Korvakorut

Otin junalle lähtiessäni pienen pussin pitsitarvikkeita ajatellen, että junassa on hyvä aloitella kevätpitsiä. Ajattelin etsiä ohjeen puhelimella netistä. Junassa otin pussin esille. Pussissa oli Lizbethin 40 kerä, jossa värinä oli Tropical Punch. Ensin tietysti piti täyttää sukkula ja avasin pussin. Mukana oli sakset, lanka ja koukku, mutta sukkula oli jäänyt kotiin. Harmittelin hetken, mutta sitten muistin vanhentuneen pankkikortin kukkarossani. Leikkasin pankkikortista ”sukkulan”, johon kelasin lankaa. Tein aluksi liian suuren, se oli hankala. Pienentelin pariin kertaan ja sitten tämä viritys oli käyttökelpoinen.

sukkulan korvike

Työ eteni kuitenkin hitaanlaisesti, eli pitäisi opetella tarkoitukseen sopivan pahvisukkulan leikkaaminen. Malliakaan en sitten etsinyt netistä, mahdollisimman yksinkertainen kuvio tuntui nyt hyvältä. Tein keväiset korvakorut. Ajattelin jatkaa samaa teemaa samalla langalla kotona vielä lisää, ihan sukkulan kanssa.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Daaliat

Ensimmäisiä kevätkukkia

Törmäsin Ninetta Caruson daaliaan . Minusta se oli riittävän yksinkertainen ja kaunis malli toteutettavaksi villasta. Talvi on lopuillaan, mutta kevätkukkia saa vielä odottaa, joten nyt on sopiva villadaalioiden kukinta-aika.

Langat ovat kaikki suomalaista villaa, Pirtin kehräämöllä kehrätty. Villantuottajat ovat laiduntaneet mm Seppälän lammastilalla ja Koivukorven tilalla. En tiedä missä näitä voisi käyttää, ehkä koristeena kattauksessa tai kirjahyllyssä. Kukkiin keskelle laitoin afikkalaiset kierrätyslasihelmet. Villalangassa nuo suurimmatkaan helmet eivät ole liian painavia. Ehkä talletan kukat myöhempää käyttöä varten.

Kevät etenee ja luulen, että pian ohuemmat langat alkavat houkuttaa enemmän. Villalankatyöt ovat enemmän talvijuttuja varten.

Villakukkia kivellä

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Kaksi kaulakorua

Maaliskuu on vasta puolessa, mutta selviä kevään merkkejä on jo havaittavissa. Ensimmäiset joutsenetkin ovat palanneet kesäksi kotiin. Näin parin ohi ajaessani pellolla. Pysähdyin ottamaan kuvan. Ankealta tuo paluu tähän aikaan näyttää. Pellolla on vielä lunta ja joutsenilla on jalat jääkylmässä sulamisvedessä, ihan tulee itselle vilu pelkästä ajatuksesta. Säätiedotuskin lupaa vielä pakkasia, joten sääliksi käy lintuja.

Tein kaksi korua lapseni lempiväreistä violettista ja vedenvihreästä. Yhdestä korusta oli alun perin puhetta, mutta koska lempivärejä on kaksi ja valinta oli vaikea, niin tein molemmista väreistä korut. Violetin korun malli on Morimoton pitsikirjasta ja lanka on Lizbeth 80. Tämä oli lapsen koruun sopiva. Korusta tuli hento ja riittävän kapea. Tietysti malli olisi voinut olla paksummassa langassa yksinkertaisempi ja pienempi, mutta tämä on kuitenkin koristeellisempi. Näistä kahdesta korusta juuri tämä on minun suosikkini.

Vihreän kaulakorun lanka on Lizbeth 40. Siihen lisäsin pieniä lasihelmiä, jotka osoittautuivat vähän liian painaviksi tälle langalle. Koru pysyy kyllä jotenkin ryhdissä, mutta tukevampikin se voisi olla. Tietysti kuviokin voisi olla tiiviimpi, kaaret olisi voinut kiinnittää renkaisiin keskeltä, jolloin helmien paino ei niin haittaisi. Tämäkin koru menee käyttöön, mutta tuo violetti taitaa olla huolettomampi. Helmiä laitoin mukaan, kun ajattelin niiden olevan kuin vesipisaroita vihreässä korussa. Lasi on yllättävän painava materiaali. Miten se onkin niin vaikea muistaa.

Yhteenvetona toteaisin, että näitä oli kiva tehdä. Työ joutui melko nopeasti ja lisäksi lapsen kaula on pienempi kuin aikuisella, joten pituuttakaan ei tarvinnut niin paljon tehdä. Koruista ensimmäinen lähti jo tänä aamuna kouluun. Toivottavasti joku kaveri huomaa.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Rosa liina

Valokuvaaminen on vaikea laji. Tämä liina on luonnossa roosa, mutta kaikissa keinovaloissa lanka näyttää saavan keltaista sävyä liikaa. Kuvasin liinan näin illalla, jolloin luonnon valoa ei ole, joten laitan vähemmän totuuden mukaisen kuva.  Näin instagramissa nimimerkillän tattingweed  mielenkiintoisen liinan nimeltä Crinoline. Liinassa on vain yksi kerros ja ohjeen seuraaminen oli haastavaa. Tein muutaman kerran virheen ja jouduin korjaamaan. Lisäksi haastetta toi virkkauslanka, joka oli kovempaa ja vähän paksumpaa, kuin langat, joihin olen viime aikoina tottunut. Kova lanka tuntui vähän jäykältä ja liinaa tehdessä oli sellainen olo, että työn jälki ei voi olla tasainen ja siisti. Taidan siirtyä takaisin ohuempiin lankoihin. Roosa väri on kaunis ja siihen olen tyytyväinen. Liinan kuviot tulevat esille parhaiten mustalla tai valkealla pohjalla, mutta mutta musta on liian synkkä tähän taustaksi. 

Selkeää paikkaa liinalle ei vielä ole, toivottavasti sellainen löytyy.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Talviloma

Talvinen kataja

Hiihtoloma teki pienen tauon pitsiharrastukseen. Kerrankin oli edes osan viikosta kelvollinen hiihtokeli ja riittävästi lunta. Tämä tilaisuus piti käyttää hyväksi.

Hiihtopäivä

Yhtenä lomapäivänä meidän teini halusi vaateostoksille ihan rauhassa. Lähdin kuskiksi ja otin sukkulat ja Aida-langasta aloitetun pitsin mukaani, kun tiesin etten itse jaksa kuljeskella kaupoissa yhtä kauan kuin lapseni. Pysähdyinkin teekupin ääreen ja kaivoin sukkulat käsilaukusta. Ei hassumpi tapa viettää lomaa.

Frivolitetuokio

Ensi viikolla on taas arki ja toivottavasti jotain valmistakin.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Kirjanmerkkejä

Lohenpunaista ja merenvihreää

Lankakorissa on jo kauan pyörinyt kaksi kerää, joille ei ole löytynyt mitään käyttöä, Lizbeth 20 värit 628 lohenpunainen ja 688 merenvihreä. Ajattelin värien sopivan jotenkuten yhteen ja tein niistä muutaman kirjanmerkin. Kun katselen kirjanmerkkejä, niin en kyllä ymmärrä, miksi olen vierastanut noita värejä.

Kukkakirjanmerkin ohje tarttui mukaan Käpypitsiyhdistyksen tapaamisesta. Risto Lindholm oli suomentanut ohjeen ja jakoi sitä tilaisuudessa. Luultavasti ohje löytyy netistäkin, mutta en nyt sitä hakenut, kun tein tuon Riston ohjeen mukaan.

Spiraalivärisen kirjanmerkin ohjeen löysin täältä. Se löytyy myös kirjasta; Tatting Doilies & Edgings, Rita Weiss. Ohje kirjan sivulla 23.

Tuo pyöreää kirjanmerkki tuli sukkulantyhjennyslangasta ja ohje löytyy täältä, muistaakseni kohdasta Kirjanmerkki numero 1.

Kun kirjanmerkit olivat valmiita, värit vaikuttivat lopulta ihan hienosti sopivan samaan työhön. Ihmettelen, miksi olen ollut niin arka noiden värien suhteen.

Viime viikolla ajellessani maakunnassa olen saanut ihailla lumipuita ja iltaruskoja. Välillä tekee mieli ajella hyvin hiljaa ja vain ihailla talvimaisemia. Kevättä kohti mennään, mutta talvi pitää vielä tiukasti otteessaan. Alla pari otosta matkan varrelta.

mutka tiessä

liekehtivä iltataivas

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Sininen korurasia

Korurasia

Koruja on kertynyt, joten ajattelin, että olisi korurasian vuoro. Ostin askartelukaupan alennusmyynnistä puisen korurasian. Lakkasin sitä hiukan himmeällä lakalla, jota kotivarastosta löytyi.

Jatkoin Mary Koniorin kirjan Tatting With Visual Pattern, ohjeella ”Onion Skins”. Tein näitä sipulinkuoria ensin rasian ympäri ja sitten täydentelin pienemmillä kuvioilla. Sinisen värin valinta oli enemmänkin sattumaa kuin huolellista suunnittelua. Parempiakin värivaihtoehtoja vaalealle puulle olisi varmaan löytynyt, mutta en käyttänyt aikaa asian miettimiseen.

Sipulinkuorikuvio

Kanteen laitoin koristeen, jossa toistui samantapainen kuvio kuin sipulinkuorinauhassa sivulla.  Kuvion ohje löytyy tästä linkistä.

Lisäksi lisäilin pieniä koristeita rasian kulmiin. Varastossa oli saranoiden kanssa samanvärisiä metallihelmiä, joita laitoin kulmakoristeisiin. Helmet olivat kylläkin niin pieniä, että hädin tuskin erottuvat kuvioista. Rasia oli ensimmäinen rasiakokeiluni. En ole ihan tyytyväinen noihin kulmakuvioihin, rasiasta tuli jotenkin rauhattoman näköinen. Nyt tekisin varmaan yhtenäisempää ja selkeämpää kuviopintaa ja valitsisin värinkin tarkemmin. Nyt lähdin liikkeelle sipulinkuorista, ehkä kannattasi suunnitella kokonaisuus loppuun asti ennen kuin aloittaa työn.

The "Onion" ring

Eihän tuohon paljon koruja mahdu, etenkään nyt kun laitoin pohjalle vielä sinisen huovan palan, jotta sisus sointuisi pitseihin. Mittakaavana on päivän teeman mukaan siniset korvakorut. Sain ne äitienpäivälahjaksi viime vuonna. Taiteilija oli silloin 9 vuotias. Ihmettelin kun tyttö kerran kysyi kahta sinistä kierrätyslasihelmeä.   Luulin, että niistä tulee korut jollekin kaverille ja sanoin vielä, että älä sitten liian halvalla myy näin arvokkaita helmiä. Äitienpäivänä sain kommentin takaisin ”äiti, menikö helmet liian halvalla?”. Olen käyttänyt näitä koruja hyvin ahkerasti äitienpäivästä asti. Tarkkasilmäiset lapset näkevät kyllä mikä äidin vaatteisiin ja tyyliin sopii J

Lahjakorut

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Ystävänpäivän sydämiä

Simpukankuoria ja pitsiä

Ystävänpäivän lähestyessä valitsin teemaksi sydämet. Ystävällisiä, lämpimiä sydämiä on hyvä muistaa edes kerran vuodessa, etenkin jos muistaminen lämmittää sydämiä entisestään. Ystävänpäivää on paljon arvosteltu suomalaiseen kulttuuriin kuulumattomana uutena juhlana, mutta  Wikipedian mukaan juhlan juuret ovatkin jo antiikin Roomassa. Juhlatapoja vain siirtyi kristilliseen Pyhän Valentinuksen päivään. Etelä-Euroopassa uskotaan lintujenkin valitsevan puolisonsa ystävänpäivänä, ajatus on herttainen.  Jos muualla maailmassa päivä onkin rakastavaisten päivä, niin meillä juhlimisen aiheeksi riittää ystävyys. On hienoa, että kaikki voivat osallistua juhlaan, vaikka rakkaus ei omalla kohdalla juuri nyt roihuaisikaan.

Olen ostanut joskus  pussillisen simpukankuorisydämiä. Lapseni otti kerran yhdet korvakoruihin, mutta muuten sydämet ovat hiljalleen siirtyneet laatikon peräosaan ja unohduksiin. Nyt kuitenkin nostin ne esille ystävänpäivän teeman mukaan.  Mietin, että helmi olisi sopinut simpukkateemaan. Halusin kuitenkin jatkaa pitseillä, enkä oikein saanut pitsejä ja helmiä sopimaan samaan työhön. 

Etsiskelin pikkusydänten ohjetta ja lopulta löysin sen täältä.

Solmumääriä pienensin jonkin verran ja jätin nirkot kokonaan pois. Näin kuvio tulee selvemmin esille noin pienessä työssä. Lankana sydämissä on Lizbeth 80, jota minulla oli pussissa kolme vaihtoehtoa; punainen, keltainen ja hyvin kirjava. Punainen kuuluu päivän teemaan, joten se oli varma valinta. En malttanut olla kokeilematta vähän keltaistakin.

Simpukankuorikorvakorut

Simpukoista piti valita samaa sävyä olevat parit ja jotenkin ne tuli lajiteltua. Lapseni ehdotti, että laittaisin pitsit eripuolille simpukoita. Noudatin vinkkiä, mutta jälkeenpäin en ole ollut ollenkaan varma olisiko kuitenkin ollut parempi laittaa molempiin vain tummalle puolelle. Enää ei voi vaihtaa, kun tuli jo liimattua pitsit paikalleen. Tein muuten viimevuonnakin ystävänpäiväsydämet japanilaisella ohjeella.

Hyvää Ystävänpäivää !

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Posy - korusetti

Posy - kukkakimppu

Katselin pitsikirjojen riviä pöydän takana. Olen ostanut kirjoja, mutta kuitenkin tehnyt pitsejä vain muutamasta ohjeesta kirjaa kohti. Päätin ryhdistäytyä tässä ja otin käteeni Mary Koniorin kirjan Tatting with Visual Pattern, sieltä valitsin mallin Posy.

Sukkulassa oli valmiina violetti-valkoinen lanka (nro 40). Jonka valitsin työhön. Tein mallin mukaan kuvion, jonka halkaisijaksi tuli 4 cm.  Tässä mallissa työn taakse jää lankajuokusuja näkyviin. Nyt sidoin niitä vähän yhdellä solmulla piiloon, lisäksi kirjava lanka häivyttää niitä näkyvistä. Mielestäni lopputulos oli niin onnistunut, että sitä voi käyttää riipuksena. Sukkulan tyhjennyslangasta tein vielä korvakorut samaan settiin.

Kuvio nurjalta puolelta

Sitten kävin varmaan läpi koko helmivarastoni, ennekuin valitsin koruihin nuo tummat Swarovski-kristallihelmet. Olen ostanut kristallihelmiä silloin tällöin, mutta en ole niitä pitseissä aiemmin käyttänyt. Värikkäitä vaihtoehtojakin olisi ollut, mutta halusin tuon violetinsävyisen helmen, johon varastoni helmistä parhaiten sopivat mustat kristallit. Tähän riipukseen sopisi silkkinauha, jota minulla ei valitettavasti nyt ole, mutta ehkä seuraavalla kauppareissulla ostan.

Huomasin, kuvitelleeni mallien vähäisen käytön. Laskin tästä kirjasta aiemmin tehdyt työt ja löysin niitä peräti viisi. Näin sitä on itsellä välillä aivan kuvitelmaan perustuva käsitys asiasta. Aiemmat työt tästä kirjasta ovat spinning wheel, Large cross, black magic, small cross ja Briar fragment

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Riipus

Talvi ja säiden vaihtelut tekivät tehtävänsä ja minäkin sain jonkunlaisen kausiflunssan. Nuutumus tuntuu vain jatkuvan, vaikka olen turvautunut yrtteihin ja vitamiineihinkin toipuakseni. Pitsiä sain kaikesta huolimatta vähän aikaiseksi. Tein riipuksen rannekorulle kaveriksi.

Laitoin riipukseen suuremman kukan, näin se kilpailee paremmin huomiosta rannekorun kanssa. Korvakorujakin mietin, mutta tämä on kaunis ja yksinkertainen yhdistelmä.  Löysin kotoa vielä valkoisen puuhelmen. Olisin toivonut helmen olevan vähän pienempi, mutta päätin käyttää sitä mikä kaapista löytyi, enkä lähtenyt ostoksille. Onneksi kukkia oli kahta kokoa, eikä tuo helmi näytä kohtuuttoman suurelle.       

Rannekoru tuntui kaipaavan täydennystä, nyt on siihen sopiva riipus. Nauhaa täytyy vielä miettiä.
Oikean värin kuvaaminen on välillä vaikeaa. Tuo yläkuvan riipus on lähinnä luonnollisen värinen, muut ovat vähän liian sinisiä.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!