sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Villiruusuja ja yhdessä käpyilyä



VIlliruusuja lautasella



Selasin Mary Koniorin kirjaa; A Pattern Book of tatting ja pysähdyin villiruusumallin kohdalle. 
Voisi ajatella, että villiruusut eivät kuulu talveen, mutta huomasin, että kuuluu kuitenkin. Kun valo lisääntyy ja pakkasta on sopivasti, niin lumivalkoinen maisema alkaa hehkua väreissä. Välillä olen kuvitellut ajelevani mustavalkofilmissä, välillä on sinistä hämärää. Joskus aurinko saa puut kimaltamaan oranssina ja kultaisena, toisinaan taas auringon nousu ja lasku värjäävät maiseman ruusunpunaiseksi. On siis mitä oivallisin aika käpyillä ruusunkukkia. Melkein voisi sanoa, että kauniit maisemat lämmittävät kylmänä päivänä.




Lumimaiseman värejä




Mary Koniorin villiruusuja



Käpyilykahvila


Lauantaina Helsingissä Itäkeskuksessa Kässäkamarilla kokoontui käpypitsiyhdistyksen hallitus ja samalla pidettiin käpyilykahvila. Taas muutama kiinnostunut oppi solmun tekemisen ensimmäistä kertaa. Toivoisin, että yhdistyksen jäsenet kokoontuisivat yhdessä käpyilemään muuallakin kuin Helsingissä ja Raumalla. Yhdessä voi aina jakaa vinkkejä ja malleja ja oppia toisilta uutta. Haaveilen vielä, että kokoontumisista ja alueellisista yhteyshenkilöistä löytyisi tieto yhdistyksen nettisivuilta, jolloin kotimaassa kulkiessa voisi satunnaisesti osallistua eri alueiden tapaamisiin. 



Keskittynyttä käpyilyä



Oma suosikkiväritys ruusuissani on tuo vaaleanpunainen, jossa on metallihelmiä keskellä. 


Suosikkiruusu


sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Sininen kirjanmerkki



KÄpypitsikirjanmerkki



Ajattelin tehdä sinisen kirjanmerkin siniselle kirjalle. Ajatus ei ollut kovin hyvä, sillä sininen häviää siniseen. Ehkä käytän tätä jonkin muun kirjan kanssa. Otin vanhan sinisen helmilankakerän lopun ja päätin tuhota sen tähän kirjanmerkkiin. Merkistä tuli paksu ja vähän epätasainen langan laadusta johtuen. Malli on Joëlle Paulsonin Flowering Quatrain Bookmark. Malli olisi tosiaan ollut parempi ohuesta langasta. Nyt merkin pituus on 13 cm + nauha.

Sukkuloihin jäi vielä lankaa. Tyhjensin sukkulat korvakoruihin. Muistelin, että minulla olisi hopeisia korutappeja, joihin haaveilin kiinnittäväni valkoiset helmet. Todellisuus oli toista, kaapista löytyi vain kuparinvärisiä tappeja, joissa oli tuo helmenpuolikas jo valmiina, joten tähän malliin oli tyytyminen.
Tein ensin nuo, missä on neljä rengasta, koska lankaa oli vielä sukkulassa jäljellä, halusin kokeilla kolmella renkaalla. Kolmella tulikin mielestäni parempi, langan epätasaisuus tuli näissä koruissa valitettavan selvästi esille. Pääasia on, että lanka tuli käytettyä, eikä sen paksuudesta ja epätasaisuudesta ole jatkossa harmia.

jämälankakorut


sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Kolmiokorut

Talvikorut Riston ohjeella

Käpypitsiyhdistyksen talvikirjeessä Riston yhdellä sukkulalla tehtyjä koruja. Tässä minun versioni koruista. Valitsin ensimmäisiin koruihin värikkään pastellisävyisen langan. Koruista tuli kovin tyttömäiset. Ihan hauskat. 
Sitten muistelin, että nuorena käytin paljon tiettyjä kolmion muotoisia koruja, joissa kolmiot olivat toisinpäin. Tein sitten uuden version helmillä ja kärjet alaspäin. Harmitti, että minulla ei ollut kuin pieniä kuparinvärisiä koukkuja, näihin kuuluisi ehdottomasti suuret koukut. Täytyy tehdä inventaario korutarvikkeissa ja käydä kaupassa. Nyt näihin koruihin tuli toistaiseksi pienet koukut. Valitettavasti en saanut kuvaa päivänvalossa, jolloin nuo lasihelmet olisivat loistaneet kauniimmin.
Toivottavasti pitsitapaamisissa näen muita versioita.



Versio pienillä lasihelmillä 




sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Tokyo-liina




Niebachin neliöitä




Vuosi alkoi tuiskuten, mutta sittemmin sää on tasoittunut ja valo alkanut hiljalleen lisääntyä. Pakkaslukemat ovat olleet sopivasti kymmenen asteen tienoilla tai alle, joten lapsetkin ovat päässeet luistelemaan. Omat luistimet ovat vielä varastossa, mutta jos talvi jatkuu näin leutona, niin taidan hakea ne sieltä. En ole käynyt jäällä kahtena edellisenä talvena ollenkaan. Sopivat kelit ovat olleet niin vähissä ja lapset pääsevät itse kavereiden kanssa ilman äitiä luistelemaan, joten lasten kanssa luistelun aika on ohi ja nyt voisi mennä ihan omaksi huviksi kokeilemaan.

Tein vuoden viimeisenä työnä Iris Niebachin Tokyo-neliön. Jatkoin vielä kolme neliötä lisää ja sain pikkuliinan, jonka koko on 13*13 cm.

Neliö on niin koristeellisen kaunis, että mietin sen kiinnittämistä johonkin näkyville; esimerkiksi rasian kannessa pitsi voisi olla hieno. Kun kirjoitin tuon lauseen, niin muistin kaapissa lojuvan neliön muotoisen taulukehyksen. Kaivoin sen esiin ja laitoin pitsin näin aluksi esille siihen. Taustalle tuli nyt harmaan vohvelikankaan pala, mutta myöhemmin täytyy miettiä mikä olisi hyvä tausta ja onko tämä kuitenkaan se lopullinen paikka tälle pitsille.





Uusi taulu hyllylle olohuoneeseen.