana kevätkukka, myös tämä oli suosikkini.

Kesä oli kiireinen. Kesäkuussa pidin pitsinäyttelyn Kouvolassa. Näyttely oli positiivinen kokemus ja siellä oli kävijöitä mukavasti. Näyttely lisäsi tekniikan tuntemusta ja kiinnostusta alueella. Loppuvuonna pidin joitain kursseja näyttelyssä pitsistä kiinnostuneille.

Raumalla kokoonnuttiin yhdistyksen puitteissa jo perinteeksi tulleeseen tapaan. Pitsiviikoilla pidettiin kurssit ja työnäytökset ja toivottavasti saatiin taas lisää käpyilijöitä, jotka liittyvät yhdistykseen kun tuntevat tekniikan omakseen.

Sitten omista töistäni nostaisin esille vintagekauluksen, josta tein jopa kaksi versiota, joista ensimmäinen oli liian ohuesta langasta, mutta jälkimmäisestä tuli kaunis. Myös tuohikorin tuunaus oli mukava työ, joka oli pitkään suunnitelmissa korin odottaessa vuoroaan kaapin päällä

Toinen loputtoman tuntuinen työ oli villahuivi, jota kokosin paloista vähitellen muiden töiden ohella. Olin tyytyväinen, kun huivi vihdoin valmistui lokakuussa.

Yksi pettymyskin mahtuu joukkoon; Endrucks ohjeita käytin vain yhden kerran; E32 ohjetta tuikkukynttilän koristeena.

Joulun jälkeen huomasin kaapissa joiltain käsityömessuilta ostettuja helmiä ja aloin lisäillä niitä pitsiin. tavoitteena on kaulakoru, mutta olisi ollut järkevämpää aloitaa lyhyemmästä kerroksesta, nyt pituus  on vähän arvoitus. Tästä tulee siis korun ulompi kerros, johon yritän lisätä lyhyemmän, sisemmän, kokoovan kerroksen. Jää nähtäväksi valmistuuko Uuden vuoden juhlaan. Helmet ovat kauniita.

Korutyö ilman piirrosta tai ohjetta, mahtaako tulla mitään

Viimeiset frivoliteettipitsilumihiutaleet joulukuuseen 2025

 

Robin Perfettin lumihiutaleet.

Vielä viimeiset lumihiutaleet joulukuuseen. Tänä vuonna lumihiutaleet kuusessa luovat erityisesti joulutunnelmaa, kun ikkunan takana maa näyttää jäävän mustaksi ja osin vihreäksi. Tänään lenkillä  katselin pajunkissoja, mutta en niitä kuitenkaan kerännyt kuusenkoristeeksi, vaikka  mielessä kävikin.

Vuoden viimeiset hiutaleet ovat Robin Perfettin kirjasta Four Dozen Tatted Snowflakes, jossa on monta mielenkiintoista ohjetta seuraaviin joulukuusiin. Tällä kerralla  tämän vuoden kuuseen pääsi tämä kaunis lumihiutale, jossa sakarat kiinnittyvän tukevasti keskustaan ja hiutale  pysyy  hyvin ryhdissä.

Tyttäreni koristeli kuusen ja minä lisäsin lumihiutaleet.

Lähikuvaa lumipalloista ja lumihiutaleista

Frivoliteettijoulukello

 

Sukkulapitsikello kuusenoksalla

Lunta ei ole vieläkään mainittavasti ja säätiedotus lupaa taas lämpenevää. Ilmastonmuutos tuntuu kohtuuttomalta joulun lähestyessä. Minulla on hyvä varasto pitsilumihiutaleita joulukuuseen, tänä vuonna ne ovat hyvinkin tarpeellisia piristämään lumetonta talvea.

Äidin pihalla kasvaa suuri siperian kuusi. Toin oksan koristelua varten. Oksan kärjestä sain pienen joulukuusen lasipurkkiin parvekkeelle. Yhdestä suuren kuusen alaoksasta on tähteenä vielä paljon minun parvekkeen koristeluni jälkeen. Pieneen parvekehavuuni tein joulukellon Jennifer Williamsin ohjeen  mukaan. 

Jouluksi laitan sisälle vanhan muovikuusen. Luin, että muovikuusta täytyy käyttää 20 vuotta, ennenkuin sitä voi pitää yhtä ekologisena kuin aitoa kuusta. Minun kuuseni on jo melkein ekologinen, viimeistään muutaman vuoden kuluttua. Toivottavasti muovikuusi kestää vielä vuosia. Suuren kuusen alaoksa on myös ok, koska oksa olisi karsittu joka tapauksessa ja kuusessa on vielä  jäljellä toinenkin alaoksa, joka tulee leikattavaksi, jotta kuusen muoto on symmetrinen ja tasainen.

frivoliteettilumipallo joulukuuseen

 

Käpypitsilumipallo

Palasin taas joulukuusenkoristeiden pariin. Näyttää siltä, että käpyilyteema on siirtynyt lumihiutaleista lumipalloihin. Tämä pyöreä kuvio löytyi Facebookista Marzena Birusin sivulta Sploteczki . Kuvio ei välttämättä ole suunniteltu lumipalloksi, mutta minusta nuo pienet renkaat tekevät siitä koristeellisen jäätyneen lumipallon ja haluan näitä frivoliteettipitsikoristeita muutaman joulukuuseeni. 

Huomasin, että joku muukin on pitänyt ohjeesta, koska on ladannut kuvan Pinterestiin. Tein oman kuvioni virkkauslangalla Pro Lana Häkelstar 100. ( 100g = n. 566m), jolloin kuvion halkaisijaksi tuli 6 cm.

Frivoliteettisydänharjoituksia

 

Pienet pitsisydämet

Joulu lähestyy ja sydän on hyvin jouluinen kuvio. Muistin vanhan käpypitsisydämeni ja halusin kokeilla sitä Lizbeth 40 langalla. Alunperin tein sydämeni paksummalla virkkauslangalla. Nyt halusin kokeilla, minkä kokoisen kynän avulla solmuista tulisi sopivan kokoisia ohuemmalla langalla.

Kuvassa olevista tuotoksistani näkyy heti, että kynän koolla on väliä, eikä tälle langalle sopivaa ole vielä löytynyt. Lisäksi havaitsin, että kyniä pitäisi olla kolme eri kokoista, jotta sydän olisi tasapainoinen ja solmut kauniita ja sydämen muotoon sopivia. Haastetta on siis vielä jäljellä. Alkuperäinen sydän löytyy vanhasta postauksestani.

E32 frivoliteettikoriste tuikkukynttilään

 

Endrucks 32 tuikkukoristeena

Pakoilin lumihiutaletavoitettani miettimällä tuikkukynttilän syvempää olemusta ja kaikkia aiemmin tekemiäni tuikkukynttiläkuppeja. 

Asian tarkempi tarkastelu osoitti, että myös koristereunus on toimiva ratkaisu: 

    - En yleensä siirtele tuikkukynttilöitä paikasta toiseen ja ne yleensä ovat alustan päällä. 

    - Led-kynttilöissä on yleensä kytkin pohjassa, joten halutessani valoa joudun yleensä                   ottamaan kynttilän pois kiposta, eli pohjan tulisi olla helposti tavoitettavissa.

    - Kukaan ei yleensä tarkastele kipon pohjaa, joka on alustaa vasten

Edellämainituilla perusteilla päädyin koristereunukseen, jossa on värinä punainen ja ecru, lankana Lizbeth 40. Reunus saa olla paikallaan kyntttilässä silloinkin, kun haluan sammuttaa valon. Kuvassa kynttilä on harmahtava, ei ihan valkoinen ja siksi ecru erottuu hyvin. Malli on kirjasta ‘Die Schiffchen-Spitszen’, 1920, by Frau Eleonore Endrucks Leichtenstern ja ohjeen on nykyaikaistanut Carin Jansen

Ratkaisu on toimiva ja kuvio kaunis, tulen tekemään näitä vielä lisää. 

Kynttiläkuva tuli otettua sellaisesta kulmasta, että se ainoa virhe näkyy selvästi. Päivän tehtävä voi olla siis: etsi kuvasta se virhe, joka osoittaa työn käsityöksi :-)

Vielä kuva pitsistä ilman kynttilää.